keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Ovatko humanosfäärin tuottamat tekno- ja mediafossiilit käynnistäneet antroposeenin, kapitaloseenin, angloseenin, antrobseenin vai plantaasiseenin?

Versailles'n puutarha. Kuvan © tverkhovinets - Fotolia.

Ihmiset muodostavat humanosfäärin

Maapallolla voidaan erottaa kolme suurta sfääriä eli kehää: geosfääri, biosfääri ja humanosfääri. Geosfääri syntyi 4,5 miljardia vuotta sitten ja se voidaan hieman yksinkertaistaen jakaa litosfääriin (kivikehä), atmosfääriin (ilmakehä) ja hydrosfääriin (vesikehä), josta voidaan vielä erottaa kryosfääri (lumen ja jään kehä). Biosfääri eli elonkehä tai elämän kehä kehittyi puolestaan noin 4 miljardia vuotta sitten. Sen sijaan humanosfääri eli ihmisten kehä on vain noin 200 000 vuoden ikäinen, mutta silti se on nykyään globaalia muutosta dominoiva voima maatalous- ja teollisuusvallankumousten seurauksena.

Onko antroposeeni eli ihmisen aikakausi uusi epookki?

Vuosi sitten julkaistussa Science-lehdessä kansainvälinen 24 tieteilijän joukko esittää perusteluja sille, että antroposeenin (antropos = ihminen, seeni tai alkuperäismuodossaan kainos = uusi) eli ihmisen aikakauden voidaan sanoa alkaneen geologisestikin ajatellen. Viimeisimmästä jääkauden jälkeen noin 11 500 vuotta sitten alkaneesta holoseenista olisi siis siirrytty antroposeeniin. Jotta antroposeenin voisi todella sanoa alkaneen, ihmiskunnan olisi pitänyt jättää omat selkeät jälkensä sedimentteihin (maankuoren kerrostumiin) ja jäätiköihin.

Ihmisen toiminnasta johtuvia muutoksia luonnossa näyttääkin olevan niin paljon, että uudelle geologiselle epookille todella on tarvetta. Antroposeeni-termin keksi kemian Nobel-palkinnon saanut Paul J. Crutzen vuonna 2000. Epookki puolestaan tarkoittaa geologisessa ajanlaskussa kautta eli periodia (engl. period) lyhyempää ja vaihetta (engl. stage tai age) pitempää ajanjaksoa, joka kestää muutamasta miljoonasta pariinkymmeneen miljoonaan vuotta. Tästä linkistä kannattaa katsoa geologisesta ajanlaskusta tarkka kaavio, jota voi zoomata suuremmaksi hiiren vasemmalla painikkeella.

Antroposeenista on kirjoitettu jo monissa tieteellisissä artikkeleissa. Onpa aiheesta perustettu jopa erillinen tiedelehti. Yliopisto-lehden toimittaja Mikko Pelttari kuvailee artikkelissa Ihminen on kuin asteroidin törmäys tilannetta näin: "Kaupungit ja pellot peittävät enemmän maan pinnasta kuin viime jääkauden jäätiköt. Kaivinkoneet siirtävät enemmän maata kuin tulvat, aallot ja maanjäristykset. Ihmiset ja kotieläimet painavat yli kolmekymmentä kertaa enemmän kuin kaikki suuret villieläimet."

Science-lehti esittää lisää perusteluja antroposeenin virallisen alkamisen puolesta. Sen alkamiseen ovat vaikuttaneet maanviljelyksen leviäminen metsäkatoineen (varhaisantroposeeni), kolumbiaaninen vaihto (Kristoffer Kolumbuksen löytöretkistä alkanut kasvi- ja eläinlajien mannertenvälinen siirtyminen Vanhan ja Uuden maailman välillä), teollinen vallankumous alkaen noin vuodesta 1800 ja ihmispopulaation kasvun sekä teollistumisen ja kulutuksen kiihtyminen 1900-luvun puolivälissä. Antroposeenin voisi katsoa alkaneen ehkä 1950-luvun paikkeilla.

Mariaanien hautaan saakka edennyt antroposeeni tuottaa myös teknofossiileja

Globaali uusien materiaalien käyttäminen tuottaa maaperään uusia "teknofossiileja", joita muodostuu esimerkiksi alumiinista, betonista ja muovista. Ennusteiden mukaan merissä olevien muovijätteiden paino ylittää kalojen painon vuoteen 2050 mennessä. Metsäkato ja teiden rakentaminen ovat lisänneet eroosiota. Jokisuistot eli deltat ovat kutistuneet, kun rakennetut padot estävät sedimenttien kulkeutumista veden mukana.

PCB-yhdisteet, torjunta-ainejäämät, lyijyllisen bensiinin päästöt ja muut myrkylliset aineet alkoivat lisääntyä noin vuosina 1945-1950. Nykyään Mariaanien haudassa elävien äyriäisten PCB-pitoisuudet ovat jopa viisinkertaisia Itämeren loheen ja silakkaan verrattuna. Myös ihmiskunnan tuottama melusaaste on levinnyt meriinkin. Peltojen typpi- ja fosforilannoitteiden seuraukset näkyvät järvissä ja Grönlannin jäätiköllä, jossa nitraattipitoisuudet ovat korkeampia kuin kertaakaan aiemmin viimeisimmän sadan tuhannen vuoden aikana.

Trinity-koe eli ensimmäisen atomipommin räjäyttäminen 16. heinäkuuta vuonna 1945 Yhdysvaltojen Alamogordossa aloitti paikalliset ydinlaskeumat vuosiksi 1945-1951, kun taas ydinkokeiden globaalit vaikutukset näkyivät vuosina 1952-1980 (huippu vuonna 1964) ihmisperäisinä radioaktiivisina aineina.

Fossiiliset polttoaineet tuottavat päästöjä. Ilmakehän hiilidioksidi- ja metaanipitoisuudet poikkeavat holoseenista noin vuodesta 1850 alkaen ja entistä selvemmin noin vuodesta 1950 alkaen. Maapallon keskilämpötila on noussut 0,6-0,9 astetta vuodesta 1900 nykypäivään, pääasiassa viimeisimpien 50 vuoden aikana, ja on nyt ylittämässä holoseenikaudella viimeisimpien 14 000 vuoden aikana havaitun vaihtelun. Globaalisti merenpinta nousi 3,2 ± 0,4 mm vuodessa aikavälillä 1993-2010 ja on nyt nousemassa myöhäisholoseenin arvojen yläpuolelle.

Myös biologiset muutokset ovat selviä. Lajien sukupuuttonopeus on ollut luonnollista nopeampi noin vuodesta 1500 alkaen ja kiihtynyt edelleen 1800-luvulta eteenpäin. Ihmisen levittämät vieraslajit ja maatalouden sekä kalastuksen muutokset ovat vaikuttaneet maapallon luontaiseen kehitykseen.

Ison-Britannian Geologian tutkimuskeskuksen tohtori Colin Waters toteaa: "Ihmiset ovat jo pitkään vaikuttaneet ympäristöön, mutta viime aikoina uusien materiaalien kuten alumiinin, betonin ja muovin käyttö on levinnyt nopeasti maailmanlaajuisesti, mikä jättää jälkensä sedimentteihin."

Kapitaloseeni, oligoantroposeeni, angloseeni

Antroposeeni on kuitenkin hyvin kiistelty termi, ja sille onkin tarjottu myös vaihtoehtoja, joista esittelen seuraavassa muutamia. Ei nimittäin ole olemassa yhtä ainoata globaalia ihmistyyppiä, joka on antroposeenin taustalla. Toiset ihmisryhmät ovat vaikuttaneet - ja vaikuttavat edelleen - enemmän kuin toiset.

Antroposeenin taustalla oleva talouskasvu on keskittynyt melko harvojen käsiin. Siksi on ehdotettu esimerkiksi nimityksiä kapitaloseeni, oligantroposeeni tai oligoantroposeeni (olig tai oligo = harva, muutama). Kapitaloseeni-käsitettä käytti ilmeisesti ensimmäisenä Andreas Malm seminaarissa vuonna 2009 ollessaan Lundin yliopiston jatko-opiskelija. Seminaarin jälkeen myös Jason Moore omaksui tämän nimityksen. Lisäksi Kalifornian yliopiston tutkija Donna Haraway keksi Malmista ja Mooresta riippumattomasti saman käsitteen ja alkoi käyttää sitä julkisilla luennoillaan vuodesta 2012 alkaen. Kapitaloseeni viittaa talouskasvun merkitykseen luonnon tuhoutumisessa, mutta toisaalta kapitaloseenia on arvosteltuna terminä liian poliittiseksi ja yksipuolisesti kapitalismia leimaavaksi.

Nimitys angloseeni kertoo ihmisen aikakauden taustalla olevasta brittiläisestä teollisesta vallankumouksesta ja kolonialistisesta maapallon käyttämisestä.

Suomalaisen Jussi Parikan antrobseeni ja mediafossiilit

Suomalaisen professori Jussi Parikan termi antrobseeni taas viittaa älypuhelinten, tablettien ja läppäreiden elektroniseen median aikakauteen, joka hyödyntää harvinaisia maametalleja ja joka tuottaa pitkäikäisiä jätteitä. Esineiden internet voi kärjistää tilannetta entisestään. Jussi Parikka puhuu jopa "mediafossiileista".

Lihan tehotuotanto ja öljypalmuviljelmät ovat osa plantaasiseenia

Tanskalaisessa Aarhusin (Århusin) yliopistossa vuonna 2014 pidetyssä tutkijaseminaarissa osallistujat kehittelivät yhdessä nimityksen Plantationocene, jonka voisi ehkä suomentaa plantaasiseeniksi tai viljelyseeniksi. Tämä kuvaa muutosta, jossa ihmiskunta muutti pientilat, laitumet ja metsät ryöstöviljellyiksi, intensiivistä maataloutta edustaviksi plantaaseiksi, mikä puolestaan toimi mallina hiilipohjaiselle koneteollisuudelle. Tätä taas voidaan pitää merkittävänä käännekohtana siirryttäessä holoseenista antroposeeniin. Plantaasiseeni jatkuu vieläkin yhä tehokkaampana lihantuotantona, maanviljelyn monokulttuurina (yhden lajin viljelmät) ja monimuotoisen, luonnonmukaisen kasvillisuuden muuttamisena vaikkapa öljypalmuviljelmiksi.

Professori Anna Tsing on sitä mieltä, että holoseenin ja antroposeenin rajakohtana toimi monimuotoisuuskeskusten (biodiversiteetiltään runsaiden alueiden) hävittäminen. Tämän seurauksena eliöillä ei ole ollut pakopaikkaa, eikä luonto ole kyennyt uusiutumaan entiseen tapaan esimerkiksi aavikoitumisen tai avohakkuun jälkeen. Vielä holoseenikaudella oli runsaasti monimuotoisia ympäristöjä, joihin eliöt saattoivat paeta joko luonnollisia tai ihmiskunnan aiheuttamia katastrofeja, mutta nyt valtaosa näistä monimuotoisuuskeskuksista on tuhottu.

Onko antroposeeni sittenkin vain tapahtuma eikä uusi epookki?

Donna Haraway on yhdessä monien muiden tutkijoiden kanssa sitä mieltä, ettei antroposeeni itse asiassa olekaan kokonainen uusi epookki vaan ainoastaan kahden epookin rajana toimiva tapahtuma. Antroposeenin aiheuttaman vaihettumisjakson jälkeen on tulossa jotakin kokonaan uutta. Harawayn mielestä meidän on varmistettava, että antroposeeni jää mahdollisimman lyhytaikaiseksi välivaiheeksi. Juuri nyt maapallolla on paljon pakolaisia, sekä ihmisiä että muita eliöitä, joilla ei ole turvapaikkaa mihin mennä.

Mikko Pelttari kuvailee asiaa näin: "Täältä ei pääse pois. Korallien valkaistuminen Suurella valli­riutalla on kriisi. Kriisi on Lähi-idän kuivuus tai Himalajan jäätikköjen sulaminen, mutta antroposeeni ei ole. Antroposeenista ei palata vanhaan normaaliin. - - Tiede alkaa ymmärtää, mitä ilmastonmuutos tai luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ovat. Antroposeeni muistuttaa, miten nämä asiat liittyvät yhteen tekemättä niistä helpompia kuin ne ovat. - - Kun luonto hakee uusia tasapainojaan, meille aikalaisille antroposeeni on hätätila. Vasta muotoutuva ihmisen aika on avoin ja epävarma. Rohkeuden ohella tarvitsemme yhä laajempaa tietoa menneisyydestä ja nykyisyydestä. Tarvitsemme tiedettä ja monipuolista asiantuntemusta sekä elämää ja sitä tutkiskelevaa taidetta, ei vastapuolina vaan vastapainoina."

Radio Moreenin Totuusradion ohjelmat antroposeenista

Tunti 1

Tunti 2

Lue myös nämä

Sisältävätkö loppuvuoden juhlissa käytetyt piparkakut, suklaa, uudenvuodentina ja ilotulitteet myrkkyjä?

Ihmiskunnan tuottama äänisaaste on levinnyt myös meriin

Maapallon ekovelkapäivä on jälleen aikaistunut: Viikon kuluttua tämän vuoden luonnonvarat on kulutettu loppuun!

Suomen kulutuksella tarvittaisiin 3,4 maapalloa - Dominikaaninen tasavalta, Georgia ja Sri Lanka maailman parhaat valtiot

"On outoa, että meitä syyllistetään, jos emme käy tarpeeksi kaupassa."

Milloin maailmanloppu tulee?

Oliko 2013 ihmiskunnan paras vuosi?

Alison muovimaassa: tosielämän Tarzan-lapsi ja naispuolinen Indiana Jones

Kadonnut: järvi, Tuntomerkit: pinta-ala 68 000 neliökilometriä

Luonnonvarojen kulutus ylitti maapallon kestokyvyn 40 vuotta sitten: Missä maassa luonnonvaroja käytetään henkeä kohden eniten?

lauantai 11. helmikuuta 2017

Punainen napa

Globaali lämpötila-anomalia (poikkeama tavanomaisesta eli ajanjaksosta 1979-2000) tänään 11. helmikuuta 2017. Erityisen lämmintä on arktisella alueella, keskimäärin 4,63 ja paikoin enemmän kuin 20 celsiusastetta yli tavanomaisen. Credit: Image obtained using Climate Reanalyzer, Climate Change Institute, University of Maine, USA.

Pohjoisnapa on jälleen tavanomaiseen verrattuna todella lämmin. Globaali merijään pinta-ala onkin pysytellyt koko alkuvuoden 2017 ajan ajankohtaan nähden mittaushistorian alhaisimmalla tasolla. Koko satelliittimittaushistorian kaikkien ajankohtien pienin pinta-ala mitattiin tammikuussa, ja tuo ennätys saattaa rikkoutua jälleen lähipäivinä.

Erinomaisen hyvä sivusto lämpötila-anomalioiden (poikkeama verrattuna normaaleihin lämpötiloihin ko. ajankohtana) on Mainen yliopiston Climate Reanalyzer. Samalta sivustolta voi tarkastella myös suihkuvirtausta ja muita säähän sekä ilmastoon liittyviä asioita. Globaalia merijään pinta-alaa ja laajuutta voi seurata helposti ArctischePinguin -sivun avulla.

Globaali merijään pinta-ala vuosina 1978-2017. Credit: Wipneus. Used with permission.

Lue myös nämä

The Washington Post: It’s about 50 degrees warmer than normal near the North Pole, yet again

Adn.com: Temperatures in the Arctic are skyrocketing — for the third time this winter

Tammikuu 2017 jatkoi globaalisti poikkeuksellisten lämpimien kuukausien sarjaa, joka on nyt kestänyt selvästi yli vuoden

Juuri nyt: Yhdysvaltojen lumimyrskystä Australian hurjaan helteeseen

Globaali merijään pinta-ala on nyt pienempi kuin yhtenäkään muuna päivänä satelliittimittaushistorian aikana

Jääkylmät faktat lämpenevästä pohjoisnavasta, katoavasta merijäästä ja Suomen pakkasista

Uusi ennätys: Merijään pinta-ala globaalisti satelliittiajan pienin

Phuketin-loman lennot sulattavat arktista merijäätä lähes viisi neliömetriä yhtä matkustajaa kohden

Maapallon kupoli kuumenee: Mittaushistorian lämpimimmän vuoden kuusi hätkähdyttävää kuvaa, joista valtamedia vaikenee

Uusi supertarkka nettikartta Suomesta, nerokkaat keksinnöt ympäristöongelmina ja arktisen alueen katoava merijää

Ilmastotieto: Kymmenen alhaisinta Arktisen merijään laajuutta mitattu viimeisten 10 vuoden aikana

perjantai 10. helmikuuta 2017

Juuri nyt: Yhdysvaltojen lumimyrskystä Australian hurjaan helteeseen

Kuva: Pixabay.

Samaan aikaan New Yorkissa on kehotettu välttämään ulkona liikkumista lumimyrskyn takia ja Australiassa monin paikoin puolestaan helleaallon takia.

Yhdysvalloissa on meneillään Niko-lumimyrsky, joka on tuonut New Yorkiinkin 35 senttimetriä lunta. Kouluja on jouduttu sulkemaan ja lentoja on peruutettu. Paikoin sähköt ovat poikki voimakkaiden tuulien ja kaatuneiden puiden seurauksena.

Australian länsiosissa on ollut kylmää, sateista ja tulvia, mutta samaan aikaan suurimmassa osassa Australiaa hikoillaan melkoisessa helteessä ja pelätään laajoja maastopaloja. Esimerkiksi Tarcoolassa mitattiin eilen varjossa +48,2 celsiusastetta. Canberrassa sähkönjakelu voi keskeytyä liiallisen sähkönkäytön seurauksena. Tämän päivän ennuste näytti yli 46 asteen lämpötiloja useille alueille.

Sydneyssä tammikuu ja myös koko eteläisen pallonpuoliskon kesä ovat olleet virallisten mittausten mukaan vuodesta 1858 alkavan 158-vuotisen tilastohistorian kuumimmat. Lämpötila on kohonnut siellä kesän aikana jo kymmenenä päivänä yli 35 asteeseen. Edellinen ennätys oli yhdeksän päivää kesällä 1895-1896. Huomiseksikin ennustetaan 40 asteen lämpötiloja, joten silloin tullee jälleen uusi ennätys, 11 yli 35 asteen päivää yhden kesän aikana. Sunnuntaina sään odotetaan viilenevän.

Viime vuosikymmeninä Australian helteet ovat lisääntyneet. Kun verrataan vuosien 1950-1980 ja vuosien 1981-2011 helleaaltoja toisiinsa, voidaan havaita seuraavaa:

-Darwinissa ja Canberrassa helleaaltopäivien lukumäärä on yli kaksinkertaistunut.

-Perthissä helleaaltopäivien lukumäärä on lisääntynyt 50 %.

-Sydneyssä helleaallot alkavat nyt keskimäärin 19 päivää, Hobartissa 12 päivää ja Brisbanessa 8 päivää entistä aiemmin.

-Melbournessa helleaallot alkavat nyt keskimäärin 17 päivää entistä aiemmin ja helleaallon kuumin päivä on nyt keskimäärin 2 astetta aiempaa kuumempi.

-Adelaidessa helleaaltopäivien lukumäärä on lähes kaksinkertaistunut ja helleaallon kuumin päivä on nyt keskimäärin 4,3 astetta aiempaa kuumempi.

Lue myös nämä

Alkuvuoden 2017 kuumuus- ja kylmyysennätykset eri puolilla maailmaa

Tammikuu 2017 jatkoi globaalisti poikkeuksellisten lämpimien kuukausien sarjaa, joka on nyt kestänyt selvästi yli vuoden

Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

Ilmastonmuutos: Victorian osavaltiossa Australiassa korkeiden lämpötilojen todennäköisyys viisinkertaistunut

Australiassa historian kuumin vuosi, kevät, kesä, kuukausi, viikko ja päivä

Australiassa historian pahin helleaalto

Lisääntyykö vai väheneekö kuolleisuus Isossa-Britanniassa ilmastonmuutoksen myötä?

Onko ilmastonmuutos lisännyt kuumien kesien todennäköisyyden kymmenkertaiseksi vain kymmenessä vuodessa ja tuntuvatko vuoden 2003 kaltaiset hellekesät vuosisadan lopulla jo viileiltä?

Aasian uusi koko mittaushistorian lämpöennätys 54 astetta?

torstai 9. helmikuuta 2017

Alkuvuoden 2017 kuumuus- ja kylmyysennätykset eri puolilla maailmaa

Dubai. Kuva: Pixabay.

Tähän mennessä tänä vuonna on tehty maailmalla seuraavat kansalliset (valtion koko mittaushistorian) lämpö- ja kylmyysennätykset:

-Quinchamali (Chile), +43,0 astetta (virallinen lämpöennätys)
-Cauquenes (Chile), +44,5 astetta, ja Quillón (Chile), +44,9 astetta (epäviralliset lämpöennätykset)
-Jabel Jais (Arabiemiirikunnat), -5,4 astetta (virallinen kylmyysennätys, mitattu asumattomalla alueella)
-Abu Samra (Qatar), +1,5 astetta (virallinen kylmyysennätys)

Maailmanlaajuisesti virallisia sääasemakohtaisia (yksittäisen mittauspisteen koko tilastohistorian) lämpöennätyksiä on tehty maailman lämpöennätystilastoja pitävän meteorologi Maximiliano Herreran mukaan 14 ja kylmyysennätyksiä 6.

Omanissa Musandamin niemimaan tasangolla lämpötila laski helmikuun alussa ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa +5 asteeseen. Tuolta kyseiseltä alueelta voi katsoa Verner Suomen mukaan nimetyn Suomi NPP -satelliitin ottamia kuvia.

Helmikuun alkupuolella kylmä virtaus on ulottunut sekä Omaniin, Qatariin että Arabiemiirikuntiin, jossa Jais-vuorelle satoi kymmenen senttimetriä lunta. Abu Dhabissa lämpötila putosi viime viikolla keskiviikon +31 asteesta perjantaina +18 asteeseen.

Lue myös nämä

Tammikuu 2017 jatkoi globaalisti poikkeuksellisten lämpimien kuukausien sarjaa, joka on nyt kestänyt selvästi yli vuoden

Vuosi 2016 selvästi mittaushistorian lämpimin kalenterivuosi, vaikka viimeisten kuukausien osalta eri lämpötilasarjoissa on suuria eroja

Eurooppalainen analyysi hetki sitten: Vuosi 2016 globaalisti mittaushistorian lämpimin, lähes 1,5 astetta yli esiteollisen ajan ja ensimmäistä kertaa hiilidioksidipitoisuus koko ajan yli 400 ppm

Globaali merijään pinta-ala on nyt pienempi kuin yhtenäkään muuna päivänä satelliittimittaushistorian aikana

Tänään julkaistut tiedot: Vuodesta 2001 alkaen kaikki vuodet mittaushistorian 17 lämpimimmän vuoden joukossa, vuosi 2016 todennäköisesti lämpimin

tiistai 7. helmikuuta 2017

Tammikuu 2017 jatkoi globaalisti poikkeuksellisten lämpimien kuukausien sarjaa, joka on nyt kestänyt selvästi yli vuoden

Pintalämpötilojen (ilman lämpötila kahden metrin korkeudella) anomalia eli poikkeama tavanomaisesta (vertailukauden 1981-2010 tammikuiden keskiarvosta) tammikuussa 2017 eri alueilla. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla hiiren ykköspainikkeella sen päältä. Alkuperäisdatan lähde ERA-Interim, kuvan lähde ECMWF, Copernicus Climate Change Service.

Tammikuu 2017 jatkoi globaalisti poikkeuksellisten lämpimien kuukausien sarjaa, joka on nyt kestänyt selvästi yli vuoden. Anomalia (lämpötilapoikkeama verrattuna tavanomaiseen ko. kuukauden lämpötilaan) oli huipussaan helmikuussa 2016. Sen jälkeen yksittäisten kuukausien anomaliat laskivat maaliskuusta kesäkuuhun, kunnes heinä- ja elokuussa anomalioissa näkyi jälleen nousua, mistä lähtien anomaliat ovat pysyneet korkeina.

Tammikuun globaali keskilämpötila oli 0,55 celsiusastetta korkeampi kuin tammikuiden 1981-2010 keskiarvo, mikä tekee tammikuusta mittaushistorian toiseksi lämpimimmän tammikuun, 0,17 astetta alle viime vuoden tammikuun ennätyslämpötilan.

Tämän vuoden tammikuussa tavanomaiseen verrattuna kaikkein lämpimintä oli jälleen arktisella alueella, jossa merijäätä oli poikkeuksellisen vähän. Huomattavasti tavanomaista lämpimämpää oli myös laajoilla alueilla Pohjois-Amerikassa sekä vyöhykkeellä Keski-Afrikasta Arabian niemimaan kautta Itä-Siperiaan. Tavanomaiset lämpötilat ylittyivät myös suuressa osassa Kiinaa, Itä-Brasiliaa, Itä-Australiaa ja Chileä, jossa koettiin valtion modernin historian pahimmat maastopalot.

Pohjois-Euroopassa oli tammikuussa tavanomaista lämpimämpää, kun taas suuressa osassa Eurooppaa, erityisesti kaakossa, oli tavanomaista kylmempää. Muita ajankohtaan nähden tavanomaista kylmempiä alueita maapallolla olivat osat Länsi-Yhdysvaltoja ja Kanadaa, Pohjois-Grönlanti, Pohjois-Afrikka, osa Siperiaa, eteläinen Afrikka, Luoteis-Australia ja suuret osat Etelämannerta.

Suomen Ilmatieteen laitoksen mukaan tammikuu oli koko Suomessa tavanomaista lauhempi. Tammikuun alussa oli lyhyt kylmä jakso, mutta suurimman osan kuukautta vallitsi lauha etelän tai lännen puoleinen ilmavirtaus. Tammikuun alin lämpötila -41,7 astetta mitattiin 5. päivänä Muoniossa ja ylin lämpötila +7,9 astetta Jomalassa 1. päivänä. Lunta oli tammikuun lopulla Lappia lukuun ottamatta tavanomaista vähemmän. Länsi- ja lounaisrannikolla oli paikoin lumetonta.

Lokakuusta 2015 lähtien vain kaksi kuukautta ovat olleet globaalisti anomalialtaan viileämpiä kuin mittaushistorian siihen asti anomalialtaan lämpimin kuukausi (tammikuu 2007, anomalia 0,54 astetta). Elokuusta 2015 syyskuuhun 2016 jokainen kuukausi oli koko mittaushistorian lämpimin ko. kuukausi.

Lämpötilan 12 kuukauden liukuva keskiarvo globaalisti (ylempi kuva) ja Euroopassa (alempi kuva) verrattuna ajanjaksoon 1981-2010. Keskiarvoa on siis liu'utettu eteenpäin niin, että joka kuukausi on laskettu keskiarvo uudelleen viimeisimmän 12 kuukauden ajalta. Tiedot perustuvat kuukausikeskiarvoihin tammikuun 1979 alusta tammikuun 2017 loppuun (diagrammissa liukuvat keskiarvot laskettuina kullekin kuukaudelle 12 edellisen kuukauden ajalta). Mustat pylväät edustavat kalenterivuosien 1979-2016 keskiarvoja. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Alkuperäisdatan lähde ERA-Interim, diagrammin lähde ECMWF, Copernicus Climate Change Service.


G
Globaalisti 12 kuukauden jakso helmikuun 2016 alusta tammikuun 2017 loppuun oli 0,61 astetta aikavälin 1981-2010 keskiarvoa lämpimämpi. Koko mittaushistorian tähän mennessä lämpimin kaikista 12 peräkkäisen kuukauden jaksoista (0,64 astetta yli vertailukauden 1981-2010 keskiarvon) on ollut lokakuu 2015 - syyskuu 2016. Mittaushistorian lämpimin kalenterivuosi on ollut 2016, jolloin anomalia (poikkeama vertailukaudesta) nousi 0,62 asteeseen. Kahden seuraavaksi lämpimimmän kalenterivuoden anomaliat ovat olleet "vain" 0,44 (vuosi 2015) ja 0,35 astetta (vuosi 2005).

Eri tutkimuslaitosten lämpötilasarjoissa on epätavallisen suurta vaihtelua sekä muutamien viime kuukausien että kalenterivuoden 2005 osalta. Erot johtuvat siitä, kuinka hyvin eri aineistoissa on otettu huomioon tavanomaiseen verrattuna lämpimät korkeat leveysasteet (arktiset alueet), joilla merijäätä on ollut vähän.

Näyttää kuitenkin selvältä, että vuodet 2015 ja varsinkin 2016 ovat olleet epätavallisen lämpimiä ja että lämpenemistrendi on ollut selkeä 1970-luvun lopulta alkaen. Vuodesta 2001 alkaen lämpötilat ovat olleet jatkuvasti tavanomaista korkeampia.

Vuoteen 2005 asti globaaleissa lämpötiloissa on melko suurta epävarmuutta. Näyttää kuitenkin selvältä, että vuodet 2015 ja 2016 ovat olleet epätavallisen lämpimiä ja että lämpenemistrendi on ollut selkeä 1970-luvun lopulta alkaen. Vuodesta 2001 alkaen lämpötilat ovat olleet jatkuvasti tavanomaista korkeampia. Tämä selkeä lämpenemistrendi onkin huomattavasti tärkeämpi asia kuin ennätyslämpimät kuukaudet sinänsä.

Euroopan lämpötilat vaihtelevat globaaleja keskilämpötiloja enemmän, mutta toisaalta Euroopan lämpötiloissa on vähemmän epävarmuutta, koska kattava lämpötilamittausverkosto on melko tiheä. Euroopassa 12 kuukauden keskilämpötilat ovat jatkuvasti pysyneet korkeina viimeisimmän kolmen vuoden ajan. Ne eivät kuitenkaan ole yltäneet yhtä korkealle tasolle kuin vuoden 2006 puolivälistä vuoden 2007 puoliväliin.

Euroopassa suurimmat kuukausikohtaiset anomaliat mitataan talvella ja lukemat vaihtelevat huomattavasti kuukaudesta toiseen. Tammikuussa 2017 Euroopan keskilämpötila jäi vajaan asteen verran aikavälin 1981-2010 tammikuiden keskilämpötilasta, hyvin samantapaisesti kuin vuonna 2016.

Lähteet

Copernicus Climate Change Service: Average surface air temperatures for January 2017

Ilmastotieto: Tammikuu oli lauha ja vähäsateinen

Lue myös nämä

Vuosi 2016 selvästi mittaushistorian lämpimin kalenterivuosi, vaikka viimeisten kuukausien osalta eri lämpötilasarjoissa on suuria eroja

Eurooppalainen analyysi hetki sitten: Vuosi 2016 globaalisti mittaushistorian lämpimin, lähes 1,5 astetta yli esiteollisen ajan ja ensimmäistä kertaa hiilidioksidipitoisuus koko ajan yli 400 ppm

Globaali merijään pinta-ala on nyt pienempi kuin yhtenäkään muuna päivänä satelliittimittaushistorian aikana

Tänään julkaistut tiedot: Vuodesta 2001 alkaen kaikki vuodet mittaushistorian 17 lämpimimmän vuoden joukossa, vuosi 2016 todennäköisesti lämpimin

maanantai 6. helmikuuta 2017

Tietokilpailu Charles Darwinin syntymäpäivän kunniaksi

Lue teksti läpi ja testaa sen jälkeen tietosi tekstin lopussa olevan tietokilpailun avulla.


"Evolutsionin aate, s. o. kehitysoppi, on vaikuttanut kaikkiin tieteisiin, pakottaen meitä käsittämään kaiken edellä käyneen historian, sillä Darwinin ajoista olemme kulkeneet pitkän matkan. Aurinkokuntaa, maata, vuorijonoja ja suuria syvyyksiä, kallioita ja kiteitä, kasveja ja eläimiä, ihmistä itseäänkin ja hänen yhteiskunnallisia laitoksiaan - kaikkia on pidettävä pitkän kehityskulun tuloksena. Maapallollamme tunnemme kahdeksankymmentä kemiallista alkuainetta, jonkin päällekin, ja nykyjään meillä on paljasta aavistusta varmempi tieto siitä, että ne ovatkin elimettömän kehityksen tulos; alkuaine on synnyttänyt toisen aina jostakin alkuaineesta saakka, josta ne määrättömän etäisessä menneisyydessä ovat lähteneet muodostumaan. Ei ainoakaan toinen aate ole ollut yhtä voimakas ase uuden tietomme muodostumisessa kuin tuo yksinkertainen, mutta syvämielinen kehityksen aate, että nykyisyys on menneisyyden lapsi ja tulevaisuuden isä."

Tiede ja luonto, WSOY 1925

Tämän viikon sunnuntaina vietetään evoluutioteorian kehittäjän Charles Darwinin juhlapäivää. Hän syntyi 12. helmikuuta vuonna 1809, täsmälleen samana päivänä kuin Abraham Lincoln, ja kuoli 19. huhtikuuta vuonna 1882. Darwinin elämän tärkeimmät vaiheet voi katsoa tämän linkin upeasta aikajanasta ja interaktiivisesta päiväkirjasta.

Luentojen sijaan rottajahdista kiinnostunut Darwin oli isän mielestä häpeäksi koko perheelle

Opiskellessaan Cambridgen yliopistossa Darwin ei ollut intohimoinen luennoilla viihtyjä. Pikemminkin hän halusi kuluttaa aikaa kovakuoriaisia keräillen ja lintuja ampuen. Hänen isänsä Robert Darwin totesikin: "Et välitä mistään muusta kuin ampumisesta, koirista ja rottajahdista. Olet häpeäksi sekä itsellesi että perheellesi."

Vastaavia esimerkkejä kyllä löytyy lähihistoriastakin. Kun John Gudron oli 15-vuotias, hänen opettajansa kirjoitti todistukseen, ettei Gudronilla ole kykyä luonnontieteen opintoihin ja että luonnontieteiden opiskelu yliopistossa olisi ajanhukkaa. Gudron kuitenkin pääsi yliopistoon, jossa hänen tutkimuksensa koski iPS-soluja (indusoituja pluripotentteja kantasoluja). Gudronista tuli toinen vuoden 2012 lääketieteen ja fysiologian Nobelin voittaneista.

Darwinin nenän muoto oli vähällä aiheuttaa ongelmia

Charles Darwin teki merkittävimmät havaintonsa HMS Beaglen maailmanympärimatkalla (27.12.1831-2.10.1836), kun hän ensin oli onnistunut pääsemään matkalle mukaan. Tuohon aikaan nimittäin oli vallalla ns. nenäoppi, jonka mukaan ihmisen luonteenpiirteet pystyy päättelemään nenän muodosta. Legendan mukaan 22-vuotiaalla Darwinilla oli laivan 26-vuotiaan kapteenin mielestä sen muotoinen nenä, että Darwin on hyvin epäsosiaalinen ja ettei hän tulisi pitkällä matkalla muiden ihmisten kanssa toimeen. Vasta monien suositusten jälkeen kapteeni uskalsi ottaa Darwinin mukaan matkalle. Toisaalta nuori kapteeni varmasti myös kaipasi mukaan ikäistään seuraa kartoittamaan Etelä-Amerikan tuntemattomia rannikkovesiä.

Ruoan säilyttäminen oli 1830-luvulla yhä hyvin hankalaa. Laivalla syötiinkin lähinnä suolalihaa ja laivakorppuja (laivakorppujen modersinoitu resepti löytyy tästä linkistä). Tuoretta ruokaa ja vettä saatiin silloin, kun laiva rantautui. Darwin keräsi eläinnäytteitä ostamalla, verkolla tai aseella. Samalla hän myötävaikutti merkittävästi aluksen ruokakomeron sisältöön. Kaikki, mitä ei täytetty ja lähetetty takaisin Englantiin tutkimuksiin, saattoi päättyä ruokakulhoon.

Darwin kehui erityisesti nimeltä mainitsematonta suklaanruskeaa jyrsijää parhaimmaksi ikinä syömäkseen lihaksi. Todennäköisesti kyseessä oli aguti eli kultajänis.

Uusi laji löytyi ruokapöydässä

Beagle-laivalla mukana ollut maisemamaalari Conrad Martens luuli Chilessä ampuneensa nuoren amerikannandun (suuri, lentokyvytön lintu, Rhea americana). Vasta kun yksilö oli keitetty ja puoliksi syöty, Darwin ymmärsi sen olevan uusi, pienempi laji, josta hän oli kuullut Rio Negron alueen gauchoilta ja jota hän oli epätoivoisesti yrittänyt etsiä. Onneksi hän pystyi säilyttämään syömättömät osat, kuten pään, kaulan, höyhenet, yhden siiven ja nahkan.

Myöhemmin (vuonna 1837) Darwin oli tyytyväinen kuullessaan Lontoon eläintieteellisen yhdistyksen kokouksessa, kun taksonomisti-lintutieteilijä John Gould nimesi lajin hänen mukaansa nimellä Rhea darwinii. Ranskalainen luonnontieteilijä Alcide Charles Victor Marie Dessalines d'Orbigny oli kuitenkin jo nimennyt sen nimellä Rhea pennata, josta käytetään myös nimeä Pterocnemia pennata, suomeksi patagoniannandu. Samassa Lontoon eläintieteellisen yhdistyksen tilaisuudessa Darwin piti esitelmän nandulajien munista ja levinneisyydestä.

Charles Darwinin mukaan on kaikkiaan nimetty yhdeksän eliösukua ja yli 120 lajia, esimerkiksi Wallacea darwini –kärpänen, jonka sukunimi viittaa Alfred Russel Wallaceen, evoluutioteorian toiseen kehittäjään.

Marry or not?

Charles Darwin pohti tiedemiesmäisellä tarkkuudella myös avioliiton hyötyjä ja haittoja. Avioliiton huonoja puolia on esimerkiksi se, että "rahaa jää vähemmän kirjoihin, eikä iltaisin voi lukea". Avioliitto olisikin valtavaa ajanhukkaa.

Avioliiton hyviä puolia taas ovat "jatkuva seura, parempi kuin koira" sekä mahdollinen lasten saanti. Darwin saikin äitinsä puoleisen serkun Emma Wedgwoodin kanssa kymmenen lasta, joista kolme kuoli varhaisella iällä, ja pariskunta eli avioliitossa Darwinin kuolemaan asti.

Charles Darwinin työhuone. Credit: The Miriam and Ira D. Wallach Division of Art, Prints and Photographs: Print Collection, The New York Public Library. "Charles Darwin." The New York Public Library Digital Collections.

Ovatko sinisilmäiset valkoiset kissat kuuroja?

Charles Darwin oli ensimmäinen tutkija, joka havaitsi, että sinisilmäiset valkoiset kissat ovat usein kuuroja. Todellisuudessa kuurouden periytyminen kuitenkin on melko monimutkaista. Asiaa kannattaa tutkia tarkemmin InCat ry:n nettisivuilta, joilla on muutenkin selostettu erinomaisen hyvin kissan ominaisuuksien periytymistä: "Eräässä tutkimuksessa testattiin 185 valkoisen kissan kuulo. 25% keltasilmäisistä oli normaali kuulo, 31% sinisilmäisistä oli normaali kuulo. 7% keltasilmäisistä oli kuuroja ja 37% sinisilmäisistä oli kuuroja."

Pääjaksosyömingeissä herkutellaan esimerkiksi suomalaisella viilillä

Varsinkin kanadalaiset biologit ovat vuodesta 1972 alkaen juhlineet Darwinin syntymäpäivää järjestämällä pääjaksosyömingit (Phylum Feast). Ideana on syödä taksonomisesti mahdollisimman monipuolista ruokaa, esimerkiksi ruokaa mahdollisimman monesta eliökunnan luokittelun eri pääjaksosta tai kaaresta. Ajatuksena on juhlia luonnon biodiversiteettiä (monimuotoisuutta), jolla on yhteinen menneisyys, yhteinen evolutiivinen alkuperä.

Tässä on vuodelta 1989 Kanadan Brittiläisestä Columbiasta pääjaksosyöminkien esimerkkimenu, jossa tosin mainitut taksonomiset tasot vaihtelevat (tiedemiesten ateria Queen Charlotte –museossa):

Nisäkkäät: lahtivalas
Linnut: savustetut kalkkunaleikkeleet
Kalat: silliä
Simpukat: simpukoita Honnajoen suulta
Kotilot: etanoita
Kuoriäyriäiset: katkarapuja
Sanikkaiset: saniaisia
Yksisirkkaiset: sipulit, riisi
Kaksisirkkaiset: pekaanipähkinät, pinaatti
Sienet: herkkusienet
Bakteerit: suomalainen viili (valmistus perustuu maitosokerin eli laktoosin käymiseen maitohapoksi maitohappobakteerien avulla ja venyvyys johtuu streptokokkibakteerien tuottamasta limasta)

Sanoinkuvaamaton ateria ylikypsästä lehtopöllöstä

Pääjaksojuhlien idea syntyi 1970-luvulla pohjoisamerikkalaisilla yliopistokampuksilla. Inspiraatio tuli kuitenkin itse Darwinilta. Jo kauan ennen kuin Darwin pääsi osallistumaan maailmanympärimatkalle HMS Beagle -laivalla, hän oli innokas amatööritutkimusmatkailija. Hän kolusi kosteikkoja sekä maaseutuja ensin Edinburghin yliopiston ja myöhemmin Cambridgen ympäristössä. Samalla hän keräsi kaikenlaisia hyönteisiä ja muita pikkueläimiä. Hänen intonsa ei kuitenkaan aina rajoittunut pelkästään keräämiseen ja luokitteluun.

Ollessaan 22-vuotias Darwin perusti muutamien ystäviensä kanssa "Ahmattiklubin" (Glutton Club). Hänen ystävänsä Frederick Watkinsin mukaan tavoitteena oli syödä "lintuja ja petoja, joihin ihmisen makuaisti ei ollut tottunut". Kerhon jäsenet nauttivat kaikenlaisia ​​outoja lihalaatuja, vaikkapa haukkaa ja kaulushaikaraa. Watkins kuitenkin kirjoitti myöhemmin, ettei omituisten lihojen ruokahalua kestänyt kauan, vaan kerho lakkautettiin pian sen jälkeen, kun oli valmistettu "sanoinkuvaamaton" ateria ylikypsästä lehtopöllöstä.



Lue myös nämä

Maailman oudoimmat kasvien ja eläinten lajinimet

Hyvää Linnén syntymäpäivää hauskojen tieteellisten nimien ja tautiluokitusten parissa!

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Kuuden kansainvälisen tutkimuslaitoksen ennusteet: Kevään 2017 sää Suomessa

Helmikuu näyttää Suomessa hyvin leudolta ja sateiselta. Helmikuun jälkeen lämpötilat palaavat ajankohtaan nähden tavanomaisempiin lukemiin. Koko kevät voi silti olla vähän tavanomaista lämpimämpi. Sen sijaan tämänhetkisten hyvin alustavien kesän vuodenaikaisennusteiden mukaan varsinkin Länsi-Suomessa on viitteitä tavanomaista viileämmästä kesäsäästä. Itä- ja Pohjois-Suomessa kesä kuitenkin voi olla vähän tavanomaista lämpimämpi ja kuivempi. Heinäkuu vaikuttaa kesäkuuta lämpimämmältä ja vähäsateisemmalta.

Huom.! Päivitän kevään ja kesän sään vuodenaikaisennusteet jatkossa tämän blogitekstin kommentteihin.



IRI: Lauhan helmikuun jälkeen palataan tavanomaisempiin lämpötiloihin

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society) sään vuodenaikaisennusteen mukaan Etelä- ja Keski-Suomessa on keskimäärin odotettavissa helmi-huhtikuun kolmen kuukauden jaksolla tavanomaista lämpimämpää 40 %:n todennäköisyydellä, tavanomaisia lämpötiloja 35 %:n todennäköisyydellä ja tavanomaista kylmempää 25 %:n todennäköisyydellä. Aivan lounaisimmassa Suomessa todennäköisyys tavanomaista lämpimämpään säähän on vielä hieman suurempi. Sen sijaan Itä- ja Pohjois-Suomen osalta ennuste ei näytä poikkeamaa tavanomaisesta.

Maalis-toukokuussa lähes koko Suomen lämpötilat ovat tavanomaisia. Aivan eteläisimmässä ja lounaisimmassa Suomessa on kuitenkin odotettavissa tavanomaista lämpimämpää 40 %:n todennäköisyydellä, tavanomaisia lämpötiloja 35 %:n todennäköisyydellä ja tavanomaista kylmempää 25 %:n todennäköisyydellä.

Huhti-kesäkuun kolmen kuukauden jaksolla Suomessa on tavanomaista lämpimämpää 40 %:n todennäköisyydellä, tavanomaisia lämpötiloja 35 %:n todennäköisyydellä ja tavanomaista kylmempää 25 %:n todennäköisyydellä.

Touko-heinäkuun osalta ennuste ei vielä onnistu antamaan Suomen osalta lämpötilapoikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Paikoin on pieniä viitteitä tavanomaista viileämmästä säästä.

The Weather Company: Helmi-huhtikuu 1-2 astetta tavanomaista lämpimämpi

The Weather Company arvioi kolmen kuukauden vuodenaikaisennusteessaan, että Suomessa on helmikuun alusta huhtikuun loppuun ulottuvalla ajanjaksolla keskimäärin 1-2 astetta tavanomaista lämpimämpää.

ECMWF: Helmi-huhtikuu 0,5-1 astetta tavanomaista lämpimämpi erityisesti Pohjois-Suomessa

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) sanoo, että Suomessa on helmi-huhtikuussa keskimäärin 0,5-1 astetta tavanomaista lämpimämpää. Pohjois-Suomessa poikkeama voi olla vähän suurempikin. Sademäärä näyttäisi olevan hieman tavanomaista pienempi.. ECMWF:n ennustetta on analysoitu tarkemmin Ilmatieteen laitoksen nettisivulla, josta löytyy myös kuukausiennuste.

Venäjän ilmatieteen laitos: Helmi-huhtikuu tavanomaista lämpimämpi varsinkin Itä-Lapissa

Venäjän ilmatieteen laitoksen vuodenaikaisennuste helmi-huhtikuun kolmen kuukauden jaksolle näyttää Suomeen hieman tavanomaista lämpimämpää säätä. Selvimmin lämpimyys näkyy Itä-Lapissa, kun taas Etelä-Suomessa voidaan jäädä lähelle tavanomaisia lämpötiloja. Sademäärät ovat tavanomaisia.

Japanin ilmatieteen laitos: Helmi-huhtikuu tavanomaista lämpimämpi lukuun ottamatta sateista Länsi-Lappia

Myös Japanin ilmatieteen laitos ennustaa Suomessa olevan helmi-huhtikuussa tavanomaista lämpimämpää. Kaikkein todennäköisimmin tavanomaista lämpimämpää on Itä- ja Etelä-Suomessa. Sen sijaan Länsi-Lapissa jäädään tavanomaisiin lämpötiloihin. Sademäärät ovat lähellä tavanomaista. Mikäli jotakin poikkeamaa ilmenee, todennäköisimmin Suomessa on hieman tavanomaista kuivempaa. Vain Länsi-Lapissa on mahdollisuus tavanomaista sateisempaan kevätsäähän.

NOAA/NWS: Erityisen lauhan ja sateisen helmikuun jälkeen kevät on varsinkin Suomen etelä- ja itäosissa vähän tavanomaista lämpimämpi

Syyskuun 2017 loppuun asti ulottuvissa ennusteissa kolmen kuukauden jaksoista selvästi tavanomaiseen verrattuna lämpimin on helmi-huhtikuu, jolloin lämpötilat kohoavat Etelä-Suomessa 2-3 astetta ja Pohjois-Suomessa 1-2 astetta tavanomaisen yläpuolelle. Maalis-toukokuussa lähes koko Suomessa on 1-2 astetta tavanomaista lämpimämpää. Aivan pohjoisimmassa Lapissa poikkeama on 0,5-1 astetta tavanomaisten lämpötilojen yläpuolella. Huhti-kesäkuussa ja touko-heinäkuussa suurimmassa osassa Suomea on 0,5-1 astetta tavanomaista lämpimämpää. Näillä kahdella kolmen kuukauden jaksolla lämpimin sää (jopa 1-2 astetta yli tavanomaisen) keskittyy Itä-Suomeen, kun taas läntisimmissä Suomessa jäädään lähelle tavanomaisia lukemia. Kesä-elokuun ja heinä-syyskuun hyvin alustavissa ennusteissa Suomen keskilämpötilat ovat lähellä tavanomaista siten, että vain aivan itäisimmässä Suomessa ja Lapissa saattaa olla 0,5-1 astetta tavanomaista lämpimämpää, kun Pohjanmaalla puolestaan on pieniä viitteitä jopa tavanomaista viileämmästä säästä.

Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna selvästi lämpimin on helmikuu, suuressa osassa Suomea jopa 4 astetta yli tavanomaisen. Maaliskuussa ja huhtikuussa Etelä-Suomessa on 1-2 astetta tavanomaista lämpimämpää, kun Pohjois-Suomessa poikkeama jää 0-1 asteeseen. Toukokuussa puolestaan suurimmassa osassa Suomea on 1-2 astetta tavanomaista lämpimämpää, mutta Etelä- ja Länsi-Suomessa poikkeama on 0-1 astetta. Kesäkuussa ja heinäkuussa Suomen lämpötilat ovat lähellä tavanomaista. Lapissa ja Itä-Suomessa voi tuolloin olla 0,5-1 astetta tavanomaista lämpimämpää, kun samaan aikaan Suomen länsirannikolla on viitteitä 0,5-1 astetta tavanomaista viileämmästä säästä. Heinäkuussa tavanomaista korkeammat lämpötilat (verrattuna ko. kuukauden pitkän aikavälin keskiarvoihin) ovat todennäköisempiä kuin kesäkuussa.

Kaikkien ennustettujen kolmen kuukauden jaksojen sademäärät näyttävät olevan lähellä tavanomaista. Vain helmi-huhtikuun jaksolla on pieniä viitteitä tavanomaista sateisemmasta säästä. Kaikilla muilla kolmen kuukauden jaksoilla on todennäköisemmin tavanomaista kuivempaa kuin tavanomaista sateisempaa, erityisesti heinä-syyskuussa. Laajoja ja suuria poikkeamia verrattuna tavanomaiseen ei kuitenkaan ole näkyvissä.

Tämänhetkisen ennusteen mukaan yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna selvästi sateisin on koko Suomessa helmikuu ja kuivin ehkä toukokuu. Muiden kuukausien sademäärät ovat lähellä normaalia, joskin myös maaliskuussa ja heinäkuussa on viitteitä tavanomaista kuivemmasta säästä, kun taas kesäkuussa voi olla tavanomaista sateisempaa.

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.

Lue tästä juhannuksen sääennuste, mutta älä usko sitä!

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita jopa yli kuukaudeksi ja Metcheck kuudeksi kuukaudeksi. Metcheckistä voi katsoa jo nyt vaikkapa juhannuksen 2017 sään. Kuriositeettina mainittakoon, että Metcheck ennustaa tällä hetkellä Helsinkiin juhannusaatoksi +14 astetta, puolipilvistä ja ajoittain heikkoa vesisadetta. Näin pitkät päiväkohtaiset ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.

Jo muutaman viikon ennusteet ovat todellisuudessa hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko kevään sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä, vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä eli ns. tavanomainen sää.

Voiko sään vuodenaikaisennusteisiin luottaa?

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän. Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo.

Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.

Kun vuodenaikaisennuste ennustaa helmi-huhtikuusta tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko helmi-huhtikuun jakso on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta aivan normaaleja (vähän alle tai vähän yli tavanomaisen), välillä on jopa kireitä pakkasia, mutta jossakin vaiheessa on erityisen lämmintä.

Lisäksi täytyy huomata, että eri sääennusteissa käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Maailman meteorologisen järjestön (WMO) virallinen ilmastotieteen vertailukausi on 1961-1990, kun taas esimerkiksi Suomen Ilmatieteen laitos käyttää sääennusteissaan hieman lämpimämpää vertailukautta 1981-2010. Myös tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi on 1981-2010, paitsi Venäjän ilmatieteen laitoksella 1971-2010.

Lue myös nämä

Tänään julkaistut tiedot: Vuodesta 2001 alkaen kaikki vuodet mittaushistorian 17 lämpimimmän vuoden joukossa, vuosi 2016 todennäköisesti lämpimin

Varma kevään merkki: Säälööppien mukaan on tulossa SUPERKESÄ!