tiistai 27. joulukuuta 2016

Sisältävätkö loppuvuoden juhlissa käytetyt piparkakut, suklaa, uudenvuodentina ja ilotulitteet myrkkyjä?

Vesipokeri voi aiheuttaa kuoleman

Myrkky on aine, joka jo pienenä annoksena tappaa eliön tai haittaa sen elintoimintoja. Sama aine voi pitoisuuden mukaan toimia joko lääkkeenä tai voimakkaana myrkkynä. Tarpeeksi suurina annoksina lähes mikä tahansa aine onkin myrkyllinen.

Esimerkiksi vesimyrkytyksessä veri laimenee liiallisesti (hyponatremia eli veressä on liian vähän natriumia), jolloin aivosolut turpoavat liikaa kallon tilavuuteen verrattuna, mistä voi seurata jopa kuolema. Terve ihminen saa juoda 5-10 litraa vettä vuorokaudessa, mikäli juominen jakautuu usealle tunnille ja mikäli munuaiset toimivat normaalisti. Kuitenkin liian nopea suurten vesimäärien tai oluen juonti voi johtaa vesimyrkytykseen.

Päinvastaisessa tilanteessa, jossa suolaa on nautittu kerralla hyvin runsaasti, seurauksena on hypernatremia ja sitä seuraava aivosolujen nopea kutistuminen tappavasti. Varmasti turvallinen suola-annos lienee alle 5 grammaa vuorokaudessa ja suolan tarve sitäkin vähemmän (alle teelusikallinen), mutta osa suomalaisista syö suolaa jopa 15 grammaa vuorokaudessa. Tarkkaa turvallista raja-arvoa ei kuitenkaan pystytä sanomaan, vaan siitä on hieman ristiriitaisia suosituksia.

Miksi suklaakin voi tappaa ja miksi vain suomalaisille sekä ruotsalaisille saa syöttää silakkaa, jonka supermyrkkypitoisuus ylittää EU-asetukset?

Kohtuullisella suklaan syömisellä voi olla positiivisia terveysvaikutuksia. Tappava annos (teobromiinin yliannostus) on noin 85 suklaalevyn verran suklaata. Kuvan © grafoto1 - Fotolia.

Periaatteessa suklaankin syömiseen voi kuolla. Kaakaopapujen sisältämä teobromiini on nimittäin suurina määrinä myrkyllinen. Tappava annos on noin 85 suklaalevyä lyhyen ajan sisällä nautittuna, mutta todellinen määrä tietenkin vaihtelee suklaatyypin ja henkilön mukaan. Toisaalta teobromiinia voidaan käyttää lääkkeenä ärsytysyskään. Se on myös piristävä aine, joka toimii nesteenpoistajanakin.

Kuume- ja kipulääkkeenä eri kauppanimillä käytetty parasetamoli on maksamyrkky, mikäli sen turvallinen annos (aikuisilla 3000 milligrammaa vuorokaudessa) ylittyy. Sen sijaan supermyrkky dioksiini voi olla vaarallista jo gramman miljoonasosan annoksena. Sitä syntyi esimerkiksi Ky5-nimisen puutavaran sinistymisenestoaineen valmistuksessa. Kuusankosken tehtailta sitä pääsi erityisesti tulipalon seurauksena myös Kymijokeen, jossa sitä on edelleen pohjasedimenteissä. Paikoitellen Kymijoen pohja lienee maapallon saastunein tutkittu joenpohja. Pahiten saastunut alue on heti Kuusankosken alapuolella. Jos pohjaa ei pöyhitä, vaarallisen dioksiinin pitäisi kuitenkin pysyä pääosin poissa kiertokulusta.

Dioksiinille on asetettu EU-asetuksessa enimmäismäärät, kuinka paljon sitä saa olla elintarvikkeissa. Suomi ja Ruotsi ovat kuitenkin saaneet pysyvän poikkeusluvan Itämerestä kalastetun lohen, silakan, nieriän, jokinahkiaisen ja taimenen ravintokäyttöön Suomen ja Ruotsin alueella, vaikka enimmäismäärät ylittyvätkin. Kiistaa on nimittäin käyty siitä, kuinka pienet dioksiinipitoisuudet todella ovat haitallisia. Saattaa olla niin, että terveyden kannalta haitallisempaa on syödä myrkytön naudanliha-annos kuin dioksiinipitoinen silakka-annos.

Kauneudenhoidossa työnnetään kasvoihin yhtä maailman myrkyllisimmistä aineista

Clostridium botulinum -bakteerin tuottama hermomyrkky botuliini on yksi voimakkaimmista tunnetuista myrkyistä. Se estää hermoston välittäjäaine asetyylikoliinin erittymisen synapsirakoon. Botuliinin LD50-annos (annos, joka tappaa puolet koe-eläimistä) on nieltynä ruumiin painokiloa kohden yksi nanogramma eli gramman miljardisosa. Botuliini onkin noin sata tuhatta kertaa niin voimakas myrkky kuin kemiallisena aseena käytetty sariinikaasu. Siitä huolimatta botuliinia käytetään kauneudenhoidossa kaupallisella nimellä Botox. Sen avulla hoidetaan esimerkiksi otsan, silmänympärysten, kaulan ja dekolteen (rinnusalueen) ryppyjä sekä kohotetaan kulmakarvoja tai suupieliä. Kun sitä pistetään erittäin laimeana pitoisuutena esimerkiksi kasvoihin, se rentouttaa yliaktiivisia lihaksia ja siten poistaa ryppyjä. Sitä käytetään myös liikahikoilun ja migreenin hoitoon.

Hallusinaatioita tapettien väriaineista ja mielisairautta taiteen tekemisestä

Myrkyllistä arseenia sisältävää keisarinvihreää eli schweinfurtinvihreää käytettiin Suomessakin aikoinaan laivanpohjamaaleissa sekä nimellä pariisinvihreä myös tuhohyönteismyrkkynä. Sitä levitettiin pelloille ja lutikanmyrkyksi jopa seinien rakenteisiin. Suomessa sitä hyödynnettiin kasvihuoneissa vielä 1940-luvulla.

Englannissa ja Venäjällä valmistettuihin tapetteihin saatiin 1800-luvulla keisarinvihreän avulla kauniin vihreä väri, joka lisäksi tappoi seiniltä erilaiset hyönteiset. Aikalaistietojen mukaan yksittäinen lontoolainen tapetinvalmistaja käytti viikossa 2000 kilogrammaa arsenikkia arseenipitoisten väriaineiden valmistamiseen. Hengitysilman tai suun kautta keisarinvihreälle altistuvat ihmiset saattoivat kuitenkin nähdä hallusinaatioita. Kertomusten mukaan esimerkiksi Ilmajoen pappilan kirkkoherra näki näyn, jossa hautajaissaattue kulki suoraan seinän läpi. Osa keisarinvihreällä värjättyjen huoneiden asukkaista alkoi kärsiä monenlaisista terveysoireista. Jopa kuolemantapauksia todettiin, minkä seurauksena väriä alettiin kutsua nimellä myrkynvihreä. Myös Napoleonin (1769-1821) on arvioitu kuolleen mahdollisesti arsenikkimyrkytykseen joko myrkytyksen uhrina tai arsenikkipitoisten tapettien seurauksena. Suomessa arsenikki oli mainittu jo ainakin Aura-lehden huhtikuussa 1888 julkaisemassa Waarallista laatua olevien myrkyllisten aineiden luettelo -listauksessa.

Elämänsä aikana ilmeisesti vain yhden teoksen kaupaksi saanut Vincent van Gogh (1853-1890) käytti maalauksissaan voimakkaan keltaisia väriaineita, kadmiumkeltaista (kadmiumsulfidia) ja kromikeltaista (pariisinkeltaista, lyijykromaattia). Erityisesti auringonkukkatauluissa kromikeltainen oli tärkeä. Väri kuitenkin tummuu ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta. Näiden myrkyllisten aineiden on arveltu olleen mahdollisena osasyynä hänen mielisairauteensa, jonka seurauksena hän leikkasi vasemman korvalehtensä tai ainakin suuren osan siitä irti ja lahjoitti sen kangaspalaan käärittynä rakastetulleen. Tosin legendan toisen version mukaan hän ei itse leikannut korvaa irti, vaan se olisi repeytynyt tappelun tuoksinassa.

Monet 1800-luvun maisemamaalarit hyödynsivät töissään kirkkaan ja puhtaan keltaisen värin antavaa kadmiumsulfidia. Heistä hyvä esimerkki on Claude Monet (1840-1926). Suomessa kadmiumkeltaista käytettiin lähinnä 1960-luvulla lasitaiteessa, esimerkiksi Timo Sarpanevan (1926-2006) Pisaranrengas-laseissa.

Mistä ilotulitusrakettien värit syntyvät ja miksi samoja aineita on lisätty mausteisiin?

Ilotulituksen värit syntyvät eri metallien tai niiden suolojen palamisesta. Kuva: Pixabay.

Keltaista väriä antavaa lyijykromaattia on käytetty myös pyrotekniikassa, esimerkiksi ilotulitteissa. Se kuitenkin on mutageeninen ja karsinogeeninen aine, joka rikastuu ravintoketjussa. Hengitettynä se aiheuttaa huonovointisuutta ja hengenahdistusta, sisäisesti käytettynä aivovaurioita, keskenmenoja ja halvauksia. Intiassa kromikeltaista on lisätty kurkumaan antamaan sille voimakkaampaa väriä sekä lisäämään painoa, jolloin mausteesta saa korkeamman hinnan.

Ilotulitteiden sisältämä musta ruuti on seos, jossa on rikkiä, hiiltä ja kaliumnitraattia eli salpietaria. Ruudin haju tulee rikkidioksidista. Värit syntyvät eri metallien tai useimmiten niiden suolojen palamisesta:
-keltainen tai kulta: hiili, rauta, kalsium, natrium + alumiini,
-oranssi: natrium, kalsium,
-punainen: strontium, litium,
-sininen: kupari,
-sinipunainen tai violetti: cesium, kalium, rubidium, strontium + kupari,
-valkoinen tai hopea: titaani, alumiini, beryllium, magnesium ja
-vihreä: barium.

Lyijyllisen bensiinin vaikutukset väkivaltarikollisuuteen ja uudenvuodentina ympäristömyrkkynä

Uudenvuodentina ei nimestään huolimatta ole tinaa vaan pääasiassa lyijyä, joka on raskasmetalli. Siksi uudenvuodentina ei kuulu loppujätteeseen, vaan se on kerättävä erikseen ja käsiteltävä vaarallisena ongelmajätteenä. Mikäli haluaa valaa uudenvuodentinaa, jo kertaalleen valettu tina kannattaa säilyttää ja valaa seuraavana vuonna uudelleen.

Ehkä erikoisin ja mielenkiintoisin väite rikollisuuden vähenemisen syyksi on lyijyttömän bensiinin käyttäminen. Lyijy on raskasmetalli, joka vaurioittaa esimerkiksi aivojen aggressiivisuutta sääteleviä osia. Se heikentää keskittymiskykyä ja aiheuttaa käyttäytymishäiriöitä. Yhdysvalloissa väkivaltarikokset lisääntyivät pienellä viiveellä autoistumisen myötä ja alkoivat hiljalleen vähentyä siirryttäessä lyijyttömän bensiinin käyttämiseen. Rikollisuus kääntyi nopeammin laskuun niissä osavaltioissa, joissa ensimmäisenä otettiin käyttöön lyijytön bensiini. Toki samoihin aikoihin autoistumisen ja jälleen lyijyttömään bensiiniin siirtymisen myötä yhteiskunta muuttui monella muullakin tavalla. Esimerkiksi abortti yleistyi ja ei-toivotut raskaudet vähenivät. Nyt lyijyllinen bensiini on kielletty 175 maassa ja veren lyijypitoisuudet ovat pienentyneet 90 prosenttia.

Uudenvuodentinakin sisältää runsaasti hermomyrkky lyijyä, joka on kerättävä erikseen. Kaatopaikkajätteeseen uudenvuodentinaa ei saa laittaa. Suomalainen saattaa yhä myös painottaa lyijyllä verhon, ongen ja kalaverkon. Kristalliastiatkin sisältävät lyijyä. Lisäksi metsästyksessä käytetään lyijyhauleja. Vesilintujen metsästyksessä lyijyhaulit ovat nykyisin kiellettyjä, koska ne aiheuttivat runsaasti vesilintujen myrkytyksiä. Esimerkiksi joutsenet söivät lyijyhauleja, koska ne olivat samankokoisia kuin joutsenten kivipiiraan (lihasmahaan) tarvittavat ruoansulatusta helpottavat kivet. Huhujen mukaan halvempia lyijyhauleja kuitenkin käytetään edelleen myös vesilintujen metsästykseen. Lainsäädännöllisesti ongelma piilee siinä, että lyijyhauleja saa pitää mukana myös vesilintujen metsästyksessä, jos niitä ei käytä vesilintuja ammuttaessa.

Elohopea ja DDT ovat olleet hyödyllisiä ja haitallisia

Alunperin intiaaneja vaivannut kuppa eli syfilis saapui Eurooppaan Kolumbuksen (1451-1506) merimiesten mukana. Neitsytkuningatar Elisabet I:n (1533-1603) aikaan ja vielä pitkään sen jälkeenkin kuppaa hoidettiin Paracelsuksen (1493-1541) kehittämällä elohopeahoidolla, joko iholle levitettävällä harmaasalvalla tai laittamalla potilas eräänlaiseen uuniin, johon johdettiin palamisen tuloksena syntyneitä elohopeahöyryjä. Myös kuningatar itse lienee saanut tällaista hoitoa. Osa potilaista kuoli käsittelyn seurauksena, mutta hengissä selvinneillä kupan oireet lievittyivät. Heilläkin saattoi sivuvaikutuksena esiintyä kaljuuntumista, mikä osaltaan on mahdollisesti edistänyt kuninkaallisissa hoveissa syntynyttä peruukkimuotia. Pitkäaikaisvaikutuksena aiheutuneet kuolemantapaukset saattoivat jäädä kokonaan piiloon. Luonnossa puhdas elohopea muuttuu bakteerien vaikutuksesta myrkyllisemmäksi metyylielohopeaksi.

Pahamaineinen DDT oli aiemmin yleisesti käytetty tuholaismyrkky, jota Kaakkois-Suomessakin hyödynnettiin tonnikaupalla mäntymittareiden torjumisessa. Sitä mainostettiin näkyvästi myös esimerkiksi koirien puhdistamiseen kirpuista. Ulkomailla on myyty lastenhuoneeseen DDT:llä käsiteltyä tapettia. Suoran myrkkyvaikutuksen lisäksi DDT heikentää hedelmällisyyttä useiden sukupolvien ajan ja rikastuu ravintoketjuissa. Sitä onkin löydetty jopa Etelämantereen pingviineistä. Toisaalta malarian torjunnassa DDT on ollut korvaamaton apu - ja sitä käytetään edelleen Afrikan pahimmilla malaria-alueilla WHO:n luvalla. Vuosi sitten siitä pohdittiin apua myös zikaepidemian hillitsemiseen.

Sota-ajan jälkeen DDT:tä käytettiin meilläkin erilaisten loisten hävityksessä kauppanimellä Täystuho. Suomessa DDT:n käyttäminen puutarhoissa kiellettiin vuonna 1969 ja metsätaimitarhoilla 1976. Ympäristömyrkkynä DDT on siinä mielessä poikkeuksellinen, että se oli tarkoituksella valmistettu mahdollisimman myrkylliseksi. Keksijä sai jopa lääketieteen Nobel-palkinnon. Luonnossa DDT kuitenkin aiheuttaa esimerkiksi lisääntymishäiriöitä muuttuneen hormonitoiminnan seurauksena. DDT:n vaikutuksesta lintujen munankuori haurastuu, jolloin kuori ei kestä emon painoa ja ilmanvaihto lisääntyy (haihtuu vettä, sikiö kuivuu).

Ei varhaisperunoita imeväisikäisille

Professori Bruce Amesin (1928- ) mukaan 99,99 prosenttia ravinnon sisältämistä torjunta-aineista on kasvien itsensä valmistamia. Kasvit nimittäin valmistavat noin 200 000 kemikaalia, joiden avulla ne puolustautuvat kasvitaudeilta ja tuhohyönteisiltä. Tällaisia aineita ovat esimerkiksi pajujen tuottamat fenoliglykosidit, joita olen itsekin tutkinut.

Vihertyneen perunan sisältämät solaniini, kakoniini ja muut glykoalkaloidit ovat suurina määrinä terveydelle haitallisia. Solaniinia sekä nitraattia on suhteellisen runsaasti myös uuden sadon perunoissa eli varhaisperunoissa, joten niiden antamista imeväisikäisille ei suositella. Erityisen paljon haitallisia aineita on pienissä, sormenpään kokoisissa perunoissa. Kun mukulat ovat täysin kehittyneet (kuori ja malto), haitta-aineita ei enää esiinny hyväkuntoisissa perunoissa. Sen sijaan vihreissä, vaurioituneissa tai itäneissä perunoissa solaniinia voi olla, joten tällaisia perunoita minkään ikäisten ihmisten ei pitäisi käyttää. Vastaavasti raaka tomaatti voi sisältää liikaa tomatiinia.

Vastaleikatulle nurmikolle tuoksun antava kumariini on myrkyllinen kanelin aromaattinen yhdiste

Kanelipuun sisäkuoresta valmistettu kaneli sisältää myrkyllistä kumariinia. Jo muutama piparkakku voi ylittää pienen lapsen turvarajan.

Maksalle myrkyllinen kumariini on vihreiden kasvien tuottama luonnollinen aromaattinen yhdiste. Sen pääasiallinen lähde ravinnossamme on kaneli, tarkemmin sanottuna kanelipuun sisäkuoresta saatu kassiakaneli eli kiinankaneli, jota valtaosa Suomessa ja muualla Eurooppassa myydystä kanelista on. Sen sijaan kalliimpi ceyloninkaneli eli aitokaneli ei sisällä juuri lainkaan kumariinia (alle kahdessadasosa kassiakanelin pitoisuudesta). Makuasioista ei tässäkään sovi kiistellä, sillä toisten mielestä ceyloninkaneli on maultaan kassiakanelia miedompi, toisten mielestä voimakkaampi.

Kumariinia on myös esimerkiksi kamomillassa, tonkapavussa, laventelissa, sikurissa, mustikassa ja vihreässä teessä, joskin useimmissa näissä vain vähäisinä pitoisuuksina. Sitä tulee myös fenyylialaniinista (aminohappo). Tämä ei ole kuitenkaan syynä siihen, että esimerkiksi monissa keinotekoisilla makeutusaineilla makeutetuissa tuotteissa on varoitus "sisältää fenyylialaniinin lähteen". Aspartaamista puolet on fenyylialaniinia. Varoitus on tärkeä PKU-tautia eli fenyyliketonuriaa sairastaville ihmisille, joiden elimistö ei pysty käsittelemään fenyylialaniinia. Terveelle ihmiselle vaaraton fenyylialaniini onkin PKU-tautisille myrkyllinen.

Kumariinin turvallisen vuorokausisaannin rajaksi sanotaan 0,1 mg ruumiin painokiloa kohden. Esimerkiksi 50-kiloisella ihmisellä tämä tarkoittaa noin yhtä teelusikallista kanelia. Noin 15-kiloisella lapsella kumariiniraja voi ylittyä 0,5-2 korvapuustilla, 2-10 joulupiparilla tai 0,5-1 annoksella riisipuuroa, johon on lisätty kanelia. Turvallisuuden kannalta ei kuitenkaan ole huolestuttavaa, vaikka kumariinin saanti olisi 1-2 viikon ajan 0,3 mg ruumiin painokiloa kohden eli aikuisella noin kolme teelusikallista vuorokaudessa. Turvallisempaa ceyloninkanelia voi ostaa ainakin joistakin eko-, luontaistuote- ja verkkokaupoista tai piparkakut voi tehdä myös ilman kanelia.

Vihreiden kasvien tuottama kumariini antaa vastaleikatulle nurmikolle tyypillisen tuoksun.

Kumariinimääriä laskettaessa kannattaa huomata se, että kumariinia saadaan myös kosmetiikasta (hajuvedet, aftershavet, kylpytuotteet, puhdistusaineet, kosteusvoiteet, ihonhoito, aurinkovoiteet; ainesosaluettelossa Coumarin tai 2H-1-Benzopyran-2-one). Se ei yleensä ole kosmetiikkaan sellaisenaan lisätty ainesosa, vaan se kuuluu tuotteen sisältämään eteeriseen öljyyn tai aromi- ja hajustesekoitukseen, joka saa aikaan makean, vaniljaisen, pähkinäisen tai karvasmanteliin vivahtavan tuoksun. Kumariini luetaan allergisoiviin, ihoa ärsyttäviin hajustekemikaaleihin. Luonnossa kumariini antaa vastaleikatulle nurmikolle tyypillisen tuoksun.

Eliöiden tuottamat voimakkaat myrkyt - kosketuskin voi tappaa!

Tessa eli fugusashimi tehdään myrkyllistä tetrodotoksiinia sisältävästä pallokalasta. Erityisesti pallokalan maksa on hyvin myrkyllinen. Kokin onkin osattava käsitellä kala oikein, jotta herkuttelija ei kuole. Maultaan pallokala on mietoa, mutta siihen jäänyt pieni myrkkymäärä kihelmöi huulissa. Credit: Suguri F, Wikipedia. License: CC BY-SA 3.0.

Kurare on eteläamerikkalaisesta kasvista saatava rohdosuute, jota intiaanit käyttävät nuolimyrkkynä. Myrkky lamauttaa saaliseläimen tahdonalaiset lihakset. Kurarea voidaan hyödyntää myös kipua lievittävänä ja kouristuksia laukaisevana lääkkeenä. Suurina määrinä se kuitenkin johtaa halvaantumiseen, hengityksen lamaantumiseen ja jopa kuolemaan. Kurare muistuttaa kemialliselta rakenteeltaan hermoston välittäjäainetta ja kilpailee välittäjäaine asetyylikoliinin kanssa. Kurare sitoutuu lihassolun pinnalla samoihin reseptoreihin, joihin asetyylikoliinin on tarkoitus sitoutua. Oikean välittäjäaineen sitoutuminen reseptoriin supistaa lihasta, kuraren kiinnittyminen ei. Kurare estää reseptorikanavan aukeamisen, eikä lihassolussa käynnisty supistuksen tuottavaa sähköimpulssia.

Puhallusputkissa voidaan käyttää kuraren vaihtoehtona myös nuolimyrkkysammakon tuottamaa ainetta, joka erittyy sen ihosta. Siksi kosketuskin voi tappaa.

Kuutiomeduusa eli meriampiainen ("Box of Death") voi tappaa uhrinsa muutamassa minuutissa. Näitä vaarallisia meduusoja voi olla joskus myös uimarannoilla esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa ja Pohjois-Australiassa. Vuoden 1954 jälkeen kuutiomeduusa on tappanut yli 5000 ihmistä.

Vaikka pallokala on toiseksi myrkyllisin selkärankainen, sitä pidetään herkkuna esimerkiksi Japanissa ja Etelä-Koreassa. Myrkky syntyy pallokaloissa symbiontteina elävistä bakteereista, jotka tuottavat tetrodotoksiinia. Oikein valmistettuna kalasta kuitenkin saadaan herkullista fugua.

Kemikalisaatio on ilmastonmuutoksen ja biodiversiteetin heikkenemisen veroinen uhka

Hammastahnoissa, suuvesissä, deodoranteissa, ihonpuhdistusaineissa ja desinfioivissa saippuoissa käytetty triklosaani on hormonihäirikkö. Vastaavia hormonihäiriköitä löytyy myös hengittävistä ja vettä hylkivistä ulkoiluvaatteista, kenkien suojakyllästeistä ja suksivoiteista. Kuva: Pixabay.

Nykyään teollisuudessa käytetään kymmeniä tuhansia eri kemikaaleja. Euroopassa otetaan vuosittain käyttöön keskimäärin 190 uutta yhdistettä ja itse asiassa enemmänkin, koska lääkemolekyylit sekä alle tonnin tuotantomäärän aineet eivät sisälly tähän. Esimerkiksi uusien nanomateriaalien terveys- ja ympäristövaikutuksista tiedetään liian vähän, vaikka niiden käyttö lisääntyy koko ajan.

Kemikalisaatio voikin olla ihmisille jopa ilmastonmuutosta suurempi uhka erityisesti siksi, että kemikaalit voivat aiheuttaa hedelmättömyyttä. Hormonihäiriköt ovat sellaisia kemikaaleja, jotka häiritsevät elimistön tuottamien hormonien toimintaa. Mikäli hormonihäirikkö kulkeutuu äidistä sikiöön ratkaisevalla hetkellä, sikiönkehitys häiriintyy. Erityisen haitallinen kombinaatio syntyy kemikalisaation, ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden pienentymisen yhteisvaikutuksesta.

Hammastahnoissa, suuvesissä, deodoranteissa, ihonpuhdistusaineissa ja desinfioivissa saippuoissa käytetty triklosaani muistuttaa naishormoni estrogeenia. Jo pienikin määrä sitä pystyy häiritsemään normaalia hormonitoimintaa. Triklosaani on antimikrobinen aine, joka voi ympäristössä edistää aineelle resistenttien eli vastustuskykyisten bakteerikantojen syntyä. Vielä vuonna 2014 suomalaisille kuluttajille myytiin jopa 10 000 kilogrammaa triklosaania sisältäviä hygieniatuotteita.

Hormonihäiriköinä toimivat myös PFC-aineet eli perfluoratut yhdisteet. Ne ovat hitaasti hajoavia, eliöihin kertyviä ja kaukokulkeutuvia. Niitä käyttämällä nykyaikaisista ulkoiluvarusteista on kuitenkin saatu tehtyä helppohoitoisia, kevyitä, vedenpitäviä ja likaahylkiviä luopumatta niiden hengittävyydestä. PFC-aineita käytetään myös suksivoiteissa, huonekalujen sekä kenkien suojakyllästeissä ja teflonpinnoitteissa. Vaarallisin niistä lienee PFOS eli perfluoro-oktaanisulfonaatti, jonka arvellaan aiheuttavan maksasairauksien lisäksi oppimis- ja käyttäytymishäiriöitä. PFOS kuuluu POP-yhdisteisiin eli pysyviin orgaanisiin myrkkyihin, eräänlaisiin supermyrkkyihin.

Alailmakehässä (troposfäärissä) otsoni on sekä kasvihuonekaasu että ympäristömyrkky. Liikenteen ja teollisuuden tuottama otsoni heikentää fotosynteesiä, hidastaa kasvien kasvua ja vähentää puiden pakkasensietokykyä. Ihmisille otsoni aiheuttaa astmakohtausten pahentumista, päänsärkyä, hengitysvaikeuksia ja silmäoireita.

Ksenobiootit elimistössä

Ksenobiootti tarkoittaa kemiallista ainetta, josta elimistö ei saa energiaa ja jolla ei ole merkitystä muissakaan aineenvaihduntareaktioissa. Niitä voi tulla elimistöön ravinnon ja tupakan mukana lisäaineita ja vierasaineita (liiallinen ruokasuola, torjunta-ainejäämät, elohopea, kadmium, lyijy klooratut yhdisteet), hengityksen mukana (hiilimonoksidi eli häkä, hiilivedyt, rikkidioksidi, typen oksidit, raskasmetallit) tai ihon kautta (rasvat ja steroidit diffuusion avulla ihosolujen solukalvon läpi verenkiertoon).

Ksenobioottien vaikutukset jakautuvat kolmeen tyyppiin: ei vaikutusta (neutraali), välitön vaikutus (esimerkiksi ilman epäpuhtauksista yskää, hengenahdistusta, astmaa) tai pitkäaikaisvaikutus (esimerkiksi karsinogeeniset hiilivedyt). Ksenobioottien vaikutuksiin vaikuttavat useat tekijät: mikä aine on kyseessä, pitoisuus, altistusaika, annosvaste (altistumisannoksen ja haittavaikutusten suhde esimerkiksi eläinkokeiden ja epidemiologisten tutkimusten perusteella), väestön ominaisuudet ja synergismi (yhteisvaikutukset muiden aineiden kanssa).

Suurimolekyyliset rasvaliukoiset orgaaniset yhdisteet eivät poistu ihon tai hengitysteiden kautta, vaan ne on muokattava vesiliukoisempaan muotoon. Aluksi vierasaineesta poistetaan aineenvaihdunnassa metyyli- tai etyyliryhmiä ja liitetään jokin funktionaalinen ryhmä (tai ryhmiä) hapettamalla. Samalla vierasaineen biologinen aktiivisuus eli usein myös myrkyllisyys lisääntyy. Toiseksi funktionaaliseen ryhmään liittyy vesiliukoisuutta edistävä aineenvaihduntatuote, minkä jälkeen lopputuote eritetään ulos.

Vieraat aineet voivat siirtyä munuaisten kautta virtsaan, uloshengityksen mukana uloshengitysilmaan, pieninä määrinä haihtumalla ihon kautta ulos tai sappinesteen mukana takaisin ruuansulatuskanavaan.
Suolistossa on anaerobiset olot, joten hapettumisen sijaan vierasaineet pelkistyvät ja hydrolysoituvat takaisin rasvaliukoiseen muotoon. Näin ne palautuvat enterohepaattiseen kiertokulkuun eli suoli-maksakiertokulkuun.

Keskeisimmät lähteet

Päivi Hintsanen: Coloria.net

Susan Heikkinen: Oho, tätä me ei otettu huomioon!, Suomen Kuvalehti 3.12.2016

Teija Aaltonen: Kaikki on myrkyllistä, Tekniikan Maailma 21/2016, 16.11.2016

Lue myös nämä

DDT:tä, kylmiä luokkahuoneita, taskulämmintä maitoa ja tv-ohjelmia kuusi tuntia päivässä

Saastuneen kaupunki-ilman hengittäminen voi vastata useiden savukkeiden polttamista päivässä

Pienhiukkaset ja melu ovat merkittävimmät ympäristön aiheuttamat terveysriskit Suomessa

"Jos sairaalle annetaan lasi vettä, huitoo hän rajusti kuin markkinakaupustelija"

Aiheuttaako lasten pienipäisyyttä zikavirus, hyönteismyrkky vai jokin muu tekijä?

Rakkausmania, palava halu tanssia, liioiteltu koti-ikävä, vastenmielisyys mansikan tuoksuun: vanhaa ja uutta tautien sekä lajien luokittelua

Dimetyylisulfidi houkuttelee lintuja syömään roskaruokaa

Ruokavalintojen merkitys ympäristön hyvinvoinnin kannalta kasvaa koko ajan

Ei kommentteja: