lauantai 29. huhtikuuta 2017

Kylmimmät ja lumisimmat vaput

Taas valketa vappua keskellä "suurten" hankien... (Kouvola 29.4.2017)

Helsingin Kaisaniemessä mittaushistorian (1829-2016) kylmin vappuaatto on koettu Ilmatieteen laitoksen mukaan vuonna 1851, jolloin mitattiin -8,0 °C, ja kylmin vappupäivä vuonna 1852, kun mittari näytti -7,0 °C. Vuonna 1917 yön alin lämpötila oli vappuaattona -6,6 °C ja vuonna 1935 vappupäivänä -4,8 °C.

Lunta oli Helsingissä maassa eniten vuoden 1941 vappuna, peräti 27 cm. Helsingissä lunta on ollut maassa myös vappuina 1956 ja 1957, enimmillään jopa 10-20 cm. Lumikuuroja on nähty ainakin jossain päin pääkaupunkiseutua myös vappuina 1994, 1999 ja 2005.

Etelä-Suomessa vappuaamuna sataa lunta keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa. Vappuaattona 2015 lumensyvyys oli Jyväskylässä 4 cm. Tekniikka & Talous -lehden mukaan "sekä sisämaassa että rannikolla vappu on [pitkäaikaissa tilastoissa 1959-2007] itsenäisyyspäivää kylmempi 5-8 prosentin todennäköisyydellä, Helsingissä luku on 7,1 prosenttia".

Vapunpäivänä 1971 mitattiin Suomen kylmin toukokuun lämpötila aikavälillä 1961-2015, peräti -24,6 astetta Enontekiön Kalmankaltiossa. Usealla havaintoasemalla koettiin tuolloin paikkakohtaisia mittaushistorian kylmimpiä toukokuun lukemia. Toisaalta samana vuonna 30. ja 31. toukokuuta saavutettiin useassa mittauspisteessä siihenastisen mittaushistorian korkein toukokuun lämpötila.

Ilmatieteen laitoksen lehdistötiedote vuodelta 1988 kuvailee näin: "Kuluneen huhtikuun lämpöolot olivat vaihtelevia, ja kuukauden 21.-25. päivinä vallitsi Etelä- ja Keski-Suomessa harvinaisen kylmä takatalvi. Maan keskiosissa oli kuukauden päättyessä lähes ennätyksellisen paljon lunta. Niinisalossa ja Joensuussa sitä oli vielä 40 senttiä ja Jyväskylässä 35 senttiä. Vastaava tilanne esiintyy mainituilla paikoilla joitakin kertoja sadassa vuodessa."

Vuonna 1995 lunta satoi reippaasti vielä äitienpäivänäkin 14. toukokuuta. Markus Hotakainen kuvailee Suomen säähistoria -kirjassa näin: "Poikkeuksellisen koleaa äitienpäivää vietettiin vuonna 1995. Lämpötila oli vain muutaman asteen plussan puolella. Päivän mittaan satoi lunta Etelä- ja Länsi-Suomessa niin paljon, että maa oli valkoinen. Seuraavana päivänäkin lunta oli maassa vielä kymmenisen senttimetriä. Toukokuun lopussa lämpötilat kuitenkin kääntyivät päälaelleen, sillä paikoin lämpömittari näytti lähes 30 astetta." 

Vielä kesäkuussakin Itä- ja Keski-Suomessa asti lunta on satanut esimerkiksi vuosina 2014, 2009 ja erityisesti 1982, jolloin lunta heitteli Helsinginkin tienoilla. Tuona kesänä Kilpisjärven jäät lähtivät vasta 22. kesäkuuta.

Samaan aikaan meidän kylmyytemme kanssa muualla on nyt tehty lämpöennätyksiä. Intiassa on vaarallinen helleaalto, ja myös Etelä-Siperian Tomskissa (noin 400 kilometriä Helsingin eteläpuolella) mitattiin toissa päivänä +29,5 °C. Lukema on siellä mittaushistorian uusi huhtikuun lämpöennätys. Alueen lämpötilat olivat laajemminkin 10-20 °C yli tavanomaisen. Suomessa ei ole huhtikuussa mitattu yhtä korkeita lämpötiloja. Suomen huhtikuun lämpöennätys on Jyväskylässä 27.4.1921 mitattu +25,5 °C. Moskovassa mitattiin tänäänkin + 22,0 °C.

Lue myös nämä

Viileät kesäkuut

Koko kesän 2017 sääennuste

Paljonko jouluaattona yleensä on lunta? (Onko vappuna 2017 enemmän?)

torstai 20. huhtikuuta 2017

Taas uusi globaali lämpöennätys: Ensimmäistä kertaa yli asteen tavanomaista lämpimämpi kuukausi ilman El Niñon vaikutusta

Maapallon eri alueiden lämpötilat maaliskuussa 2017 verrattuna tavanomaiseen. Kartan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Climate Report for March 2017, published online April 2017, retrieved on April 20, 2017.

NOAA:n eilisiltana julkaisemien tietojen mukaan maaliskuu 2017 oli globaalisti maa- ja merialueet yhdistettyinä mittaushistorian kaikista 1 647 kuukaudesta ensimmäinen, jolloin anomalia eli lämpötilapoikkeama oli vertailuajanjaksoon (koko 1900-luku) nähden yli yhden celsiusasteen lämpimämpi (verrattuna 1900-luvun ko. kuukausiin keskimäärin) ilman El Niñon lämmittävää vaikutusta.

Maa- ja merialueet yhdistettyinä maaliskuun globaali keskilämpötila oli 13,75 celsiusastetta, mikä ylittää 1900-luvun maaliskuiden keskilämpötilan 1,05 asteella. Virhemarginaali on ± 0,14 astetta.

Päättynyt maaliskuu oli vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian toiseksi lämpimin maaliskuu ja anomalialtaan mittaushistorian kaikista kuukausista viidenneksi lämpimin. Mittaushistorian lämpimin maaliskuu ja anomalialtaan kaikista kuukausista lämpimin oli maaliskuu 2016, jolloin Tyynellämerellä vaikutti lämmittävä El Niño -ilmiö.

NOAA:n globaali lämpötilamittaushistoria on 1 647 kuukauden mittainen. Taulukossa on esitetty mittaushistorian kuusi anomalialtaan (poikkeamaltaan verrattuna tavanomaiseen) lämpimintä kuukautta. Viimeisessä sarakkeessa oleva luku kertoo poikkeaman verrattuna 1900-luvun ko. kuukausien keskiarvoon. Maaliskuu 2017 on mittaushistorian jaetulla viidennellä sijalla. Viimeksi 1900-luvun keskiarvon alle on jääty joulukuussa 1984.

Jo aiemmin Copernicus, Japanin ilmatieteen laitos ja Nasa kertoivat maaliskuun 2017 olleen mittaushistorian toiseksi lämpimin maaliskuu.

Climate Central yhdisti Nasan ja NOAA:n lämpötilamittaussarjat ja määritti niiden perusteella esiteollisen ajan (tai varhaisteollisen ajan) keskilämpötilan ajanjaksolta 1881-1910. Maaliskuu 2017 oli globaalisti 1,3 celsiusastetta tätä esiteollista aikaa lämpimämpi. Samalla maaliskuu oli 627. peräkkäinen kuukausi, jolloin kuukauden keskilämpötila ylitti esiteollisen ajan lämpötilan. Viimeinen globaalisti kylmä kuukausi oli 628 kuukautta sitten. Jos siis olet syntynyt joulukuun 1964 jälkeen, et ole kokenut ainuttakaan globaalisti lämpötiloiltaan esiteollista aikaa vastaavaa kuukautta.

Lähteet

NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Climate Report for March 2017, published online April 2017, retrieved on April 20, 2017.

Brian Kahn: This Graphic Puts Global Warming in Full Perspective. Climate Central.

Lue myös nämä

Mittaushistorian kolme globaalisti lämpimintä maaliskuuta peräkkäin

Historiallinen helmikuu 2017: Missään koko maapallolla ei ollut huomattavasti keskimääräistä kylmempää

Ennakkotieto uudesta tutkimuksesta: Ensimmäinen yhdellä asteella esiteollista aikaa lämpimämpi vuosi oli 2015, mutta mitä esiteollinen aika tarkoittaa?

Maaliskuu [2016] rikkoi selvästi lähes kaikki mahdolliset lämpöennätykset

TOP 10: Mittaushistorian globaalisti lämpimimmät vuodet

Tänään julkaistut tiedot: Vuodesta 2001 alkaen kaikki vuodet mittaushistorian 17 lämpimimmän vuoden joukossa, vuosi 2016 todennäköisesti lämpimin

Vuosi 2016 selvästi mittaushistorian lämpimin kalenterivuosi, vaikka viimeisten kuukausien osalta eri lämpötilasarjoissa on suuria eroja

Eurooppalainen analyysi hetki sitten: Vuosi 2016 globaalisti mittaushistorian lämpimin, lähes 1,5 astetta yli esiteollisen ajan ja ensimmäistä kertaa hiilidioksidipitoisuus koko ajan yli 400 ppm

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Mittaushistorian kolme globaalisti lämpimintä maaliskuuta peräkkäin

Maaliskuiden keskimääräiset globaalit lämpötilat Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan. Diagrammissa esitetyt lämpötilalukemat ovat anomalioita eli poikkeamia vertailukauden 1981-2010 maaliskuiden globaalista keskilämpötilasta. Harmaalla viivalla on esitetty yksittäisten vuosien maaliskuiden pintalämpötilojen anomaliat. Sininen viiva kertoo viiden vuoden liukuvan keskiarvon (eli joka vuosi on laskettu uusi keskiarvo viiden viimeisimmän vuoden perusteella). Punainen viiva kertoo pitkän aikavälin lineaarisen trendin. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: Japan Meteorological Agency, Monthly Global Average Temperature in March.

Japanin ilmatieteen laitoksen eilen julkaisemien tietojen mukaan maaliskuu 2017 oli maa- ja merialueet yhdistettyinä vuodesta 1891 alkavien tilastojen maailmanlaajuisesti toiseksi lämpimin maaliskuu. Vuosien 1981-2010 maaliskuiden keskimääräinen globaali lämpötila ylittyi nyt 0,48 celsiusasteella ja 1900-luvun maaliskuiden keskilämpötila 0,93 asteella.

Mittaushistorian viisi lämpimintä maaliskuuta ovat Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan olleet järjestyksessä lueteltuina maaliskuut 2016 (+0,64°C yli vertailukauden 1981-2010 maaliskuiden keskiarvon), 2017 (+0,48°C), 2015 (+0,31°C), 2010 (+0,28°C) ja 2002 (+0,26°C). Mittaushistorian aikana maaliskuut ovat lämmenneet globaalisti keskimäärin 0,86 astetta vuosisadassa.

Myös Nasan eilen julkaisemien tietojen mukaan maaliskuu oli maailmanlaajuisesti mittaushistorian toiseksi lämpimin. Eurooppalainen Copernicus päätyi samaan tulokseen jo aiemmin.

Erittäin merkittävää on se, että globaalit lämpötilat ovat pysyneet korkeina myös koko alkuvuoden 2017 ajan, vaikka lämmittävä El Niño ei enää vaikuta.

Lue myös nämä

Historiallinen helmikuu 2017: Missään koko maapallolla ei ollut huomattavasti keskimääräistä kylmempää

WMO hetki sitten: Vuonna 2016 lukuisia sää- ja ilmastoennätyksiä ilmastonmuutoksen ja El Niñon yhteisvaikutuksena

Koko 125-vuotisen mittaushistorian neljästä globaalisti lämpimimmistä talvesta kolme on koettu viimeisimmän kolmen vuoden aikana

TOP 10: Mittaushistorian globaalisti lämpimimmät vuodet

Tänään julkaistut tiedot: Vuodesta 2001 alkaen kaikki vuodet mittaushistorian 17 lämpimimmän vuoden joukossa, vuosi 2016 todennäköisesti lämpimin

torstai 13. huhtikuuta 2017

Koko kesän 2017 sääennuste

Kansainväliset tutkimuslaitokset ovat jälleen laatineet vuodenaikaisennusteet Suomen kesän säästä. Seuraan kesän ajan kuuden eri tutkimuslaitoksen ennusteita. Tällä hetkellä eri ennusteissa näyttää olevan harvinaisen suuria ristiriitaisuuksia. Mitään erityisen lämmintä kesää ei näytäkään olevan tulossa. Todennäköisimmin kesän sää on vaihteleva ja pitkää aikaväliä tarkasteltaessa lähellä tavanomaista. Nämä pitkän aikavälin sääennusteet ovat toistaiseksi kokeilu- ja kehittelyvaiheessa. 

Huom.! Päivitän kesän sään vuodenaikaisennusteet jatkossa tämän blogitekstin kommentteihin.



IRI: Tavanomaisen alkukesän jälkeen tavanomaista lämpimämpää erityisesti Kaakkois-Suomessa

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society) ennusteen mukaan lähes koko Suomessa on huhti-kesäkuussa 2017 odotettavissa keskimäärin tavanomaista lämpimämpää 40 %:n todennäköisyydellä, tavanomaisia lämpötiloja 35 %:n todennäköisyydellä ja tavanomaista viileämpää 25 %:n todennäköisyydellä.

Touko-heinäkuun ennuste on hyvin epävarma. Todennäköisimmin Suomen lämpötilat ovat lähellä tavanomaisia lukemia. Paikoin on kuitenkin pieniä viitteitä tavanomaista lämpimämmästä säästä (mahdollisesti Käsivarren Lapin tienoilla), paikoin tavanomaista viileämmästä säästä (mahdollisesti Keski-Suomen tienoilla). Suomea, Ruotsia ja Norjaa lukuun ottamatta lähes kaikkialla Euroopassa näyttää olevan tavanomaista lämpimämpää.

Kesä-elokuussa suuressa osassa Suomea on keskimäärin odotettavissa tavanomaista lämpimämpää 45 %:n todennäköisyydellä, tavanomaisia lämpötiloja 35 %:n todennäköisyydellä ja tavanomaista viileämpää 20 %:n todennäköisyydellä. Länsi-Suomessa todennäköisyys tavanomaista lämpimämpään säähän on hieman pienempi ja Kaakkois-Suomessa suurempi. Itä-Euroopan lämmin ilmamassa näyttäisi yltävän Kaakkois-Suomeen asti.

Heinä-syyskuun jaksolla tavanomaiseen verrattuna lämpimän sään todennäköisyys kasvaa edelleen. Suomen keskiosissa on yhä odotettavissa tavanomaista lämpimämpää 45 %:n todennäköisyydellä, tavanomaisia lämpötiloja 35 %:n todennäköisyydellä ja tavanomaista viileämpää 20 %:n todennäköisyydellä. Lapissa ja Länsi-Suomessa on keskimäärin odotettavissa tavanomaista lämpimämpää 50 %:n todennäköisyydellä, tavanomaisia lämpötiloja 35 %:n todennäköisyydellä ja tavanomaista viileämpää 15 %:n todennäköisyydellä. Aivan kaakkoisimmassa Suomessa (Etelä-Karjalan tienoilla) todennäköisyys tavanomaista lämpimämpään säähän on jopa 60 %.

Sademäärien osalta ennuste ei pysty näyttämään poikkeamaa tavanomaisesta millekään kolmen kuukauden jaksolle.

ECMWF: Touko-heinäkuussa keskimäärin 0,5-1 astetta tavanomaista lämpimämpää

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) sanoo, että Suomessa on touko-heinäkuussa keskimäärin 0,5-1 astetta tavanomaista lämpimämpää 60-90 prosentin todennäköisyydellä. Sademäärä näyttäisi olevan tavanomainen. ECMWF:n ennustetta on analysoitu tarkemmin Ilmatieteen laitoksen nettisivulla, josta löytyy myös kuukausiennuste.

Venäjän ilmatieteen laitos: Touko-heinäkuu Lapissa keskimäärin tavanomaista lämpimämpi, Kaakkois-Suomessa voi olla sateista

Venäjän ilmatieteen laitoksen vuodenaikaisennuste touko-heinäkuun kolmen kuukauden jaksolle näyttää Suomessa olevan hieman tavanomaista lämpimämpää säätä. Selvimmin lämpimyys näkyy Lapissa, kun taas Etelä-Suomessa voidaan jäädä lähelle tavanomaisia lämpötiloja. Sademäärät ovat erityisesti Kaakkois-Suomessa tavanomaista suurempia.

Japanin ilmatieteen laitos: Huhti-kesäkuu lähes tavanomainen

Japanin ilmatieteen laitos ennustaa Suomen keskilämpötilan olevan huhti-kesäkuun jaksolla lähellä tavanomaista. Lapin osalta on kuitenkin pieniä viitteitä tavanomaista lämpimämmästä säästä. Myös sademäärät ovat lähellä normaalia. Paikoin on kuitenkin merkkejä tavanomaista kuivemmasta säästä. Kaakkois-Suomen lähelle yltää tavanomaista sateisemman sään alue.

The Weather Company: Huhti-kesäkuussa mahdollisuus tavanomaista lämpimämpään säähän

The Weather Company arvioi kolmen kuukauden vuodenaikaisennusteessaan, että Suomessa on huhtikuun alusta kesäkuun loppuun ulottuvalla ajanjaksolla keskimäärin 1-2 astetta tavanomaista lämpimämpää. Länsi-Euroopan lämpötilat ovat lähellä tavanomaista. Lämmin ja kuiva sää keskittyy Itä-Eurooppaan. On syytä huomata, että The Weather Companyn tällä hetkellä tuorein ennuste on laadittu melkein kuukausi sitten. Seuraava päivitys tulee 26. huhtikuuta.

NOAA/NWS: Säätiloiltaan vaihteleva, tavanomainen kesä

Marraskuun 2017 loppuun asti ulottuvissa ennusteissa mikään kolmen kuukauden jaksoista ei ole Suomessa selvästi tavanomaista lämpimämpi. Huhti-kesäkuun jaksolla koko Suomen lämpötilat ovat tavanomaisia. Muillakin kolmen kuukauden jaksoilla vain Pohjois-Suomessa voi olla 0,5-1 astetta tavanomaista lämpimämpää. Pitkiin aikoihin NOAA/NWS:n ennusteet eivät ole näyttäneet Suomeen näin pieniä lämpötilapoikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Toisaalta NOAA/NWS:n ennusteissa on aiemminkin ollut nähtävillä se, että mikäli ennusteen laadintahetkellä on ollut viileää, ennuste helposti jumittuu näyttämään viileää jatkossakin.

Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna kylmin on huhtikuu. Huhtikuun keskilämpötila jää koko Suomessa 0,5-2 astetta tavanomaisen alapuolelle. Syyskuun loppuun asti ulottuvalla ennustejaksolla toukokuu on tavanomaiseen verrattuna kaikkein lämpimin kuukausi, 0,5-2 astetta yli tavanomaisen. Suurimmat poikkeamat ovat Itä- ja Pohjois-Suomessa. Samoilla alueilla voi olla kesäkuussakin 0,5-1 astetta tavanomaista lämpimämpää. Muualla lämpötilat ovat kesäkuussa tavanomaisia. Pohjanmaan tienoilla on pieniä viitteitä jopa tavanomaista hieman viileämmästä kesäkuusta. Heinäkuussa koko Suomen lämpötilat ovat lähellä tavanomaista, paitsi Pohjanmaalla on jälleen viitteitä tavanomaista viileämmästä säästä. Pohjanmaan viileys jatkuu myös elo- ja syyskuussa, jolloin Lapissa on 0,5-1 astetta tavanomaista lämpimämpää, muualla tavanomaisia lämpötiloja.

Kaikkien ennustettujen kolmen kuukauden jaksojen sademäärät näyttävät olevan lähellä tavanomaista. Jos jotakin poikkeamaa tavanomaiseen verrattuna ilmenee, todennäköisemmin on tavanomaista kuivempaa kuin sateisempaa. Vain huhti-kesäkuun jaksolla on paikoin pieniä viitteitä tavanomaista sateisemmasta säästä.

Tämänhetkisen ennusteen mukaan yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna selvästi sateisin on huhtikuu. Touko-, elo- ja syyskuussa voi olla tavanomaista kuivempaa. Kesä- ja heinäkuun osalta paikalliset vaihtelut ovat suuria.

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.

Lue tästä juhannuksen sääennuste, mutta älä usko sitä!

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita jopa yli kuukaudeksi ja Metcheck kuudeksi kuukaudeksi. Metcheckistä voi katsoa jo nyt vaikkapa juhannuksen 2017 sään. Kuriositeettina mainittakoon, että Metcheck ennustaa tällä hetkellä Helsinkiin juhannusaatoksi +17 astetta, puolipilvistä ja ajoittain heikkoa vesisadetta. Näin pitkät päiväkohtaiset ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.

Jo muutaman viikon ennusteet ovat todellisuudessa hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko kesän sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä, vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä eli ns. tavanomainen sää.

Onko sään vuodenaikaisennuste luotettavampi kuin sääprofeetta?

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän. Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo.

Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.

Jos vuodenaikaisennuste ennustaa kesä-elokuusta tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko kesä-elokuun jakso on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta aivan normaaleja (vähän alle tai vähän yli tavanomaisen), välillä voi olla jopa hyvin viileää, mutta jossakin vaiheessa voi olla erityisen helteistä.

Lisäksi täytyy huomata, että eri sääennusteissa käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Maailman meteorologisen järjestön (WMO) virallinen ilmastotieteen vertailukausi on 1961-1990, kun taas esimerkiksi Suomen Ilmatieteen laitos käyttää sääennusteissaan hieman lämpimämpää vertailukautta 1981-2010. Myös tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi on 1981-2010, paitsi Venäjän ilmatieteen laitoksella 1971-2010.

Lue myös nämä

Kouvolassa on Suomen paras kesäsää

Viileät kesäkuut

Kesän terveellinen herkkuvinkki: Nokkosvohvelit

Viikon kesäfaktat

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Suomalaisten kulutustasolla tarvittaisiin neljä maapalloa, jos kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat yhtä paljon

Asukasta kohden laskettuna luxemburgilaiset ja qatarilaiset kuluttavat eniten luonnonvaroja maailmassa. Mikäli kaikki maapallon ihmiset eläisivät samanlaisella kulutustasolla, maapalloja tarvittaisiin riittävien luonnonvarojen tuottamiseksi yli seitsemän. Suomalaistenkin kulutustasolla maapallojen tarve olisi nyt neljä, mikä on aiempaa enemmän. Kun sekä ekologisuuden vaatimukset että ihmisten inhimillinen hyvinvointi otetaan huomioon ja tarkastellaan valtiotietoja suhteutettuina globaaleihin keskiarvoihin, maailman parhaat valtiot ovat Dominikaaninen tasavalta ja Sri Lanka. Kuitenkin myös ne aiheuttavat paikallisesti ekovelkaa eli kuluttavat luonnonvaroja enemmän kuin omassa valtiossa syntyy. Suomi on sikäli hyvässä tilanteessa, että maamme tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja laskennallisesti omaa kulutustamme enemmän.

Esimerkkivaltioita lueteltuina ekologisen jalanjäljen ja maapallojen tarpeen mukaisessa järjestyksessä. HDI tarkoittaa inhimillisen kehityksen indeksiä (ks. teksti). Ekologinen jalanjälki on ilmoitettu globaalihehtaareina asukasta kohden (ks. teksti). Maapallojen tarve tarkoittaa sitä, kuinka monta maapalloa tarvittaisiin luonnonvarojen tuottamiseen, jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla kulutustasolla kuin esimerkkivaltion ihmiset. Kestävän kehityksen mukaisessa elämässä HDI:n pitäisi olla vähintään 0,7 (tarkkaan ottaen yli 0,67), ekologisen jalanjäljen enintään 1,7 ja maapallojen tarpeen enintään 1,0. Nämä ehdot täyttyvät Dominikaanisessa tasavallassa ja Sri Lankassa. Tiedot ovat vuodelta 2013, joka on viimeisin tähän mennessä analysoitu vuosi. Taulukon saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: Global Footprint Network. National Footprint Accounts, 2017 Edition.

Tänään on julkaistu sekä Global Footprint Networkin uusimmat (vuoden 2013) tiedot eri valtioiden ekologisesta jalanjäljestä että täysin uusittu, upea, infografiikkaa sisältävä nettisivusto. Se soveltuu erinomaisesti opetuskäyttöön, koska sieltä saa sekä valmiita diagrammeja että taulukkolaskentamuodossa myös alkuperäisdatan.

Nykyään suurin osa maapallon ihmisistä elää maissa, jotka kuluttavat luonnonvaroja enemmän kuin tuottavat. Nämä maat joko riistävät ja ylikuluttavat omaa ympäristöään tai tuovat luonnonvaroja muualta.

Ekologisella jalanjäljellä tarkoitetaan sitä, kuinka suuri pinta-ala tarvitaan luonnonvarojen tuottamiseen ja hiilidioksidin sekä muiden haitallisten päästöjen eliminoimiseen asukasta kohden laskettuna. Biokapasiteettti puolestaan on ekosysteemin kyky tuottaa luonnon aineksia ja sitoa päästöjä.

Luvut ilmoitetaan globaalihehtaareina (= hehtaarin suuruinen alue, jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa, lyhenne gha). Hehtaarilla erittäin tuottavaa maata on enemmän globaalihehtaareja kuin hehtaarilla huonosti tuottavaa maata. Pinta-alat muutetaan vertailukelpoisiksi kertomalla ne maa-alueen ekologista tuottavuutta kuvaavalla kertoimella. Esimerkiksi hehtaari hyvää viljelymaata on 2,19 gha, kun hehtaari laidunmaata on 0,48 gha. Globaalihehtaareina ilmoitettu ekologinen jalanjälki on siis laskennallinen alue, jota ei voi ajatella konkreettisena maa-alueena.

Ekologinen jalanjälki mittaa myös hiilijalanjälkeä, joka tarkoittaa fossiilisten polttoaineiden ja sementin tuotannon aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen sitomiseen tarvittavaa maa-alaa. Hiilijalanjälki on myös ekologisen jalanjäljen kaikkein nopeimmin kasvava osa. Sata vuotta sitten hiilijalanjäljen osuus oli hyvin pieni, mutta vuoden 1970 jälkeen ihmiskunnan hiilijalanjälki on yli kaksinkertaistunut. Hiilijalanjälki on suurin ja nopein kasvava ekologisen jalanjäljen osa. Hiilijalanjäljen merkittävä pienentäminen onkin välttämätön askel maailman ylikulutuksen vähentämiseksi.

Kestävän kehityksen minimitaso edellyttää valtion kansalaisten hyvinvointia ja kulutustasoa, joka ei ylitä maapallon kestokykyä. Jos haluaisimme rajoittaa kulutuksen koko maapalloa ajatellen kestävän tuotannon tasolle, keskimääräinen ekologinen jalanjälki ei saisi maapallolla olla yli 1,7 globaalihehtaaria/asukas.

Kansalaisten hyvinvointia mitataan inhimillisen kehityksen indeksillä (HDI, human development index), johon sisältyvät elinajanodote, koulutus (lukutaitoisuus ja koulutuksen määrä) sekä väestön ostovoima. Indeksin lukuarvo vaihtelee nollasta yhteen. Mikäli indeksi on vähintään noin 0,7 (tarkkaan ottaen yli 0,67), valtio on YK:n määritelmän mukaan korkeasti kehittynyt. Jos indeksi on vähintään 0,8, kyseessä on jo hyvin korkeasti kehittynyt valtio.

Ekologinen jalanjälki per asukas vs. inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) eri valtioissa. Ekologinen jalanjälki on vuonna 2017 julkaistuista vuoden 2013 tilastoista ja HDI vuonna 2016 julkaistuista vuoden 2012 tilastoista. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: Global Footprint Network. National Footprint Accounts, 2017 Edition.

Talous, väestö ja luonnonvarojen kulutus kasvavat. Maapallon koko kuitenkin säilyy koko ajan samana. Maapallon ylikulutukseen vaikuttaakin neljä keskeistä avaintekijää: 1) kuinka paljon kulutamme, 2) kuinka tehokkaasti tuotteet valmistetaan, 3) kuinka paljon ihmisiä on ja 4) kuinka paljon luonnonvaroja luonto pystyy tuottamaan.

Maapallon väkiluku on kasvanut 95 % vuodesta 1970. Samaan aikaan selkärankaisten selkärankaisten eläinten keskimääräinen populaatiokoko on pienentynyt 52 %. Lokakuun 2011 lopulla maapallon väkiluku ylitti arvioiden mukaan seitsemän miljardin rajan. YK:n ennusteiden mukaan maapallolla tullee olemaan 9-13 miljardia ihmistä vuonna 2100, vaikka väestönkasvu onkin hidastunut pahimpiin ennusteisiin verrattuna.

Metsien häviäminen, makean veden niukkuus, maaperän eroosio, biodiversiteetin pienentyminen ja hiilidioksidin kertyminen ilmakehään aiheuttavat elämän laadun heikkenemistä ja rahankulua. Arvioiden mukaan ihmiskunta on viimeisimpien noin 50 vuoden aikana kuluttanut luonnonvaroja ja tuottanut saasteita enemmän kuin koskaan sitä ennen yhteensä. Seuraavien noin 40 vuoden aikana maailmassa rakennetaan arvioiden mukaan yhtä paljon kuin tähän asti maailmanhistoriassa yhteensä.

Lähde

Global Footprint Network: Ecological Footprint Explorer, julkaistu 5.4.2017

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Hyvää tyynysotapäivää!

Tänään on kansainvälinen tyynysotapäivä, joten nyt lienee hyvä hetki miettiä myös eettisiä vuodevaatevalintoja. Kannattaako valita untuvaa, villaa, puuvillaa vai tekokuitua? Mikä on parasta ympäristön ja mikä eläinoikeuksien kannalta?

Kuva: Pixabay.

Lauantaina 1. huhtikuuta 2017 vietetään kansainvälistä tyynysotapäivää. Kyseessä ei ole aprillipila. Nyt onkin hyvä hetki miettiä oikeasti myös eettisiä vuodevaatevalintoja. Kannattaako hankkia untuvaa, villaa, puuvillaa vai tekokuitua?

Untuvaa saatetaan kyniä eläviltä linnuilta

Yhteen untuvatyynyyn tarvitaan noin kuuden hanhen untuvat. Untuvaa käytetään myös peitteissä ja makuupusseissa. Lämpimyydeltään ja keveydeltään untuva on lähes ylivoimainen materiaali.

Eläinten oikeuksien kannalta untuvatuotteet kuitenkin ovat ongelmallisia. Untuvaa saatetaan kyniä eläviltä ankoilta tai hanhilta, koska näin samaa eläintä voidaan hyödyntää useaan kertaan, yleensä 3-5 kertaa. Lisäksi vanhempien eläinten untuvan sanotaan olevan laadukkaampaa. EU:ssa untuvan kyniminen eläviltä eläimiltä on kiellettyä. Kiellon valvonnan kuitenkin sanotaan olevan niin heikkoa, että elävältä kynimistä käytetään myös EU:ssa, lähinnä Unkarissa ja Puolassa. Lisäksi osa untuvasta tuodaan EU:n ulkopuolelta, erityisesti Kiinasta, joka tuottaa 80 prosenttia maailman untuvasta.

Helmikuussa 2009 ruotsalainen Kalla fakta -ohjelma esitteli salakuvattua materiaalia siitä, kuinka Unkarissa hanhia kynitään tuhansien hanhien suurtilalla elävinä. Hanhien jalat oli sidottu yhteen, ja hanhet huusivat tuskissaan. Haavat ommeltiin ilman puudutusta. Vielä ohjelman esittämisen aikoihin kiipeilyä ja vaellusta esittelevillä suomenkielisillä AriBaseCamp-sivuilla todettiin näin: "Parasta untuvaa (makuupusseihin) saadaan kylmillä seuduilla vapaana elävistä täysikasvuisista hanhista, joilta untuva nypitään käsin elävänä."

Ohjelman esittämisen jälkeen useat tuottajat ovat laatineet erilaisia standardeja, joissa vakuutetaan untuvan olevan peräisin kuolleista eläimistä. Tuottajat myös väittävät elävänä kynimisen itse asiassa olevan kallis ja untuvan laatua heikentävä prosessi, jota ei edes kannata käyttää. Eläinoikeusjärjestö PETA:n tekemän kyselyn mukaan kuitenkin puolet 66 kiinalaisesta tavarantoimittajasta välitti elävänä kynittyjen lintujen untuvia.

Untuva on ekologisesti kestävä mutta eläinoikeuksien näkökulmasta kestämätön tuote

Untuvan voi ajatella olevan varsin ekologinen tuote, jos se todella saadaan sivutuotteena kuolleista linnuista, jotka on hyödynnetty lihan tuotantoon. Vaikka lintujen tehokasvatuksen olosuhteisiin kiinnitettäisiin entistä enemmän huomiota, koko tällaisen lintutuotannon eettisyys voidaan tietenkin kyseenalaistaa. Erityisen kuvottavaa on hanhenmaksan tuotanto pakkosyöttämällä. Samoja hanhia voidaan käyttää sekä maksan että untuvan tuotannossa. Untuvatuotteiden ostamisen boikotointi ei kuitenkaan lopettane itse lintujen kasvatusta, koska untuvan arvo on vain 5-10 prosenttia koko linnun tuotannon arvosta.

Noora Shingler tiivistää asian näin: "Teollisesta lihantuotannosta voi toki olla mitä mieltä haluaa, mutta se, että jätteeksi päätyvä materiaali käytetään hyödyksi, on järkevää. Joutsenen tuotteiden vuoksi ei kynitä yhtäkään eläintä; materiaali on jo olemassa, käytettiin sitä untuvatuotteiden valmistuksessa tai ei. Niin kauan kuin itse käytän elintarviketeollisuuden sivutuotenahkaa, ei ole syytä kieltäytyä sivutuoteuntuvan käytöstäkään."

Kannattaako untuvatuotteita ostaa ja miten niitä pitää käsitellä?

Laadukkaisiin tuotteisiin käytettävä untuva on ennen valmistusta pestävä perusteellisesti, jotta tuotteesta saadaan kestävämpi ja allergisoimaton. Allergiaa ei nimittäin aiheuta untuva itse vaan siinä oleva lintujen hilse. Ongelmana kuitenkin on untuvan herkkyys kosteudelle. Tätä on mahdollista vähentää joko päästämällä linnut uimaan pelkän maaelämän sijaan, untuvan kemikaalikäsittelyllä tai sopivalla untuvan ja tekokuidun yhdistelmällä. Untuvatuotteet täytyy myös pestä oikein sekä säilyttää kuivassa ja vaakatasossa (myös untuvatakit pitkäaikaisessa säilytyksessä), etteivät untuvat painu kasaan.

Oikein säilytettyinä ja pestyinä laadukkaat untuvatuotteet ovat pitkäikäisiä, esimerkiksi takki kymmenisen vuotta. Siksi onkin tärkeää harkita tarpeitaan perusteellisesti. Untuvaa on myös mahdollista kierrättää uusiin untuvatuotteisiin, mikä tosin vaatii uuden untuvan tavoin hyvin tehokasta puhdistusta ja siten nostaa kustannuksia sekä ympäristövaikutuksia.

Pitsiunelmia-blogin Rinna pukee asian sanoiksi tällä tavoin: "Oleellisempaa on se, että kerran hankittua takkia kanssa käyttää eikä joudu heti seuraavana syksynä hankkimaan uutta. Jos ostelee paljon ja varsinkin sellaista joka ei kestä seuraavalle käyttäjälle käyttökelpoisena, on ihan se ja sama onko joku täyte pikkiriikkisen ekologisempaa kuin joku muu. - - Sen pitäisi olla harkittu pitkän tähtäimen suunnitelmaan kuuluva ostos, joka toteutetaan vasta perusteellisen tuotteen ominaisuuksien ja omien tarpeiden tutkimustyön jälkeen, ei päähänpisto. Jos ei ole rahaa eikä aikaa, niin ostaa sitten kierrätetyn tai tekokuitutäytteisen (mieluummin ensin mainitun). Mikään, mikä tulee eläimestä, ei voi olla hirmuisen halpaa ja silti eettistä."

Tekokuidut, bambu, hamppu, puuvilla ja villa: Australiassa yhä käytössä epäeettinen lampaiden mulesing-toimenpide

Pitäisikö untuvaiset vuodevaatteet ja myös untuvatakit laittaa boikottiin? Untuvan vaihtoehdoksi on saatavissa lämpimiä tekokuituja (esimerkiksi Thinsulate, Polarguard, Fiberfill, Qualofill, Thermolite, Liteloft, Primaloft), jotka sopivat jopa kylmiin retkeilyolosuhteisiin. Tekokuidut eli synteettiset kuidut (tai suomen oikeakielisyyden mukaan virheellisesti keinokuidut) ovat tavallisesti untuvaa painavampia mutta toisaalta myös paremmin kosteutta sietäviä, vähemmän allergisoivia ja usein halvempia.

Tekokuiduista yleisin on öljyperäinen polyesteri. Sen tuotanto vaatii kaksi kertaa niin paljon energiaa kuin vastaavan villamäärän tuotanto. Hieman ekologisempi valinta on sellainen tekokuitutäyte, jota saadaan kierrätetyistä muovipulloista. Niitä voidaankin nykyään käyttää tekstiiliteollisuudessa moneen eri käyttökohteeseen.

Tekokuidut ovat uusiutumattomia luonnonvaroja, kun taas untuva, puuvilla ja villa ovat uusiutuvia. Puuvillatäytteiset peitot eivät kuitenkaan sovellu kovin kylmiin lämpötiloihin. Kestävyydeltään villa ja untuva ovat jopa kaksi kertaa niin pitkäikäisiä kuin tekokuidut.

Ekologisia ja eettisiä ongelmia kuitenkin aiheuttavat lampaiden kasvatuksessa hyödynnetyt kemikaalit sekä Australiassa käytössä oleva mulesing-toimenpide, jossa täysin ilman kivunlievitystä lampaan peräaukon ympäriltä poistetaan ihoa saksilla loiskärpästen munimisen ja sen seurauksena kustannuksia aiheuttavan myiaasi-sairauden vähentämiseksi. Australiassakin tästä kivuliaasta toimenpiteestä piti luopua vuonna 2010, mutta vuoden 2016 tietojen mukaan mulesing on yhä yleisessä käytössä sertifioimattomilla lammasfarmeilla. Suomessa kyseistä menetelmää ei käytetä.

Bambu on melko ekologinen vaatteiden ja vuodevaatteiden pintamateriaali. Se on nopeasti uusiutuvaa ja kankaana hengittävää, antibakteerista ja biohajoavaa. Toisaalta kankaan tuotannossa on voitu käyttää myrkyllisiä kemikaaleja.

Hamppukin on nopeasti uusiutuvaa. Se vaatii vähän tai ei lainkaan tuholaismyrkkyjä, kasvaa ilman lannoitteita, vaatii vähän hoitamista, eikä kuluta maaperän ravinteita loppuun. Lisäksi sato on helppo korjata.

Hiilijalanjälki on pienin untuvalla ja suurin tekokuiduilla

Untuvan testaukseen erikoistuneen laboratorion mukaan untuva on kaikista luonnollisista ja synteettisistä täytteistä hiilijalanjäljeltään paras. Se siis aiheuttaa vähiten kasvihuonekaasupäästöjä.

Uudessa-Seelannissa tehdyn tutkimuksen mukaan merinovillan hiilijalanjäljestä 66 prosenttia tulee itse villan tuottamisesta farmilla, 30 prosenttia villan käsittelystä ja 3 prosentti kuljetuksesta.

Perinteisen puuvillan tuotannossa käytetään hyvin paljon hyönteismyrkkyjä, jotka aiheuttavat lisäksi 66 prosenttia puuvillantuotannon hiilijalanjäjestä. Puuvillallakin kokonaishiilijalanjälki on kuitenkin noin 20 prosenttia pienempi kuin polyesterillä (esimerkiksi t-paidan hiilijalanjälki puuvillaisena 6,0 kg, polyesteristä valmistettuna 7,8 kg). Polyesterin tuotanto vaikuttaa puuvillaa haitallisemmin myös otsonikatoon ja mineraalien kulutukseen.

Suurin osa vuodevaatteiden hiilijalanjäljestä muodostuu kotona: Vältä turhaa pesua, silitystä ja erityisesti rumpukuivausta

Tuotantoa selvästi suurempi hiilijalanjälki tulee usein tuotteiden pesusta ja silityksestä kotona. Esimerkiksi puuvillaisen t-paidan hiilipäästöistä 96 prosenttia aiheutuu kotona, kun paitaa pestään, rumpukuivataan ja silitetään. Laskelmassa on oletettu, että paita pestään ja kuivataan 75 kertaa sen elinkaaren aikana. Eniten päästöjä aiheuttaa rumpukuivaus, vähiten silittäminen.

Tärkeimpiä kuluttajan ekologisia valintoja onkin vaatteiden ja vuodevaatteiden turhan pesun, rumpukuivauksen ja silityksen välttäminen. Esimerkiksi farmarihousut vain muuttuvat paremmiksi, kun niitä pestään harvemmin. Kovimpien "farkkufanaatikkojen" mukaan farkkuja ei pitäisi pestä koskaan.

Villapeitoille suositellaan kemiallista pesua, kun taas tekokuitu- ja puuvillapeitot voi hyvin pestä kotikonstein. Kemiallisessa pesussa käytetään esimerkiksi tetrakloorieteeniä, joka on ympäristömyrkky ja mahdollisesti karsinogeeni eli syöpää aiheuttava aine. Saksalaisen Hohenstein-instituutin mukaan kemiallinen pesu kuitenkin on kotipesua ekologisempi, kun tarkastellaan jätepäästöjä tai energian ja veden käyttöä. Kemiallinen pesu säästää esimerkiksi vettä 97 prosenttia kotipesuun verrattuna.

Viileä makuuhuone parantaa terveyttä ja unen laatua, liian lämmin voi altistaa lihavuudelle

Tarpeeksi lämmin peitto voi auttaa säästämään asunnon lämmityksessä, mikä pienentää kuluttajan aiheuttamaa hiilijalanjälkeä. Painoon suhteutettuna untuva on lämpimyydeltään ylivoimainen, jopa neljä kertaa tekokuitua lämpimämpi. Toisaalta viileässä nukkuminen voi vaikuttaa positiivisesti sekä terveyteen että unen laatuun.

Asuntojen liian korkeat lämpötilat saattavat aiheuttaa lihavuuden ja aineenvaihduntahäiriöiden yleistymistä. Sen sijaan viileässä nukkuminen hoikistaa. Helsingin Sanomien haastattelussa lääketieteen tohtori Janne Orava toteaa näin: "Kylmälle altistuminen lisää terveellisen ruskean rasvan määrää. Pitäisikin panostaa siihen, että ihmiset nukkuisivat viileässä tai että lämpötilaa laskettaisiin 19 asteeseen."

Tuomio: Peiton täytteeksi kierrätettyä tekokuitua ja pintamateriaaliksi hamppua tai bambua?

Australialainen Green Lifestyle -lehti antaa vuodevaatteiden ekologisuudelle tällaisen tuomion: "Untuva on uusiutuvaa ja biohajoavaa, tuotantokustannuksiltaan halpaa, lämpötehokkuudeltaan parasta ja pitkäikäistä, joten jos ympäristö on ainoa näkökohtasi, se on paras valinta. Pitää kuitenkin ottaa huomioon myös eettisyys ja inhimillisyys, ja untuvaan liittyy merkittäviä eläinten hyvinvointiin liittyviä huolenaiheita. Monet yhtiöt ovat vakuuttaneet, etteivät ne käytä elävinä kynittyjen lintujen untuvaa, mutta selvitä ja varmista asia ennen tuotteiden ostamista. Australialainen villa ja puuvilla ovat ekologisempia kuin polyesteri, mutta niillä on untuvaa suurempi hiilijalanjälki. Osta luonnonmukaisesti tuotettuja tuotteita tämän ekokustannuksen pienentämiseksi, jotta tuholaismyrkkyjä ja muita kemikaaleja ei ole käytetty. Lisäksi vain luonnonmukaisilla lammasfarmeilla mulesing-toimenpiteen tekee aina eläinlääkäri kivunlievitystä käyttäen. Jos budjettisi tai elämäntapasi ei salli sinun ostaa untuvaa tai villaa, valitse peite, jossa on kierrätetystä tekokuidusta tehty täyte ja ympäristöystävällisempi päällysmateriaali, esimerkiksi hamppu tai bambu. Näin pysyt lämpimänä pienellä ympäristövaikutuksella."

Kaikki vuodevaatteidenkin tuotantotavat kuitenkin rasittavat ympäristöä. Siksi tärkeintä on välttää turhaa ostamista. Vanhoja liinavaatteita on hyvä korjata, käyttää mahdollisimman pitkään ja lopulta kierrättää.

Tässä käsiteltyjen ekologisten ja eläinten oikeuksiin liittyvien vaikutusten lisäksi ihan oma eettisyyteen liittyvä lukunsa on eri tuotantovaiheiden työntekijöiden asiallinen kohtelu ja kunnioittaminen.

Lue myös nämä

Sallittua eläinten kidutusta?

Uutuuskirja tuotantoeläinten pahoinvoinnista hätkähdyttää realistisuudellaan

Eläinfilosofi Elisa Aaltola: "Yhteiskunta käyttää eläimiä psykopaatin ja narsistin tavoin"