keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Kuukauden paras uutinen: TripAdvisor lopettaa lippujen myynnin epäeettisiin eläinkohteisiin

Kuvan © pentium5 - Fotolia

Maailman suurin matkailusivusto TripAdvisor on tiedotteessaan ilmoittanut lopettavansa lippujen myynnin epäeettisiin eläinkohteisiin. Tämä koskee norsuratsastuksia, delfiinien kanssa uintia sekä vangittujen villieläinten tai uhanalaisten lajien hyväilyjä (esimerkiksi tiikeritemppelit) ja kaikkea muutakin sellaista toimintaa, jossa turistit ovat fyysisessä kontaktissa vangittujen villieläinten tai uhanalaisten lajien kanssa.

TripAdvisor sallii edelleen lippujen myynnin kotieläinaktiviteetteihin (esimerkiksi hevosratsastus ja lasten eläintarhat, joissa hyväillään vaikkapa kaneja), akvaarioiden kosketusaltaille, joissa turistit voivat ohjattuina koskea vesieläimiä, ohjattuun eläinten ruokkimiseen ja vapaaehtoistyöhön eläinten parissa.

Härkätaisteluja, vangittujen eläinten metsästämistä ja muita tällaisia jo aiemminkin sivustolla kiellettyjä aktiviteetteja lukuun ottamatta kaikki eläinkohteet kuitenkin säilyvät TripAdvisorissa, jossa kävijät saavat kirjoittaa kohteista kommentteja. Näin turistit saavat tietää myös negatiivisista kokemuksista.

Viimeistään vuoden 2017 alkupuolella TripAdvisor kuitenkin lisää kaikkiin sivustollaan oleviin eläinkohteisiin tassun kuvan, jossa olevasta linkistä kävijä ohjautuu opetusportaaliin. Siellä pyydetään matkailijoita ottamaan arvioinneissaan huomioon myös eläinten hyvinvointi ja kerrotaan erilaisista eläinten hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. TripAdvisor tuottaa opetusportaalin useiden eläinten oikeuksista hyvin perillä olevien järjestöjen ja asiantuntijoiden kanssa. Mukaan tulevat ainakin Association of Zoos & Aquariums, People for the Ethical Treatment of Animals (PETA), World Animal Protection, ABTA - The Travel Association, Sustainable Travel International, The Pacific Asian Travel Association (PATA), Oxfordin yliopiston WildCRU, Global Wildlife Conservation, Think Elephants International ja Asian Elephant Support.

TripAdvisorin opetusportaalissakin mukana oleva ja puolisen vuotta sitten TripAdvisorille vetoomuksen osoittanut World Animal Protection on jo pitkään kampanjoinut norsuratsastusten ja norsuesitysten lopettamiseksi. Sitoumuksen näiden aktiviteettien lopettamisesta onkin allekirjoittanut jo yli sata matkanjärjestäjää. Suomessa toimivista matkanjärjestäjistä mukana ovat ainakin Albatros Travel, Apollomatkat, Tjäreborg ja TUI (Finnmatkat). Muidenkin matkanjärjestäjien mukaan saamiseksi voi allekirjoittaa esimerkiksi PETAn vetoomuksen. Toiveissa on se, että tulevaisuudessa TripAdvisor lopettaisi lippujen välittämisen myös vesieläinpuistoihin ja muihin vastaaviin eläinkohteisiin.

Kiitos, TripAdvisor! Toivottavasti myös suomalaiset matkanjärjestäjät lähtevät entistäkin näkyvämmin mukaan tiedottamaan näistä asioista!

Lue myös nämä

ReilutBlogit -haaste 2: Matkailijan vastuullisia valintoja hidasloriselfien ja sivettikissakahvin välttämisestä tietoisuuden levittämiseen TripAdvisorissa

Matkailussa eläimiä käytetään narsistin tavoin: Onko vastuu turistilla vai matkanjärjestäjällä?

Nopeasti edennyt ReilutBlogit-kampanja haastaa pohtimaan eettistä matkailua

Onko Suomi eettisen norsuturismin takapajula?

Eläinfilosofi Elisa Aaltola: Yhteiskunta käyttää eläimiä psykopaatin ja narsistin tavoin

Anna Abreu, Jenni Haukio, Michael Monroe, Jasper Pääkkönen, Enni Rukajärvi...

tiistai 18. lokakuuta 2016

NOAA hetki sitten: Syyskuu katkaisi 16 ennätyslämpimän kuukauden putken

Maapallon eri alueiden lämpötilat tammi-syyskuussa 2016 verrattuna tavanomaiseen. Kartan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Analysis for September 2016, published online September 2016, retrieved on October 18, 2016

Yhdysvaltain sää- ja valtamerentutkimuslaitos NOAA:n hetki sitten julkaisemien tietojen mukaan nyt on ollut jo 381 kuukauden ajan lämpimämpää kuin 1900-luvun keskiarvo. Syyskuussa maa- ja merialueiden yhdistetty lämpötila oli maailmanlaajuisesti 0,89 ± 0,15 celsiusastetta korkeampi kuin 1900-luvun syyskuiden keskiarvo. Näin syyskuusta muodostui 137-vuotisen mittaushistorian globaalisti toiseksi lämpimin syyskuu, 0,04 astetta viileämpi kuin viime vuonna mitattu tilastohistorian lämpimin syyskuu.

Mittaushistorian 17 anomalialtaan (poikkeamaltaan verrattuna tavanomaiseen) lämpimintä kuukautta. Näistä 16 kuukautta on aivan viime kuukausia helmikuusta 2015 alkaen. Koko mittaushistorian (1641 kuukautta) aiemmista kuukausista TOP 17 -listalle on päässyt vain tammikuu 2007. Viimeisessä sarakkeessa oleva luku kertoo poikkeaman verrattuna 1900-luvun ko. kuukausien keskiarvoon. Viimeksi 1900-luvun keskiarvon alle on jääty joulukuussa 1984. Taulukon saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: NOAA, Top 15 Monthly Global Land and Ocean Temperature Departures from Average.

Elokuu oli 16. peräkkäinen globaalisti ennätyslämmin kuukausi, kun verrataan kunkin kuukauden maailmanlaajuista maa- ja merialueiden yhdistettyä lämpötilaa vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian ko. kuukausien lämpötiloihin. Koskaan aiemmin 137-vuotisessa mittaushistoriassa ei ole havaittu näin pitkää ennätyslämpimien kuukausien putkea. Ennätyslämpötiloihin vaikuttivat ilmastonmuutos ja vähän aikaa sitten päättynyt jopa ainakin puoleen vuosisataan voimakkain El Niño -ilmiö. Syyskuu kuitenkin katkaisi tämän ennätysputken, koska syyskuu oli "vain" mittaushistorian toiseksi lämpimin syyskuu.

Pelkkiä maa-alueita tarkasteltaessa syyskuu oli sekä pohjoisella pallonpuoliskolla että globaalisti mittaushistorian lämpimin. Pohjoisella pallonpuoliskolla myös maa- ja merialueet yhdistettyinä olivat mittaushistorian lämpimimmät. Sen sijaan eteläisellä pallonpuoliskolla maa-alueet olivat vasta mittaushistorian 21. lämpimimmät.

Tammi-syyskuiden lämpötila-anomaliat eli poikkeamat tavanomaisesta eri vuosina globaalisti sekä eroteltuna pohjoisella ja eteläisellä pallonpuoliskolla. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Analysis for September 2016, published online September 2016, retrieved on October 18, 2016

Vuoden 2016 yhdeksän ensimmäistä kuukautta ovat NOAA:n mukaan olleet globaalisti maa- ja merialueet yhdistettyinä mittaushistorian lämpimin tammi-syyskuun jakso, 0,89 celsiusastetta lämpimämpi kuin 1900-luvun tammi-syyskuiden keskiarvo 14,1 astetta. Näin vasta viime vuonna tehty tammi-syyskuun lämpöennätys ylittyi 0,13 asteella.

Sekä NOAA:n, Nasan, Japanin ilmatieteen laitoksen, MetOfficen (brittiläinen ilmatieteen laitos) että Berkeley Earthin tilastoissa vuodesta 2016 näyttää todennäköisesti tulevan mittaushistorian globaalisti lämpimin vuosi. Itse asiassa tämä on jo kolmas ennätyslämmin vuosi peräkkäin.

Toistaiseksi 2015 on mittaushistorian lämpimin vuosi ja vieläpä selvällä marginaalilla aiempiin vuosiin. Sen sijaan vuoden 2014 ero seuraaviin on sen verran pieni, että sen sijoitus on epävarmempi, vaikkakin se on paras ehdokas tällä hetkellä toiseksi lämpimimmäksi ja vuoden 2016 päätyttyä kolmanneksi lämpimimmäksi vuodeksi. Vuosi 2016 on menossa todennäköisesti ykköseksi.

Jos katsotaan pelkkiä pohjoisen pallonpuoliskon maa-alueilla sijaitsevia sääasemia Nasan tilastoista, lämpenemistä on tapahtunut vuoden 1880 jälkeen noin kaksi celsiusastetta.

Lähteet

NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Analysis for September 2016, published online September 2016, retrieved on October 18, 2016

Tamino: Global Temperature Update

Lue myös nämä

Berkeley Earth: Syyskuu ja koko vuosi 2016 globaalisti ennätyslämpimät

Nasan mukaan viimeisimmän vuoden aikana kaikki kuukaudet kesäkuuta lukuun ottamatta globaalisti ennätyslämpimiä

Lähes mahdotonta ilman ihmisen vaikutusta: 2000-luvulla useita ennätyslämpimiä vuosia ja mittaushistorian lämpimin viiden vuoden jakso

Nasa, NOAA, Berkeley Earth, Japanin ilmatieteen laitos ja MetOffice yksimielisiä: Vuosi 2015 ennätyslämmin ja rikkoi jopa ennätysennätyksen

maanantai 17. lokakuuta 2016

Nasan mukaan viimeisimmän vuoden aikana kaikki kuukaudet kesäkuuta lukuun ottamatta globaalisti ennätyslämpimiä

Eri vuosien ja kuukausien lämpötilapoikkeamat (anomaliat) verrattuna ajanjakson 1980-2015 keskiarvoon. Diagrammissa on mukana vuodenaikaisvaihtelu, joka johtuu siitä, että suurin osa maapallon maa-alueesta on pohjoisella pallonpuoliskolla. Maa-alueilla, jotka lämpenevät ja viilenevät vain ohuesta pintaosasta, lämpötilat vaihtelevat voimakkaammin kuin merissä. Siksi pohjoisen pallonpuoliskon kesäaikaan (heinä-elokuussa) globaalit keskilämpötilat ovat aina nelisen astetta korkeampia kuin tammi-helmikuussa. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: NASA/GISS/Schmidt

Nasan tänään julkaisemien alustavien tietojen mukaan syyskuu 2016 oli 136-vuotisen mittaushistorian syyskuiden lämpötilastoissa globaalisti jaetulla ensimmäisellä sijalla. Itse asiassa syyskuu oli nyt 0,91 celsiusastetta vertailukauden 1951-1980 syyskuiden keskiarvoa lämpimämpi ja 0,004 celsiusastetta aiemmin ennätyslämpimänä pidettyä syyskuuta 2014 lämpimämpi, mutta ero on niin pieni, että käytännössä niitä voidaan pitää yhtä lämpiminä.

Viimeisimmästä 12 peräkkäisestä kuukaudesta (lokakuu 2015 - syyskuu 2016) kaikki kesäkuuta lukuun ottamatta ovat olleet Nasan GISS-tilastoissa ennätyslämpimiä (ainakin jaetulla ensimmäisellä sijalla).

Aiemmin Nasa raportoi myös kesäkuun olleen ennätyslämmin. Kun loputkin Antarktiksen lämpötilalukemat saatiin mukaan analyysiin, kesäkuu putosi globaalisti kolmanneksi lämpimimmäksi kesäkuuksi vuosien 2015 ja 1998 kesäkuiden jälkeen. Kesäkuu oli viimeisimmän tiedon mukaan 0,75 celsiusastetta vertailukautta lämpimämpi, kun alustavasti sen oli kerrottu olleen 0,80 celsiusastetta vertailukautta lämpimämpi.

GISS-johtaja Gavin Schmidt onkin huomauttanut näin: "Kuukausittaiset tulokset, jotka vaihtelevat vain asteen sadasosien verran, ovat hyvin herkkiä. Me korostamme, että pitkän aikavälin trendit ovat tärkeimpiä, kun haluamme ymmärtää planeettaamme vaikuttavia meneillään olevia muutoksia."

Syyskuiden keskimääräiset globaalit lämpötilat Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan. Diagrammissa esitetyt lämpötilalukemat ovat anomalioita eli poikkeamia vertailukauden 1981-2010 syyskuiden globaalista keskilämpötilasta. Harmaalla viivalla on esitetty yksittäisten vuosien syyskuiden pintalämpötilojen anomaliat. Sininen viiva kertoo viiden vuoden liukuvan keskiarvon (eli joka vuosi on laskettu uusi keskiarvo viiden viimeisimmän vuoden perusteella). Punainen viiva kertoo pitkän aikavälin lineaarisen trendin. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: Japan Meteorological Agency, Seasonal Anomalies of Global Average Surface Temperature in September (1891 - 2016, preliminary value).

Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan syyskuu 2016 oli maa- ja merialueet yhdistettyinä vuodesta 1891 alkavien tilastojen maailmanlaajuisesti toiseksi lämpimin syyskuu. Vuosien 1981-2010 syyskuiden keskimääräinen globaali lämpötila ylittyi nyt 0,42 celsiusasteella ja 1900-luvun syyskuiden keskilämpötila 0,74 asteella.

Mittaushistorian viisi lämpimintä syyskuuta ovat Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan olleet järjestyksessä lueteltuina syyskuut 2015 (+0,51°C yli vertailukauden 1981-2010 syyskuiden keskiarvon), 2016 (+0,42°C), 2014 (+0,35°C), 2013 (+0,26°C) ja 2012 (+0,25°C). Mittaushistorian aikana syyskuut ovat lämmenneet globaalisti keskimäärin 0,64 astetta vuosisadassa.

Lähteet

NASA GISTEMP Update: NASA Analysis Finds Warmest September on Record By Narrow Margin

Japan Meteorological Agency (JMA): Monthly Anomalies of Global Average Surface Temperature in September (1891 - 2016, preliminary value)

Lue myös tämä

Berkeley Earth: Syyskuu ja koko vuosi 2016 globaalisti ennätyslämpimät

torstai 13. lokakuuta 2016

Talven 2016-2017 sääennuste

Viiden kansainvälisen tutkimuslaitoksen sään vuodenaikaisennusteiden mukaan talvemme tulee olemaan hieman tavanomaista leudompi. Mistään erityisen lämpimästä talvesta ei kuitenkaan voida puhua, vaan keskimääräiset lämpötilat kohoavat vain vähän tavanomaista korkeammiksi. Selvimmin lämpimyys näkyy Pohjois-Suomessa. Talvi päässee leudon joulukuun jälkeen kunnolla vauhtiin vasta tammi-helmikuussa. 

Huom.! Päivitän jatkossa talven 2016-2017 sään vuodenaikaisennusteet tämän blogitekstin kommentteihin.

Kuvan © hannurama - Fotolia

ECMWF: Keskimäärin 0,5-1 astetta tavanomaista lämpimämpää

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) arvioi, että marraskuun alusta tammikuun loppuun ulottuvalla jaksolla Suomessa on keskimäärin 0,5-1 astetta tavanomaista leudompaa. Tavanomaista leudomman sään todennäköisyys on 60-70 prosenttia, jos ajatellaan tavanomaista leudomman sään todennäkäköisyyden olevan tilastollisesti 50 % ja tavanomaista kylmemmän sään todennäköisyyden samoin 50 %. Sademäärät ovat tavanomaisia. ECMWF:n ennustetta on analysoitu tarkemmin Ilmatieteen laitoksen nettisivulla, josta löytyy myös kuukausiennuste.

NOAA/NWS: Lämpimän joulukuun jälkeen tavanomainen talvi tammi-helmikuussa

Kolmen kuukauden jaksoja tarkasteltaessa Etelä-Suomessa on tavanomaisia lämpötiloja vain loka-joulukuussa. Kaikilla muilla ennustejaksoilla (marras-tammikuu, joulu-helmikuu, tammi-maaliskuu, helmi-huhtikuu, maalis-toukokuu) Etelä-Suomen keskimääräiset lämpötilat ovat juuri ja juuri (0,5-1 astetta) tavanomaista korkeampia. Koko Suomessa on 0,5-1 astetta tavanomaista leudompaa marras-tammikuussa ja maalis-toukokuussa. Muilla jaksoilla Pohjois-Suomessa ollaan tavanomaisissa lämpötiloissa, paitsi myös loka-joulukuussa on hieman tavanomaista lämpimämpää. Ennustetuista kolmen kuukauden jaksoista viilein on Suomessa tammi-maaliskuu, jolloin aivan eteläisintä rannikkoa lukuun ottamatta lämpötilat ovat tavanomaisia ja etelärannikolla 0,5-1 astetta sen yli.

Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna viilein on lokakuu (Etelä- ja osin Keski-Suomessakin vähintään 0,5-1 astetta astetta alle tavanomaisen) ja lämpimin joulukuu (koko Suomessa 1-2 astetta yli tavanomaisen). Marras- ja maaliskuussa Suomessa on 0,5-1 astetta tavanomaista leudompaa, tammikuussa tavanomaisia lukemia ja helmikuussa Pohjois-Suomessa 0,5-2 astetta tavanomaista kylmempää.

Kaikkien ennustettujen kolmen kuukauden jaksojen sademäärät näyttävät olevan lähellä tavanomaista. Loka-joulukuussa on kuitenkin paikoin viitteitä tavanomaista kuivemmasta säätyypistä. Lisäksi talven aikana aivan etelärannikolla voi ajoittain olla tavanomaista sateisempaa.

Tämänhetkisen ennusteen mukaan yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna selvästi kuivin on koko Suomessa lokakuu ja sateisin marraskuu. Muiden kuukausien sademäärät ovat lähellä normaalia.

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.

Venäjän ilmatieteen laitos: Tavanomaista lämpimämpää varsinkin rannikoilla

Venäjän ilmatieteen laitoksen vuodenaikaisennuste marras-tammikuun kolmen kuukauden jaksolle näyttää koko Suomeen hieman tavanomaista leudompaa säätä. Selvimmin lämpimyys näkyy merialueiden lähellä. Sademäärät ovat tavanomaisia.

IRI: Tavanomainen tai varsinkin Pohjois-Suomessa tavanomaista lämpimämpi talvi

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society) sään vuodenaikaisennusteen mukaan Keski- ja Pohjois-Suomessa on odotettavissa loka-joulukuun kolmen kuukauden jaksolla keskimäärin tavanomaista lämpimämpää 40 %:n todennäköisyydellä, tavanomaisia lämpötiloja 35 %:n todennäköisyydellä ja tavanomaista viileämpää 25 %:n todennäköisyydellä. Etelä-Suomen lämpötilat ovat lähellä tavanomaista.

Etelä- ja Keski-Suomessa on odotettavissa marras-tammikuun kolmen kuukauden jaksolla keskimäärin tavanomaista leudompaa 40 %:n todennäköisyydellä, tavanomaisia lämpötiloja 35 %:n todennäköisyydellä ja tavanomaista viileämpää 25 %:n todennäköisyydellä. Pohjois-Suomessa vastaavat todennäköisyydet ovat 45-50 %, 35 % ja 15-20 %.

Pohjois-Suomessa on odotettavissa joulu-helmikuun kolmen kuukauden jaksolla keskimäärin tavanomaista leudompaa 40 %:n todennäköisyydellä, tavanomaisia lämpötiloja 35 %:n todennäköisyydellä ja tavanomaista viileämpää 25 %:n todennäköisyydellä. Muualla Suomessa lämpötilat ovat tavanomaisia.

Koko Suomessa on odotettavissa tammi-maaliskuun kolmen kuukauden jaksolla keskimäärin tavanomaista leudompaa 40 %:n todennäköisyydellä, tavanomaisia lämpötiloja 35 %:n todennäköisyydellä ja tavanomaista viileämpää 25 %:n todennäköisyydellä.

Sademäärien osalta ennuste ei näytä millekään mainitulle kolmen kuukauden jaksolle poikkeamaa tavanomaisesta.

Japanin ilmatieteen laitos: Alkutalvi tavanomaista lämpimämpi erityisesti Pohjois-Suomessa

Japanin ilmatieteen laitos ennustaa koko Suomessa olevan loka-joulukuussa tavanomaista lämpimämpää. Kaikkein todennäköisimmin tavanomaista lämpimämpää on Pohjois-Suomessa. Sademäärissä on suurta alueellista vaihtelua.

Lue tästä jouluaaton sääennuste, mutta älä usko sitä!

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita jopa yli kuukaudeksi ja Metcheck kuudeksi kuukaudeksi. Metcheckistä voi katsoa jo nyt vaikkapa joulun sään. Näin pitkät päiväkohtaiset ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.

Kuriositeettina mainittakoon, että Metcheck ennustaa tällä hetkellä Helsinkiin jouluaatoksi +4 astetta, pilvistä ja mahdollisesti heikkoa vesisadetta. Samaisen ennusteen mukaan Helsingissä on marraskuun viimeisellä viikolla lähes päivittäin heikkoa lumisadetta, mutta ensimmäinen kunnon lumipyry saadaan itsenäisyyspäivän aattona 5. joulukuuta. Lumipeite kuitenkin kadonnee viimeistään viikkoa myöhemmin saapuvien vesisateiden myötä. Edelleen kuriositeettina mainittakoon, että Kouvolaan ensilumi sataa Metcheckin mukaan 29. lokakuuta ja jouluaattoa vietetään pilvisessä +2 asteen säässä.

Jo muutaman viikon ennusteet ovat todellisuudessa hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko talven sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä, esimerkiksi ensilumen ajankohtaa, vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä eli ns. tavanomainen sää.

Voiko sään vuodenaikaisennusteisiin luottaa?

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän. Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo.

Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Vuodenaikaisennusteet eivät kerro esimerkiksi ensilumen satamisajankohtaa. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.

Kun vuodenaikaisennuste ennustaa marras-tammikuusta tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko marras-tammikuun jakso on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta aivan normaaleja (vähän alle tai vähän yli tavanomaisen), välillä on jopa paukkupakkasia, mutta jossakin vaiheessa on erityisen leutoa.

Lisäksi täytyy huomata, että eri sääennusteissa käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Maailman meteorologisen järjestön (WMO) virallinen ilmastotieteen vertailukausi on 1961-1990, kun taas esimerkiksi Suomen Ilmatieteen laitos käyttää sääennusteissaan hieman lämpimämpää vertailukautta 1981-2010. Myös tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi on 1981-2010, paitsi Venäjän ilmatieteen laitoksella 1971-2010.

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Berkeley Earth: Syyskuu ja koko vuosi 2016 globaalisti ennätyslämpimät

Syyskuun 2016 lämpötilat maapallolla alueittain verrattuna aikavälin 1951-1980 syyskuiden keskiarvoon. Ennätyskylmää oli 0,07 %, erittäin kylmää 0,11 %, hyvin viileää 0,48 %, vähän tavanomaista viileämpää 6,28 %, lähellä tavanomaisia lämpötiloja 19,33 %, vähän tavanomaista lämpimämpää 45,45 %, hyvin lämmintä 17,29 %, erittäin kuumaa 5,29 % ja ennätyskuumaa 5,71 % maapallon pinta-alasta. Kartan saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Diagrammin lähde: Berkeley Earth, berkeleyearth.org.

Berkeley Earth kertoo syyskuun olleen vuodesta 1850 alkavan (167-vuotisen) mittaushistorian maailmanlaajuisesti todennäköisesti lämpimin syyskuu katsotaanpa

-pelkkiä maa-alueita 
(1,648 ± 0,209 celsiusastetta yli vertailukauden 1850-1900 syyskuiden keskiarvon ja 1,120 ± 0,132 astetta yli vertailukauden 1951-1980 syyskuiden keskiarvon)

tai

-maa- ja merialueita yhdistettyinä 
(1,152 ± 0,093 celsiusastetta yli vertailukauden 1850-1900 keskiarvon ja 0,798 ± 0,062 astetta yli vertailukauden 1951-1980 keskiarvon).

Pelkkiä merialueita tarkasteltaessa syyskuu oli globaalisti mittaushistorian toiseksi lämpimin  (0,817 ± 0,094 celsiusastetta yli vertailukauden 1850-1900 keskiarvon ja 0,570 ± 0,066 astetta yli vertailukauden 1951-1980 keskiarvon). 

Kun epävarmuustekijät otetaan huomioon, pelkkiä maa-alueita tarkasteltaessa tämän vuoden syyskuu sijoittuu todennäköisimmin mittaustilastojen lämpimimmäksi syyskuuksi, mutta vaihteluväli on 1.-4. Vastaavasti maa- ja merialueet yhdistettyinä sijoituksen vaihteluväli on 1.-3. ja merialueilla 2.-3.

Mittaushistorian 1850-2015 yksittäisten vuosien globaalit lämpötilat (ja harmaalla 95 %:n luottamusväli) maa- ja merialueet yhdistettyinä verrattuna aikajakson 1951-1980 keskiarvoon. Vuosi 2015 oli selvällä marginaalilla mittaushistorian lämpimin kalenterivuosi. Vuoden 2016 keskilämpötila tähän mennessä (tammikuu-syyskuu) on merkitty punaisella. Vihreällä on esitetty alustava ennuste koko vuoden 2016 (tammi-joulukuu) keskilämpötilasta. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Diagrammin lähde: Berkeley Earth, berkeleyearth.org

Vuodesta 2016 on jälleen tulossa koko mittaushistorian globaalisti lämpimin vuosi. Edellinen ennätys tehtiin vasta viime vuonna.

Lähde

Berkeley Earth: September 2016

Lue myös nämä

Berkeley Earth tänään: Vuosi 2015 oli globaalisti mittaushistorian lämpimin kalenterivuosi ja todennäköisesti myös lämpimin minkä tahansa 12 kuukauden jakso

Juuri julkaistu [6. lokakuuta 2016] tieto: Jälleen mittaushistorian globaalisti lämpimin 12 kuukauden jakso

torstai 6. lokakuuta 2016

Juuri julkaistu tieto: Jälleen mittaushistorian globaalisti lämpimin 12 kuukauden jakso

Lämpötilan 12 kuukauden liukuva keskiarvo globaalisti (ylempi kuva) ja Euroopassa (alempi kuva) verrattuna ajanjaksoon 1981-2010. Keskiarvoa on siis liu'utettu eteenpäin niin, että joka kuukausi on laskettu keskiarvo uudelleen viimeisimmän 12 kuukauden ajalta. Tiedot perustuvat kuukausikeskiarvoihin tammikuun 1979 alusta syyskuun 2016 loppuun (diagrammissa liukuvat keskiarvot laskettuina kullekin kuukaudelle 12 edellisen kuukauden ajalta). Mustat pylväät edustavat kalenterivuosien 1979-2015 keskiarvoja. Alkuperäisdatan lähde ERA-Interim, diagrammin lähde Copernicus Climate Change Service.

Syyskuu 2016 jatkoi globaalisti poikkeuksellisten lämpimien kuukausien sarjaa, joka on nyt kestänyt yli vuoden. Anomalia (lämpötilapoikkeama verrattuna tavanomaiseen ko. kuukauden lämpötilaan) oli huipussaan helmikuussa 2016. Sen jälkeen yksittäisten kuukausien anomaliat laskivat maaliskuusta kesäkuuhun, kunnes heinä- ja elokuussa anomalioissa näkyi jälleen nousua ja syyskuussa pientä pudotusta.

Syyskuun globaali keskilämpötila oli 0,56 celsiusastetta korkeampi kuin syyskuiden 1981-2010 keskiarvo ja 0,11 astetta korkeampi kuin edellisenä ennätyslämpimänä syyskuuna vasta vuosi sitten.

Kesäkuuta 2016 lukuun ottamatta jokainen kuukausi lokakuusta 2015 syyskuuhun 2016 on ollut globaalisti anomalialtaan lämpimämpi kuin mittaushistorian siihen asti anomalialtaan lämpimin kuukausi (tammikuu 2007, anomalia 0,54 astetta). Elokuusta 2015 lähtien jokainen kuukausi on ollut koko mittaushistorian lämpimin ko. kuukausi.

Globaalisti vuoden jakso lokakuun 2015 alusta syyskuun 2016 loppuun oli koko mittaushistorian tähän mennessä lämpimin kaikista 12 peräkkäisen kuukauden jaksoista (ks. diagrammi), 0,64 astetta yli vertailukauden 1981-2010 keskiarvon. Vuonna 2015 vastaavien 12 kuukauden anomalia oli 0,44 astetta. Lämpimin kalenterivuosi on ollut 2015, jolloin anomalia nousi 0,44 asteeseen.

Vuoteen 2005 asti globaaleissa lämpötiloissa on melko suurta epävarmuutta. Näyttää kuitenkin selvältä, että vuodet 2015 ja 2016 ovat olleet epätavallisen lämpimiä ja että lämpenemistrendi on ollut selkeä 1970-luvun lopulta alkaen. Vuodesta 2001 alkaen lämpötilat ovat olleet jatkuvasti tavanomaista korkeampia. Tämä selkeä lämpenemistrendi onkin huomattavasti tärkeämpi asia kuin ennätyslämpimät kuukaudet sinänsä.

Euroopan lämpötilat vaihtelevat globaaleja keskilämpötiloja enemmän, mutta toisaalta Euroopan lämpötiloissa on vähemmän epävarmuutta, koska kattava lämpötilamittausverkosto on melko tiheä. Euroopassa 12 kuukauden keskilämpötilat ovat jatkuvasti pysyneet korkeina viimeisimmän kolmen vuoden ajan. Ne eivät kuitenkaan ole yltäneet yhtä korkealle tasolle kuin vuoden 2006 puolivälistä vuoden 2007 puoliväliin.

Euroopassa suurimmat kuukausikohtaiset anomaliat mitataan talvella. Syyskuun 2016 lämpötilapoikkeama Euroopassa verrattuna tavanomaiseen oli +1,4 astetta, vain 0,2 astetta vähemmän kuin ennätyslämpimänä syyskuuna 2011.

Suomessa syyskuu 2016 oli kahdeksatta kertaa peräkkäin tavanomaista lämpimämpi.

Lähteet

Copernicus Climate Change Service: Average surface air temperatures for September 2016

Ilmastotieto: Kesäinen sää jatkui syyskuussa

maanantai 3. lokakuuta 2016

Kesäaika päättyy sunnuntaina 30. lokakuuta kello 4: Lokakuun viimeisenä päivänä sydäninfarktin todennäköisyys on tavallista pienempi

Kuvan © B. Plank/ imBILDE.at - Fotolia

Milloin kesäaika loppuu ja "talviaika" alkaa vuonna 2016?

Kesäaika päättyy ja normaaliaikaan eli "talviaikaan" palataan sunnuntaina 30. lokakuuta 2016 (lauantain ja sunnuntain välisenä yönä) kello 4.00. Ensi vuonna kesäaika alkaa jälleen sunnuntaina 26. maaliskuuta 2017 kello 3.00.

Jos on vaikeuksia muistaa, mihin suuntaan viisareita siirrellään, on hyvä pitää mielessä tämä muistisääntö: "Viisareita siirretään aina lähintä kesää kohti - kaikkihan me pidämme kesästä!" Siis keväällä kelloa siirretään tunnilla eteenpäin ("yritetään päästä nopeammin kohti tulevaa kesää") ja syksyllä tunnilla taaksepäin ("yritetään palata takaisin kohti juuri päättynyttä ihanaa kesää").

Mistä tarkka aika kelloon?

Oikea aika kerrotaan useilla nettisivuilla. Todellisuudessa aika ei kuitenkaan ole täysin tarkka, koska verkkoyhteyden laadusta riippuen signaali voi viipyä matkalla jonkin aikaa. Täysin oikea aika voi siis poiketa noin 0,1 sekunnista useaan sekuntiin verrattuna näiltä nettisivuilta löytyviin aikoihin:

Mittatekniikan keskus (katso ko. sivun oikea yläkulma)

Time.is (sivu tarkastaa myös tietokoneesi kellonajan tarkkuuden)

Suomen aika

Kellonaika.fi

Greenwich Mean Time

Miksi kelloja siirretään keväällä kesäaikaan ja syksyllä normaaliaikaan?

Monilta ihmisiltä näyttää kokonaan unohtuneen, miksi kelloja siirrellään kesäksi kesäaikaan. Kesäajan englanninkielinen nimi daylight saving time kuvaa asiaa hyvin. Tarkoitus on saada valoisa aika osumaan yhteen ihmisten valveillaolon kanssa. Kun aurinko "nousee" kesällä aikaisin, kelloja siirtämällä saadaan ihmisetkin nousemaan normaaliaikaan verrattuna tuntia aiemmin. Näin illalla riittää valoa tuntia pitempään. Ihmiset eivät siis turhaan nuku valoisaan aikaan ja valvo iltapimeässä, vaan valoisa aika ja ihmisten hereillä oleminen sattuvat paremmin samoihin aikoihin.

Kesäaikaan siirtyminen on erityisen tärkeää Keski- ja Etelä-Euroopassa. Meillä täällä pohjoisessa asialla ei ole niin suurta merkitystä, koska kesällä valoa riittää muutenkin melkein ympäri vuorokauden. Suomessa kesäajan merkitys näkyy ehkä selkeimmin loppukesän iltoina, jotka ilman kesäaikaa olisivat paljon pimeämpiä. Etelämpänä Euroopassa, Japanissa (kesäaika ei käytössä laskelmista huolimatta) ja samoin esimerkiksi Yhdysvalloissa kesäajan on laskettu säästävän energiaa, koska illalla valot tarvitsee sytyttää vasta tuntia myöhemmin.

Missä valtioissa kesäaikaa käytetään?

Tänä vuonna maapallolla on 171 valtiota (tai territoriota), joissa ei käytetty kesäaikaa lainkaan, ja 76 valtiota (tai territoriota), joissa ainakin osalla alueesta käytettiin kesäaikaa. Valtioista (tai territorioista) 68 käytti kesäaikaa koko alueellaan.

Euroopan valtioista kesäaikaa eivät käyttäneet Islanti, Valko-Venäjä ja Venäjä (eivätkä myöskään Armenia ja Georgia, jotka nykyään yleensä luetaan Aasiaan kuuluviksi). Useimmat maailman valtiot ovat ainakin joskus kokeilleet kesäaikaa.

Kuka keksi kesäajan?

Joskus on sanottu, että kesäajan olisi keksinyt Benjamin Franklin vuonna 1784. Franklin ei kuitenkaan ehdottanut kellonajan siirtämistä, vaan ainoastaan kehotti pariisilaiseen lehteen lähettämässään satiirisessa kirjoituksessaan pariisilaisia heräämään ennen puolta päivää, jotta illalla ei tarvitsisi polttaa niin paljon kynttilöitä. Kirjoituksessa Franklin laski, että maaliskuun 20. päivän ja syyskuun 20. päivän välillä on 183 iltaa, joista kunakin kynttilää poltetaan 7 tuntia, mistä tulee yhteensä 1281 tuntia. Kerrottuna pariisilaisten asukasluvulla (100 000) tästä tulee 128 100 000 tuntia. Kun tunnissa yhdestä kynttilästä palaa puoli paunaa vahaa ja talia, painoksi saadaan kaikkiaan 64 050 000 paunaa. Tämä maksaa 96 075 000 livres tournoisia (yksi Ranskassa muinoin käytetyistä rahayksiköistä). Benjamin Franklin ehdotti myös monia ratkaisuja kirkonkellojen soittamisesta aikaisin aamulla hevosvaunuliikenteen kieltämiseen iltaisin.

Ensimmäisen varsinaisen idean kesäajasta esitti uusiseelantilainen taiteilija ja amatöörihyönteistutkija George Vernon Hudson vuonna 1895. Lontoolainen rakennusmestari William Willett kirjoitti vuonna 1907 pamfletin "Waste of Daylight", jossa hän ehdotti kellojen siirtämistä 20 minuuttia eteenpäin jokaisena huhtikuun sunnuntaina ja vastaavasti 20 minuuttia taaksepäin jokaisena syyskuun sunnuntaina. Hän teki myös tarkat laskelmat näin saavutettavista taloudellisista säästöistä.

Ensimmäisenä kesäaika otettiin todellisuudessa käyttöön Saksassa ensimmäisen maailmansodan aikaan 30.4.1916 energian säästämiseksi. Iso-Britannia seurasi Saksan esimerkkiä toukokuussa ja Ranska kesäkuussa. Tänä vuonna on siis kesäajan satavuotisjuhlavuosi.

Saksa kuitenkin luopui kesäajan käytöstä sodan jälkeen vuonna 1919, kunnes kesäaika jälleen omaksuttiin vuonna 1980. Tuolloin 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa useat Euroopan valtiot alkoivat käyttää kesäaikaa energiakriisin innoittamina, esimerkiksi Suomi vuonna 1981. Ensimmäistä kertaa Suomessa oli kokeiltu kesäaikaa sota-aikaan vuonna 1942.

Säästääkö kesäaikaan siirtyminen oikeasti sähköä?

Vuonna 1986 kesäaika siirrettiin Yhdysvalloissa alkamaan huhtikuun alussa huhtikuun lopun sijaan. Tämän lisäkuukauden on väitetty tuovan Yhdysvalloissa vuosittain säästöä 300 000 öljybarrelin verran. Vuodesta 2007 alkaen kesäaikaa pidennettiin Yhdysvalloissa vielä nelisen viikkoa lisää (kesäaika nyt maaliskuun toisesta sunnuntaista lokakuun ensimmäiseen sunnuntaihin), jotta energiansäästö olisi mahdollista maksimoida. Kalifornialaisen selvityksen mukaan energiansäästö jäi kuitenkin hyvin pieneksi. Vuonna 2008 julkaistun raportin mukaan koko Yhdysvalloissa pidennetty kesäaika säästi sähköä keskimäärin vain 0,5 % päivässä (ko. päivän sähkönkäytöstä), mistä kuitenkin tulee yhteensä peräti 1,3 miljardia kWh. Tämä vastaa 122 000 yhdysvaltalaisen talouden keskimääräistä koko vuoden energiankäyttöä.

Toisaalta nykyaikainen energiatehokas valaistus pienentää kesäaikaan siirtymisen säästövaikutuksia. Lisäksi ilmastointi on usein valaistusta merkittävämpi sähkön kuluttaja. Kesäajan myötä vuorokauden lämpimin aika voi ajoittua niin, että ilmastointia saatetaan käyttää enemmän kuin noudatettaessa normaaliaikaa ympäri vuoden, joten kesäajan käyttäminen saattaa tällöin jopa lisätä energiankulutusta.

Kesäajan plussia ja miinuksia

Ulkona näkee kesäajan ansiosta hyvin oleilla pitempään, mikä voi lisätä myös perheiden yhteisiä aktiviteetteja. Esimerkiksi puutarhatyöt tai liikuntaharrastukset onnistuvat helpommin, millä voi olla terveyttä edistävä vaikutus. Sähkönkäyttö vähenee ja terveys kohenee myös siksi, jos ihmiset ulkoilevat enemmän viihde-elektroniikan käytön sijaan. Toisaalta televisioyhtiöt kärsivät, jos ihmiset ovatkin parhaaseen katseluaikaan ulkoilemassa.

Lisääntyvä ajanvietto kodin ulkopuolella iltaisin voi lisätä turismia, kauppojen sekä ravintoloiden asiakasmääriä ja muuta taloutta, mutta toisaalta mahdollisesti lisääntynyt liikkuminen voi kuluttaa luonnonvaroja sekä aiheuttaa päästöjä.

Ongelmia siirtymisyönä tulee junien ja bussien aikatauluille. Raskaan liikenteen ajopiirturitkin pitää muistaa siirtää oikeaan aikaan. Maataloudessa ongelmana voi olla se, ettei esimerkiksi lehmiä ole helppo "ohjelmoida uudelleen" muuttamaan vaikkapa aamulypsyn aikataulua. Eikä tietotekniikassakaan ole helppoa siirrellä kellonaikoja pari kertaa vuodessa. Tietojärjestelmien (esimerkiksi tietokoneohjelmat, ovien sähkölukkojen avautumisajat, murtohälytysjärjestelmien päälläolo jne.) kellot voivatkin olla ympäri vuoden normaaliajassa. Kotonakin siirrettäviä kelloja voi olla erilaisissa laitteissa jopa reilusti yli toistakymmentä. Jopa pommit voivat räjähtää väärään aikaan.

Fyysikko Ernst Peter Fischer on ollut sitä mieltä, että kesäaika on aamuvirkkujen iltavirkuille keksimä kiusa, joka on mennyt läpi siksi, että monet tehokkaasti toimivat johtajat ja poliitikot ovat itse aamuvirkkuja.

Kuinka kesäaika vaikuttaa rikollisuuteen ja onnettomuuksiin?

Valoisammat illat voivat vähentää rikollisuutta. Viime vuoden lopussa julkaistussa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa Jennifer L. Doleac ja Nicholas J. Sanders esittävät empiirisiä arvioita siitä, kuinka kesäaikaan siirtymisen myötä illalla lisääntyvä valoisuus vähentää väkivaltarikoksia. He havaitsivat esimerkiksi ryöstöjen määrän vähentyvän kesäajan alkaessa keväällä. Erityisen merkittävä pudotus tapahtui työpäivien päättymistä seuraavan tunnin aikana.

Tulokset osoittavat, että ryöstöjen, lievän väkivaltarikollisuuden ja muun katurikollisuuden määrä laskee noin 7 % kesäajan alkamista seuraavien viikkojen aikana. Näistä ryöstöjen määrä väheni 19 %, mitä selittää erityisesti 27 %:n lasku työpäivien päättymistä seuraavan auringonlaskutunnin aikana.

Kun päivänvaloa on enemmän kello 17-18 ihmisten kulkiessa kotiin, rikoksentekijät todennäköisesti välttelevät rikoksia, koska on olemassa suurempi mahdollisuus, että heidät tunnistetaan. Valoisassa tunnistaminen on helpompaa ja ulkona saattaa liikkua enemmän ihmisiä, mikä merkitsisi enemmän todistajia. Toisaalta kääntöpuolena on se, että myös mahdollisia uhreja on enemmän.

Doleac ja Sanders arvioivat myös kesäaikaan siirtymisen kustannuksia verrattuna rikosten vähentymisen aiheuttamaan taloudelliseen hyötyyn. Suurin osa syntyvistä lisäkustannuksista johtuu nimenomaan kellojen siirtämisestä eikä myöhäisemmästä auringonlaskusta sinänsä. Rahalliset kustannukset näyttävät todennäköisesti olevan hyvin pieniä verrattuna rikosten määrän vähenemisen tuomaan hyvin huomattavaan hyötyyn. Vaihtelu voi kuitenkin olla suurta eri kuukausina ja eri maantieteellisillä alueilla. Esimerkiksi Suomessa kesällä on lähes ympäri vuorokauden valoisaa, joten Doleacin ja Sandersin tutkimuksessa havaitut hyödyt tuskin paljonkaan näkyvät meillä.

Kesäajan on arveltu (Transport Research Laboratory ja University College of London) vähentävän liikenneonnettomuuksia ja liikenteessä kuolevien määriä, kun liikenne keskittyy paremmin valoisaan aikaan. Toisaalta kevätaamuna aamutokkuraisena (kellojen siirtämisen seurauksena liian aikaisin heräämään joutuneena) rattiin hyppääminen voi lisätä onnettomuuksia. Kellojen siirtämisen takia myös kesän iltaruuhkat voivat keskittyä entistä enemmän aurinkoiseen aikaan, mikä voi osaltaan pahentaa saasteongelmia.

Miten kesäajan ja normaaliajan vaihtaminen vaikuttaa terveyteen?

Kesäaika tuottaa monia muitakin ongelmia. Hämärämmät kevätaamut voivat aiheuttaa jopa masentumista ja kellojen siirtäminen sisäisen kellon (biologisen rytmin) "ohjelmointivaikeuksia". Pahimmillaan kesäaikaan siirtymisen on osoitettu jopa lisäävän joidenkin ihmisten itsemurhariskiä.

Aikaisempi herääminen heti kesäaikaan siirtymisen jälkeisinä aamuina voi lisätä myös sydänkohtausriskiä samaan tapaan kuin maanantaisin sydänkohtausriski voi olla muita viikonpäiviä suurempi, jos vuorokausirytmi on muuttunut viikonloppuna. Toisaalta normaaliaikaan siirryttäessä sydänkohtausriski on seuraavalla viikolla tavanomaista pienempi, kun aamulla voi nukkua tunnin pitempään.

Viime joulukuussa julkaistu suomalainen tutkimus ”Association of daylight saving time transitions with incidence and in-hospital mortality of myocardial infarction in Finland” päätyi Yle Uutisten mukaan tällaisiin johtopäätöksiin: ”Kun siirryttiin kesäaikaan, niin infarktien määrä lisääntyi keskellä viikkoa siirron jälkeen. Kun kesäajasta siirryttiin takaisin talviaikaan, niin silloin infarktien määrä ensimmäisenä työpäivänä väheni mutta lisääntyi taas loppuviikosta, jolloin kokonaismäärä pysyi samana.”

Pari vuotta sitten julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa ”Daylight saving impacts timing of heart attacks” todetaan sydänkohtausten lisääntyneen 25 % kesäaikaan siirtymistä seuraavana maanantaina verrattuna normaalimaanantaihin. Kun Michiganin sairaaloissa hoidetaan maanantaisin keskimäärin 32 sydänkohtausta, kesäaikaan siirtymistä seuraavana maanantaina niitä oli keskimäärin 8 enemmän. Yleensäkin maanantaisin sydänkohtauksia on viikonpäivistä eniten, mikä voi johtua sekä viikonlopun epäsäännöllisemmästä vuorokausirytmistä että myös työviikon aloitusstressistä. Kesäaikaan siirryttäessä mukaan tulee vielä tuntia normaalia aikaisempi herätys. Kaiken kaikkiaan kesäaikaan siirtymistä seuraavalla viikolla ei kuitenkaan tapahtunut lukumääräisesti normaalia enempää sydänkohtauksia, vaan sydänkohtaukset keskittyivät nimenomaan maanantaihin.

Tämä viittaisi siihen, että sydänkohtaukselle alttiit henkilöt (jotka todennäköisesti olisivat muutenkin pian saaneet sydänkohtaukset) saivat sydänkohtauksen kesäaikaan siirtymisen seurauksena. Toisaalta syksyllä talviaikaan siirtymistä seuraavana tiistaina sydänkohtaukset vähenivät 21 %. Tutkijat eivät osaa selittää sitä, miksi vaikutus tuli näkyviin juuri tiistaina. Koko viikon sydänkohtausmäärä ei taaskaan poikennut tavanomaisesta. Aiheesta tarvitaan vielä lisätutkimuksia. Tämä tutkimus keskittyi vain Michiganin osavaltioon, eikä siinä otettu huomioon potilaita, jotka olivat kuolleet jo ennen sairaalaan tuontia. Mielenkiintoista olisi myös vertailu Havaijiin ja Arizonaan, joissa ei käytetä kesäaikaa. Jo aiemmin on tiedetty unen puutteen altistavan sydänkohtauksille, mutta unirytmin muuttumisen vaikutuksista on vähemmän tietoa.

Kesäaikaan siirtyminen näyttäisi siis vaikuttavan sydänkohtausten ajankohtaan (ajoittumiseen), mutta ei kuitenkaan niiden määrään.

Pitäisikö Suomen muuttaa aikavyöhykettä?

Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on vastustanut kesäajan käyttämistä. Unitutkimusta tehneen tutkimusprofessori Timo Partosen mukaan Suomen pitäisi pikemminkin vaihtaa aikavyöhykettä ja siirtää kelloa pysyvästi tunnilla taaksepäin eli Keski-Euroopan aikaan (UTC+1)! Tätä toivottiin myös vuosi sitten lanseeratussa kansalaisaloitteessa, jonka laittoi alulle opettaja Jyrki Häggman ja jota tutkimusprofessori Partonen kannatti. Ajatuksen mukaan varhaisempi aamuvalo helpottaisi heräämistä ja aikaisempi pimeän tulo illalla puolestaan auttaisi nukahtamista. Sen sijaan aiemmassa kansalaisaloitteessa vaadittiin päinvastoin pysyvää siirtymistä kesäaikaan (UTC+3). Eikö kesäajasta voisi luopua ja pysyä silti Suomen nykyisessä aikavyöhykkeessä eli Itä-Euroopan ajassa (UTC+2)?

Miksi ja milloin Suomi otti käyttöön nykyisen aikavyöhykkeen?

Ennen nykyiseen aikavyöhykkeeseen siirtymistä jokainen Suomen kaupunki käytti omaa auringon mukaan määräytyvää aikaa, ns. (porvarillista) paikallisaikaa. Kello oli 12.00, kun paikkakunnalla aurinko oli korkeimmillaan eli paistoi suoraan etelästä. Kun kello oli Helsingissä 12.00, se oli Joensuussa 12.20, Turussa 11.50 jne. paikkakunnan pituuspiirin mukaan.

Rautatieverkoston laajentuessa aikataulujen laatiminen oli kuitenkin hankalaa, kun jokaisella paikkakunnalla oli oma kellonaikansa. Niinpä päätettiin, että Kaipiaisten asemasta (nykyisen Kouvolan, entisen Anjalankosken alueella) länteen asemakellot asetettiin Helsingin aikaan ja Kaipiaisista itään Pietarin aikaan. Nyt kuitenkin rautatieaseman kello näytti aina eri aikaa kuin paikkakunnalla olevat muut kellot.

Lopulta päätettiin, että vapusta 1.5.1921 alkaen koko Suomi noudattaa pituuspiirin 30 astetta itäistä pituutta aikaa. Tämä tarkoittaa sitä, että koko Suomessa kello (vyöhykeaika) on normaaliaikaa noudatettaessa 12.00 silloin, kun aurinko on korkeimmillaan pituuspiirillä 30 itäistä pituutta. Kesäaikaa noudatettaessa kelloja on siirretty tunnilla eteenpäin (kellot edistävät tunnin aurinkoon verrattuna), joten aurinko on korkeimmillaan vasta tuntia myöhemmin, pituuspiirillä 30 astetta itäistä pituutta klo 13.00. Nykyisessä kielenkäytössä paikallisajalla yleensä tarkoitetaan valtiossa käytettävää vyöhykeaikaa.

Suomen aikavyöhykkeen normaaliaika on UTC+2 (ns. EET = Eastern European Time), joka on käytännössä sama asia kuin vanha GMT+2. Perinteisestihän aikavyöhykkeiden perustana on ollut GMT-aika (GMT = Greenwich Mean Time) eli Britanniassa sijaitsevan Greenwichin observatorion keskiaurinkoaika. Vuodesta 1972 noudatettu UTC-aika (UTC = Coordinated Universal Time) on kuitenkin tarkempi kuin GMT-aika. UTC-aika perustuu mm. Pariisissa sijaitsevan kansainvälisen aikakeskuksen atomikelloilla mittaamaan kansainväliseen atomiaikaan.

Atomikelloja ei siirrellä lainkaan kesäaikaan, joten vaikka normaaliajassa (talvella) Suomen aikaero viralliseen GMT:hen tai UTC:hen verrattuna on +2 tuntia, kesäaikaan se on +3 tuntia.

Ajan mittauksen perustana oleva sekunti määritetään atomien värähtelyn perusteella. Atomikello käy tasaiseen tahtiin, vaikka maapallon pyöriminen akselinsa ympäri hieman hidastuu. Tuota aikaeroa kurotaan kiinni aika ajoin UTC-aikaan lisättävillä karkaussekunneilla.

Miksi vuorokauden pituus vaihtelee?

Maapallon pyörimisnopeuden hidastumisen seurauksena vuorokausi on nyt 0,007 sekuntia pitempi kuin 4000 vuotta sitten. Noin 1500 miljoonaa vuotta sitten maapallon pyörimisnopeus oli niin suuri, että vuoteen mahtui 800-900 vuorokautta. Syynä hidastumiseen ovat vuorovesien kitka ja kuun siirtyminen kauemmas maapallosta. Vuorovesien kitkan seurauksena vuorokauden pituus kasvaa vuosisadassa 0,0016 sekuntia.

Maapallon pyörähdysnopeus vaihtelee hieman myös sen mukaan, missä kohtaa rataansa maapallo on menossa kierroksellaan auringon ympäri. Tammikuussa vuorokausi on noin millisekunnin verran pitempi kuin kesäkuussa. Muutoksia aiheuttavat myös ilmanpaineet, tuulet, merivirrat ja maanjäristykset. Maapallon pyöriminen hidastuu esimerkiksi silloin, kun päiväntasaajalla on korkeapaine (paljon ilmaa eli ilmapatsaan paino maanpinnan pinta-alayksikköä kohden suuri). Suuret maanjäristyksetkin voivat muuttaa (nopeuttaa tai hidastaa) maapallon pyörimistä. Maaliskuun 2011 maanjäristyksen Japanissa arvioitiin lyhentäneen vuorokautta 1,8 sekunnin miljoonasosaa.