torstai 16. marraskuuta 2017

Mennäänkö ottamaan yhdet kasteiset?

Kuvan lähde: Pixabay

Arkisessa kielenkäytössä monia termejä käytetään tieteelliseltä kannalta katsottuna virheellisesti. Esimerkiksi kylmän lasipullon pintaan tai kylmän juoman kylmentämän juomalasin pintaan sanotaan tulevan huurretta. Todellisuudessa kyseessä kuitenkin on kaste. Oikea termi tietenkin riippuu siitä, kuinka käsitteet halutaan määritellä. Huurre määritellään "virallisesti" siten, että siinä nestemäinen vesi jäätyy pieninä pisaroina. Sen sijaan kasteessa ilman vesihöyry alkaa tiivistyä vedeksi, mikäli ilmankosteus on riittävä. Huurteessa on siis jäätä, kasteessa vettä. Auton ikkunan sisäpinnalle tulee siis yleensä kastetta, vaikka silloinkin arkikielessä puhutaan huurteesta, ja oikeasti perjantaina mennään kasteiselle eikä huurteiselle!

Huurre on hyvin kostealla (sumuisella) ja tuulisella säällä usein tuulen puolelle varsinkin puihin ja sähkölankoihin sekä myös pilvessä lentävän lentokoneen siipiin syntyvä esiintymä, jossa on ilmaa jääkiteiden välissä. Jäätävän sumun tai udun alijäähtyneet pisarat jäätyvät heti tarttuessaan kylmiin (pakkasen puolella oleviin) pintoihin. Sopivissa olosuhteissa huurrekerros voi synnyttää puiden päälle paksun tykkylumikerroksen, kun jääkiteet kasvavat kiinni toisiinsa. Huurretta kehittyy myös pakastimen jäähdytysritilään. Etelä-Suomessa kuura on huurretta yleisempi, vaikka kansanomaisessa kielessä kuurastakin käytetään virheellisesti usein nimeä huurre. Huurteesta puuttuvat kuuran fraktaalikuviot, eikä huurre ole yhtä valkoista kuin kuura.

Kuura on kiteinen (neulamainen, suomumainen tai sulkamainen), tyypillisesti katoille, ruohikkoon, puihin, ikkunoihin, auton tuulilasiin tai kuuraliukkautena tien pinnalle muodostuva jääesiintymä. Kuura syntyy selkeällä ja tyynellä tai lähes tyynellä säällä, kun ilmassa oleva vesihöyry härmistyy tarpeeksi kylmässä kaasusta suoraan kiinteään olomuotoon. Kuurassa siis on fraktaalikuvioita ("kuurankukkasia piirtyneen sun ikkunaasi näin"), jotka huurteesta puuttuvat. Kuurankukkaset muodostuvat ikkunoissa naarmuuntuneisiin tai likaisiin (esimerkiksi kesältä jäänyttä kärpästen ulostetta) kohtiin. Kuuraa voi kehittyä myös pakastimesta otetun jäätelöpakkauksen pintaan. Kuuratilanteessa teille voi syntyä mustaa jäätä, kun auton renkaat rikkovat jääkiteet ja sulattavat ne, mutta kosteus jäätyy kylmään tienpintaan.

Hallalla tarkoitetaan kasvukaudella maanpinnassa (alle kahden metrin korkeudella) olevaa pakkasta. Mikäli pakkanen ulottuu viralliselle lämpötilojen mittauskorkeudelle eli kahteen metriin asti, puhutaan yöpakkasesta.

Kuvan lähde: Pixabay

Myös eri sadetyypit menevät helposti sekaisin. Räntäsateessa sataa samanaikaisesti sekä vettä että lumihiutaleita. Ilman lämpötila on sellainen, että osa lumihiutaleista sulaa vedeksi matkalla pilvistä maanpinnalle. Aidossa räntäsateessa ilmassa on siis myös vesipisaroita. Usein ihmiset tulkitsevat virheellisesti märän lumisateen räntäsateeksi.

Lumipyry tarkoittaa samanaikaisesti esiintyvää lumisadetta ja voimakasta tuulta. Sen sijaan lumituiskussa voimakas tuuli kuljettaa jo maassa ollutta lunta ja kasaa sitä kinoksiksikin.

Onko mielestäsi myrsky vai rajuilma tuulennopeuksiltaan voimakkaampi? Suomalaisessa määrittelyssä myrsky liittyy aina tuuleen, ei mihin tahansa voimakkaaseen sääilmiöön. Virallisen suomalaisen määritelmän mukaan myrskystä on kyse, kun tuulen nopeus ylittää 10 minuutin keskiarvona 21 m/s (76 km/h). Kansainvälisesti myrskyn raja-arvo on 25 m/s (90 km/h). Sen sijaan rajuilmalle ei ole olemassa tuulen raja-arvoa, vaan rajuilmassa esiintyy vahinkoa aiheuttavaa salamointia, rankkaa sadetta, ukkospuuskia, rakeita tai trombeja. Rajuilmasta voi olla kyse, vaikka tuuli ei olisikaan kovaa, esimerkiksi jos alle tunnissa sataa 20 millimetriä vettä.

Suomen havaintohistorian aikana maassamme on esiintynyt edellä olevan määritelmän mukaista myrskyä vain merillä ja tuntureilla. Muualla kymmenen minuutin keskituuli ei ole ylittänyt raja-arvoa 21 m/s. Sen sijaan maa-alueillakin esiintyy myrskypuuskia, joissa tuuli on hetkellisesti voimakasta ja tuhot mahdollisia. Ilmatieteen laitoksen mukaan lyhytaikaiset, 5–10 sekunnin tuulenpuuskat ylittävät 10 minuutin keskituulennopeuden säätilanteesta riippuen noin 1,5-kertaisina, enimmillään kaksinkertaisina.

Pouta on kyseessä, kun sää on sateetonta. Poudalla voi siis olla joko aurinkoista tai pilvistä. Poutapäivän aikana sen sijaan voi sataa hieman. Poutapäiviksi luokitellaan yleensä vuorokaudet, jolloin vuorokauden sademäärä on alle 0,3 mm. Ilmatieteen laitoksen tilastoissa voidaan kuitenkin luokitella sadepäiviksi jo ne päivät, jolloin sadetta on ollut vähintään 0,1 mm.

Suomessa ja yleensäkin Pohjoismaissa helteen rajana pidetään sitä, että vuorokauden ylin lämpötila varjossa ylittää kahden metrin korkeudella 25 astetta. Lämpötila 25,0 ei ole hellettä, mutta 25,1 astetta on hellettä. Mikä tahansa mukavan lämmin sää ei siis ole hellettä. Suomea lämpimämmillä alueilla helteen lämpötilaraja on korkeampi tai helteen määritelmä puuttuu kokonaan.

Myös käsitettä intiaanikesä käytetään usein väärin. Todellisuudessa se on poikkeuksellisen lämmin kausi syksyllä. Tyypillisesti intiaanikesästä voidaan puhua vasta sen jälkeen, kun ensin on ollut syksyisen viileää ja sen jälkeen tuleekin vielä lämmintä ja aurinkoista säätä. Legendan mukaan nimitys intiaanikesä tulee siitä, että silloin pitkälle syksyyn jatkuneen kuumuuden uuvuttamat Amerikan alkuperäisasukkaat eli intiaanit tulevat kaupunkeihin hakemaan suojaa kuumuudelta ja kuivuudelta. Todellisuudessa termin alkuperää ei ole pystytty varmuudella selvittämään. Mahdollisesti se on alun perin tarkoittanut Amerikan alkuperäisasukkaiden metsästyskautta.

Kuvan lähde: Pixabay

Auer muodostuu ilmassa leijailevista pienistä ja kuivista tomuhiukkasista (pölystä, hiekasta, savusta), jotka samentavat maisemaa niin, että se näyttää himmeältä tai rusehtavalta, tummaa tausta vasten sinertävältä. Ilman suhteellinen kosteus on pienempi (alle 70 %) kuin udussa tai sumussa.

Utu tarkoittaa sitä, että ilmassa leijailee hyvin pieniä (silmälle näkymättömiä) vesipisaroita, jotka huonontavat näkyvyyttä siten, että näkyvyys on 1-10 km. Utu on väriltään harmahtavaa.

Sumussa ilmassa leijailee hyvin pieniä vesipisaroita (halkaisija noin 0,01 mm), jotka huonontavat näkyvyyttä siten, että näkyvyys on alle kilometrin. Sumu on ikään kuin maanpinnalle asti ulottuva pilvi. Sumu syntyy ilmassa olevan vesihöyryn tiivistyessä pisaroiksi, kun lämpötila laskee tai kosteus lisääntyy. Syntytavan mukaan voidaan puhua siirtymäsumusta (lämmin ilma jäähtyy kylmässä ympäristössä), säteilysumusta (jäähtyvä maanpinta jäähdyttää ilmaa), sekoitussumusta (kylmä sekä kostea ilma sekoittuvat) tai haihtumissumusta (lämmin veden pinta haihduttaa runsaasti vesihöyryä). Haihtumissumua ovat esimerkiksi merisavu ja järvisavu, jotka syntyvät hyvin kylmän (ainakin -15 astetta) pakkasilman virratessa juuri ja juuri sulana pysyvän vesialueen päälle.

Säärintama tarkoittaa kahden ominaisuuksiltaan erilaisen ilmamassan rajapintaa. Säärintama voi olla lämmin rintama (lämpimän ilmamassan etureuna), kylmä rintama (kylmän ilmamassan etureuna) tai okluusiorintama. Syklonin eli polaaririntamassa liikkuvan matalapaineen yhteydessä tapahtuu ns. kylmä okluusio eli lämmintä rintamaa nopeammin liikkuva kylmä rintama saavuttaa lämpimän rintaman ja kohottaa lämpimän ilman maanpinnan yläpuolelle tunkeutuessaan raskaampana sen alle. Termejä saderintama tai kuurorintama ei pitäisi käyttää.

Syklonilla tarkoitetaan siis polaaririntamassa syntyvää matalapainetta. Syklonilla - tai tarkemmin sanottuna trooppisella syklonilla - voidaan tarkoittaa myös lähinnä Intian valtameren alueella esiintyvää trooppista hirmumyrskyä.

Trooppiset hirmumyrskyt - tai hieman huolimattomammin sanottuna trooppiset pyörremyrskyt -  voidaan nimetä hurrikaaneiksi, taifuuneiksi tai trooppisiksi sykloneiksi niiden esiintymisalueen perusteella samaan tapaan kuin avaruuslentäjät nimetään lähtömaan mukaan astronauteiksi, kosmonauteiksi, taikonauteiksi tai vaikkapa finnonauteiksi kotimaan mukaan. Jos hurrikaania vastaava ilmiö esiintyy Välimerellä asti, voidaan puhua medikaanista, vaikka termi onkin ainakin toistaiseksi epävirallinen.

Vaikka trooppinen pyörremyrsky on sinänsä täysin virallinen termi myös trooppisista hirmumyrskyistä puhuttaessa, pyörremyrsky kuitenkin mielletään usein vain tornadoksi tai trombiksi. Nämä tornado ja trombi ovatkin sitten hieman kiistanalaisia termejä. Trombit ovat tavallaan tornadojen pikkuserkkuja, mutta voiko ne luokitella pieniksi tornadoiksi vai ovatko trombit kokonaan eri ilmiö, onkin hankalampi sanoa. Ilmatieteen laitoksen määritelmän mukaan "Suomessa ja monissa Euroopan maissa tavattavia tornadoja kutsutaan trombeiksi". Myös meteorologi Markus Mäntykangas toteaa näin: "Trombi ja tornado ovat käytännössä sama asia – valtaosassa maailmaa käytetään tornado-nimitystä, mutta useassa Euroopan maassa puhutaan trombista." Suomessakin siis esiintyy tornadoja, jos trombeja pidetään yhtenä tornadojen muotona.

Trombia ei pidä sekoittaa syöksyvirtaukseen, joka on ukkospilvestä alaspäin syöksyvä voimakas kylmä ilmavirtaus, joka maan- tai vedenpinnan kohdatessaan kääntyy vaakasuoraksi. Syöksyvirtauksessa puut voivat kaatua melko laajaltakin alueelta lähes samaan suuntaan. Sen sijaan trombin pyörivä liike kaataa puita sikinsokin ja vaikuttaa yleensä vain pienellä alueella.

Lue myös nämä

Mitä siellä oikein sataa? Timanttipölyä, kissoja, koiria vai miehiä? ABC-kirja sadetyypeistä ja muista tärkeimmistä ilmakehän ilmiöistä.

Markus Mäntykangas: Väärinymmärretyt säätermit. Forecan blogi.

Ei kommentteja: