perjantai 2. kesäkuuta 2017

Suomen kesä on lyhyt mutta vähäluminen

Pyhäkerolla viime vuoden kesäkuussa (10.6.2016)

Blogini on jo kesätauolla, mutta koska kesä ei vielä näytä päässeen vauhtiin, täytyy käsitellä Lapin mielenkiintoista lumitilannetta. Siellä nimittäin on nyt monin paikoin lunta ajankohtaan nähden lähes ennätyspaljon.

Eilen (1. kesäkuuta 2017) Kilpisjärven kyläkeskuksen mittauspisteessä oli lunta Ilmatieteen laitoksen mukaan 58 senttimetriä. Järven jäänpaksuus oli 79 senttimetriä. Tavanomaisesti lumensyvyys Kilpisjärvellä on kesäkuun alussa keskimäärin alle 10 senttimetriä. Kilpisjärven Retkeilykeskuksen toimitusjohtaja toteaakin Lapin Kansan haastattelussa näin: "Viimeisten viiden, kymmenen vuoden aikana en ole nähnyt, että olisi ollut näin paljon lunta näin pitkälle. Ennenaikaan hiihtokausi on kyllä kuulemma jatkunut toukokuun lopulle."

Koko Suomen tähän mennessä digitoidun mittaushistorian kesäkuun lumensyvyysennätys on juuri Kilpisjärveltä, jossa mitattiin 85 senttimetriä lunta 1. kesäkuuta 1997. Kilpisjärven kylästä on myös kaikkien kuukausien lumensyvyysennätys, 190 senttimetriä 19. huhtikuuta 1997.

Utsjoen Kevolla oli eilen lunta 11 senttimetriä. Siellä kesäkuun ennätykseksi on mitattu 14 senttimetriä 1. kesäkuuta 1968. Samaisesta mittauspisteestä on myös Suomen heinäkuun lumensyvyysennätys, 1 senttimetri 8. heinäkuuta 1963.

Kittilän Kenttärovalla lumensyvyys oli eilen 35 senttimetriä, kun yleensä lunta on kesäkuun alussa vain muutama senttimetri. Kittilästä on mitattu Suomen mittaushistorian suurin elokuun lumensyvyys, 12 senttimetriä 31. elokuuta 1986.

Vielä kesäkuussakin Itä- ja Keski-Suomessa asti lunta on satanut esimerkiksi vuosina 2014, 2009 ja erityisesti 1982, jolloin lunta heitteli Helsinginkin tienoilla. Tuona kesänä Kilpisjärven jäät lähtivät vasta 22. kesäkuuta.

Tänä keväänä hitaaseen lumien sulamiseen on vaikuttanut kolea toukokuu, joka oli koko Suomessa 1-3 astetta tavanomaista viileämpi. Kouvolassa Utin lentosääasemalla toukokuun 2017 keskilämpötila oli 9,1 astetta, kun pitkän aikavälin keskiarvo on 10,3 astetta. Utin korkeimmaksi lukemaksi jäi 19. toukokuuta mitattu 25,7 astetta. Alimmillaan lämpötila kävi -4,2 asteessa 10. toukokuuta.

Samanaikaisesti Euroopassa on monissa muissa paikoissa mitattu hellelukemia. Itävallassa tehtiin 30. toukokuuta koko mittaushistorian toukokuun lämpöennätys 35,0 astetta. Norjassa uudeksi mittaushistorian toukokuun ennätykseksi kirjattiin 31,8 astetta 27. toukokuuta. Alankomaissa toukokuun jälkimmäisen puoliskon lämpötilat olivat tavanomaisen heinäkuun lukemissa.

Pakistanissa lämpötila kohosi 28. toukokuuta 53,5 asteeseen, mikä on vain kolmisen astetta maailman mittaushistorian kaikkien kuukausien ennätyksen alapuolella.

Lue myös nämä

Viileät kesäkuut

Koko kesän 2017 sääennuste

Euroopan kesäsää näyttää värittömältä, lämpö jää arktiselle alueelle

Tien ympärillä jopa 20 metriä korkeat lumivallit!

Vuorokauden lumisade-ennätys

Kouvolassa on Suomen paras kesäsää

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Kymmenen vuotta tunteita kuohuttavia aiheita reilusti omalla nimellä

Kuvan © fotolismthai - Fotolia

Blogini täytti alkuvuodesta kymmenen vuotta. Sen kunniaksi kysyin teiltä jokin aika sitten, mitä haluaisitte lukea blogistani. Kiitos kaikista ehdotuksista. Joitakin näistä ehdotetuista aiheista olenkin jo aiemmin käsitellyt, esimerkiksi ilmastomallien luotettavuutta ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia Suomessa.

Uusista ehdotetuista aiheista erityisen mielenkiintoinen on Virpi Tislin ehdotus: "Kirjoita siitä, millaista tämän blogin pitäminen on ollut. Mitä se on antanut? Mikä on tavoitteesi (mikä muuten on poliittinen kantasi)? Mikä on aiheuttanut eniten ristiriitoja? Kuinka uskallat esiintyä omalla nimelläsi ja kuvallasi, vaikka käsittelet välillä hyvinkin tunteita kuohuttavia aiheita?" Tähän aiheeseen sopii hyvin yhdistää anonyymin kommentoijan kysymys: "Mitkä ovat omasta mielestäsi kiinnostavimmat, tärkeinmät ja hauskimmat blogiin kirjoittamasi jutut?"

Eläinoikeudet, ilmastonmuutos ja evoluutio kuohuttavat

Blogini tunteita kuohuttavat ja ristiriitoja aiheuttavat aiheet voi jakaa kolmeen kategoriaan: eläinten oikeudet, ilmastonmuutos ja evoluutio. Kaikista näistä ihmisillä on usein erittäin voimakkaat mielipiteet.

Blogissani on kaikille avoin kommentointimahdollisuus. Olen joutunut ottamaan käyttöön julkaistavien kommenttien ennakkotarkastuksen. Tämä ei kuitenkaan johdu kirjoituksiini tulleista asiattomista kommenteista vaan automaattisista roskapostiviesteistä, jotka mainostavat esimerkiksi sinisiä pillereitä. Omiin juttuihini liittyvistä kommenteista olen koko blogini historian aikana joutunut hylkäämään vain yhden. Kyseinen natsismiin viittaava kommentti ilmestyi kirjoitukseeni "Uutuuskirja tuotantoeläinten pahoinvoinnista hätkähdyttää realistisuudellaan". Lisäksi yhden kerran olen keskeyttänyt liian provosoivaksi yltyneen keskustelun.

Kirjoitukseni ovat vaikuttaneet blogosfäärin ulkopuolella esimerkiksi lehtiartikkeleiden syntyyn

Juuri eläinoikeuksiin liittyvät kirjoitukseni ovat herättäneet laajaa huomiota. Esimerkiksi kysymykseni "Onko Suomi eettisen norsuturismin takapajula?" jälkeen Viihdelehti Stara uutisoi aiheesta blogikirjoitukseeni viitaten. Painettujen sanomalehtien julkaisemien, eri toimittajien kirjoittamien artikkeleiden pohjana ovat toimineet kirjoitukseni "Mitä siellä oikein sataa? Timanttipölyä, kissoja, koiria vai miehiä?", "Paljonko jouluaattona yleensä on lunta?" ja yhteenvedot eri tutkimuslaitosten sään vuodenaikaisennusteista.

Olen käsitellyt eläinoikeuksia myös #ReilutBlogit-kampanjoiden haasteessa 1, haasteessa 2 ja haasteessa 3. En malttanut olla ottamatta kantaa Särkänniemen delfiineihinkään. Tämän lisäksi olen useina vuosina osallistunut kansainväliseen Blog Action Day -tempaukseen.

Yksi blogin kirjoittamisen eduista onkin se, että olen saanut olla mukana blogosfäärin yhteisissä kampanjoissa. Olen oppinut muiden blogeista paljon. Vastaavasti omat jälkeni ja jätökseni ovat hyödyttäneet muita ihmisiä. Kun ihmettelin ilmastonmuutoksen myötä viilentyneitä Suomen kesäkuita, myös Forecan blogia kirjoittava meteorologi sai tästä kimmokkeen käsitellä samaa aihetta.

Tieteellistä keskustelua vaikeistakin aiheista taustoja salailematta

Tavoitteeni blogin kirjoittajana onkin sekä seurata itse ajankohtaista tieteellistä keskustelua että myös auttaa lukijoita saamaan suomenkielistä tietoa uusimmista tutkimustuloksista. Usein olen kertonut asioita monta päivää aiemmin kuin valtakunnalliset mediat. Olen myös pyrkinyt nostamaan esille sellaisia tärkeitä aiheita, joista muualla ei ole suomeksi riittävästi kerrottu.

Päämääräni ja tavoitteeni on puhtaasti tiedon välittäminen. Nykyisin en itse ole tutkija, vaan pyrin kertomaan tutkijoiden kirjoittamaa tieteellistä tietoa. Vältänkin yleensä henkilökohtaisten mielipiteiden esittämistä. Siksi minulle ei ole vaikeaa esiintyä avoimesti omalla nimelläni. Jostakin syystä kirjoitusteni blogikommenteissa on tätä kuitenkin muutamaankin kertaan ihmetelty. Toki nimeni löytyy esimerkiksi ainakin yhdeltä ilmastoskeptikoiden tai paremminkin ilmastodenialistien ylläpitämän vihasivuston tarkkailtavien henkilöiden listalta. Itse en kuitenkaan ymmärrä henkilökohtaisuuksiin menemistä silloin, kun puhutaan tieteellisistä asioista. Joskus samaakin aineistoa voi tulkita hieman eri tavoin, mutta asioista on pystyttävä keskustelemaan reilusti taustojaan salailematta.

En ole, en ole koskaan ollut, enkä tule koskaan olemaan mukana politiikassa. On kuitenkin ollut mukavaa huomata se, että Twitterissä blogitekstini linkkejä ovat jakaneet ainakin neljän hyvin erilaisen puolueen nykyiset tai entiset ministerit sekä lisäksi muutamat muut kansanedustajat.

Ainoa agendani on siis tieteellisestä tiedosta viestiminen. Minulla ei ole piilomotiiveja. Siksi onkin ollut hienoa lukea blogikommentteja siitä, kuinka olen onnistunut väittelemään faktojen avulla aggressiivisen inttämisen sijaan, vaikka välillä pitkät keskustelut kommentoijien kanssa ovatkin äityneet pieneksi väittelyksi. Silti olen mahdollisimman hyvin pyrkinyt pitäytymään faktoissa, välttämään henkilökohtaista syyttelyä ja tarvittaessa tarkentamaan omia käsityksiäni. Näissä asioissa toivon jatkossa kehittyväni edelleen.

Kiinnostavimmat, tärkeimmät ja hauskimmat kirjoitukseni

Vuonna 2016 julkaisin ennätykselliset 132 blogipostausta, siis enemmän kuin yhden tekstin joka kolmas päivä. Samalla blogissani ylittyi koko blogin olemassaolon ajalta laskettuna 600 julkaistun postauksen raja. Näistä luetuin on ollut teksti "Voiko Instagramiin ladata kuvia tietokoneelta?" ja toiseksi luetuin "Puolalaismeteorologien talven 2010-2011 outo sääennuste: kylmin talvi 1000 vuoteen". Sosiaalisessa mediassa on jaettu eniten kirjoituksiani "Maapallon ilmasto näyttää viilentyneen koko elämäni ajan!" ja "Milloin maailmanloppu tulee?".

Sinänsä huvittavaa on se, että ympäristöblogin luetuin teksti liittyy tietotekniikkaan. Tämä Instagram-teksti kuitenkin on ajaton, kun taas useimmat käsittelemäni ympäristöuutiset ovat niin ajankohtaisia ja tiettyyn hetkeen liittyviä, että ne ovat suosittuja vain lyhyen aikaa. Toisaalta myös Instagram-juttu liittyy nimenomaan ympäristövalintoihin. Tekstin kirjoittaminen lähti liikkeelle siitä, kun pari lukiomme opiskelijaa pohti uuden kännykän hankkimista vain siksi, ettei heidän kännyköihinsä saanut ladattua Instagram-sovellusta eikä kannettaville älylaitteille suunniteltua Instagramia pystynyt käyttämään tietokoneella. Lupasin yrittää etsiä keinon, kuinka Instagramin saa toimimaan myös tietokoneella.

Olen kirjoittanut niin paljon erilaisia postauksia pariskunnan yhteisistä tekohampaista aina hauskoihin tieteellisiin lajinimiin ja erikoisiin tautiluokituksiin asti, että omien suosikkien valitseminen on vaikeaa. Omalta osaltani erityisen kiinnostavaa kuitenkin oli esimerkiksi tekstin "Alison muovimaassa: tosielämän Tarzan-lapsi ja naispuolinen Indiana Jones" kirjoittaminen, sillä sen tiimoilta olin sähköpostitse kirjeenvaihdossa Yhdysvaltoihin usean eri henkilön kanssa.

Koska itse en oikein osaa arvioida kirjoituksiani, olen kysynyt myös mielipidettä parhaista postauksistani teiltä, hyvät lukijani. Teidän äänestystulostenne perusteella pystyin listaamaan blogini 21 kiinnostavinta tekstiä hyvine perusteluineen. Kiitos ja kumarrus.

Tämä postaus on samalla viimeinen kirjoitus ennen perinteistä kesätaukoani. Kesä-heinäkuussa kirjoitan tekstejä ja katson myös kommentteja vain satunnaisesti. Blogini jatkuu virkistyneenä jälleen syksyllä.

Leppoisaa, rentouttavaa ja mielenkiintoista kesää!

maanantai 29. toukokuuta 2017

Hyvää lakkiaisviikkoa!



Ylioppilaslakkia käytettiin Suomessa tiettävästi ensimmäistä kertaa vuonna 1864, kun yksittäinen ylioppilas teetti pikeelakin Turussa. Varsinaisena ylioppilaslakin syntyhetkenä pidetään kuitenkin vuotta 1865, jolloin neljä ylioppilasta tilasi Helsingissä nykyisen malliset samettilakit neiti Maria Grapen ompeluliikkeestä. Sopiva sametti piti tilata Ruotsista, koska Suomesta sellaista ei löytynyt.

Ensimmäinen suomalainen tietosanakirja (1909-1922) kertoi ylioppilaslakista näin:

"Ylioppilaslakki (suomalainen), pohja 
valkeasta sametista, alareuna mustasta sametista 
ja varustettu kultaisella lyyryllä, ei ole mikään 
virallisesti vahvistettu akateemisen kansalaisen 
merkki, vaan yksityisen aloitteesta 1860-luvulla 
syntynyt vapaa muodostelma muualta, lähinnä

Skandinaaviasta, saaduista lakkiaiheista. 
Aikaisemmin oli maassamme ylioppilaita varten kyllä 
vahvistettu pakollinen virkapuku, joka 
kuitenkin oli ylioppilaille erittäin vastenmielinen ja 
synnytti usein selkkauksia viranomaisten ja 
ylioppilasnuorison välillä. Y:n luoja on neiti 
Maria Grape (k. 1912), joka oli syntynyt 
Ruotsin Länsipohjassa, Ala-Kainuun pitäjässä, jossa 
hänen isänsä — vanhaa sikäläistä pappissukua — 
oli pappina. Orvoksi jouduttuaan hän jo 
kasvavana tyttönä joutui Suomeen ja sai 
kasvatuksensa Oulussa. Helsinkiin siirtyi hän 1860-luvulla, 
harjoittaen 1880-luvun loppupuolelle asti hyvin 
tunnettua miesompelijaliikettä. Hän se lähetti 
maailmaan ensimäisen suomalaisen 
ylioppilaslakin, joka soreudellaan on herättänyt koti- ja 
ulkomaalaisten yhteistä ihailua."


Saksassa, Tanskassa ja Ruotsissa ylioppilaiden valkolakit oli otettu käyttöön jo aiemmin. Suomessa lakin osti vuonna 1867 sata ylioppilasta ja seuraavana vuonna jo 200. Vuoteen 1890 mennessä neiti Grape sai valmistaa noin 11 000 ylioppilaslakkia. Lakin samettisen reunuksen koristeena on Apollon lyyra, Helsingin yliopiston tunnus.

Aluksi ylioppilaslakki oli miesten yksinoikeus. Suomen ja koko Pohjoismaiden ensimmäinen naispuolinen ylioppilas, tsaarin myöntämällä erikoisluvalla ylioppilastutkinnon suorittanut Maria Tschetschulin sai vuonna 1870 käyttää pelkkää lyyraa hiusrusetissa. Vasta yli kymmenen vuotta myöhemmin naisille suunniteltiin oma, lipaton ylioppilaslakki, jossa oli kymmenen senttiä korkea musta samettireunus ja leipurinhattumainen lakkiosa. Sitä käytettiin aina vuosisadan 1800-1900 vaihteeseen asti, jolloin naiset vihdoin saivat luvan käyttää samanlaista ylioppilaslakkia kuin miehet. Vuon­na 1901 nai­set myös sai­vat oi­keu­den suo­rit­taa yli­op­pi­las­tut­kin­non sa­moin eh­doin kuin mie­het.

Vuodesta 1919 alkaen ylioppilaslakit on saatu päähän jo lukion lopussa, kun aiemmin ne hankittiin yliopistossa. Vielä 1950-luvulla ylioppilailla oli usein tapana käyttää ylioppilaslakkia koko yliopistojen kesäloman ajan vapusta syyskuun loppuun.

Suuret onnittelut kaikille 
ammatteihin valmistuville ja ylioppilaille!


Lähteet ja lisätietoja

Helsingin Sanomat

Helsingin Uutiset

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta

Yle Uutiset

Lue myös tämä

Maailman oudoimmat kasvien ja eläinten lajinimet - Voi sudenpieru, Gaudeamus igitur ei olekaan laulu vaan jyrsijä!

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Ihmisen evoluutio: Erosiko ihminen apinoista Euroopassa vai Afrikassa?

Eilen tiedotusvälineissä kerrottiin kritiikittä uudesta ihmislajin evoluutiohistoriaa mullistavasta tutkimuksesta, jonka mukaan ihmisen ja apinan kehityslinjat erosivatkin Euroopassa eikä Afrikassa. Voiko tämä todella olla mahdollista? Vaikka uusi teoria tuokin mielenkiintoisen lisäsävyn, enemmistö ihmisen evoluution tutkijoista pitää lajimme alkukotina edelleen Itä-Afrikkaa.

Graecopithecus-suvun yhden lajin (Bulgarian Azmakasta, ylin kuva) ja Ouranopithecus macedoniensis -lajin (Pohjois-Kreikan Ravin de la Pluiesta, keskimmäinen kuva naispuoliselta ja alin kuva miespuoliselta yksilöltä) nelosvälihampaat (P4). Credit:  Fuss J, Spassov N, Begun DR, Böhme M (2017) Potential hominin affinities of Graecopithecus from the Late Miocene of Europe. PLoS ONE 12(5): e0177127 (Photos of O. macedoniensis teeth made with courtesy of G. D. Koufos, Aristotle University of Thessaloniki). License: Attribution 4.0 International (CC BY 4.0).

Tällä viikolla julkaistun tutkimuksen mukaan ihmissuvun alkukoti voi olla Itä-Euroopassa

Eilen useissa tiedotusvälineissä, esimerkiksi Helsingin Sanomissa, MTV:ssä ja Tekniikka & talous -lehdessä, oli uutinen, jonka mukaan ihmisen sukulinja erkani apinoista (simpanssien ja bonobojen sukulinjasta) Euroopassa eikä Afrikassa. Uutinen pohjautuu toissa päivänä julkaistuun tieteelliseen artikkeliin.

Uusi teoria pohjautuu Bulgariasta ja Kreikasta löydettyjen yli seitsemän miljoonaa vuotta vanhojen fossiilien hampaisiin. Isojen apinoiden kulma- ja poskihampaiden välissä sijaitsevissa välihampaissa juuret jakautuvat kahteen tai kolmeen haarakkeeseen. Sen sijaan nykyihmisellä ja monilla ihmisen esi-isillä, esimerkiksi Ardipithecuksella ja Australopithecuksella, juuret ovat suurelta osin sulautuneet yhteen. Näin on myös noissa Bulgariasta ja Kreikasta löydetyissä fossiileissa.

Tähän saakka vanhimmat fossiilit, joissa hampaiden juuret ovat edellä kuvatulla tavalla sulautuneina yhteen, ovat olleet Afrikasta löydettyjä 6-7 miljoonan vuoden ikäisiä fossiileja. Uuden teorian pohjana oleva Ouranopithecus macedoniensis -lajin leukaluu löytyi Pohjois-Kreikasta 7,24 miljoonan vuoden ja Graecopithecus freybergi -lajin hammas Bulgariasta 7,18 miljoonan vuoden ikäisestä kerrostumasta.

Itse asiassa Bulgarian fossiililöydös kuvattiin tieteellisesti jo vuonna 2012. Tuon löydöksen lisäksi Graecopithecus-suku tunnetaan vain yhdestä toisesta, Ateenan läheltä vuonna 1944 löydetystä leukaluusta. Kertomusten mukaan se mahdollisesti löytyi sattumalta saksalaisten sotilaiden rakentaessa sotabunkkeria. Graecopithecus onkin kaikista Euroopassa eläneistä apinoista huonoiten tunnettu. Euroopassa on elänyt apinoita enemmänkin, kun yli kymmenen miljoonaa vuotta sitten olosuhteet olivat täällä sopivat.

Tämän uuden teorian mukaan ihmiseen ja simpanssiin johtavat kehityslinjat siis erosivat Itä-Afrikan sijaan Itä-Euroopassa, lähinnä Välimeren itäosien alueella. Noihin aikoihin Afrikassa laajeni hieman aiemmin muodostunut Saharan autiomaa ja Etelä-Euroopassa oli ilmeisesti savanneja. Alueella on voinut elää esimerkiksi kirahveja ja gaselleja.

Uuden teorian mukaan ihmisen kehityslinja olisi saanut alkunsa Euroopan savannialueella. Muodostunut Saharan autiomaa toimi tehokkaana isolaatiotekijänä (esteenä), joka eristi Euroopassa eläneet ja Afrikassa Saharan eteläpuolella eläneet populaatiot toisistaan. Simpanssin kantamuodot jäivät tuolle Saharan eteläpuoliselle alueelle.

Todennäköisimpänä ihmissuvun alkukotina voidaan edelleen pitää Itä-Afrikkaa

Vaikka eilisissä lehtiuutisissa mitään kritiikkiä ei esitettykään, ihmisen evoluutiohistoriaa ei kuitenkaan kannata ainakaan vielä kirjoittaa uusiksi tämän yhden tutkimuksen perusteella. Tiina Raevaaran sanoin yksittäinen tutkimus on vain yksittäinen tutkimus, ja yksittäisen tutkimuksen tulos on osattava suhteuttaa muuhun tieteelliseen tietoon, jotta asiasta muodostuu oikea kuva.

En moiti tutkimuksesta yksipuolisesti kertoneita tiedotusvälineitä. Usein omatkin blogikirjoitukseni perustuvat yksittäisiin tutkimuksiin. Huomautankin lukijoitani siitä, että näkökantoja ei pidä muuttaa yksittäisten tutkimusten eikä varsinkaan yksittäisten kohuotsikoiden tai lööppien perusteella. Asian todellinen ymmärtäminen vaatii laajempaa näkemystä.

Useat evoluutiotutkijat suhtautuvat kriittisesti tämän uuden teorian päätelmiin. On kyseenalaista, voidaanko pelkästään yksittäisten hampaiden ominaisuuksien perusteella tehdä näin pitkälle meneviä johtopäätöksiä fossiileina löydettyjen lajien kuulumisesta ihmisen kehityslinjaan vai onko apinoiden kehityslinjassa saattanut tapahtua vastaavaa evoluutiota.

Toisaalta voidaan perustellusti kysyä myös sitä, suhtautuisivatko tutkijat vähemmän kriittisesti väitteisiin, joiden mukaan Ouranopithecus macedoniensis ja Graecopithecus freybergi kuuluvat ihmisen kehityslinjaan, jos nämä fossiilit olisi löydetty Afrikasta.

Yleisesti todennäköisimpänä ihmislajin alkukotina pidetään edelleen Itä-Afrikkaa, josta on runsaasti fossiililöytöjä, mutta ihmisen ja apinoiden kehityslinjojen eroamisen tapahtuminen Euroopassa ei myöskään ole täysin pois suljettua. Paremman selvyyden saamiseksi tarvitaan lisää fossiililöytöjä.

lauantai 20. toukokuuta 2017

Sitä saa, mitä tilaa!

Kuvan © Fxquadro - Fotolia

Juhlalukuvuosi lähenee loppuaan. Lukuvuonna 2016-2017 Kouvolan iltalukio vietti 45-vuotisjuhliaan ja järjesti sen kunniaksi Studia generalia -luentosarjan.

Tämä oma opetusblogini täytti tänä lukuvuonna kymmenen vuotta. Cisionin neljä vuotta sitten tekemässä selvityksessä blogini oli Suomen kuudenneksi suosituin ympäristöblogi.

Tuon ajankohdan jälkeen blogini lukijamäärät ovat kasvaneet huimasti. Kiitos siitä kuuluu teille, uskolliset lukijani.

Tammikuussa pyysin teitä äänestämään kiinnostavimman kirjoitukseni. Ykköseksi nousi postaus "Maailman oudoimmat kasvien ja eläinten lajinimet".

Myös maailmanloppu, maitotölkkien muovikorkit, saastunut kaupunki-ilma, viime vuoden sää sekä ihmiskunnan narsistinen ja psykopaattinen eläinten hyväksikäyttö nousivat kärkikuusikkoon.

Vuoden 2016 aikana julkaisin ennätykselliset 132 blogipostausta, siis enemmän kuin yhden tekstin joka kolmas päivä.

Nyt kysyn teiltä, hyvät lukijani, mitä toivotte jatkossa. Mitä haluaisit lukea blogistani?

Kerro tämän kirjoituksen kommenteissa mielestäsi kiinnostava aihe 24. toukokuuta mennessä. Valitsen aiheista yhden ja kirjoitan siitä blogitekstin.

Aurinkoista viikonloppua toivotellen,

Jari

perjantai 19. toukokuuta 2017

Euroopan kesäsää näyttää värittömältä, lämpö jää arktiselle alueelle

Globaali lämpötila-anomalia (poikkeama tavanomaisesta eli ajanjaksosta 1979-2000) tänään 19. toukokuuta 2017. Erityisen lämmintä on maapallon napa-alueilla: antarktisella alueella keskimäärin 3,22 celsiusastetta yli tavanomaisen ja arktisella alueella 1,17 astetta yli tavanomaisen. Kartan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: Image obtained using Climate Reanalyzer (http://cci-reanalyzer.org), Climate Change Institute, University of Maine, USA.

Tylsältä näyttävä Euroopan kesäsääennuste onkin harvinaisen mielenkiintoinen

Kirjoitin juuri kesän 2017 sääennusteeseen tällaisen päivityksen NOAA/NWS:n uusimman ennusteen perusteella:

"Tällä kertaa vuodenaikaisennusteiden kartoilla on harvinaisen vähän värejä. Neljällä ensimmäisellä kolmen kuukauden jaksolla (kesä-elokuu, heinä-syyskuu, elo-lokakuu ja syys-marraskuu) Suomen ja lähes koko Euroopan lämpötilat ovat lähellä tavanomaista. Suomen rannikoilla - Pohjanmaalla ja aivan Suomen etelärannikolla - on kuitenkin viitteitä hieman tavanomaista viileämmästä kesästä ja syksystä.

Loka-joulukuussa 2017 koko Euroopan lämpötilat ovat tavanomaisia lukuun ottamatta tavallista lämpimämpää Islantia ja ehkä vähän tavanomaista lämpimämpiä alueita Suomen Koillis-Lapissa. Sen sijaan arktinen alue - Grönlanti ja Huippuvuoret - näyttävät selvästi tavanomaista lämpimämmiltä.

Marras-tammikuussa pääosa Eurooppaa vaikuttaa olevan vähän tavanomaista lämpimämpi. Erityisen lämmin sää jatkuu arktisella alueella. Suomen, Ruotsin ja Norjan lämpötilat ovat tavanomaisia.

Yksittäisistä kuukausista kesäkuu on Suomessa tavanomaiseen verrattuna kylmin, 0,5-1 astetta alle normaalin. Heinä- ja elokuussa lämpötilat ovat lähellä tavanomaista, joskin merten rannikoilla sää voi edelleen jatkua tavanomaista viileämpänä. Syyskuussa Etelä- ja Länsi-Suomi ovat 0,5-1 astetta tavanomaista viileämpiä, mutta muualla lämpötilat ovat tavanomaisia. Loka- ja marraskuussa lämpötilat ovat lähes koko Suomessa tavanomaisia.

Kolmen kuukauden jaksoista sateisimmalta Suomessa vaikuttaa kesä-elokuu, joskaan poikkeamat verrattuna tavanomaiseen eivät ole suuria. Tavanomaista vähäsateisempia jaksoja ovat elo-lokakuu ja syys-marraskuu.

Yksittäisistä kuukausista tämänhetkisen ennusteen mukaan sateisin on heinäkuu, jolloin erityisesti Lapissa on selvästi tavanomaista märempää. Huomattavaa on se, että heinäkuussa myös Etelä-Euroopassa Välimeren ympärillä on selvästi tavanomaista sateisempaa. Tavanomaiseen verrattuna kuivin sää keskittyy Itä-Eurooppaan.

Elokuu näyttää Suomessa sademääriltään tavanomaiselta tai vähän tavanomaista kuivemmalta. Tavanomaiseen verrattuna selvästi kuivin kuukausi on syyskuu."

Peruuttakaa kesän Välimeren-lomat!

En muista, milloin olisin viimeksi nähnyt yhtä pitkälle ajalle ulottuvia lämpötilapoikkeamien ennustekarttoja, joissa Euroopan alueella ei näy juuri minkäänlaista poikkeamaa tavanomaisesta. Lisäksi tämänhetkisessä ennusteessa mielenkiintoista on Välimeren alueen sateisuus heinäkuussa. Kärjistetysti voisi sanoa: "Peruuttakaa kesän Välimeren-lomat!" Totta puhuen tässä täytyy kuitenkin huomata se, etteivät sademäärät siellä normaalia sateisemmista ennusteista huolimatta ole kovin suuria, koska tavanomaisesti kesäsää on siellä hyvin kuiva.

Poikkeuksellinen arktisen alueen lämpimyys jatkuu

Mielenkiintoista ennusteessa on myös se, että arktinen alue näyttää edelleen pysyttelevän paljon tavanomaista lämpimämpänä. Tämä näkyy esimerkiksi Grönlannissa ja Huippuvuorilla. Arktisella alueella onkin mitattu viime vuosina lukuisia lämpöennätyksiä. Esimerkiksi Pohjoisnavan ympäristössä (pohjoisempana kuin 80 astetta pohjoista leveyttä) koettiin marras-joulukuussa 2016 poikkeuksellinen "lämpöaalto".

Kymmenen tieteilijän yhdessä tekemän selvityksen mukaan Atlantilla vaikuttava monen vuosikymmenen aikaskaalalla toimiva oskillaatio eli värähtely (Atlantic Multidecadal Oscillation, AMO) - tai pikemminkin ilman selkeää rytmiä toimiva Atlantic Multidecadal Variability (AMV) - säätelee myös pohjoisnavan lämpötiloja, mutta keskimäärin marras-joulukuun lämpötilat ovat nousseet. Kaikissa tämän vaihtelun vaiheissa nyt koetun marras-joulukuun kaltaiset lämpötilat olisivat olleet erittäin epätodennäköisiä sata vuotta sitten. Todennäköisyys olisi ollut niin pieni, että sitä on vaikea arvioida, mutta todennäköisyyden suuruusluokka olisi ollut alle 0,1 % vuodessa.

Ilman ihmiskunnan tuottamia kasvihuonekaasuja tällainen "lämpöaalto" olisi ollut erittäin epätodennäköinen. Nykyisenkaltaisessa ilmastossa ilmastonmuutoksen vaikuttaessa tällaisen "lämpöaallon" todennäköisyys nimenomaan marras-joulukuussa on 0,5-2 % vuodessa. Ellei ilmastonmuutosta hidasteta ja maapallo lämpenee esiteolliseen aikaan verrattuna keskimäärin kaksi astetta, tällaisia lämpöaaltoja alkaa tapahtua pohjoisnavalla keskimäärin kerran viidessä vuodessa. Korkeiden kasvihuonekaasupäästöjen skenaariossa (RCP8.5) vuoden 2016 marras-joulukuun kaltaiset "lämpöaallot" alkavat toistua keskimäärin joka toinen vuosi noin vuoteen 2050 mennessä (maapallo lämmennyt keskimäärin 2-3 astetta esiteolliseen aikaan verrattuna).

Maapallon napa-alueilla merijäätä on ollut ennätyksellisen vähän. Valkoinen lumi ja jää toimivat tehokkaina peileinä, jotka heijastavat auringonsäteitä pois. Lumen ja jään määrän vähentyessä entistä enemmän lämpösäteilyä pääsee imeytymään tummaan meriveteen. Tämä lisälämpö sulattaa jäätä entisestään ja lämmittää ilmakehän alinta osaa. Arktisella alueella ilmakehä ei näytä lämmenneen ilmastonmuutoksen myötä ilmakehässä yhtä korkealta (yhtä paksussa kerroksessa) kuin muualla maapallolla. Keskileveyksiltä kohti napa-aluetta virtaava lämmin ja kostea ilma tuo mukanaan lämpöä ja lisää pilvien muodostumista, jolloin pilvikatto entisestään vähentää lämmön karkaamista.

Myös globaalisti on mitattu lukuisia lämpöennätyksiä

Maapallon eri alueiden lämpötilat tammi-huhtikuussa 2017 verrattuna tavanomaiseen. Sekä pohjoisella pallonpuoliskolla että globaalisti tammi-huhtikuun jakso oli koko vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian toiseksi lämpimin tammi-huhtikuu tarkastellaanpa pelkkiä maa-alueita, pelkkiä merialueita tai näitä yhdistettyinä. Maa- ja merialueet yhdistettyinä mittaushistorian kolme lämpimintä tammi-huhtikuun jaksoa järjestyksessä lueteltuina ovat 2016, 2017 ja 2015. Kartan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Climate Report for April 2017, published online May 2017, retrieved on May 19, 2017.

Arktisen alueen lämpimyys on osaltaan vaikuttanut myös viime kuukausien globaalia mittaushistoriaa ajatellen korkeisiin lämpötiloihin. Helmikuu oli ensimmäinen kuukausi, jolloin missään koko maapallolla ei kuukauden aikana keskimäärin ollut huomattavasti tavanomaista kylmempää. Maaliskuu puolestaan oli ensimmäistä kertaa globaalisti yli asteen tavanomaista lämpimämpi kuukausi ilman El Niñon vaikutusta. Helmi- ja maaliskuun tavoin myös huhtikuu oli vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian globaalisti toiseksi lämpimin ko. kuukausi.

Koko mittaushistorian neljästä globaalisti lämpimimmästä talvesta kolme on koettu viimeisimmän kolmen vuoden aikana. Vuodesta 2001 alkaen kaikki vuodet ovat mittaushistorian 17 lämpimimmän vuoden joukossa, ja vuosi 2016 oli erittäin todennäköisesti globaalisti mittaushistorian lämpimin. Ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa lämpimimmän vuoden ennätys meni rikki kolmatta vuotta peräkkäin.

Pilaako arktisen alueen lämpeneminen Suomen säiden luontaisen vaihtelun ja aiheuttaako lämmin arktinen alue mantereiden kylmenemisen?

Kouvola 10. toukokuuta 2017.

Cowtanin ja Wayn tutkimuksen sekä myös Nasan mukaan maapallo on lämmennyt globaalisti 1,1 celsiusastetta vuodesta 1900. Sen sijaan arktisen alueen pintalämpötila on samaan aikaan lämmennyt Cowtanin ja Wayn mukaan 2,9 astetta ja Nasan mukaan 2,2 astetta. Lämmin arktinen alue saattaa joidenkin tutkimusten mukaan aiheuttaa sen, että Suomessa ja muualla Pohjois- sekä Keski-Euroopassa jatkuu pitkään sama vallitseva säätyyppi. Arktisen merijään väheneminen näyttää puolestaan osin kiistanalaisten tutkimusten mukaan suosivan kylmiä itätuulia Suomessa.

Vuonna 2012 julkaistun Francisin ja Vavrusin tutkimuksen mukaan arktisen alueen lämpeneminen pienentää pohjois-eteläsuuntaista lämpötilavaihtelua, mikä taas vaikuttaa Rossbyn aaltoihin eli suihkuvirtauksen mutkiin. Vyöhyketuulet heikkenevät ja aaltojen amplitudi kasvaa, jolloin Rossbyn aallot kehittyvät eri tavoin kuin tavallisesti. Näin tapahtuu erityisesti syksyllä ja talvella sellaisessa tilanteessa, jossa merijäätä on tavallista vähemmän, joskin Bluthgenin et al. tutkimuksen mukaan vähäinen merijään määrä vaikuttaa erityisesti heinä-syyskuussa.

Suihkuvirtauksen vyöhyke ei siis muutu pohjoisemmaksi, vaan se tekee entistä jyrkempiä mutkia (etelä-pohjoinen -ulottuvuus kasvaa), jolloin Rossbyn aaltoja kehittyy idässä hitaammin ja jolloin aallot ovat entistä jyrkempiä. Tämä johtaa pysyvämpiin sääilmiöihin, jolloin esimerkiksi talven kylmyys tai kesän kuivuus, tulvat ja helleaallot voivat olla pitkäkestoisempia. Pohjois-eteläsuunnassa siis lämpötilaerot pienenevät, koska suihkuvirtaus tekee entistä syvempiä aaltoja kohti pohjoista ja etelää, jolloin seurauksena on länsi-itäsuuntaisten tuulten heikkeneminen. Ylemmän tason länsituulet ovatkin tutkimuksen mukaan heikentyneet 14 prosenttia vuoden 1979 jälkeen.

Isot pohjois-eteläsuuntaiset Rossbyn aallot siis liikkuvat hitaammin kohti itää, jolloin säätyyppi on entistä pysyvämpi. Muodostuu esimerkiksi ns. sulkukorkeapaineita. Toisella alueella on pysyvä kylmä ilmamassa ja toisella alueella taas lämmin. Sää vaihtelee siis entistä vähemmän, ja vallitseva säätyyppi pysyy paikallaan pitkään. Suomessa kesäkuut näyttävät viilentyneen 1960-luvulta nykypäivään tultaessa.

Iso varoitus!

Kouvola 10. toukokuuta 2017

Lopuksi varoituksen sana. Tämänkertainen blogikirjoitukseni sisältää poikkeuksellisen paljon epävarmoja yksityiskohtia. Vuodenaikaisennusteessa mainittujen alueellisten lämpötilajakaumien toteutumisesta ei ole takeita. Itse asiassa NOAA/NWS:n ennuste on melko usein jumittunut näyttämään jatkoon samankaltaista säätyyppiä kuin ennusteen tekohetkellä vallinnut sää.

Lisäksi tutkimukset "lämmin arktinen alue - kylmät mantereet" -ilmiöstä ovat monilta osin kiistanalaisia. Kaikki meteorologit eivät olekaan yksimielisiä siitä, että arktinen alue vaikuttaisi näin voimakkaasti säätiloihin etelämpänä. NOAA:n valtameritutkija Jim Overland on sanonut näin: ”Ihmiset pitävät suorista syy-seuraussuhteista, kuten että jäättömyys aiheuttaa joka vuosi samanlaiset vaikutukset. Ilmakehän kaoottinen luonne kuitenkin tarkoittaa sitä, että tutkijat voivat suurella luotettavuudella sanoa vain sen, että 'sään ääri-ilmiöiden määrä lisääntyy jossakin' arktisen alueen ilmaston nopean muuttumisen seurauksena.”

Lue myös nämä

Koko kesän 2017 sääennuste

Viileät kesäkuut

Kylmimmät ja lumisimmat vaput

Vuosikatsaus: Säävuosi 2016

Ilmastotieto: Se mikä tapahtuu arktisilla alueilla, ei jää arktisille alueille

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Uusi tutkimus: Näin ilmastonmuutos lisää ilmakuoppia ja pidentää lentoaikoja

Turbulenssi on äkillinen ja raju ilmavirtauksen muutos. Turbulenssia syntyy esimerkiksi silloin, kun erisuuntaiset tai eri nopeuksilla etenevät ilmamassat kohtaavat. Näin voi tapahtua esimerkiksi myrskyjen, ukkospilvien, suihkuvirtausten, lämpötilaerojen, kesäisen lämpimän sään aiheuttamien pystyvirtausten ja maanpinnan epätasaisuuksien, esimerkisi vuoristojen, kohdalla. Maanpinnan epätasaisuuksien vuoksi turbulenssia esiintyy matalla lennettäessä enemmän kuin korkealla. Turbulenssi voi ravistella lentokonetta, jolloin puhutaan ilmakuopista, tai aiheuttaa lentokoneen äkillisen korkeuden menettämisen. Turbulenssi on kuitenkin lähes aina vaaraton.

Turbulenssi ei ole tavallinen pyörre, vaan turbulenssilla tarkoitetaan kaasun tai nesteen virtauksen nopeaa nopeuden ja suunnan muutosta ajan suhteen, siis arvaamattomia heilahduksia pienellä alueella. Turbulenssia ovat tupakansavun muodostamat spiraalikuviot tai kahviin kaadetun kerman tekemät muodostelmat. Lentokoneissa havaitusta turbulenssista käytetään nimitystä ilmakuoppa tai heittoisa lentosää.

Lentoajaltaan lyhimmät reitit New Yorkin (JFK) ja Lontoon (LHR) välillä (a) itään ja (b) länteen suuntautuvilla lennoilla 200 hPa:n eli noin 12 kilometrin korkeudella esiteollisen ajan olosuhteissa yhden talven (joulu-helmikuu) aikana. Harmaat viivat (90 kpl) kuvaavat eri päivien lentoreittejä. Mustalla viivalla on esitetty matkan perusteella lyhin eli ns. isoympyräreitti. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Lähde: Williams, P.D.: Climate change predicted to lengthen transatlantic travel times, Isla R Simpson 2016 Environmental Research Letters 11 031002. IOPscience. Lisenssi: Attribution 3.0 Unported (CC BY 3.0).

Turbulenssia esiintyy esimerkiksi suihkuvirtausten lähellä. Suihku- eli jetvirtauksilla (jet stream) tarkoitetaan ilmakehän alimman kerroksen (troposfäärin) yläosassa, noin 10-15 kilometrin korkeudella esiintyviä voimakkaita ja kapeita ilmavirtauksia, joissa ilma virtaa 30-120 metriä sekunnissa. Sopivaan suuntaan puhaltava suihkuvirtaus voi oleellisesti lyhentää lentokoneen lentoaikaa ja vähentää polttoaineen kulutusta. Toisaalta lentosuunnan vastainen suihkuvirtaus hidastaa matkantekoa.

Tällaisten suihkuvirtausten tai vuoristojen lähellä esiintyvä heittoisuus on ns. kirkkaan ilman turbulenssia, jota ei voida erottaa paljain silmin tai normaalilla tutkalla. Kirkkaan ilman turbulenssi nähdään vain dopplertutkalla. Sen sijaan korkeissa ukkospilvissä esiintyvän turbulenssin voi arvata jo paljain silmin.

Lentoajat New Yorkin (JFK) ja Lontoon (LHR) välillä (a) itään ja (b) länteen suuntautuvilla lennoilla 200 hPa:n eli noin 12 kilometrin korkeudella yhden talven aikana esiteollisen ajan olosuhteissa (keltaiset pylväät) ja 20 talven aikana ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa (punaiset pylväät). Katkoviivalla on esitetty matkan perusteella lyhimmän eli ns. isoympyräreitin matka-aika tyynessä säässä. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Lähde: Williams, P.D.: Climate change predicted to lengthen transatlantic travel times, Isla R Simpson 2016 Environmental Research Letters 11 031002. IOPscience. Lisenssi: Attribution 3.0 Unported (CC BY 3.0).

Pohjois-Atlantilla esiintyvä polaarisuihkuvirtaus voimistuu ilmastonmuutoksen myötä, koska kyseisellä korkeudella (päinvastoin kuin troposfäärin alaosassa) tropiikki lämpenee enemmän kuin arktiset alueet. Tämän seurauksena lentoajat Pohjois-Amerikasta Eurooppaan lyhenevät kaikkina vuodenaikoina. Toisaalta Euroopasta Pohjois-Amerikkaan suuntautuvien lentojen kestot pidentyvät ja kirkkaan ilman turbulenssi yleistyy.

Euroopasta Pohjois-Amerikkaan suuntautuvien lentojen matka-aika lisääntyy paluulentojen lyhentymistä enemmän. Edestakainen lentoaika pitenee keskimäärin yhdellä minuutilla ja kuudella sekunnilla, jos hiilidioksidipitoisuus kaksinkertaistuu esiteolliseen aikaan verrattuna. Nykyisillä lentomäärillä koneet joutuisivat siis viettämään ilmassa vuosittain noin 2 000 tuntia enemmän. Tämän seurauksena polttoainetta kuluu yli 27 miljoonaa litraa enemmän, ja hiilidioksidipäästöt kasvavat 70 miljoonalla kilogrammalla. Laskelmassa ei ole otettu huomioon lentoliikenteen lisääntymistä eikä mahdollista koneiden polttoaineenkulutuksen vähentymistä uuden teknologian ansiosta.

Kirkkaan ilman turbulenssin määrän muuttuminen eri alueilla 200 hPa:n eli noin 12 kilometrin korkeudella talviaikaan supertietokoneen 21 eri turbulenssimallin perusteella ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa esiteolliseen aikaan verrattuna. Punainen väri tarkoittaa sitä, että suurin osa malleista ennustaa turbulenssin lisääntyvän ko. alueella. Sininen väri tarkoittaa turbulenssin harvinaistumista. Mustat katkoviivat rajaavat alueita, joilla ainakin 2/3 malleista antaa saman lopputuloksen eli ovat vähintään 66-prosenttisesti yksimielisiä joko turbulenssi yleistymisestä (asteikolla luku 14) tai harvinaistumisesta (asteikolla luku 7). Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Lähde: Williams, P.D. Adv. Atmos. Sci. (2017) 34: 576. doi:10.1007/s00376-017-6268-2. Lisenssi: Attribution 4.0 International (CC BY 4.0).




Tuoreessa 
Tuoreessa toukokuun Advances in Atmospheric Sciences -lehdessä 5/2017 julkaistu tutkimus kertoo ilmastonmuutoksen vaikutuksista kirkkaan ilman turbulenssiin talvella. Pohjois-Atlantin alueella turbulenssi lisääntyy useimpien mallien mukaan, kun ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nousee. Jos hiilidioksidipitoisuus kaksinkertaistuu esiteolliseen aikaan verrattuna, kuten ennusteiden mukaan tapahtuu tämän vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla, 21 turbulenssimallin keskiarvojen perustella heikon turbulenssin voidaan sanoa yleistyvän 59 % (vaihtelu 43-68 %), kohtalaisen 94 % (37-118 %) ja voimakkaan 149 % (36-188 %).

Voimakkaimpien turbulenssien, jotka saattavat heittää matkustajia paikoiltaan ja aiheuttaa vammoja, määrä lisääntyy 2-3 -kertaiseksi. On kuitenkin syytä huomata, että lukumääräisesti tuollaiset tapaukset ovat silti erittäin harvinaisia. Lentokoneet voivat myös kiertää alueet, joille turbulenssia on ennustettu. Kiertoreittien käyttäminen kuitenkin lisää sekä polttoaineen kulutusta että lentoaikaa.

Puolustusvoimien Learjetin tiivistysvanoja eli tiivistymisjuovia Kouvolan yläpuolella.

Lentoliikenteen ja ilmastonmuutoksen välillä on kahdensuuntainen suhde. Lentokoneiden hiilidioksidipäästöt ja tiivistysvanat (tiivistymisjuovat) aiheuttavat ilmastonmuutosta. Toisaalta ilmastonmuutos vaikuttaa lentämiseen. Lentoyhtiöillä on siis suuri syy pyrkiä vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä.

Pääasialliset lähteet

Williams, Paul: Guest post, Air passengers face a bumpier ride due to climate change. CarbonBrief.

Williams, P.D.: Increased light, moderate, and severe clear-air turbulence in response to climate change. Adv. Atmos. Sci. (2017) 34: 576. doi:10.1007/s00376-017-6268-2.

Williams, P.D.: Climate change predicted to lengthen transatlantic travel times, Isla R Simpson  2016 Environmental Research Letters 11 031002. IOPscience.

Muita lähteitä ja lisätietoja

Ekman, Jussi: Mitä on turbulenssi ja heitteinen sää? Finnairin blogi.

Hautaoja, Toni: Mikä ihmeen turbulenssi? Jyväskylän yliopisto.

Rintaniemi, Liisa: Tarkista turbulenssi ennen seuraavaa lentomatkaasi. Forecan blogi.

Lue myös nämä

Phuketin-loman lennot sulattavat arktista merijäätä lähes viisi neliömetriä yhtä matkustajaa kohden

Lentoyhtiöt eivät ole onnistuneet juurikaan vähentämään hiilijalanjälkeään seitsemään vuoteen

torstai 4. toukokuuta 2017

Tähtien sodan perusteella annettuja biologisia lajinimiä kansainvälisen Star Wars -päivän kunniaksi

Tänä vuonna Tähtien sota -elokuva täyttää 40 vuotta, ja juuri tänään vietetään kansainvälistä Tähtien sota -päivää. Päivämäärä on valikoitunut tunnuslauseen "May the Force be with you" perusteella, koska siitä tulee pienellä muunnoksella "May the Fourth be with you". Itse asiassa muunnos on tuttu jo vuodelta 1979, jolloin Margaret Thatcher nousi Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeriksi 4. toukokuuta. Tuolloin hänen puolueensa julkaisi The London Evening News -lehdessä ilmoituksen "May the Fourth Be with You, Maggie, Congratulations". Tiesitkö, että biologiassa Tähtien sodan perusteella on annettu myös lukuisia tieteellisiä lajinimiä?

Peckoltia greedoi -kissakala näyttää Tähtien sodan Greedolta. (Lähde: Armbruster JW, Werneke DC, Tan M 2015 Three new species of saddled loricariid catfishes, and a review of Hemiancistrus, Peckoltia, and allied genera (Siluriformes). ZooKeys 480: 97-123. doi: 10.3897/zookeys.480.6540. Photo by J. W. Armbruster. This is an open access article distributed under the terms of the Creative Commons Attribution License CC BY 4.0, which permits unrestricted use, distribution, and reproduction in any medium, provided the original author and source are credited.)

1. Peckoltia greedoi

Peckoltia greedoi on vuonna 1998 löydetty brasilialainen kissakala. Tutkijoiden mukaan kala näyttää aivan Tähtien sodassa esiintyvältä Greedolta. Yhdennäköisyys näkyy hienosti tämän linkin valokuvassa.

2. Polemistus chewbacca, Polemistus vaderi ja Polemistus yoda

Jo vuonna 1983 kolme ampiaislajia nimettiin Tähtien sota -hahmojen Chewbacca, Darth Vader ja Yoda mukaan.

3. Adelomyrmex vaderi

Adelomyrmex vaderi -muurahaisen musta ulkonäkö muistuttaa Darth Vaderia.

4. Agathidium vaderi

Agathidium vaderi -kovakuoriainen on luonnollisesti saanut nimensä Darth Vaderista.

5. Darthvaderum greensladeae

Myös Darthvaderum greensladeae -punkin sukunimi tulee Darth Vaderista. Kyseisiä näytteitä mikroskopoineelle tutkijalle jostakin syystä sattui tulemaan mieleen Darth Vader.

6. Yoda purpurata

Yoda purpurata eli purppura Yoda on Yodan mukaan nimetty mato. Laji elää ainakin Atlantin valtameressä. Se nimettiin Yodan mukaisesti, koska sen pään molemmin puolin olevat ulokkeet muistuttavat Yodan korvia.

7. Albunione yoda

Yodan mukaan on saanut nimensä myös merisiira Albunione yoda. Naaraan pään muoto tuo mieleen Yodan pään.

8. Midichloria mitochondrii

Midichloria mitochondrii on erikoinen bakteerilaji, joka elää naaraspuolisten puutiaisten munasarjoissa solujen mitokondrioiden sisällä (mitokondrion sileän ulkokalvon ja poimuttuneen sisäkalvon välissä). Mitokondrio itsekin on endosymbioositeorian mukaisesti bakteerialkuperää, ja Midichloria mitochondrii lienee ensimmäinen löydetty mitokondrion sisällä elävä bakteeri. Elämäntavoiltaan bakteeri siis on samanlainen kuin Tähtien sodan midikloriaanit.

Bakteerin nimennyt tutkija, joka kysyi etukäteen nimeen luvan myös George Lucasilta, toteaa: "Taide jäljittelee usein tieteitä, mutta useinkaan tätä ei tapahdu toisinpäin. - - Tähtien sodassa on paljon tiedettä, mutta tieteessä ei ole tarpeeksi Tähtien sotaa."

9. Tetramorium jedi

Madagaskarilainen Tetramorium jedi -muurahainenkin sai nimensä Tähtien sodasta.

10. Aptostichus sarlacc

Yhdysvaltain lounaisosissa sijaitsevalta Mojaven aavikolta löydetty Aptostichus sarlacc -hämähäkki on nimetty Tatooine-autiomaaplaneetalla elävän Sarlacc-hirviön mukaisesti, koska hämähäkki elää Tähtien sodan hirviön tapaan maanalaisissa koloissa.

11. Han solo

Han solo on Kiinasta löydetty trilobiitti, Han-suvun ainoa edustaja. Virallisen selityksen mukaan sukunimi Han viittaa han-kiinalaisiin, nykyisen Kiinan suurimpaan etniseen ryhmään. Lajin nimennyt tutkija on kuitenkin sanonut, että todellisuudessa hänen ystävänsä yllyttivät häntä antamaan nimen Tähtien sota -elokuvan Han Solon mukaan.

Lähteitä ja lisätietoja





Hyvää Linnén syntymäpäivää hauskojen tieteellisten nimien ja tautiluokitusten parissa!

Jälleen uusi hämähäkkilaji nimettiin Harry Potterin mukaan

Jääkiekon MM-kilpailujen tietokilpailukysymys: Kuka suomalainen jääkiekkoilija on saanut nimensä hyönteisten tieteellisiin lajinimiin?

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Lumisia vappukuvia historian varrelta

Tänään vappuaattoaamuna Suomessa on lunta enemmän kuin viime joulun alla. Tosin Etelä-Suomen plussan puolella olevat lämpötilat ja vesisade sulattavat lumia nopeasti.

Valkeaa vappua on vietetty ennenkin. Lue tässä linkissä oleva teksti ja katso seuraavat kuvat.

Ylioppilaiden marssi Helsingissä Heikinkadulla, nykyisellä Mannerheimintiellä, vuonna 1929. Kuvaaja: W. W. Wilkman. Lähde: Helsingin kaupunginmuseon kuvakokoelmat. Lisenssi: CC BY 4.0.

Vappupäivä Helsingissä Tähtitorninmäen pohjoisrinteellä vuonna 1929. Kuvaaja: W. W. Wilkman. Lähde: Helsingin kaupunginmuseon kuvakokoelmat. Lisenssi CC BY 4.0.

Vappujuhla lumi- ja räntäsateessa Kaisaniemen kentällä vuonna 1957. Kuvaaja: Väinö Kannisto. Lähde: Helsingin kaupunginmuseon kuvakokoelmat. Lisenssi: CC BY 4.0.

Vappupäivän aamu vuonna 1957. Kuva ilmeisesti Helsingin Museokadulta. Kuvaaja: Kaarlo Lindberg. Lähde: Helsingin kaupunginmuseon kuvakokoelmat. Lisenssi: CC BY 4.0.

Luminen vappu vuonna 1899. Piirtäjä: Fyren (A. Federley). Lähde: Helsingin kaupunginmuseon kuvakokoelmat. Lisenssi: CC BY 4.0.

Lue myös tämä

Kylmimmät ja lumisimmat vaput

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Kylmimmät ja lumisimmat vaput

Taas valketa vappua keskellä "suurten" hankien... (Kouvola 29.4.2017)

Helsingin Kaisaniemessä mittaushistorian (1829-2016) kylmin vappuaatto on koettu Ilmatieteen laitoksen mukaan vuonna 1851, jolloin mitattiin -8,0 °C, ja kylmin vappupäivä vuonna 1852, kun mittari näytti -7,0 °C. Vuonna 1917 yön alin lämpötila oli vappuaattona -6,6 °C ja vuonna 1935 vappupäivänä -4,8 °C.

Lunta oli Helsingissä maassa eniten vuoden 1941 vappuna, peräti 27 cm. Helsingissä lunta on ollut maassa myös vappuina 1929, 1956 ja 1957, enimmillään jopa 10-20 cm. Lumikuuroja on nähty ainakin jossain päin pääkaupunkiseutua esimerkiksi vappuina 1994, 1999 ja 2005.

Etelä-Suomessa vappuaamuna sataa lunta keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa. Vappuaattona 2015 lumensyvyys oli Jyväskylässä 4 cm. Tekniikka & Talous -lehden mukaan "sekä sisämaassa että rannikolla vappu on [pitkäaikaissa tilastoissa 1959-2007] itsenäisyyspäivää kylmempi 5-8 prosentin todennäköisyydellä, Helsingissä luku on 7,1 prosenttia".

Vapunpäivänä 1971 mitattiin Suomen kylmin toukokuun lämpötila aikavälillä 1961-2015, peräti -24,6 astetta Enontekiön Kalmankaltiossa. Usealla havaintoasemalla koettiin tuolloin paikkakohtaisia mittaushistorian kylmimpiä toukokuun lukemia. Toisaalta samana vuonna 30. ja 31. toukokuuta saavutettiin useassa mittauspisteessä siihenastisen mittaushistorian korkein toukokuun lämpötila.

Ilmatieteen laitoksen lehdistötiedote vuodelta 1988 kuvailee näin: "Kuluneen huhtikuun lämpöolot olivat vaihtelevia, ja kuukauden 21.-25. päivinä vallitsi Etelä- ja Keski-Suomessa harvinaisen kylmä takatalvi. Maan keskiosissa oli kuukauden päättyessä lähes ennätyksellisen paljon lunta. Niinisalossa ja Joensuussa sitä oli vielä 40 senttiä ja Jyväskylässä 35 senttiä. Vastaava tilanne esiintyy mainituilla paikoilla joitakin kertoja sadassa vuodessa."

Vuonna 1995 lunta satoi reippaasti vielä äitienpäivänäkin 14. toukokuuta. Markus Hotakainen kuvailee Suomen säähistoria -kirjassa näin: "Poikkeuksellisen koleaa äitienpäivää vietettiin vuonna 1995. Lämpötila oli vain muutaman asteen plussan puolella. Päivän mittaan satoi lunta Etelä- ja Länsi-Suomessa niin paljon, että maa oli valkoinen. Seuraavana päivänäkin lunta oli maassa vielä kymmenisen senttimetriä. Toukokuun lopussa lämpötilat kuitenkin kääntyivät päälaelleen, sillä paikoin lämpömittari näytti lähes 30 astetta." 

Vielä kesäkuussakin Itä- ja Keski-Suomessa asti lunta on satanut esimerkiksi vuosina 2014, 2009 ja erityisesti 1982, jolloin lunta heitteli Helsinginkin tienoilla. Tuona kesänä Kilpisjärven jäät lähtivät vasta 22. kesäkuuta.

Samaan aikaan meidän kylmyytemme kanssa muualla on nyt tehty lämpöennätyksiä. Intiassa on vaarallinen helleaalto, ja myös Etelä-Siperian Tomskissa (noin 400 kilometriä Helsingin eteläpuolella) mitattiin toissa päivänä +29,5 °C. Lukema on siellä mittaushistorian uusi huhtikuun lämpöennätys. Alueen lämpötilat olivat laajemminkin 10-20 °C yli tavanomaisen. Suomessa ei ole huhtikuussa mitattu yhtä korkeita lämpötiloja. Suomen huhtikuun lämpöennätys on Jyväskylässä 27.4.1921 mitattu +25,5 °C. Moskovassa mitattiin tänäänkin + 22,0 °C.

Lue myös nämä

Viileät kesäkuut

Koko kesän 2017 sääennuste

Paljonko jouluaattona yleensä on lunta? (Onko vappuna 2017 enemmän?)

torstai 20. huhtikuuta 2017

Taas uusi globaali lämpöennätys: Ensimmäistä kertaa yli asteen tavanomaista lämpimämpi kuukausi ilman El Niñon vaikutusta

Maapallon eri alueiden lämpötilat maaliskuussa 2017 verrattuna tavanomaiseen. Kartan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Climate Report for March 2017, published online April 2017, retrieved on April 20, 2017.

NOAA:n eilisiltana julkaisemien tietojen mukaan maaliskuu 2017 oli globaalisti maa- ja merialueet yhdistettyinä mittaushistorian kaikista 1 647 kuukaudesta ensimmäinen, jolloin anomalia eli lämpötilapoikkeama oli vertailuajanjaksoon (koko 1900-luku) nähden yli yhden celsiusasteen lämpimämpi (verrattuna 1900-luvun ko. kuukausiin keskimäärin) ilman El Niñon lämmittävää vaikutusta.

Maa- ja merialueet yhdistettyinä maaliskuun globaali keskilämpötila oli 13,75 celsiusastetta, mikä ylittää 1900-luvun maaliskuiden keskilämpötilan 1,05 asteella. Virhemarginaali on ± 0,14 astetta.

Päättynyt maaliskuu oli vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian toiseksi lämpimin maaliskuu ja anomalialtaan mittaushistorian kaikista kuukausista viidenneksi lämpimin. Mittaushistorian lämpimin maaliskuu ja anomalialtaan kaikista kuukausista lämpimin oli maaliskuu 2016, jolloin Tyynellämerellä vaikutti lämmittävä El Niño -ilmiö.

NOAA:n globaali lämpötilamittaushistoria on 1 647 kuukauden mittainen. Taulukossa on esitetty mittaushistorian kuusi anomalialtaan (poikkeamaltaan verrattuna tavanomaiseen) lämpimintä kuukautta. Viimeisessä sarakkeessa oleva luku kertoo poikkeaman verrattuna 1900-luvun ko. kuukausien keskiarvoon. Maaliskuu 2017 on mittaushistorian jaetulla viidennellä sijalla. Viimeksi 1900-luvun keskiarvon alle on jääty joulukuussa 1984.

Jo aiemmin Copernicus, Japanin ilmatieteen laitos ja Nasa kertoivat maaliskuun 2017 olleen mittaushistorian toiseksi lämpimin maaliskuu.

Climate Central yhdisti Nasan ja NOAA:n lämpötilamittaussarjat ja määritti niiden perusteella esiteollisen ajan (tai varhaisteollisen ajan) keskilämpötilan ajanjaksolta 1881-1910. Maaliskuu 2017 oli globaalisti 1,3 celsiusastetta tätä esiteollista aikaa lämpimämpi. Samalla maaliskuu oli 627. peräkkäinen kuukausi, jolloin kuukauden keskilämpötila ylitti esiteollisen ajan lämpötilan. Viimeinen globaalisti kylmä kuukausi oli 628 kuukautta sitten. Jos siis olet syntynyt joulukuun 1964 jälkeen, et ole kokenut ainuttakaan globaalisti lämpötiloiltaan esiteollista aikaa vastaavaa kuukautta.

Lähteet

NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Climate Report for March 2017, published online April 2017, retrieved on April 20, 2017.

Brian Kahn: This Graphic Puts Global Warming in Full Perspective. Climate Central.

Lue myös nämä

Mittaushistorian kolme globaalisti lämpimintä maaliskuuta peräkkäin

Historiallinen helmikuu 2017: Missään koko maapallolla ei ollut huomattavasti keskimääräistä kylmempää

Ennakkotieto uudesta tutkimuksesta: Ensimmäinen yhdellä asteella esiteollista aikaa lämpimämpi vuosi oli 2015, mutta mitä esiteollinen aika tarkoittaa?

Maaliskuu [2016] rikkoi selvästi lähes kaikki mahdolliset lämpöennätykset

TOP 10: Mittaushistorian globaalisti lämpimimmät vuodet

Tänään julkaistut tiedot: Vuodesta 2001 alkaen kaikki vuodet mittaushistorian 17 lämpimimmän vuoden joukossa, vuosi 2016 todennäköisesti lämpimin

Vuosi 2016 selvästi mittaushistorian lämpimin kalenterivuosi, vaikka viimeisten kuukausien osalta eri lämpötilasarjoissa on suuria eroja

Eurooppalainen analyysi hetki sitten: Vuosi 2016 globaalisti mittaushistorian lämpimin, lähes 1,5 astetta yli esiteollisen ajan ja ensimmäistä kertaa hiilidioksidipitoisuus koko ajan yli 400 ppm

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Mittaushistorian kolme globaalisti lämpimintä maaliskuuta peräkkäin

Maaliskuiden keskimääräiset globaalit lämpötilat Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan. Diagrammissa esitetyt lämpötilalukemat ovat anomalioita eli poikkeamia vertailukauden 1981-2010 maaliskuiden globaalista keskilämpötilasta. Harmaalla viivalla on esitetty yksittäisten vuosien maaliskuiden pintalämpötilojen anomaliat. Sininen viiva kertoo viiden vuoden liukuvan keskiarvon (eli joka vuosi on laskettu uusi keskiarvo viiden viimeisimmän vuoden perusteella). Punainen viiva kertoo pitkän aikavälin lineaarisen trendin. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: Japan Meteorological Agency, Monthly Global Average Temperature in March.

Japanin ilmatieteen laitoksen eilen julkaisemien tietojen mukaan maaliskuu 2017 oli maa- ja merialueet yhdistettyinä vuodesta 1891 alkavien tilastojen maailmanlaajuisesti toiseksi lämpimin maaliskuu. Vuosien 1981-2010 maaliskuiden keskimääräinen globaali lämpötila ylittyi nyt 0,48 celsiusasteella ja 1900-luvun maaliskuiden keskilämpötila 0,93 asteella.

Mittaushistorian viisi lämpimintä maaliskuuta ovat Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan olleet järjestyksessä lueteltuina maaliskuut 2016 (+0,64°C yli vertailukauden 1981-2010 maaliskuiden keskiarvon), 2017 (+0,48°C), 2015 (+0,31°C), 2010 (+0,28°C) ja 2002 (+0,26°C). Mittaushistorian aikana maaliskuut ovat lämmenneet globaalisti keskimäärin 0,86 astetta vuosisadassa.

Myös Nasan eilen julkaisemien tietojen mukaan maaliskuu oli maailmanlaajuisesti mittaushistorian toiseksi lämpimin. Eurooppalainen Copernicus päätyi samaan tulokseen jo aiemmin.

Erittäin merkittävää on se, että globaalit lämpötilat ovat pysyneet korkeina myös koko alkuvuoden 2017 ajan, vaikka lämmittävä El Niño ei enää vaikuta.

Lue myös nämä

Historiallinen helmikuu 2017: Missään koko maapallolla ei ollut huomattavasti keskimääräistä kylmempää

WMO hetki sitten: Vuonna 2016 lukuisia sää- ja ilmastoennätyksiä ilmastonmuutoksen ja El Niñon yhteisvaikutuksena

Koko 125-vuotisen mittaushistorian neljästä globaalisti lämpimimmistä talvesta kolme on koettu viimeisimmän kolmen vuoden aikana

TOP 10: Mittaushistorian globaalisti lämpimimmät vuodet

Tänään julkaistut tiedot: Vuodesta 2001 alkaen kaikki vuodet mittaushistorian 17 lämpimimmän vuoden joukossa, vuosi 2016 todennäköisesti lämpimin

torstai 13. huhtikuuta 2017

Koko kesän 2017 sääennuste

Kansainväliset tutkimuslaitokset ovat jälleen laatineet vuodenaikaisennusteet Suomen kesän säästä. Seuraan kesän ajan kuuden eri tutkimuslaitoksen ennusteita. Tällä hetkellä eri ennusteissa näyttää olevan harvinaisen suuria ristiriitaisuuksia. Mitään erityisen lämmintä kesää ei näytäkään olevan tulossa. Todennäköisimmin kesän sää on vaihteleva ja pitkää aikaväliä tarkasteltaessa lähellä tavanomaista. Nämä pitkän aikavälin sääennusteet ovat toistaiseksi kokeilu- ja kehittelyvaiheessa. 

Huom.! Päivitän kesän sään vuodenaikaisennusteet jatkossa tämän blogitekstin kommentteihin.



IRI: Tavanomaisen alkukesän jälkeen tavanomaista lämpimämpää erityisesti Kaakkois-Suomessa

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society) ennusteen mukaan lähes koko Suomessa on huhti-kesäkuussa 2017 odotettavissa keskimäärin tavanomaista lämpimämpää 40 %:n todennäköisyydellä, tavanomaisia lämpötiloja 35 %:n todennäköisyydellä ja tavanomaista viileämpää 25 %:n todennäköisyydellä.

Touko-heinäkuun ennuste on hyvin epävarma. Todennäköisimmin Suomen lämpötilat ovat lähellä tavanomaisia lukemia. Paikoin on kuitenkin pieniä viitteitä tavanomaista lämpimämmästä säästä (mahdollisesti Käsivarren Lapin tienoilla), paikoin tavanomaista viileämmästä säästä (mahdollisesti Keski-Suomen tienoilla). Suomea, Ruotsia ja Norjaa lukuun ottamatta lähes kaikkialla Euroopassa näyttää olevan tavanomaista lämpimämpää.

Kesä-elokuussa suuressa osassa Suomea on keskimäärin odotettavissa tavanomaista lämpimämpää 45 %:n todennäköisyydellä, tavanomaisia lämpötiloja 35 %:n todennäköisyydellä ja tavanomaista viileämpää 20 %:n todennäköisyydellä. Länsi-Suomessa todennäköisyys tavanomaista lämpimämpään säähän on hieman pienempi ja Kaakkois-Suomessa suurempi. Itä-Euroopan lämmin ilmamassa näyttäisi yltävän Kaakkois-Suomeen asti.

Heinä-syyskuun jaksolla tavanomaiseen verrattuna lämpimän sään todennäköisyys kasvaa edelleen. Suomen keskiosissa on yhä odotettavissa tavanomaista lämpimämpää 45 %:n todennäköisyydellä, tavanomaisia lämpötiloja 35 %:n todennäköisyydellä ja tavanomaista viileämpää 20 %:n todennäköisyydellä. Lapissa ja Länsi-Suomessa on keskimäärin odotettavissa tavanomaista lämpimämpää 50 %:n todennäköisyydellä, tavanomaisia lämpötiloja 35 %:n todennäköisyydellä ja tavanomaista viileämpää 15 %:n todennäköisyydellä. Aivan kaakkoisimmassa Suomessa (Etelä-Karjalan tienoilla) todennäköisyys tavanomaista lämpimämpään säähän on jopa 60 %.

Sademäärien osalta ennuste ei pysty näyttämään poikkeamaa tavanomaisesta millekään kolmen kuukauden jaksolle.

ECMWF: Touko-heinäkuussa keskimäärin 0,5-1 astetta tavanomaista lämpimämpää

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) sanoo, että Suomessa on touko-heinäkuussa keskimäärin 0,5-1 astetta tavanomaista lämpimämpää 60-90 prosentin todennäköisyydellä. Sademäärä näyttäisi olevan tavanomainen. ECMWF:n ennustetta on analysoitu tarkemmin Ilmatieteen laitoksen nettisivulla, josta löytyy myös kuukausiennuste.

Venäjän ilmatieteen laitos: Touko-heinäkuu Lapissa keskimäärin tavanomaista lämpimämpi, Kaakkois-Suomessa voi olla sateista

Venäjän ilmatieteen laitoksen vuodenaikaisennuste touko-heinäkuun kolmen kuukauden jaksolle näyttää Suomessa olevan hieman tavanomaista lämpimämpää säätä. Selvimmin lämpimyys näkyy Lapissa, kun taas Etelä-Suomessa voidaan jäädä lähelle tavanomaisia lämpötiloja. Sademäärät ovat erityisesti Kaakkois-Suomessa tavanomaista suurempia.

Japanin ilmatieteen laitos: Huhti-kesäkuu lähes tavanomainen

Japanin ilmatieteen laitos ennustaa Suomen keskilämpötilan olevan huhti-kesäkuun jaksolla lähellä tavanomaista. Lapin osalta on kuitenkin pieniä viitteitä tavanomaista lämpimämmästä säästä. Myös sademäärät ovat lähellä normaalia. Paikoin on kuitenkin merkkejä tavanomaista kuivemmasta säästä. Kaakkois-Suomen lähelle yltää tavanomaista sateisemman sään alue.

The Weather Company: Huhti-kesäkuussa mahdollisuus tavanomaista lämpimämpään säähän

The Weather Company arvioi kolmen kuukauden vuodenaikaisennusteessaan, että Suomessa on huhtikuun alusta kesäkuun loppuun ulottuvalla ajanjaksolla keskimäärin 1-2 astetta tavanomaista lämpimämpää. Länsi-Euroopan lämpötilat ovat lähellä tavanomaista. Lämmin ja kuiva sää keskittyy Itä-Eurooppaan. On syytä huomata, että The Weather Companyn tällä hetkellä tuorein ennuste on laadittu melkein kuukausi sitten. Seuraava päivitys tulee 26. huhtikuuta.

NOAA/NWS: Säätiloiltaan vaihteleva, tavanomainen kesä

Marraskuun 2017 loppuun asti ulottuvissa ennusteissa mikään kolmen kuukauden jaksoista ei ole Suomessa selvästi tavanomaista lämpimämpi. Huhti-kesäkuun jaksolla koko Suomen lämpötilat ovat tavanomaisia. Muillakin kolmen kuukauden jaksoilla vain Pohjois-Suomessa voi olla 0,5-1 astetta tavanomaista lämpimämpää. Pitkiin aikoihin NOAA/NWS:n ennusteet eivät ole näyttäneet Suomeen näin pieniä lämpötilapoikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Toisaalta NOAA/NWS:n ennusteissa on aiemminkin ollut nähtävillä se, että mikäli ennusteen laadintahetkellä on ollut viileää, ennuste helposti jumittuu näyttämään viileää jatkossakin.

Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna kylmin on huhtikuu. Huhtikuun keskilämpötila jää koko Suomessa 0,5-2 astetta tavanomaisen alapuolelle. Syyskuun loppuun asti ulottuvalla ennustejaksolla toukokuu on tavanomaiseen verrattuna kaikkein lämpimin kuukausi, 0,5-2 astetta yli tavanomaisen. Suurimmat poikkeamat ovat Itä- ja Pohjois-Suomessa. Samoilla alueilla voi olla kesäkuussakin 0,5-1 astetta tavanomaista lämpimämpää. Muualla lämpötilat ovat kesäkuussa tavanomaisia. Pohjanmaan tienoilla on pieniä viitteitä jopa tavanomaista hieman viileämmästä kesäkuusta. Heinäkuussa koko Suomen lämpötilat ovat lähellä tavanomaista, paitsi Pohjanmaalla on jälleen viitteitä tavanomaista viileämmästä säästä. Pohjanmaan viileys jatkuu myös elo- ja syyskuussa, jolloin Lapissa on 0,5-1 astetta tavanomaista lämpimämpää, muualla tavanomaisia lämpötiloja.

Kaikkien ennustettujen kolmen kuukauden jaksojen sademäärät näyttävät olevan lähellä tavanomaista. Jos jotakin poikkeamaa tavanomaiseen verrattuna ilmenee, todennäköisemmin on tavanomaista kuivempaa kuin sateisempaa. Vain huhti-kesäkuun jaksolla on paikoin pieniä viitteitä tavanomaista sateisemmasta säästä.

Tämänhetkisen ennusteen mukaan yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna selvästi sateisin on huhtikuu. Touko-, elo- ja syyskuussa voi olla tavanomaista kuivempaa. Kesä- ja heinäkuun osalta paikalliset vaihtelut ovat suuria.

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.

Lue tästä juhannuksen sääennuste, mutta älä usko sitä!

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita jopa yli kuukaudeksi ja Metcheck kuudeksi kuukaudeksi. Metcheckistä voi katsoa jo nyt vaikkapa juhannuksen 2017 sään. Kuriositeettina mainittakoon, että Metcheck ennustaa tällä hetkellä Helsinkiin juhannusaatoksi +17 astetta, puolipilvistä ja ajoittain heikkoa vesisadetta. Näin pitkät päiväkohtaiset ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.

Jo muutaman viikon ennusteet ovat todellisuudessa hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko kesän sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä, vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä eli ns. tavanomainen sää.

Onko sään vuodenaikaisennuste luotettavampi kuin sääprofeetta?

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän. Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo.

Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.

Jos vuodenaikaisennuste ennustaa kesä-elokuusta tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko kesä-elokuun jakso on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta aivan normaaleja (vähän alle tai vähän yli tavanomaisen), välillä voi olla jopa hyvin viileää, mutta jossakin vaiheessa voi olla erityisen helteistä.

Lisäksi täytyy huomata, että eri sääennusteissa käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Maailman meteorologisen järjestön (WMO) virallinen ilmastotieteen vertailukausi on 1961-1990, kun taas esimerkiksi Suomen Ilmatieteen laitos käyttää sääennusteissaan hieman lämpimämpää vertailukautta 1981-2010. Myös tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi on 1981-2010, paitsi Venäjän ilmatieteen laitoksella 1971-2010.

Lue myös nämä

Kouvolassa on Suomen paras kesäsää

Viileät kesäkuut

Kesän terveellinen herkkuvinkki: Nokkosvohvelit

Viikon kesäfaktat