perjantai 30. lokakuuta 2015

Sääennätysten lokakuu Suomessa, Etelä-Afrikassa ja Australiassa

Päättyvän lokakuun sää on ollut hyvin mielenkiintoinen sekä Suomessa että muualla maailmalla. Tässä muutama esimerkki.




Suomi: Paikoin mittaushistorian aurinkoisin ja kuivin lokakuu

Ilmatieteen laitoksen meteorologien Twitter-viestin mukaan lokakuu oli Helsinki-Vantaalla ylivoimaisesti mittaushistorian aurinkoisin, koska 1.-28.10.2015 aurinko oli paistanut jo 164 tuntia eli noin kaksinkertaisesti tavanomaiseen lokakuuhun verrattuna ja enemmän kuin tavanomaisesti syyskuussa (143 tuntia). Aiempi lokakuun ennätys oli MTV:n mukaan 123 tuntia vuodelta 2005. Helsinki-Vantaan keskimääräinen auringonpaistetuntien lukumäärä lokakuussa on Ylen mukaan vain 84 tuntia.

Jokioisten mittausasemalla aurinko on hellinyt tämän vuoden lokakuussa Helsinki-Vantaaseen verrattuna tunnin vähemmän, mikä sekin on mittausasemakohtainen ennätys. Muuallakin Suomessa on ollut selvästi tavanomaista aurinkoisempaa.

Suomen etelä- ja keskiosissa lokakuu on ollut myös harvinaisen tai poikkeuksellisen kuiva. Mittaushistorian pienin sademäärä on mitattu Nokialla, Hausjärvellä, Jomalassa sekä Utössä, jossa sadetta tuli vain 4,4 mm.

Etelä-Afrikka: Koko maapallon mittaushistorian korkein lokakuun lämpötila 48,4 astetta

Tämän viikon tiistaina (27.10.2015) eteläafrikkalaisella Vredendalin sääasemalla mitattiin 48,4 asteen lämpötila, joka on koko maapallon mittaushistorian korkein lokakuun lämpötila. Tämä on samalla sääasemakohtainen kaikkien kuukausien lämpöennätys ja koko Etelä-Afrikan mittaushistorian kaikkien kuukausien kolmanneksi korkein lämpötila (ennätys 48,8 astetta tammikuussa 1993). Ennätykseen vaikutti osaltaan bergtuuli, föhntuulen kaltainen lämmin laskutuuli sisämaasta kohti rannikkoa. Aiempi koko maailman lokakuun lämpöennätys oli 47,3 astetta (Argentiina 16.10.1936).

Australia: Mittaushistorian lämpimin lokakuu

Australiassa vietetään lämmintä kevättä. Lokakuusta tulee lähes varmasti koko Australian mittaushistorian lämpimin lokakuu sekä katsottaessa päivän ylimpiä lämpötiloja että vuorokauden keskilämpötiloja Australian alueella. Edellinen lokakuun ennätys tehtiin vain vuosi sitten. Ilmastonmuutos näyttääkin selvästi vaikuttaneen (tällä hetkellä vallitsevan El Niñon ohella) Australian lukuisiin viime vuosien lämpöennätyksiin. Mallinnustekniikka, jolla tutkitaan ilmastonmuutoksen vaikutusta lämpöennätyksiin, on vertaisarvioitu, toisin kuin mallinnuksen käyttö lokakuun tilanteen osalta. Lokakuusta kannattaa katsoa Melbournen yliopiston havainnollinen diagrammi tästä uutislinkistä.

Lue myös tämä

Syyskuu ja vuosi 2015 ennätyslämpimiä lähes kaikilla mittareilla: 136-vuotisen mittaushistorian kymmenestä anomalialtaan lämpimimmästä kuukaudesta peräti kuusi tänä vuonna!

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Kolia koluamassa

Kolin kansallispuisto lumosi minut syyslomalla - jälleen kerran. Tässä muutamia tunnelmapaloja katseltavaksenne. Kuvat voi suurentaa klikkaamalla niiden päältä. Koli on kultaa!





















perjantai 23. lokakuuta 2015

Syyskuu ja vuosi 2015 ennätyslämpimiä lähes kaikilla mittareilla: 136-vuotisen mittaushistorian kymmenestä anomalialtaan lämpimimmästä kuukaudesta peräti kuusi tänä vuonna!

Mittaushistorian 1880-2015 anomalialtaan globaalisti kymmenen lämpimintä kuukautta NOAA:n mukaan. Anomalia tarkoittaa poikkeamaa verrattuna tavanomaiseen (ko. kuukauden 1900-luvun keskilämpötilaan). Anomalialla mitattuna syyskuu 2015 oli mittaushistorian 1629 kuukaudesta kaikkein lämpimin. Mittaushistorian anomalialtaan kymmenen lämpimimmän kuukauden joukosta löytyy peräti kuusi vuoden 2015 kuukautta.

Syyskuu oli NOAA:n mukaan maailmanlaajuisesti keskimäärin 0,90 celsiusastetta lämpimämpi kuin 1900-luvun syyskuiden keskiarvo, kun tarkasteluun otetaan mukaan sekä maa- että merialueet. Näin syyskuu muodostui koko vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian lämpimimmäksi syyskuuksi ja oli 0,19 astetta lämpimämpi kuin viime vuonna tehty edellinen ennätys. Samalla syyskuussa tehtiin koko 136-vuotisen mittaushistorian suurin yksittäisen kuukauden lämpötilapoikkeama verrattuna tavanomaiseen (+0,90 astetta).

Myös pelkkiä maa-alueita tarkasteltaessa syyskuu oli globaalisti mittaushistorian lämpimin, 1,16 astetta yli 1900-luvun syyskuiden keskiarvon ja 0,09 astetta yli edellisen (syyskuussa 2009 tehdyn) ennätyksen.

Jälleen myös pelkkiä merialueita katsottaessa syyskuu oli koko mittaushistorian lämpimin. Syyskuiden 1900-luvun keskiarvo ylittyi 0,81 asteella ja edellinen (syyskuun 2014) ennätys 0,07 asteella.

Jo aiemmin Japanin ilmatieteen laitos kertoi syyskuun olleen globaalisti mittaushistorian lämpimin ja lämpötilapoikkeamaltaan koko mittaushistorian kaikista kuukausista lämpimin. Sen sijaan Nasan GISS-tilastoissa tämän vuoden syyskuu näyttää olleen mittaushistorian toiseksi lämpimin. Tässä tilastossa edelle kiilaa vain viime vuoden syyskuu.

Koko vuosi 2015 on ollut ennätyslämmin sekä maa- että merialueilla

Maa- ja merialueet yhdistettyinä tammi-syyskuun jakso on tänä vuonna ollut NOAA:n mukaan globaalisti 0,85 astetta 1900-luvun vastaavaa jaksoa lämpimämpi ja samalla koko mittaushistorian lämpimin, 0,12 astetta yli edellisen ennätyksen, joka oli tehty vasta viime vuonna.

Tammi-syyskuun aikana myös maa- ja merialueita erikseen tarkasteltaessa molemmat olivat ennätyslämpimiä. Maa-alueilla 1900-luvun keskiarvo ylittyi 1,29 asteella ja edellinen ennätys vuodelta 2007 ylittyi 0,17 asteella. Merialueilla 1900-luvun keskiarvo ylitettiin 0,69 asteella ja edellinen ennätys vuodelta 2010 ylitettiin 0,06 asteella.

Ilmastonmuutos ja El Niño vaikuttavat yhdessä 

Vuodesta 2015 näyttää muodostuvan globaalisti ennätyslämmin. Syynä lämpimyyteen ovat ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos ja luontaisesti vaihteleva El Niño -ilmiö yhdessä. Voimakkaan El Niñon aikana maapallo on aina hieman tavanomaista lämpimämpi. 

Mielenkiintoiseksi ilmastoväittelyissä asian tekee se, että nyt ilmastodenialistit huutelevat sosiaalisen median viesteissään sitä, että maapallon tämänhetkinen lämpimyys johtuu vain El Niñosta eikä ilmastonmuutoksesta. Sen sijaan ennen vuotta 2014, kun maapallon keskilämpötila ei näyttänyt muutamaan vuoteen nousevan vaan puhuttiin lämpenemisen tauosta, denialistit eivät lainkaan suostuneet uskomaan sitä, että asiaan vaikutti osaltaan El Niño -ilmiön puuttuminen. Näissä väitteissä lyhytaikaisten vaihteluiden taustalla näkyvä pitkän aikavälin trendi jää kokonaan huomaamatta. Ilmastodenialistit siis käyttävät El Niño -korttia vain silloin, kun se sopii omaan ajatusmaailmaan. 

Aiempien voimakkaiden El Niño -vuosien aikana maapallo ei koskaan ennen mittaushistoriassa ole ollut yhtä lämmin kuin nyt. Pelkällä El Niño -ilmiön vaihtelulla maapallon lämpenemiskehitystä ei siis voi todellisuudessa selittää. Kun nykyinen El Niño -vaihe keväällä 2016 vaimenee, myös uusien lämpöennätysten saavuttaminen todennäköisesti jälleen loppuu väliaikaisesti, kunnes nykyiset ennätykset taas murskautunevat viimeistään seuraavan voimakkaan El Niñon aikana.

perjantai 16. lokakuuta 2015

Talviaikaan siirrytään sunnuntaina 25. lokakuuta 2015

Normaaliaikaan eli kansanomaisesti sanottuna "talviaikaan" palataan sunnuntaina 25.10.2015 kello neljä aamulla, jolloin kesäaika päättyy. Kelloa käännetään tuolloin tunti taaksepäin eli kello kolmeen. Kesäaikaan siirrytään seuraavan kerran taas sunnuntaina 27.3.2016. Kuka keksi kesäajan? Miksi kelloja siirrellään kesäajan ja normaaliajan välillä? Lisääntyvätkö sydänkohtaukset ja räjähtelevätkö pommit väärään aikaan kesäaikaan siirtymisen seurauksena? Mitä erilaisia haittoja kellojen siirtely aiheuttaa? Kesäajasta luopumisesta ja Suomen aikavyöhykkeen vaihdosta on myös tehty kansalaisaloitteita, jotka kuitenkin ovat keskenään ristiriitaisia. Lue yllättävät faktat tästä blogipostauksestani.

Kuvan © vladimirfloyd - Fotolia


Miksi kelloja siirrellään keväällä kesäaikaan ja syksyllä normaaliaikaan?

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 25. lokakuuta 2015 kello 4.00 Suomessa siirrytään normaaliaikaan eli kelloa siirretään tunnilla taaksepäin kello kolmeen. Tänä vuonna maapallolla on 160 valtiota (tai territoriota), jotka eivät käyttäneet kesäaikaa, ja 80 valtiota (tai territoriota), joissa ainakin osalla alueesta käytettiin kesäaikaa. Valtioista (tai territorioista) 69 käytti kesäaikaa koko alueellaan. Euroopan valtioista kesäaikaa eivät käyttäneet Islanti, Valko-Venäjä ja Venäjä (eivätkä myöskään Armenia ja Georgia, jotka nykyään yleensä luetaan Aasiaan kuuluviksi). Useimmat maailman valtiot ovat ainakin joskus kokeilleet kesäaikaa.

Monilta ihmisiltä näyttää kokonaan unohtuneen, miksi kelloja siirrellään kesäksi kesäaikaan. Kesäajan englanninkielinen nimi daylight saving time kuvaa asiaa hyvin. Tarkoitus on saada valoisa aika osumaan yhteen ihmisten valveillaolon kanssa. Kun aurinko "nousee" kesällä aikaisin, kelloja siirtämällä saadaan ihmisetkin nousemaan normaaliaikaan verrattuna tuntia aiemmin. Näin illalla riittää valoa tuntia pitempään. Ihmiset eivät siis turhaan nuku valoisaan aikaan ja valvo iltapimeässä, vaan valoisa aika ja ihmisten hereillä oleminen sattuvat paremmin samoihin aikoihin.

Muistisääntö, mihin suuntaan kellon viisareita pitää siirtää

Jos on vaikeuksia muistaa, mihin suuntaan viisareita siirrellään, on hyvä pitää mielessä tämä muistisääntö: "Viisareita siirretään aina lähintä kesää kohti - kaikkihan me pidämme kesästä!" Siis keväällä kelloa siirretään tunnilla eteenpäin ("yritetään päästä nopeammin kohti tulevaa kesää") ja syksyllä tunnilla taaksepäin ("yritetään palata takaisin kohti juuri päättynyttä ihanaa kesää").

Mistä sekunnilleen oikea aika kelloon?

Tarkka aika kerrotaan useilla nettisivuilla. Todellisuudessa aika ei kuitenkaan ole täysin tarkka, koska verkkoyhteyden laadusta riippuen signaali voi viipyä matkalla jonkin aikaa. Täysin oikea aika voi siis poiketa noin 0,1 sekunnista useaan sekuntiin verrattuna näiltä nettisivuilta löytyviin aikoihin:

Mittatekniikan keskus (katso ko. sivun oikea yläkulma)

Time.is (sivu tarkastaa myös tietokoneesi kellonajan tarkkuuden)

Suomen aika

Kellonaika.fi

Greenwich Mean Time

Kuka keksi kesäaikaan siirtymisen?

Joskus on sanottu, että kesäajan olisi keksinyt Benjamin Franklin vuonna 1784. Franklin ei kuitenkaan ehdottanut kellonajan siirtämistä, vaan ainoastaan kehotti pariisilaiseen lehteen lähettämässään satiirisessa kirjoituksessaan pariisilaisia heräämään ennen puolta päivää, jotta illalla ei tarvitsisi polttaa niin paljon kynttilöitä. Kirjoituksessa Franklin laski, että maaliskuun 20. päivän ja syyskuun 20. päivän välillä on 183 iltaa, joista kunakin kynttilää poltetaan 7 tuntia, mistä tulee yhteensä 1281 tuntia. Kerrottuna pariisilaisten asukasluvulla (100 000) tästä tulee 128 100 000 tuntia. Kun tunnissa yhdestä kynttilästä palaa puoli paunaa vahaa ja talia, painoksi saadaan kaikkiaan 64 050 000 paunaa. Tämä maksaa 96 075 000 livres tournoisia (yksi Ranskassa muinoin käytetyistä rahayksiköistä). Benjamin Franklin ehdotti myös monia ratkaisuja kirkonkellojen soittamisesta aikaisin aamulla hevosvaunuliikenteen kieltämiseen iltaisin.

Ensimmäisen varsinaisen idean kesäajasta esitti uusiseelantilainen taiteilija ja amatöörihyönteistutkija George Vernon Hudson vuonna 1895. Lontoolainen rakennusmestari William Willett kirjoitti vuonna 1907 pamfletin "Waste of Daylight" , jossa hän ehdotti kellojen siirtämistä 20 minuuttia eteenpäin jokaisena huhtikuun sunnuntaina ja vastaavasti 20 minuuttia taaksepäin jokaisena syyskuun sunnuntaina. Hän teki myös tarkat laskelmat näin saavutettavista taloudellisista säästöistä. Ensimmäisenä kesäaika otettiin käyttöön Saksassa ensimmäisen maailmansodan aikaan vuonna 1916 energian säästämiseksi.

Kesäaikaan siirtymisen hyödyt ja haitat: Rikollisuutta, väärään aikaan räjähteleviä pommeja ja sydänkohtauksia valoisampien iltojen ja sähkön säästymisen vastapainoksi?

Kesäaikaan siirtyminen on erityisen tärkeää Keski- ja Etelä-Euroopassa. Meillä täällä pohjoisessa asialla ei ole niin suurta merkitystä, koska kesällä valoa riittää muutenkin melkein ympäri vuorokauden. Suomessa kesäajan merkitys näkyy ehkä selkeimmin loppukesän iltoina, jotka ilman kesäaikaa olisivat paljon pimeämpiä. Etelämpänä Euroopassa, Japanissa (kesäaika ei käytössä laskelmista huolimatta) ja samoin esimerkiksi Yhdysvalloissa kesäajan on laskettu säästävän energiaa, koska illalla valot tarvitsee sytyttää vasta tuntia myöhemmin.

Vuonna 1986 kesäaika siirrettiin Yhdysvalloissa alkamaan huhtikuun alussa huhtikuun lopun sijaan. Tämän lisäkuukauden on väitetty tuovan Yhdysvalloissa vuosittain säästöä 300 000 öljybarrelin verran. Vuodesta 2007 alkaen kesäaikaa pidennettiin Yhdysvalloissa vielä nelisen viikkoa lisää (kesäaika nyt maaliskuun toisesta sunnuntaista lokakuun ensimmäiseen sunnuntaihin), jotta energiansäästö olisi mahdollista maksimoida. Kalifornialaisen selvityksen mukaan energiansäästö jäi kuitenkin hyvin pieneksi. Vuonna 2008 julkaistun raportin mukaan koko Yhdysvalloissa pidennetty kesäaika säästi sähköä keskimäärin vain 0,5 % päivässä (ko. päivän sähkönkäytöstä), mistä kuitenkin tulee yhteensä peräti 1,3 miljardia kWh. Tämä vastaa 122 000 yhdysvaltalaisen talouden keskimääräistä koko vuoden energiankäyttöä.

Ulkonakin näkee hyvin oleilla pitempään, mikä voi lisätä myös perheiden yhteisiä aktiviteetteja. Esimerkiksi puutarhatyöt tai liikuntaharrastukset onnistuvat helpommin, millä voi olla terveyttä edistävä vaikutus. Sähkönkäyttö vähenee ja terveys kohenee myös siksi, jos ihmiset ulkoilevat enemmän viihde-elektroniikan käytön sijaan. Lisääntyvä ajanvietto kodin ulkopuolella iltaisin voi piristää myös turismia ja muuta taloutta, mutta toisaalta mahdollisesti lisääntynyt liikkuminen voi kuluttaa luonnonvaroja sekä aiheuttaa päästöjä. Valoisammat illat voivat myös vähentää rikollisuutta.

Kesäajan on arveltu (Transport Research Laboratory ja University College of London) vähentävän liikenneonnettomuuksia ja liikenteessä kuolevien määriä, kun liikenne keskittyy paremmin valoisaan aikaan. Toisaalta kevätaamuna aamutokkuraisena (kellojen siirtämisen seurauksena liian aikaisin heräämään joutuneena) rattiin hyppääminen voi lisätä onnettomuuksia. Kellojen siirtämisen takia myös kesän iltaruuhkat voivat keskittyä entistä enemmän aurinkoiseen aikaan, mikä voi osaltaan pahentaa saasteongelmia.

Ongelmia siirtymisyönä tulee aina myös junien ja bussien aikatauluille. Raskaan liikenteen ajopiirturitkin pitää muistaa siirtää oikeaan aikaan. Maataloudessa ongelmana voi olla se, ettei esimerkiksi lehmiä ole helppo "ohjelmoida uudelleen" muuttamaan vaikkapa aamulypsyn aikataulua. Eikä tietotekniikassakaan ole helppoa siirrellä kellonaikoja pari kertaa vuodessa. Tietojärjestelmien (esimerkiksi tietokoneohjelmat, ovien sähkölukkojen avautumisajat, murtohälytysjärjestelmien päälläolo jne.) kellot voivatkin olla ympäri vuoden normaaliajassa. Kotonakin siirrettäviä kelloja voi olla erilaisissa laitteissa jopa reilusti yli toistakymmentä. Jopa pommit voivat räjähtää väärään aikaan.

Kesäaika tuottaa monia muitakin ongelmia. Hämärämmät kevätaamut voivat aiheuttaa jopa masentumista ja kellojen siirtäminen sisäisen kellon (biologisen rytmin) "ohjelmointivaikeuksia". Pahimmillaan kesäaikaan siirtymisen on osoitettu jopa lisäävän joidenkin ihmisten itsemurhariskiä. Aikaisempi herääminen heti kesäaikaan siirtymisen jälkeisinä aamuina voi lisätä myös sydänkohtausriskiä samaan tapaan kuin maanantaisin sydänkohtausriski voi olla muita viikonpäiviä suurempi, jos vuorokausirytmi on muuttunut viikonloppuna. Toisaalta normaaliaikaan siirryttäessä sydänkohtausriski on seuraavalla viikolla tavanomaista pienempi, kun aamulla voi nukkua tunnin pitempään.

Puolitoista vuotta sitten julkaistussa  yhdysvaltalaistutkimuksessa ”Daylight saving impacts timing of heart attacks” todetaan sydänkohtausten lisääntyneen 25 % kesäaikaan siirtymistä seuraavana maanantaina verrattuna normaalimaanantaihin. Kun Michiganin sairaaloissa hoidetaan maanantaisin keskimäärin 32 sydänkohtausta, kesäaikaan siirtymistä seuraavana maanantaina niitä oli keskimäärin 8 enemmän. Yleensäkin maanantaisin sydänkohtauksia on viikonpäivistä eniten, mikä voi johtua sekä viikonlopun epäsäännöllisemmästä vuorokausirytmistä että myös työviikon aloitusstressistä. Kesäaikaan siirryttäessä mukaan tulee vielä tuntia normaalia aikaisempi herätys. Kaiken kaikkiaan kesäaikaan siirtymistä seuraavalla viikolla ei kuitenkaan tapahtunut lukumääräisesti normaalia enempää sydänkohtauksia, vaan sydänkohtaukset keskittyivät nimenomaan maanantaihin.

Tämä viittaisi siihen, että sydänkohtaukselle alttiit henkilöt (jotka todennäköisesti olisivat muutenkin pian saaneet sydänkohtaukset) saivat sydänkohtauksen kesäaikaan siirtymisen seurauksena. Toisaalta syksyllä talviaikaan siirtymistä seuraavana tiistaina sydänkohtaukset vähenivät 21 %. Tutkijat eivät osaa selittää sitä, miksi vaikutus tuli näkyviin juuri tiistaina. Koko viikon sydänkohtausmäärä ei taaskaan poikennut tavanomaisesta. Aiheesta tarvitaan vielä lisätutkimuksia. Tämä tutkimus keskittyi vain Michiganin osavaltioon, eikä siinä otettu huomioon potilaita, jotka olivat kuolleet jo ennen sairaalaan tuontia. Mielenkiintoista olisi myös vertailu Havaijiin ja Arizonaan, joissa ei käytetä kesäaikaa. Jo aiemmin on tiedetty unen puutteen altistavan sydänkohtauksille, mutta unirytmin muuttumisen vaikutuksista on vähemmän tietoa. Tämän yhdysvaltalaistutkimuksen perusteella kesäaikaan siirtyminen näyttäisi vaikuttavan sydänkohtausten ajankohtaan (ajoittumiseen), mutta ei kuitenkaan niiden määrään.

Ristiriitaisset kansalaisaloitteet: Kuinka Suomen pitäisi vaihtaa aikavyöhykettä?

Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on vastustanut kesäajan käyttämistä. Unitutkimusta tehneen tutkimusprofessori Timo Partosen mukaan Suomen pitäisi pikemminkin vaihtaa aikavyöhykettä ja siirtää kelloa pysyvästi tunnilla taaksepäin eli Keski-Euroopan aikaan (UTC+1)! Tätä toivotaan myös uudessa kansalaisaloitteessa, jonka on laittanut alulle opettaja Jyrki Häggman ja jota tutkimusprofessori Partonen kannattaa. Ajatuksen mukaan varhaisempi aamuvalo helpottaisi heräämistä ja aikaisempi pimeän tulo illalla puolestaan auttaisi nukahtamista. Sen sijaan aiemmassa kansalaisaloitteessa vaadittiin päinvastoin pysyvää siirtymistä kesäaikaan (UTC+3). Eikö kesäajasta voisi luopua ja pysyä silti Suomen nykyisessä aikavyöhykkeessä eli Itä-Euroopan ajassa (UTC+2)?

Lue myös tutkimusprofessori Timo Partosen suositukset eri-ikäisten ihmisten sopiviksi nukkumisajoiksi. Näitä on myös mielenkiintoista vertailla Arvo Vartian Kouluhygienia-kirjan (Otava 1945) suosituksiin. Partosen ja Vartian uniaikasuositukset tunteina on esitetty rinnakkain tässä taulukossa:


Viime aikoina on käyty keskustelua siitä, että koulun tulisi alkaa aamuisin entistä myöhemmin. Tämäkään ei ole uusi keskustelunaihe, kuten vuoden 1945 Kouluhygienia-kirja todistaa: "Koululaisten nukkumisaika lyhenee ensisijassa, varsinkin kaupungeissa, liian myöhäisen maatapanoajan takia; perheen vanhempien jäsenten valvoessa annetaan lastenkin valvoa tai lasten on ahtaissa oloissa vaikea saada nukkumisrauhaa vanhempien ihmisten työskennellessä iltamyöhään saakka. -- 'Mitä heikompi, hermostuneempi tai herkempi lapsi on, sitä enemmän tulee hänen nukkua; vähän nukkuvat ihmelapset ovat hermotaudeille predestinoituja.' (Spitzy.) -- Kouluikäisen lapsen pitäisi saada nukkua niin paljon, ettei häntä tarvitse herättää, vaan että hän unentarpeen tyydytettyään itse herää. -- Koska koululla ei näytä olevan - olettaen että koulu alkaa verraten varhain - suuriakaan mahdollisuuksia perhe-elämään juurtuneen iltavalvomistavan poistamiseksi, näyttää siltä, kuin olisi varsinkin nuorempien lasten koulutyö aloitettava myöhemmin, kello 9 aamulla, jolloin ylläolevassa taulukossa mainitut nukkumaanmeno- ja ylösnousuajat siirtyisivät tuntia myöhempään. Näin on laita erittäinkin kaupunkioloissa. Maaseudulla ovat olot ja tavat, mitä maatapanon aikaan tulee, terveellisemmät."

Fyysikko Ernst Peter Fischer on ollut sitä mieltä, että kesäaika on aamuvirkkujen iltavirkuille keksimä kiusa, joka on mennyt läpi siksi, että monet tehokkaasti toimivat johtajat ja poliitikot ovat itse aamuvirkkuja.

Kellonaikojen siirtelyn aiheuttamista ongelmista voi lukea tarkemmin Niko Lipsasen blogistaUuden Suomen sivuilta ja Helsingin Sanomien artikkelista.

Suomen aikavyöhykkeen historiaa

Ennen nykyiseen aikavyöhykkeeseen siirtymistä jokainen Suomen kaupunki käytti omaa auringon mukaan määräytyvää aikaa, ns. (porvarillista) paikallisaikaa. Kello oli 12.00, kun paikkakunnalla aurinko oli korkeimmillaan eli paistoi suoraan etelästä. Kun kello oli Helsingissä 12.00, se oli Joensuussa 12.20, Turussa 11.50 jne. paikkakunnan pituuspiirin mukaan.

Rautatieverkoston laajentuessa aikataulujen laatiminen oli kuitenkin hankalaa, kun jokaisella paikkakunnalla oli oma kellonaikansa. Niinpä päätettiin, että Kaipiaisten asemasta (nykyisen Kouvolan, entisen Anjalankosken alueella) länteen asemakellot asetettiin Helsingin aikaan ja Kaipiaisista itään Pietarin aikaan. Nyt kuitenkin rautatieaseman kello näytti aina eri aikaa kuin paikkakunnalla olevat muut kellot.

Lopulta päätettiin, että 1.5.1921 alkaen koko Suomi noudattaa pituuspiirin 30 astetta itäistä pituutta aikaa. Tämä tarkoittaa sitä, että koko Suomessa kello (vyöhykeaika) on normaaliaikaa noudatettaessa 12.00 silloin, kun aurinko on korkeimmillaan pituuspiirillä 30 itäistä pituutta. Kesäaikaa noudatettaessa kelloja on siirretty tunnilla eteenpäin (kellot edistävät tunnin aurinkoon verrattuna), joten aurinko on korkeimmillaan vasta tuntia myöhemmin, pituuspiirillä 30 astetta itäistä pituutta klo 13.00. Nykyisessä kielenkäytössä paikallisajalla yleensä tarkoitetaan valtiossa käytettävää vyöhykeaikaa.

Suomen aikavyöhykkeen normaaliaika on UTC+2 (ns. EET = Eastern European Time), joka on käytännössä sama asia kuin vanha GMT+2. Perinteisestihän aikavyöhykkeiden perustana on ollut GMT-aika (GMT = Greenwich Mean Time) eli Britanniassa sijaitsevan Greenwichin observatorion keskiaurinkoaika. Vuodesta 1972 noudatettu UTC-aika (UTC = Coordinated Universal Time) on kuitenkin tarkempi kuin GMT-aika. UTC-aika perustuu mm. Pariisissa sijaitsevan kansainvälisen aikakeskuksen atomikelloilla mittaamaan kansainväliseen atomiaikaan.

Atomikelloja ei siirrellä lainkaan kesäaikaan, joten vaikka normaaliajassa (talvella) Suomen aikaero viralliseen GMT:hen tai UTC:hen verrattuna on +2 tuntia, kesäaikaan se on +3 tuntia.

Ajan mittauksen perustana oleva sekunti määritetään atomien värähtelyn perusteella. Atomikello käy tasaiseen tahtiin, vaikka maapallon pyöriminen akselinsa ympäri hieman hidastuu. Tuota aikaeroa kurotaan kiinni aika ajoin UTC-aikaan lisättävillä karkaussekunneilla.

Miksi vuorokauden pituus vaihtelee?

Maapallon pyörimisnopeuden hidastumisen seurauksena vuorokausi on nyt 0,007 sekuntia pitempi kuin 4000 vuotta sitten. Noin 1500 miljoonaa vuotta sitten maapallon pyörimisnopeus oli niin suuri, että vuoteen mahtui 800-900 vuorokautta. Syynä hidastumiseen ovat vuorovesien kitka ja kuun siirtyminen kauemmas maapallosta. Vuorovesien kitkan seurauksena vuorokauden pituus kasvaa vuosisadassa 0,0016 sekuntia.

Maapallon pyörähdysnopeus vaihtelee hieman myös sen mukaan, missä kohtaa rataansa maapallo on menossa kierroksellaan auringon ympäri. Tammikuussa vuorokausi on noin millisekunnin verran pitempi kuin kesäkuussa. Muutoksia aiheuttavat myös ilmanpaineet, tuulet, merivirrat ja maanjäristykset. Maapallon pyöriminen hidastuu esimerkiksi silloin, kun päiväntasaajalla on korkeapaine (paljon ilmaa eli ilmapatsaan paino maanpinnan pinta-alayksikköä kohden suuri). Suuret maanjäristyksetkin voivat muuttaa (nopeuttaa tai hidastaa) maapallon pyörimistä.

Aika aikaansa kutakin - aika monta aikamoista aikamietettä

G. Lichtenberg: "Ihmiset, joilla ei ole milloinkaan aikaa, tekevät vähiten."

E. Ionesco: "Joka pyrkii olemaan ajan tasalla, on auttamatta ajastaan jäljessä."

J. Borges: "Vuosituhannet kuluvat, mutta kaikki tapahtuu tässä hetkessä."

P. Orne: "Kun kello jätättää, kestää kauemmin mennä hitaammin."

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Japanin ilmatieteen laitos: Syyskuu globaalisti ylivoimaisesti mittaushistorian lämpimin syyskuu

Syyskuiden keskimääräiset globaalit lämpötilat Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan. Diagrammissa esitetyt lämpötilalukemat ovat anomalioita eli poikkeamia vertailukauden 1981-2010 syyskuiden globaalista keskilämpötilasta. Harmaalla viivalla on esitetty yksittäisten vuosien syyskuiden pintalämpötilojen anomaliat. Sininen viiva kertoo viiden vuoden liukuvan keskiarvon (eli joka vuosi on laskettu uusi keskiarvo viiden viimeisimmän vuoden perusteella). Punainen viiva kertoo pitkän aikavälin lineaarisen trendin. Credit: Japan Meteorological Agency, Monthly Global Average Temperature in September.

Japanin ilmatieteen laitoksen tänään julkaisemien tietojen mukaan syyskuu 2015 oli selvästi vuodesta 1891 alkavan mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimin syyskuu, maa- ja merialueet yhdistettynä 0,50 astetta lämpimämpi kuin vertailukauden 1981-2010 syyskuiden keskiarvo ja 0,82 astetta lämpimämpi kuin koko 1900-luvun syyskuiden keskiarvo. Mikään muu kuukausi ei ole poikennut vertailuarvoista yhtä paljon.

Mittaushistorian kuusi lämpimintä syyskuuta ovat olleet järjestyksessä lueteltuina syyskuut 2015 (+0,50°C yli vertailukauden 1981-2010 keskiarvon), 2014 (+0,35°C), 2013 (+0,26°C), 2012 (+0,25°C), 2009 (+0,22°C) ja 2005 (+0,22°C). Mittaushistorian aikana syyskuut ovat lämmenneet keskimäärin 0,63 astetta vuosisadassa.

Lue myös nämä

Tämä ei ole uutinen: Elokuu ja koko kesä olivat globaalisti mittaushistorian lämpimimmät

Heinäkuu 2015 oli globaalisti mittaushistorian 1627 kuukaudesta kaikkein lämpimin!

Globaalisti mittaushistorian lämpimimmät kesäkuu, vuoden alkupuolisko ja 12 kuukautta

Vuoden 2015 lämpöennätykset

Maapallon lämpötilahistoria 1880-2014: Jos olet alle 38-vuotias, et ole elänyt yhtäkään 1900-luvun keskiarvoa viileämpää vuotta

lauantai 10. lokakuuta 2015

Talven sääennuste 2015-2016

Julkaisen viiden kansainvälisen tutkimuslaitoksen vuodenaikaisennusteet Suomen talven 2015-2016 säästä.  Talven ennusteesta poikkeuksellisen mielenkiintoisen tekee voimakkaan El Niño -ilmiön mahdollinen vaikutus, mikä joidenkin tietojen mukaan saattaisi kylmentää Pohjois-Euroopan talvisäätä. Vaikka eri tutkimuslaitosten ennusteet melko yksimielisesti ennakoivat Suomeen lämmintä alkutalvea, keskitalven osalta NOAA:n ja päättyneen kesän osalta ehkä parhaiten Suomen ennusteissaan onnistuneen IRI:n arviot ovatkin lähes päinvastaisia.

Huom.! Päivitän uusimpia ennusteita jatkossa tämän blogipostauksen kommentteihin.


Kuvan © Kati Molin - Fotolia


ECMWF: Lämmin ja sateinen alkutalvi

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) arvioi, että marraskuusta 2015 tammikuuhun 2016 Suomessa on tavanomaista lämpimämpää 70-80 prosentin todennäköisyydellä, jos ajatellaan tavanomaista lämpimämmän sään todennäkäköisyyden olevan tilastollisesti 50 % ja tavanomaista kylmemmän sään todennäköisyyden samoin 50 %. Lämpötilat näyttävät olevan Suomessa keskimäärin 1-2 astetta tavanomaisen yläpuolella.

Sademäärä on Suomessa marras-tammikuun jaksolla ennusteen mukaan 60-70 prosentin todennäköisyydellä tavanomaista korkeampi, paitsi Lapissa sademäärä jää tavanomaiselle tasolle.

ECMWF:n ennustetta on analysoitu tarkemmin Ilmatieteen laitoksen nettisivulla, josta löytyy myös kuukausiennuste.

NOAA/NWS: Lämmin joulukuu, muuten talven ja alkukevään lämpötilat tavanomaisia tai varsinkin Lapissa jopa tavanomaista viileämpiä

Kolmen kuukauden jaksoista marras-tammikuu näyttää koko Suomessa 0,5-1 astetta tavanomaista lämpimämmältä. Joulu-helmikuussa hieman tavanomaista lämpimämpää on enää aivan kaakkoisimmassa Suomessa. Tammi-maaliskuussa Suomessa ollaan lähellä tavanomaisia lämpötiloja, paitsi Lapissa on 0,5-1 astetta tavanomaista kylmempää. Hyvin alustavat kevään 2016 ennusteet näyttävät koko Suomeen tavanomaisia lämpötiloja.

Yksittäisistä kuukausista lokakuu ja maaliskuu näyttävät lähes koko Suomessa 0,5-1 astetta tavanomaista viileämmiltä. Marraskuussa koko Suomessa puolestaan on 0,5-1 astetta tavanomaista lämpimämpää. Tavanomaiseen verrattuna koko Suomessa lämpimin kuukausi kuitenkin on joulukuu, 1-2 astetta yli normaalin. Tammi- ja helmikuussa ollaan lähellä tavanomaisia lukemia, joskin Pohjois-Suomessa voi olla tavanomaista kylmempää. Muualla Euroopassa ennustejakson kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin lienee helmikuu, mikä enteilee aikaista kevättä Etelä- ja Keski-Eurooppaan.

Kolmen kuukauden jaksojen sademäärät vaikuttavat Suomessa kaikilla ennustejaksoilla marraskuusta maaliskuuhun tavanomaisilta, joskin vuoden 2016 puolella aivan eteläisimmässä Suomessa on mahdollisuus tavanomaista sateisempaan säähän.

Tämänhetkisen ennusteen mukaan yksittäisistä kuukausista lähes koko Suomessa tavanomaista kuivempi on lokakuu ja tavanomaista sateisempi helmikuu.

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.

Venäjän ilmatieteen laitos: Tavanomainen alkutalvi

Venäjän ilmatieteen laitoksen lämpötila- ja sademääräennuste ei näytä Suomeen marras-tammikuun jaksolle poikkeamia tavanomaisesta. Vain aivan lounaisimmassa Suomessa on pieni todennäköisyys tavanomaista lämpimämpään ja sateisempaan säähän. Selvästi tavanomaista lämpimämpi sää keskittyy Euroopassa Välimeren ympäristöön.

IRI: Alkutalvi tavanomaista lämpimämpi, keskitalvi tavanomainen

Kolmen kuukauden jaksolla marraskuusta tammikuuhun Suomessa on IRI:n (International Research Institute for Climate and Society) ennusteen mukaan tavanomaista lämpimämpää 40-50 %:n todennäköisyydellä, tavanomaisia lämpötiloja 35 %:n todennäköisyydellä ja tavanomaista viileämpää 15-25 %:n todennäköisyydellä. Todennäköisimmin tavanomaista lämpimämpää on Pohjois-Suomessa.

Keskitalvella joulukuusta helmikuuhun lämpötilat ovat Suomessa lähellä tavanomaista, joskin Lapissa on jälleen pienehköllä todennäköisyydellä mahdollisuus tavanomaista korkeampiin lämpötiloihin.

Lopputalvella tammikuusta maaliskuuhun Suomi jää Venäjällä olevan tavanomaista kylmemmän sään ja lännessä olevan tavanomaista lämpimämmän sään väliin. Meillä on tavanomaista lämpimämpää 40-45 %:n todennäköisyydellä, tavanomaisia lämpötiloja 35 %:n todennäköisyydellä ja tavanomaista viileämpää 20-25 %:n todennäköisyydellä. Todennäköisimmin tavanomaista lämpimämpää Pohjois- ja ehkä myös Lounais-Suomessa.

Kaikilla ennustetuilla kolmen kuukauden jaksoilla Suomen sademäärät vaikuttavat tavanomaisilta.

Japanin ilmatieteen laitos: Alkutalvi tavanomaista lämpimämpi

Kolmen kuukauden jaksolla loka-joulukuu Japanin ilmatieteen laitos ennustaa Suomen lämpötilojen olevan keskimäärin tavanomaista lämpimämpiä. Sademääriin ennuste näyttää suuria paikkakohtaisia vaihteluja.

Tarjolla on jopa päiväkohtainen sääennuste puoleksi vuodeksi 

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita jopa yli kuukaudeksi ja Metcheck kuudeksi kuukaudeksi. Metcheckistä voi katsoa jo nyt vaikkapa joulun sään tai uuden vuoden sään. Näin pitkät ennusteet ovat kuitenkin täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.

Jo muutaman viikon ennusteet ovat hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko syksyn sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä (esimerkiksi ensilumen ajankohtaa) vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä eli ns. tavanomainen sää.

Voiko sään vuodenaikaisennusteisiin luottaa?

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän. Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo.

Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy. Kun vuodenaikaisennuste ennustaa marras-tammikuusta tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko marras-tammikuun jakso on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta aivan normaaleja (vähän alle tai vähän yli tavanomaisen), välillä jopa kylmiä, mutta jossakin vaiheessa on erityisen lämmintä.

Lisäksi täytyy huomata, että eri sääennusteissa käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Maailman meteorologisen järjestön (WMO) virallinen ilmastotieteen vertailukausi on 1961-1990, kun taas esimerkiksi Suomen Ilmatieteen laitos käyttää sääennusteissaan hieman lämpimämpää vertailukautta 1981-2010. Myös tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi on 1981-2010, paitsi Venäjän ilmatieteen laitoksella 1971-2010.

Vaikuttaako El Niño Suomen talvisäähän?

Kohtalaisen voimakkaana El Niño -vuonna 1987 Suomen sää oli kylmä: tammikuussa mitattiin Helsingin yhä voimassa oleva pakkasennätys -34,3 astetta Kaisaniemessä ja myös kesä oli kolea. On kuitenkin hieman kyseenalaista ja epävarmaa, vaikuttaako El Niño matalapaineisuuden ja tuulisuuden välityksellä Suomessa asti. Vaikka usein El Niño -vuosina Suomessa onkin ollut viileää, toisina El Niño -vuosina meillä on ollut leutoja talvia.

Joissakin tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että El Niño voisi varsinkin lopputalvesta viilentää Pohjois-Euroopan säätä ja lämmittää Etelä-Eurooppaa. Asiaa on selvitetty myös Suomessa. Meteorologi Markus Mäntykangas on laatinut kartan vuoden 1942 hyvin voimakkaan El Niñon mahdollisista alueellisista säävaikutuksista. Suomen ja muun Euroopan osalta El Niñon seurauksia ei kuitenkaan toistaiseksi osata varmuudella sanoa.

Tämänhetkisten IRI:n ja NOAA:n ennusteiden mukaan El Niño näyttää olevan voimakas koko talven ajan. Talvi tulee siis olemaan nyt hyvin mielenkiintoinen.

Lue myös nämä

Suomalaiset talviurheilijat hyvällä asialla: Pelastetaan talvi!

Verkkoluento: Tulevaisuuden talvet Suomessa

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Eläinten viikko 2015: Teemana koirat ja kodin kemikaalien eläinkoekielto



Kansainvälistä eläinten päivää vietetään vuosittain 4. lokakuuta, joka on Franciscus Assisilaisen muistopäivä. Italialainen Franciscus Assisilainen (synt. 1181/1182, kuoli 1226) on katolisen kirkon mukaan eläinten suojelupyhimys. Assisilaisen sanoin: "Niin kauan kuin maailmassa on lapsia, kukkia ja lintuja, niin kauan on toivoa."

Suomessa eläinten päivän järjestämisen aloitti Helsingin eläinsuojeluyhdistyksessä toiminut Constance Ullner jo vuonna 1909. Silloin Helsingissä suurimpana ongelmana olivat näännyksiin ajetut hevoset, nyt hylätyt kissat, koirat ja kanit.

Eläinten päivästä alkaa myös eläinten viikko 4.-10.10.2015. Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitolla (SEY ry) eläinten viikon teema keskittyy tänä vuonna koiriin, erityisesti koirien ylijalostukseen.

Rescueyhdistys Kulkurit ry puolestaan kertoo työskentelevänsä "kaduilla asuvien, kodittomien koira- ja kissapopulaatioiden vähenemiseksi sekä olemassa olevien eläinten olojen ja kohtelun parantamiseksi muun muassa sterilointiprojektein ja eläinten adoptoinneilla". Yhdistys on myös julkaissut vuoden 2016 kalenterin, jossa julkkikset Hjallis Harkimosta Janni Hussiin poseeraavat koirien kanssa hyväntekeväisyystyönä ilman mitään palkkiota. Itse tilasin jo kalenterin luokan seinälle.

Animalialla eläinten viikon teemana ovat koe-eläimet: "Kodinpuhdistuskemikaaleja tiskiaineista lattiavahoihin ja uuninpuhdistusaineista tahranpoistajiin testataan yhä tuhansilla eläimillä vuosittain. Näissä myrkyllisyyskokeissa hiiret, rotat, marsut, kaniinit ja hamsterit pakotetaan hengittämään ja syömään tutkittavaa ainetta, sitä hierotaan niiden ihoon tai ruiskutetaan iholle tai vatsaonteloon. Kokeet päättyvät lähes poikkeuksetta eläimen lopettamiseen. Eläinkokeille on kuitenkin jo olemassa vaihtoehtoja ja eläinkokeettomia testausmenetelmiä, minkä osoittavat Animalian eläinkokeettomalle listalle kuuluvat kodinpuhdistusainevalmistajat. Siitä niillä on tunnuksena Leaping Bunny -logo. Eläinkokeissa havaitaan vain hyvin suuret muutokset, joita testattava aine aiheuttaa eläimelle. Lisäksi muutokset ovat vain kyseiselle eläinlajille aiheutuneita muutoksia, joten niistä saatava tieto on vain heikosti sovellettavissa ihmiseen."

Tutustuthan myös perusteellisempiin kirjoituksiini eläinten oikeuksista. Hyvää eläinten päivää ja eläinten viikkoa!

Lue myös nämä

Onko Suomi eettisen norsuturismin takapajula?

Anna Abreu, Jenni Haukio, Michael Monroe, Jasper Pääkkönen, Enni Rukajärvi...

Uutuuskirja tuotantoeläinten pahoinvoinnista hätkähdyttää realistisuudellaan

Eläinfilosofi Elisa Aaltola: "Yhteiskunta käyttää eläimiä psykopaatin ja narsistin tavoin"

torstai 1. lokakuuta 2015

Avoin kirje hotellien ja ravintoloiden omistajille sekä muille matkailualan yrittäjille

Mikseivät suomalaiset matkailuyrittäjät hyödynnä ilmaisia mainoskanavia? Työssäni maantieteen opettajana olen tutustunut lukuisiin karttasovelluksiin ja vapaa-ajalla käytän monia matkailusivustoja kotimaassa matkaillessani, viimeksi heinäkuussa, jolloin olin mm. vaeltamassa Lapissa. Läheskään kaikki matkailualan yritykset eivät kuitenkaan ole mukana internetin ilmaisilla markkinointikanavilla. Tässä blogikirjoituksessani tarjoan muutaman ilmaisen vinkin. Samalla huomautan, etten henkilökohtaisesti ole missään palkallisessa työsuhteessa näihin kirjoituksessa mainitsemiini palveluihin.



1. TripAdvisor kertoo olevansa maailman suosituin matkailusivusto. TripAdvisorin sivustolla on yli 170 miljoonaa yksittäisten ihmisten kirjoittamaa arviointia hotelleista, ravintoloista, nähtävyyksistä ja matkailuaktiviteetteja järjestävistä yrityksistä. Usein paikkakunnan matkailupalvelut löytyvät selkeämmin listattuina ja ajantataisemmin päivitettyinä TripAdvisorista kuin paikkakuntien omilta netin matkailusivuilta. Monta mielenkiintoista suomalaistakin nähtävyyttä olen löytänyt nimenomaan tätä kautta.

TripAdvisorin hyvä puoli on siis myös se, että useimmista sivustolle listatuista palveluista löytyy matkailijoiden kirjoittamia arviointeja. Kaikkiaan sivustolla on yli 60 miljoonaa rekisteröitynyttä käyttäjää. Mainosmielessä kirjoitettuja valearviointeja ja muita väärinkäytöksiä saattaa toki olla. Esimerkiksi kesäkuussa 2015 italialaisen sanomalehden keksimä valeravintola nousi TripAdvisorissa Italian ravintoloiden ykköseksi. Vaikka joukossa olisikin valearvosteluja, yleensä kuitenkin luotan parviälyyn.

TripAdvisor pyrkii poistamaan valheelliset arvioinnit erilaisilla varmistusmenetelmillä, ja käyttäjät pystyvät hieman itsekin arvioimaan arvostelujan luotettavuutta. Jos kyseinen henkilö on kirjoittanut kommentit vain parista saman paikkakunnan kohteesta, arviointi ei ehkä ole niin luotettavaa. Sen sijaan, mikäli kirjoittajalla on kommentteja lukuisista erityyppisistä kohteista eri paikkakunnilta, kyseessä lienee varmemmin aito ja vilpitön arvostelu, johon tosin subjektiiviset kokemukset ja näkemykset voivat vaikuttaa. Parviälyssä nämä kuitenkin hukkuvat "objektiivisempaan kokonaisuuteen".

TripAdvisoriin hotelleita, ravintoloita ja nähtävyyksiä voivat lisätä sekä yrittäjät itse että myös aktiiviset käyttäjät, siis kuka tahansa. Matkailuyrittäjien kannattaisi varmistaa, että TripAdvisorissa kerrotut oman yrityksen perustiedot (osoite, sijainti kartalla, puhelinnumero, verkkosivuston osoite, aukioloajat jne.) pitävät paikkansa. Kun luo sivustolle käyttäjätunnuksen, virheelliset tiedot pääsee korjaamaan ja puuttuvat tiedot täydentämään. Esimerkiksi kohteen valokuvia on hyvä ladata sivustolle. Ne kertovat vanhan sanonnan mukaisesti usein enemmän kuin tuhat sanaa.

Mikäli matkailuyritys puuttuu TripAdvisorista kokonaan, se kannattaa ehdottomasti lisätä (kohdasta Write a Review > Add a listing to TripAdvisor). Muuten koko yritys saattaa jäädä matkailijoilta löytämättä.

Matkailuyrittäjät voivat myös kirjoittaa vastauksia matkailijoiden antamiin arvosteluihin. Uskon sekä kohteessa käyneiden että kohdetta valitsevien matkailijoiden arvostavan sitä, että käyttäjien kirjoittamiin arvosteluihin reagoidaan. Sekä negatiivisesta että positiivisesta palautteesta voi kiittää ja luvata jatkossa yrittää hoitaa asiat entistäkin paremmin. Minä puolestani kiitän nyt niitä matkailuyrittäjiä, jotka jo nykyisinkin vastailevat palautteisiin TripAdvisorissa. Suomessa tällaisia on kuitenkin valitettavan vähän, vaikka tämä olisi hyvä markkinointikanava.

2. Google Maps on suosittu karttapalvelu, joka tarjoaa karttojen lisäksi reittihaun ja mahdollisuuden etsiä paikallisia palveluja. Kartoilta löytyvät hotellit ja muut majoitusalan yritykset, ravintolat, baarit, kahvilat, yökerhot, puistot, kuntosalit, ostokeskukset, kaupat, museot, nähtävyydet jne. Monet matkailijat aloittavat paikkakuntaan ja sen palveluihin tutustumisen Google Mapsin avulla, niin myös minä.

Kartalla olevaa kohteen nimeä klikkaamalla kuka tahansa netin käyttäjä pääsee maksutta näkemään tarkempia tietoja, lukemaan tai kirjoittamaan arvosteluja, lisäämään valokuvia tai ehdottamaan muokkauksia, jotka Googlen tiimi tarkastaa. Nämä toiminnot toimivat varmimmin Google Chrome -selaimella.

Jälleen yrittäjien kannattaisi tarkastaa oman yrityksensä tietojen paikkansapitävyys (yrityksen nimi, osoite, sijainti kartalla, puhelinnumero, aukioloajat, nettiosoite) ja ladata puuttuvat tiedot sekä valokuvia. Kokonaan puuttuva yritys on syytä lisätä Googlen kartoille. Vai haluaako joku yrittäjä jättää tällaisen ilmaisen markkinointikanavan käyttämättä?

Olen itse matkakokemusteni perusteella korjannut Google Maps -karttapalveluun lukuisia virheellisiä tietoja. Esimerkiksi Kuusamon Martina-ravintola oli sijoitettu kartalla kirjaimellisesti valtatien keskelle osoitteeseen Ouluntie 3, vaikka oikea sijainti on Kuusamon keskustassa osoitteessa Ouluntaival 3. Kouvolalainen ravintola Angela oli sijoitettu kartalla korttelin väärälle puolelle jne. Monikohan matkailija oli kulkenut näiden kohteiden ohi ja vienyt euronsa muualle vain siksi, ettei yrittäjä ollut huomannut, osannut, ehtinyt tai viitsinyt päivittää tietoja kohdalleen?

3. Internetissä on lukuisia muitakin vastaavia sivustoja (ravintoloista esim. Eat.fi), joihin kaikkiin liittyminen lienee yrittäjälle loputon suo. Ainakin noihin kahteen edellä mainittuun suureen palveluun tiedot kannattaa kuitenkin laittaa (tähän käytetty aika tulee varmasti euroina moninkertaisesti takaisin) ja myös jatkossa päivittää. On tosi tylsää, että noilla sivustoilla näkyy edelleen myös vuosia sitten suljettuja nähtävyyksiä tai esimerkiksi vanhusten hoitolaitoksiksi muutettuja hotelleja. Kaiken kaikkiaan TripAdvisor ja GoogleMaps ovat kuitenkin erinomaisen hyviä palveluja, joista saa useimmiten luotettavaa ja ajantasaista tietoa. Suuret kiitokset kaikille ko. sivustojen parissa työskenteleville!