torstai 2. lokakuuta 2014

Luonnonvarojen kulutus ylitti maapallon kestokyvyn 40 vuotta sitten: Missä maassa luonnonvaroja käytetään henkeä kohden eniten?

WWF julkaisi tällä viikolla Living Planet 2014 -raportin, jonka mukaan maapallon monimuotoisuus on pienentynyt alle puoleen 40 vuodessa. Merkittävimpiä syitä ovat elinympäristöjen katoaminen ja pilaantuminen, luonnon hyväksikäyttö sekä ilmastonmuutos. Jo yli 40 vuoden ajan ihmiskunnan ekologinen jalanjälki on ylittänyt biokapasiteetin. Maapallolta kuluu noin 1,5 vuotta tuottaa ihmiskunnan vuodessa kuluttamat luonnonvarat. Jos koko maapallon ihmisillä olisi suomalaisten kulutustottumukset, vaadittaisiin peräti 3,1 maapalloa tarvittavien luonnonvarojen tuottamiseen. Suomen asukasta kohden laskettu ekologinen jalanjälki on maapallon 15. suurin. Missä valtioissa ekologinen jalanjälki on kaikkein suurin ja missä pienin? Lue listaus maapallon kaikista tutkituista valtioista.

Maailman luonnonsäätiö WWF on tehnyt ns. Living Planet –raportin kahden vuoden välein vuodesta 1998 alkaen. Tällä viikolla julkaistu Living Planet 2014 -raportti tarkastelee vuoden 2010 tietoja, jotka ovat tuoreimpia saatavilla olevia kattavia ja tarkastettuja tietoja. Tietojen keräämiseen ja käsittelyyn nimittäin kuluu aikaa.

Kuvan © Yü Lan - Fotolia.com

Selkärankaisten eläinten yksilömäärä väheni puoleen 40 vuodessa 

Eliöistä uusimmassa raportissa tarkasteltiin 3038 lajia ja kaikkiaan 10 380 populaatiota. Maapallon monimuotoisuus (Living Planet -indeksi eli monimuotoisuusindeksi) on pienentynyt 52 prosenttia vuodesta 1970 vuoteen 2010. Tämä tarkoittaa siis sitä, että maapallon nisäkkäiden, lintujen, matelijoiden, sammakkoeläinten ja kalojen määrä on nyt keskimäärin vain puolet siitä, mitä se oli 40 vuotta sitten. Trooppisilla alueilla pienentymistä on tapahtunut 56 prosenttia, lauhkealla vyöhykkeellä 36 prosenttia.

Vielä kaksi vuotta sitten monimuotoisuuden kerrottiin pienentyneen maailmanlaajuisesti 28 prosenttia vuodesta 1970 vuoteen 2008 (95 %:n luotettavuusrajoilla 18-38 %). Nyt havaittuun jyrkkään pudotukseen edelleen tutkimukseen verrattuna on vaikuttanut uusi painotettu laskentamenetelmä, joka pyrkii entistä edustavammin havainnollistamaan maailman luonnon monimuotoisuutta.

Merkittävimpiä syitä monimuotoisuuden pienentymiseen ovat elinympäristöjen katoaminen ja pilaantuminen, luonnon hyväksikäyttö (metsästys ja kalastus) sekä ilmastonmuutos.

Luonnonvarojen kulutus ylitti maapallon kestokyvyn yli 40 vuotta sitten

Raportissa ekologinen jalanjälki muodostuu tavaroista ja palveluista sekä niiden tuottamiseen vaadittavista luonnonvaroista. Siihen sisältyy sen maa- ja vesialueen koko (keskimääräisinä hehtaareina maailmanlaajuisesti ajatellen), joka tarvitaan tuottamaan tarvitsemamme luonnonvarat (viljely, laiduntaminen, kalastus, metsätuotteet, rakentaminen) ja käsittelemään aiheuttamamme päästöt. Ekologinen jalanjälki siis mittaa ihmisen kuluttamien uusiutuvien luonnonvarojen määrää suhteessa niiden uusiutumiskykyyn ja ihmisen tuottamien hiilidioksidipäästöjen määrää suhteessa luonnon hiilensitomiskykyyn.

Biologisesti tuottavasta pinta-alasta käytetään nimitystä biokapasiteetti. Biokapasiteetti ilmoitetaan globaalihehtaareina (gha) maapallon keskimääräisen tuottavuuden mukaan laskettuna. Myös ekologinen jalanjälki ilmoitetaan globaalihehtaareina. Asiat olisivat hyvällä mallilla, jos biokapasiteetti olisi suurempi kuin ekologinen jalanjälki.

Jo yli 40 vuoden ajan (noin vuosikymmenen 1960-1970 vaihteesta alkaen) ihmiskunnan ekologinen jalanjälki on kuitenkin ylittänyt biokapasiteetin. Kulutamme siis 1960-luvulla tai aiemmin syntynyttä ylituotantoa eli sitä pääomaa, jolla tulevaisuuden kasvu pitäisi turvata. Maapallolta kuluu noin 1,5 vuotta tuottaa niin paljon luonnonvaroja, jotka ihmiskunta kuluttaa vuodessa. Esimerkiksi vuoden 2014 alusta laskettuna ihmiskunta oli kuluttanut koko tänä vuonna maapallolla syntyviä luonnonvaroja vastaavan määrän luontoa jo 19. elokuuta 2014, jolloin oli ns. ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä

Vuonna 2010 koko maapallon keskimääräinen ekologinen jalanjälki eli ihmisten keskimääräinen luonnonvarojen kulutus henkeä kohden oli 2,7 globaalihehtaaria, kun vuonna 1961 se oli 2,5 globaalihehtaaria.

Positiivinen asia on se, että samalla aikavälillä (1961-2010) maapallon kokonaisbiokapasiteetti on kasvanut maatalouden tehostamisen myötä (esim. lannoitus ja kastelu lisänneet keskimääräistä hehtaarisatoa) 9,9 miljardista 12 miljardiin globaalihehtaariin.

Samaan aikaan kuitenkin ihmisten lukumäärä maapallolla kasvoi 3,1 miljardista lähes 7 miljardiin (6,9 miljardiin). Tämän seurauksena yhtä ihmistä kohden laskettu biokapasiteetti pienentyi 3,2:sta 1,7 globaalihehtaariin. Biokapasiteetti eli luonnonvarojen tuotanto henkeä kohden vuodessa oli vuonna 1961 siis vielä 3,2 globaalihehtaaria ja vuonna 2010 enää 1,7 globaalihehtaaria.

Arvioiden mukaan 7 miljardin ihmisen raja ylittyi lokakuussa 2011. Tällä vuosisadalla maapallon väkiluvun ennustetaan nousevan 9-13 miljardiin.

Vuosina 2008-2009 ekologinen jalanjälki laski globaalisti 3 %, mikä johtui lähinnä fossiilisten polttoaineiden käytön vähentymisestä. Myös metsäteollisuuden tuotteiden käyttö vähentyi hieman. Uusimmat (vuoden 2010) tiedot kuitenkin kertovat ekologisen jalanjäljen kääntyneen jälleen nousuun, mikä vahvistaa pitkäaikaista nousutrendiä.

Hiili on ollut ihmiskunnan ekologisessa jalanjäljessä dominoiva tekijä jo yli puolen vuosisadan ajan. Vuonna 1961 hiilen osuus koko ekologisesta jalanjäljestä oli 36 % ja vuonna 2010 jo 53 %. Perimmäisenä syynä on siis fossiilisten polttoaineiden (hiili, öljy, luonnonkaasu) polttaminen.

Raportissa on käsitelty myös vesijalanjälkeä, josta olen kirjoittanut jo aiemmin.

Kuvan © vlad61_61 - Fotolia.com

Missä valtioissa luonnonvarojen kulutus on suurinta ja missä pienintä?
 
Ihmisten elintaso perustuu monilla alueilla toisten alueiden luonnonvarojen riistämiseen. Jos koko maapallon ihmisillä olisi qatarilaisten kulutustottumukset, tarvittaisiin peräti 4,8 maapalloa näiden luonnonvarojen tuottamiseen! Tanskalaisten elintasolla maapalloja tarvittaisiin 4,3, yhdysvaltalaisten elintasolla 3,9, suomalaisten elintasolla 3,1 ja thaimaalaistenkin elintasolla 1,3. Sen sijaan tansanialaisten elintasolla riittäisi 0,7 maapalloa ja nepalilaisten elintasolla 0,5 maapalloa.

Tutkimuksessa olivat mukana maapallon ne 152 yli miljoonan asukkaan valtiota (tms. aluetta), joista riittävät tiedot olivat saatavilla (Global Footprint Network 2014). Seuraavassa on lueteltuna maapallon tutkitut valtiot asukasta kohden lasketun ekologisen jalanjäljen mukaisessa järjestyksessä (1. = suurin asukasta kohden laskettu ekologinen jalanjälki, 2. = toiseksi suurin jne.):

Valtiot, joissa ekologinen jalanjälki ylittää maapallon keskiarvon (2,7 gha/hlö)

1. Kuwait
2. Qatar
3. Yhdistyneet arabiemiirikunnat
4. Tanska
5. Belgia
6. Trinidad ja Tobago
7. Singapore
8. Yhdysvallat
9. Bahrain
10. Ruotsi
11. Kanada
12. Alankomaat
13. Australia
14. Irlanti
15. Suomi
16. Uruguay
17. Itävalta
18. Sveitsi
19. Tsekki
20. Viro
21. Oman
22. Mongolia
23. Ranska
24. Slovenia
25. Saksa
26. Italia
27. Portugali
28. Iso-Britannia
29. Kazakstan
30. Kreikka
31. Etelä-Korea
32. Mauritius
33. Saudi-Arabia
34. Israel
35. Kypros
36. Liettua
37. Puola
38. Valko-Venäjä
39. Venäjä
40. Espanja
41. Paraguay
42. Japani
43. Turkmenistan
44. Latvia
45. Slovakia
46. Libanon
47. Libya
48. Kroatia
49. Meksiko
50. Venezuela
51. Uusi-Seelanti
52. Bulgaria
53. Brasilia
54. Makedonia
55. Malesia
56. Chile
57. Iran
58. Unkari
59. Argentiina
60. Botswana
61. Papua-Uusi-Guinea

Valtiot, joissa ekologinen jalanjälki alittaa maapallon keskiarvon (2,7 gha/hlö), mutta on silti yli maapallon keskimääräisen biokapasiteetin (1,7 gha/hlö)

62. Ukraina
63. Turkki
64. Etelä-Afrikka
65. Gabon
66. Bosnia-Hertsegovina
67. Serbia
68. Bolivia
69. Costa Rica
70. Romania
71. Mauritania
72. Niger
73. Thaimaa
74. Panama
75. Chile
76. Jamaika
77. El Salvador
78. Jordania
79. Myanmar
80. Ecuador
81. Tunisia
82. Kolumbia
83. Mali
84. Egypti
85. Albania
86. Tsad
87. Guatemala
88. Ghana
89. Uzbekistan
90. Algeria
91. Swazimaa
92. Guinea-Bissau

Valtiot, joissa ekologinen jalanjälki alittaa sekä globaalin keskimääräisen ekologisen jalanjäljen (2,7 gha/hlö) että keskimääräisen biokapasiteetin (1,7 gha/hlö)

93. Gambia
94. Kuuba
95. Guinea
96. Honduras
97. Syyria
98. Vietnam
99. Moldova
100. Azerbaidzan
101. Armenia
102. Irak
103. Peru
104. Burkina Faso
105. Marokko
106. Nicaragua
107. Sudan
108. Dominikaaninen tasavalta
109. Benin
110. Kirgisia
111. Indonesia
112. Zimbabve
113. Senegal
114. Uganda
115. Nigeria
116. Laos
117. Pohjois-Korea
118. Sri Lanka
119. Kamerun
120. Keski-Afrikka
121. Tansania
122. Georgia
123. Liberia
124. Somalia
125. Kambodza
126. Etiopia
127. Madagaskar
128. Sierra Leone
129. Filippiinit
130. Lesotho
131. Angola
132. Togo
133. Norsunluurannikko
134. Kenia
135. Intia
136. Kongon tasavalta
137. Burundi
138. Jemen
139. Sambia
140. Ruanda
141. Mosambik
142. Tadzikistan
143. Nepal
144. Malawi
145. Kongon demokraattinen tasavalta
146. Bangladesh
147. Pakistan
148. Afganistan
149. Haiti
150. Eritrea
151. Palestiina
152. Itä-Timor
 

Kuvan © Duradev Mikhail - Fotolia.com
Suomalaisten ekologinen jalanjälki

Suomen asukasta kohden laskettu ekologinen jalanjälki on maapallon 15. suurin (kaksi vuotta sitten 11. suurin, neljä vuotta sitten 12. suurin, kuusi vuotta sitten 16. suurin ja kahdeksan vuotta sitten, jolloin ydinvoimaloille vielä laskettiin päästöt, 3. suurin).

Suomen biokapasiteetti henkeä kohden laskettuna on maapallon 6. suurin. Suomi onkin yksi niistä harvoista valtioista, joissa henkeä kohden laskettu biokapasiteetti ylittää henkeä kohden lasketun ekologisen jalanjäljen. Maamme siis tuottaa luonnonvaroja enemmän kuin kulutamme. Olemme siis siinä mielessä onnellisessa asemassa, että maamme on harvaan asuttu ja luontomme tuottavaa.

Vaikka ekologisessa jalanjäljessä onkin otettu huomioon myös tavaroiden tuonti (esim. suomalaisen ostama Japanissa valmistettu auto lasketaan suomalaisten ekologiseen jalanjälkeen) on huomattava, ettei Suomi kuitenkaan tulisi toimeen pelkästään oman maan luonnonvaroilla. Kasvava elintasomme vaatii monia sellaisia tuotteita, joita meiltä ei ole mahdollista saada. Olemme siis riippuvaisia myös muiden maiden tuotannosta. Lisäksi voi kysyä, onko meillä oman maan hyvästä biokapasiteetista huolimatta oikeus tällaiseen ekologiseen jalanjälkeen, kun monet muut ihmiset joutuvat elämään tiheämmin asutetuissa valtioissa, joissa luonto ei ole yhtä tuottavaa. 

Tarkempia taulukoita eri valtioiden henkeä kohden lasketuista ekologisista jalanjäljistä ja biokapasiteeteista on aiemmassa, vuoden 2012 raporttia referoivassa blogipostauksessani.

Ovatko raportin tiedot luotettavia?

Tällaiset raportit toivottavasti avaavat ihmisten silmiä. Niitä ei kuitenkaan kannata pitää lopullisena totuutena. Monet tutkimuksen tekijöiden valinnat ja mittaustavat vaikuttavat lopputuloksiin. Kaikkea tietoa ei tietenkään myöskään ole saatavilla tutkimuksen pohjaksi, ja tiedoissa voi olla epätarkkuuksia tai puutteita (esim. vientiin tuotettujen tavaroiden raaka-ainetarve ja jätemäärät, joita ei välttämättä ole selkeästi eroteltu kotimaan tuotannosta). Jotakin suuntaa tämäkin raportti kuitenkin kertoo.
 

1 kommentti:

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Myös tuoreen YK-raportin mukaan luonnon monimuotoisuuden suojelu on epäonnistunut.