tiistai 26. marraskuuta 2013

Älä osta mitään -päivä perjantaina 29.11.2013


Perjantaina 29.11.2013 vietetään kansainvälistä "Älä osta mitään" -teemapäivää, jonka ideana on saada ihmiset edes päivän ajaksi miettimään kulutustottumuksiaan. Olisiko mahdollista olla yksi päivä ostamatta mitään aineellista tuotetta?

Teemapäivä on saanut myös omat nettisivut: http://www.alaosta.fi/. Sivustolta löytyy mielenkiintoista lisämateriaalia, mm. tarkempaa tietoa päivän taustalla olevasta ajatusmaailmasta sekä ideoita aineettomista lahjoista ja ajanvietteestä ilman kulutushysteriaa. Facebook-naamakirjaankin päivä on löytänyt tiensä.

Tänä vuonna Älä osta mitään -päivän erityisteemana on krääsätön joulu. Kuluttajat haastetaan viettämään kulutusvalveutunutta, kohtuullista joulukuuta, ei ainoastaan yhtä krääsätöntä päivää. Tämän tueksi Älä osta mitään -päivän nettisivuille ja Facebook-sivuille avautuu sarjakuvajoulukalenteri.

Älä osta mitään -päivän aattona, torstaina 28.11.2013 vietetään Älä osta kysymättä jotain -teemapäivää ja kannustetaan ihmisiä hankkimaan tietoa ostamistaan tavaroista. Myyjille voi esittää kysymyksiä: "Anteeksi myyjä, osaisitteko kertoa, missä tämä t-paita on valmistettu? Millaiset työolosuhteet työläisillä on tehtaassa? Entä millaisen elämän tämä possu eli? Mikä älypuhelin kuormittaa ympäristöä vähiten?"

Kulutuskriittisyyden teemaan liittyen kävimme katsomassa ympäristöekologian ryhmän kanssa tänä syksynä elokuvateatterissa tilausnäytöksenä Tavarataivas-elokuvan (mm. tämän näytöksen rahoitimme Sään ääri-ilmiöt -kilpailun voittorahoilla) ja viime vuonna Säilöttyjä unelmia -elokuvan. Suosittelen myös netistä löytyvää Isojen poikien ilmastopelissä -pikadokumenttia, muita nettielokuvia ja blogipostaustani "DDT:tä, kylmiä luokkahuoneita, taskulämmintä maitoa ja tv-ohjelmia kuusia tuntia päivässä" linkkeineen.

Suomen Luonnonsuojeluliitto on jo vuodesta 2000 alkaen valinnut yleisöäänestyksellä turhakkeita, joita ilman pärjää mainiosti. Vuoden turhake 2013 julkaistaan joulukuussa ilmestyvässä Suomen Luonto -lehdessä. Aiempina vuosina turhakkeiksi on valittu lehtipuhallin, vaipankätkijä, ulkomainen pullovesi (itsekin olen pulloveden turhuudesta blogannut), hampurilaisaterian kylkiäiset, juotava jugurtti, citymaasturi, kahdet puhelinluettelot, mönkijä, pantiton pullo, ilotulitteet, turkikset, pöntöstä huuhdeltava vessapaperihylsy ja saippua-automaatti.

Turhakelistaa on jokaisen helppo jatkaa itsekin: banaaninkuljetusrasia, hopeoitu samppanjavispilä, hammaslankateline, keitetyn kananmunan kuorenrikkoja, valmis lettutaikina muovipullossa, popcorn-kone jne. Mieluummin elän ja käyn vaikka teatterissa kuin hukun kaikkeen tavaraan ja samalla huonoon omaantuntoon luonnonvarojen kuluttamisesta.

Hauska aiheeseen liittyvä sivusto on myös http://www.mainoskupla.fi/, josta löytyy ns. vastamainoksia. Ne jäljittelevät oikeita mainoksia, mutta niiden sanoma on täysin erilainen. Lisää hykerryttäviä vastamainoksia löytyy Voima-lehden sivulta http://fifi.voima.fi/blogit/Vastamainokset/5. Katso myös ympäristöekologian ryhmämme opiskelijan piirtämä vastamainos. Näiden vastamainosten parissa voi viettää monta todella riemastuttavaa hetkeä! Suosittelen!

perjantai 22. marraskuuta 2013

Asiantuntijoiden arvio: Merenpinnan kohoaminen saattaa ylittää metrin tällä vuosisadalla

Merenpinnan nousu tällä vuosisadalla on todennäköisesti 70-120 senttimetriä vuoteen 2100 mennessä, jos kasvihuonekaasupäästöjä ei rajoiteta. Kyselyyn osallistuneet 90 asiaa aktiivisesti tutkinutta asiantuntijaa 18 eri maasta ennakoivat merenpinnan nousun mediaanin olevan 200-300 senttimetriä vuoteen 2300 mennessä, ellei päästöjä rajoiteta. Jos päästöjä vähennetään rajusti, asiantuntijat odottavat merenpinnan nousun olevan 40-60 senttimetriä vuoteen 2100 ja 60-100 senttimetriä vuoteen 2300 mennessä. Kyselytutkimuksen toteutti joukko tiedemiehiä Yhdysvalloista ja Saksasta.

 
Merien lämpeneminen. Perustuu IPCC:n 5. arviointiraportin WG1-osaraportin tietoihin. Merivesien pintakerros pinnalta 700 metrin syvyyteen on lämmennyt ainakin vuodesta 1971 lähtien. On kuitenkin syytä huomata, että syvien merialueiden lämpötiloista on olemassa suhteellisen vähän havaintotietoa. Syvistä merialueista onkin riittävästi havaintotietoa vasta 1990-luvulta lähtien. Arviot osoittavat, että tuona aikana myös merien syvimmät osat ovat lämmenneet.
Kuvan lähde: Ilmatieteen laitos ja ympäristöministeriö.
 
"Vaikka ennusteet, joissa ilmastonmuutosta saadaan lievennettyä, osoittavat hyvää mahdollisuutta rajoittaa tuleva merenpinnan nousu noin metriin, korkeiden päästöjen skenaariot uhkaisivat selviytymistä joissakin rannikkokaupungeissa ja alavilla saarilla", sanoo Stefan Rahmstorf Potsdam Institute for Climate Impact Research -tutkimuslaitoksesta. "Riskienhallinnan näkökulmasta ennusteet tulevasta merenpinnan noususta ovat hyvin merkittäviä rannikkoalueiden suunnittelussa."

Merenpinnan nousun ennustamiseen liittyy kuitenkin suuria epävarmuustekijöitä, koska nousuun vaikuttavat fysikaaliset prosessit ovat monimutkaisia. Niihin kuuluvat meriveden lämpölaajeneminen, vuoristoissa ja muualla mantereilla olevien jäätiköiden sulaminen, kaksi suurta jäätikköä Grönlannissa ja Etelämantereella sekä pohjaveden käyttö kasteluun. Eri malleista saadaan hyvin erilaisia vastauksia.  

Valtamerien pinnan nousu on kiihtynyt ja jatkuu todennäköisesti yhä kiihtyvällä tahdilla.
 Perustuu IPCC:n 5. arviointiraportin WG1-osaraportin tietoihin.
Kuvan lähde: Ilmatieteen laitos ja ympäristöministeriö.

Äskettäin julkaistussa raportissa IPCC joutui tarkistamaan ennusteita ylöspäin noin 60 prosenttia verrattuna edelliseen, vuonna 2007 julkaistuun raporttiin, ja muiden asiantuntijaryhmien arviot merenpinnan noususta antavat jopa vieläkin korkeampia ennusteita. Satelliiteista havaittu merenpinnan nousu kahden viime vuosikymmenen aikana on ylittänyt aiemmat odotukset .

Kyselyyn valittiin 18 maasta ne 90 asiantuntijaa, joilla oli merenpinnan noususta vertaisarvioituja julkaisuja vuoden 2007 jälkeen Thomson Reutersin Web of Science -julkaisutietokannan mukaan. Kaikki nämä 90 kansainvälistä asiantuntijaa olivat viimeisimpien viiden vuoden aikana julkaisseet vähintään kuusi vertaisarvioitua tutkimusta merenpinnan noususta.
 
 Valtamerien pinnan korkeuden kehitys tulevaisuudessa IPCC:n mukaan. Vasemmalla on esitetty muutos, jos kasvihuonekaasuja rajoitetaan tiukasti eli kehityspolun 1 (RCP 2.6) mukaan. Oikealla on muutos, jos päästöt kasvavat nykytahdilla eli kehityspolun 2 (RCP 8.5) mukaan. Keskimmäinen lukuarvo on laskennallinen paras arvio merenpinnan noususta, ja ylin ja alin arvo kertovat todennäköisen luotettavuusvälin. Perustuu IPCC:n 5. arviointiraportin WG1-osaraportin tietoihin. Kuvan voi suurentaa klikkaamalla.
Kuvan lähde: Ilmatieteen laitos ja ympäristöministeriö.
 
Useimmat kyselyyn osallistuneet asiantuntijat odottavat suurempaa nousua kuin IPCC:n uusimman raportin ennuste 28-98 senttimetrin noususta vuoteen 2100 mennessä. Kaksi kolmasosaa (65 %) vastaajista antoi nousun ylärajasta suuremman arvion kuin IPCC, mikä vahvistaa IPCC:n raporttien olevan konservatiivisia (varovaisia) merenpinnan nousun arvioinnissa .

Asiantuntijoilta kysyttiin nousun ylärajasta myös arviota, jonka alapuolella he odottavat merenpinnan pysyvän 95 prosentin varmuudella vuoteen 2100 mentäessä. Tällä arviolla on merkitystä rannikkoalueiden rakennussuunnittelussa. Jos päästöjä ei rajoiteta, puolet asiantuntijoista (51 %) arvioi nousun ylärajan olevan 1,5 metriä tai enemmän ja neljäsosa (27 %) 2,0 metriä tai enemmän. Vuoteen 2300 mentäessä enemmistö (58 %) asiantuntijoista arvioi nousun ylärajan olevan 4,0 metriä tai enemmän.

Vaikka yleensä on tapana katsoa suhteellisen lyhyen ajan ennusteita, jotka päättyvät vuoteen 2100, merenpinnan nousu ei silti tietenkään pysähdy kyseisenä hetkenä. "Kaiken kaikkiaan asiantuntijalausunnot sekä IPCC:n ennusteet vuodelle 2300 kuvastavat sitä riskiä, että rajoittamattomien päästöjen seurauksena lämpötilan nousu voisi altistaa rannikkoalueiden väestön pitkällä aikavälillä usean metrin merenpinnan nousulle", sanoo Rahmstorf. "Ne kuitenkin osoittavat myös mahdollisuuksia estää niin suuri merenpinnan nousu, jos tehdään huomattavia päästövähennyksiä."

Artikkeli: B.P. Horton, S. Rahmstorf, S.E. Engelhart, A.C. Kemp: Expert assessment of sea-level rise by AD 2100 and AD 2300. Quaternary Science Reviews (2013). [doi:10.1016/j.quascirev.2013.11.002]

Linkki artikkeliin sen jälkeen, kun se julkaistaan verkossa (ei ole vielä tätä kirjoitettaessa saatavilla): http://dx.doi.org/10.1016/j.quascirev.2013.11.002
 
Blogikirjoitukseni perustuu artikkelista julkaistuun lehdistötiedotteeseen.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Supertaifuuneja, liiallista hygieniaa, autovarkaita ja opetusmateriaalia ilmastonmuutoksesta


Tänään on vietetty Biologian ja maantieteen opettajien liiton syyspäiviä Helsingin Sibelius-lukiossa.

Itse olin päivillä esittelemässä TULUVAT-hankkeen uusia oppimateriaaleja yhdessä Ilmatieteen laitoksen tutkija, FT Heikki Tuomenvirran kanssa. Eilen hankkeemme nimittäin avasi Ilmasto-oppaaseen uuden osion, jossa on valmiita oppimateriaaleja lukioon ilmastonmuutosasioiden opetukseen. Mukana on myös Viivi ja Wagner -sarjakuvia sekä 48 dian esitys interaktiivisine tehtävineen SMART Board -kosketustaululla käytettäväksi ja webinaaritallenteita. Kannattaa tutustua myös Ilmastovisaan, johon on tulossa uusia tehtäviä, sekä lukuisiin 3-6 minuutin pituisiin tutkijahaastatteluvideoihin ja suomeksi tekstitettyihin tietoiskuvideoihin ilmastonmuutoksesta. Opinto-ohjausta vartenkin on tehty oma videonsa tutkijan työstä.

Syyspäivillä oli lukuisia muitakin äärimmäisen kiinnostavia esityksiä.

Ylen sääpalvelun vetäjä, meteorologi Seija Paasonen: Haiyan-taifuuni ja sään ennustaminen

Seija Paasonen tuli Ilmatieteen laitokselle kesätöihin vuonna 1982. Siitä lähtien hän on ollut samalla alalla.

Haiyan-supertaifuunissa 10 minuutin keskimääräinen tuulennopeus oli yli 58 m/s ja maksiminopeus noin 90 m/s, puuskissa jopa yli 100 m/s. Saffir-Simpsonin asteikolla taifuuni oli siis luokkaa 4-5.

Haiyanissa pilvialueen laajuus oli vajaat 2000 km ja hirmumyrskyluokkaa olevia tuulia esiintyi yli 200 kilometrin päässä myrskyn silmästä.

Yksi myrskyn mahdollistavista tekijöistä oli harvinaisen lämmin merivesi. Myrsky eteni nopeasti, joten se ei ehtinyt imeä itseensä (pintavettä syvempänä olevaa) viileää vettä, joka olisi hidastanut sen nopeutta. Lisäksi myös syvällä vesi olisi ollut epätavallisen lämmintä.

Tuhoihin vaikutti myös se, että pohjoisen korkeapaine oli normaalia etelämpänä ja siten supertaifuunikin eteni normaalia eteläisempää reittiä alueille, joilla taifuuniin ei oltu osattu varautua.

Tänä vuonna Tyynenmeren alueella on ollut 13 taifuunia (normaalisti 20-30 vuodessa) ja Atlantilla 2 hurrikaania (normaalisti 5-6, maksimisaan 15). Tämä vuosi ei siis ole ollut voimakas trooppisten syklonien vuosi. Ilmastonmuutoksen myötä supertaifuunien ja -hurrikaanien määrän ennustetaan kuitenkin lisääntyvän. Yksittäisiä myrskyjä on kuitenkin vaikea yhdistää nimenomaan ilmastonmuutoksesta johtuviksi.

Suomi sijaitsee väli-ilmastossa länsituulten vyöhykkeellä. Suursäätilan määräävät yläilmakehän tapahtumat. Paikalliseen säähän kuitenkin vaikuttavat myös alueelliset sekä pienilmaston tekijät.

Sulkukorkea (ns. blocking-korkeapaine), jota matalapaineet kiertävät, voi vaikuttaa Suomen säätilan pysyvyyteen pitkiäkin aikoja, vaikka yleensä meillä sää vaihtelee nopeasti.

Jet stream -suihkuvirtaus aaltoilee voimakkaasti pohjois-eteläsuunnassa. Jos Suomi jää suihkuvirtauksen itäreunalle, meille tulee etelästä pitkiä aikoja lämmintä ja kosteaa ilmaa. Näin tapahtui esimerkiksi kesällä 2012. Jos sen sijaan Suomi jää suihkuvirtauksen länsireunalle, Suomeen voi virrata pitkään kylmää ilmaa.

Aiemmin säähavaintoasemilla tehtiin SYNOP-säähavaintoja kolmen tunnin välein ja lentokentillä lisäksi METAR-säähavaintoja tunnin tai puolen tunnin välein. Nyt monet säähavaintoasemat on automatisoitu ja havaintoja saadaan vaikka 10 minuutin välein. Kaikkia parametreja ei kuitenkaan saada lainkaan tai riittävän tarkasti. Tällaisia ovat esimerkiksi pilviluokat ja lumipeite sääaseman ympäristössä. Näiden havaintojen puute vaikeuttaa meteorologin työtä.

Ongelmana ovat myös havaintosarjojen epäjatkuvuudet. Sääaseman paikka on voinut vaihtua tai mittalaitteita on uusittu erilaisiksi.

Meteorologin tehtävänä on vertailla eri mallien antamia ratkaisuja ja myös korjata mallien ratkaisuja. Esimerkiksi talvista inversiotilannetta numeeriset mallit eivät kykene käsittelemään oikein, jolloin tulkitsemattomat mallien ennusteet antavat hyvin virheellisiä tietoja.

Paasosen mukaan näennäistarkat piste-ennusteet ovat "meteorologinen syöpä". Ei pidä luottaa ennusteisiin, joissa koko päivän säätä paikkakunnalla kuvataan vain yhdellä symbolilla. Muutenkaan ei pidä tuijottaa pelkästään yhtä paikkaa, vaan on katsottava myös sitä, millaista säätä on odotettavissa lähiympäristössä.

Opetuskäyttöön Paasonen suositteli MetLink-sivustoa.

Professori Ilkka Hanski: Luonnon momimuotoisuus, mikrobit ja allergiat

Vuodesta 1970 lähtien luonnon monimuotoisuus on hyvin tunnettujen selkärankaisten osalta vähentynyt noin 30 %. Samaan aikaan allergiat ovat yleistyneet. Ilkka Hanski alkoikin pohtia professori Tari Haahtelan kanssa, voisiko näiden megatrendien välillä olla yhteys.

Tutkija David P. Strachan esitti Hygiene hypothesis -ajatuksen jo vuonna 1989 ja Graham Rook taas The Old Friends -hypoteesin vuonna 2003. Oli huomattu, että maatiloilla kasvaneilla lapsilla on parempi immuunitoleranssi.

Hanski ja Haahtela aloittivat uudet tutkimukset. Tutkimukseen osallistuneiden lasten kodin ympärille piirrettiin säteeltään kolmikilometrinen ympyrä, jolta tarkasteltiin Google Earthin  avulla maankäyttömuotoja. Tulosten mukaan atopia lisääntyy, kun rakennetun ympäristön osuus kasvaa ja metsä- sekä maatalousmaan laskee.

Tilastollisesti merkitseviä tuloksia saadaan, kun tarkastellaan kodin lähiympäristöä (3-5 km). Isommalle tarkastelualueelle tulee lähes kaikenlaisia ympäristöjä, jolloin tulokset eivät erotu toisistaan. Voimakas, tilastollisesti merkitsevä tulos saadaan nimenomaan silloin, kun tarkastellaan varhaislapsuuden (0-1 vuotta) eli syntymäkodin ympäristöä. Atopian lisäksi samantapaisia tuloksia on saatu astman kehityksestä.

Erityisen tärkeäksi atopiaa estäväksi tekijäksi tutkimuksessa nousi vähälukuisten kukkakasvien määrä. Niillä on selkeästi terveyttä lisäävä vaikutus. Ei ole kuitenkaan täysin selvää, mitä kautta niiden vaikutus ilmenee. Ehkä vähälukuiset kukkakasvilajit ilmentävät vähemmän hoidettua pihaa, millä on edullinen vaikutus.

Lasten käsivarsista otettiin mikrobien pyyhkäisynäyte (16S rRNA), joista saatiin analysoitua kaikkiaan 580 mikrobisukua. Ilmeni, että proteobakteerien määrä lisääntyi, kun kodin ympäristössä oli paljon metsää ja maatalousmaata.

Kun gammaproteobakteerien lukumäärä suhteutettiin kaikkien bakteerien lukumäärään, havaittiin että terveillä nuorilla oli monimuotoisempi gammaproteobakteerien määrä. Tämä voi olla sekä syy että seuraus.

Interleukiini-10 on tulehdusreaktioita hillitsevä signaaliproteiini. Terveillä yksilöillä on paljon tätä interleukiinia. Tässä tutkimusvaiheessa ilmeni, että nimenomaan gammaproteobakteerien suhteellinen runsaus (ei monimuotoisuus) on yhteydessä terveyteen. Erityisesti Acinetobacter-suku näytti liittyvän suureen interleukiini-10-määrään. Sen sijaan atooppisilla lapsilla vaste on murtunut.

Vaikuttaa siis siltä, että tutkitut kaksi megatrendiä (biodiversiteetin väheneminen ja tulehdusperäisten sairauksien yleistyminen) ovat yhteydessä toisiinsa erityisesti kehittyneissä teollisuusmaissa. Altistuminen monimuotoiselle siitepölylle ennustaa immuunijärjestelmän voimakkaampaa toleranssia. Oleellista on siis lasten läheinen kontakti luonnon kanssa, olkoonpa kyseessä kaupunki- tai maaseutuympäristö. On tosin huomattava, että atopiaan vaikuttavat osin myös perintötekijät.

Professori Seppo Meri: Ihmisen autoimmuunisairaudet

Meri puhui mm. sokeritaudista, astmasta, multippeliskleroosista ja turvotuksista. Ihmisen immunologinen järjestelmä voidaan jakaa luontaiseen ja opittuun järjestelmään. Luontaiseen järjestelmään kuuluvat komplementit (tulehdus + tappo) ja fagosyytit. Opittuun (adaptiiviseen) järjestelmään kuuluvat vasta-aineet (B-solut, Fabriciuksen Bursa) ja T-solut (Thymus eli kateenkorva, soluvälitteinen immuniteetti). Opittu järjestelmä toisaalta oppii reagoimaan vieraisiin aineisiin ja toisaalta oppii olemaan reagoimatta omia kudoksia vastaan. Virheet voivat aiheuttaa autoimmuunisairauksia. Kesken tämän mielenkiintoisen luennon jouduin kuitenkin poistumaan hankkeemme ständin valmisteluun. 

Oikeusbiologian laboratorion johtaja, FT, dosentti Jukka Palo: DNA-menetelmien nykyiset sovellukset oikeusbiologiassa

Oikeusgenetiikkaa voidaan käyttää yksilöntunnistukseen (isyystutkimukset, sukulaisuusselvitykset pakolaisten perheenyhdistämisessä, vainajan tunnistaminen, rikokset), DNA-diagnostiikkaan (geneettiset alttiudet kuolemaan), farmakogenetikkaan (vierasainemetabolia) ja lajintunnistukseen (luut, jäänteet, mikrobit). Kehitteillä on fyysisen ulkomuodon rekonstruointi.

Jos DNA:sta tutkitaan 3 200 000 000 emäsparia, kaksi ihmistä eroaa keskimäärin kolmella prosentilla. Eroavia kohtia on siis 95 000 000.

Jos isyystutkimuksessa mies sopisi näytteiden perusteella lapsen isäksi, on vielä laskettava, kuinka monta kertaa todennäköisempää on se, että lapsen isä on tutkittu mies kuin satunnaisesti väestöstä valittu mieshenkilö. Alleelien esiintymistodennäköisyydet nimittäin vaihtelevat. Kun on tutkittu useita kohtia, todennäköisyydeksi voidaan saada esimerkiksi 99,99999998 %.

Palo esitteli lukuisia käytännön esimerkkejä. Eräässä autovarkaustapauksessa oikeusbiologi oli tutkinut löytyneen varastetun auton sisällä olleen hyttysen imemää verta. Kun siitä eristettiin ihmisen DNA, rikosrekisterin perusteella päästiin todennäköisen varkaan jäljille. Hovioikeudessa syyte kuitenkin kaatui, koska epäilty varas sanoi liftanneensa kyytiin kyseiseen autoon.

Miksi esimerkiksi kouluampumisten uhreille tehdään hammas-, sormenjälki- tai DNA-tutkimus? Toisaalta tämä on Interpolin protokollan vaatimus, toisaalta tärkeä asia siksi, että kuoleman jälkeen ihmistä on ehkä vaikea tunnistaa ulkonäöstä. Luennolla tuskin kukaan tunnisti esimerkiksi Marilyn Monroesta kuoleman jälkeen otettua kuvaa.

Tulossa on uuden sukupolven sekvensointimenetelmiä, jotka takaavat yhä enemmän sekvenssidataa ja suhteellisesti yhä halvemmalla. Toisaalta kaiken tuon saadun datan tutkiminen vaatii paljon työtä.

T-solujen DNA:sta on mahdollista arvioida henkilön ikä plus miinus yhdeksän vuoden tarkkuudella.

Yksilöntunnistus on tärkeää oikeusturvan, vakuutusten, omaisten ja ihmisoikeuksien takia. Näin esimerkiksi omaiset saavat tiedon läheisensä kohtalosta ja sodissa sotarikoksiin syyllistyneitä saadaan kiinni.

Professori Minna Nyström: Onko epigenetiikasta koulukäyttöön?

Epigenetiikka tarkoittaa geenien ilmentymiseen liittyvän tiedon periytymistä. Epigenetiikassa tutkitaan esimerkiksi geenien ilmentymisen muutoksia, jolloin geenituotetta syntyy liikaa tai liian vähän.

Epigenetiikkaa on lukiokirjoissa aivan liian vähän. Tai oikeastaan sitä ei edes ole. Nyströmin mukaan sitä pitäisi kuitenkin ehdottomasti olla.

Parhaiten tunnettu epigeneettinen muutos on DNA:n metylaatio. Ruokavalio voi vaikuttaa DNA:n metylaatioon, mikä taas voi aiheuttaa ikääntymistä ja syöpää. Hiirikokeilla on osoitettu, että äidin syömä ravinto vaikuttaa raskausaikana myös jälkeläisiin.

Mehiläisillä kuningatarhyytelössä on aineita, jotka vaikuttavat epigeneettiseen säätelyyn hiljentämällä elimistön metylaatiogeenin. Näin kuningatar pysyy ainoana naaraana fertiilinä eli lisääntymiskykyisenä.

Rottakokeiden mukaan poikasten hellä hoivaaminen vaikuttaa positiivisesti poikasiin.

Epigeneettisessä säätelyssä tapahtuvat muutokset ovat ainakin osittain palautuvia. Tästä hyvä esimerkki on tupakoinnin lopettaminen. Ei pidä siis syyttää kaikesta vain geenejä ja epigenetiikkaa. Kannattaa välittää tästä hetkestä!

Päivän viisaus

"Paras aika istuttaa puu oli 20 vuotta sitten. Toiseksi paras aika on nyt." (kiinalainen sananlasku) 

Tänä iltana biologian ja maantieteen opettajien syyspäivät jatkuvat Natura-lehden 50-vuotisjuhlilla. Huomenna sunnuntaina on ohjelmassa mm. Talvivaaraa sekä muita ajankohtaisia luonnon- ja ympäristönsuojeluasioita, nuorten arkea osana maantieteen opetusta ja geologisia kansallismaisemia sekä työpajoja. TULUVAT-hanke esittäytyy kolmen työpajan voimin.