tiistai 25. joulukuuta 2012

Vuosikatsaus: Säävuosi 2012

Tässä keskeisimpiä poimintoja vuoden 2012 merkittävimmistä säähän ja ympäristöön liittyvistä asioista.

© byheaven - Fotolia.com

Tammikuu

Brittiläinen MetOffice (Ilmatieteen laitos) ennusti vuoden 2012 olevan maailmanlaajuisesti noin 0,48 °C lämpimämpi (vaihteluväli 0,34 °C - 0,62 °C) kuin pitkän aikavälin 1961-1990 keskilämpötila. Näin vuosi 2012 sijoittuisi mittaushistorian (alkaen vuodesta 1850) kymmenen lämpimimmän vuoden joukkoon. Adam Scaife sanoi seuraavasti: "La Niña on palannut ja vaikkei se ole yhtä voimakas kuin viime vuoden alussa, sen odotetaan silti vaikuttavan lämpötiloihin tulevana vuonna. Siksi odotamme vuoden 2012 olevan hieman lämpimämpi kuin viime vuosi mutta ei yhtä lämmin kuin 2010."

Helmikuu

Kevään ja kesän 2012 sääennusteet julkaistiin. Nyt on hyvä tarkastella niitä uudestaan ja katsoa, pitivätkö ne paikkansa. Myös suomenkielinen, tieteellinen opas ilmastoskeptismiin julkaistiin.

Maaliskuu

Brittiläisen MetOfficen ja Itä-Anglian yliopiston maailmanlaajuinen lämpötilahavaintoaineisto julkaistiin päivitettynä. HadCRUT3-version tilalle tuli HadCRUT4, jossa kunkin vuoden globaalin keskilämpötilan epävarmuus on 0,09-0,10 astetta. Suurimmat muutokset koskevat sitä, että mukaan tarkasteluun tuli entistä enemmän arktisen alueen säähavaintoasemia. Mukana on nyt yli 400 havaintopistettä Arktikselta (pohjoiselta napa-alueelta), Venäjältä ja Kanadasta, joiden alueelta havaintoja on aiemmin ollut mukana hyvin vähän suhteessa alueen pinta-alaan. Juuri tällä arktisella alueella lämpeneminen on kaikkein nopeinta. Entistä tarkempi arktisen alueen tarkastelu muutti hieman myös eri vuosien keskinäistä järjestystä maapallon mittaushistorian lämpimimpien vuosien listalla. HadCRUT4-aineiston mukaan maapallo on lämmennyt vuodesta 1850 eli mittaushistorian alusta alkaen 0,75 astetta, lähinnä vuoden 1900 jälkeen. Ajanjaksolla 1901-2010 lämpenemistä tapahtui keskimäärin 0,07 astetta vuosikymmenessä, kun taas ajanjaksolla 1979-2010 lämpeneminen oli kiihtynyt 0,17 asteeseen vuosikymmenessä. Pohjoisella pallonpuoliskolla lämpeneminen on ollut voimakkaampaa kuin eteläisellä pallonpuoliskolla.

Michiganissa USA:ssa maaliskuun 2012 lämpöaalto oli koko mittaushistorian poikkeuksellisin säätapahtuma ja Pohjois-Amerikankin mittakaavassa  yksi poikkeuksellisimmista sään ääri-ilmiöistä koko tilastohistorian aikana. Meteorologi, tohtori Jeff Masters kirjoitti, ettei hän ikinä ennen ole havainnut sellaista tilannetta, että vuorokauden alin lämpötila ylittää ko. päivämäärän aiemman ylimmän lämpötilan ennätyksen. Nyt näin tapahtui ainakin neljässä paikassa (vuorokauden absoluuttinen minimi sama tai korkeampi kuin aiempi ko. päivän absoluuttinen maksimi). Kanadassa kahdella mittausasemalla tehtiin maaliskuun lämpöennätys, joka samalla oli korkeampi kuin koskaan huhtikuussakaan mitattu lämpötila. Koko 12 kuukauden jakson aikana Yhdysvalloissa mitattiin (tai sivuttiin) 14 737 lämpöennätystä ja 1296 kylmyysennätystä (tietyn paikan absoluuttinen ylin ja alin lämpötila tiettynä päivämääränä) eli lämpö- ja kylmyysennätysten suhde oli noin 11 – 1. Parin viimeisimmän vuosikymmenen aikana suhde on ollut 2 – 1, kesällä 2010 se oli 3 – 1 ja vuonna 2011 se oli 8 – 1. Ellei ilmasto lämpenisi, suhdeluvun voisi olettaa olevan likimain 1 – 1.

Maailman ilmatieteen järjestö WMO vahvisti maaliskuun lopulla tulokset, joiden mukaan vuosi 2011 oli maailmanlaajuisesti mittaushistorian (vuodesta 1850 alkaen) 11. lämpimin vuosi. Vuosi 2011 oli mittaushistorian lämpimin La Niña -vuosi. Vaikka viilentävä La Niña oli yksi voimakkaimmista 60 vuoteen, vuosi oli lämmin.

WMO julkisti myös alustavia tietoja koko vuosikymmenestä 2001-2010. Tämä oli mittaushistorian lämpimin vuosikymmen kaikissa maanosissa ja myös maailmanlaajuisesti sekä meri- että maa-alueilla, vaikka paikallisesti oli havaittavissa myös keskimääräistä viileämpiä alueita varsinkin eteläisellä pallonpuoliskolla. Maapallon keskilämpötila oli 14,46 astetta. Edellisen vuosikymmenen 1991-2000 keskilämpötila oli 14,25 astetta ja sitä edellisen vuosikymmenen 1981-1990 lämpötila 14,12 astetta. Vuosikymmenen 2001-2010 vuosista yhdeksän sijoittui mittaushistorian kymmenen lämpimimmän vuoden joukkoon. Lämpimin vuosi oli 2010, jonka keskilämpötila oli 14,53 astetta. Useimmat Kanadan, Alaskan, Grönlannin, Aasian ja Pohjois-Afrikan alueet olivat peräti 1-3 astetta lämpimämpiä kuin vertailujakson 1961-1990 keskiarvo.

WMO totesi, että maapallon lämpeneminen on kiihtynyt. Vuosina 1881-2010 maapallo lämpeni keskimäärin 0,06 astetta vuosikymmenessä. Vuoden 1971 jälkeen lämpenemistä on tapahtunut jo 0,166 astetta vuosikymmenessä. Lähes 90 prosentissa tarkasteltuja valtioita (102 valtiota) vuosikymmen oli mittaushistorian lämpimin. Lähes puolessa (47 %) valtioita mitattiin vuosikymmenen aikana koko mittaushistorian uusi maksimilämpötilaennätys. Edellisen vuosikymmenen 1991-2000 aikana uusi lämpötilaennätys mitattiin 20 prosentissa valtioita ja aiempina vuosikymmeninä noin kymmenessä prosentissa. WMO:n pääsihteeri Michel Jarraud totesi: ”Ilmastonmuutos tapahtuu nyt, eikä se ole mikään kaukainen tulevaisuuden uhka. Maailma lämpenee ihmisen toimintojen seurauksena, ja tämä aiheuttaa kauaskantoisia ja mahdollisesti peruuttamattomia muutoksia maapalloon, ilmakehään ja meriin.”

Koko Suomessa maaliskuu oli Ilmatieteen laitoksen tiedotteen mukaan keskimääräistä lämpimämpi, vaikka kuukauden lopulla olikin viileää.

Huhtikuu

Huhtikuun keskilämpötila oli Ilmatieteen laitoksen tiedotteen mukaan koko Suomessa jonkin verran tavanomaista alempi. Terminen kevät alkoi kuitenkin koko maassa kuukauden loppuun mennessä. Sadetta saatiin tavanomaista enemmän.

Toukokuu

Toukokuussa uutisoitiin "lintujen roskaruoasta". Uudessa tutkimuksessa muovijätteen määrän Tyynenmeren jätepyörteessä todettiin satakertaistuneen.

Maailman luonnonsäätiön uudessa Living Planet -raportissa todettiin, että koko maapallon ihmisten yhteenlaskettu ekologinen jalanjälki ylittää nykyään maapallon luonnonvarojen uusiutumiskyvyn noin 50 prosenttia. Yhden vuoden aikana kulutettujen luonnonvarojen tuottamiseen siis tarvitaan noin 1 vuosi ja 6 kuukautta. Luonnonvarojen kysyntä on noussut kaksinkertaiseksi vuodesta 1966. Syömme pääomaa, emmekä pysty elämään koroilla. Vuosi vuodelta luonnonvarat siis kutistuvat.

Maailmanlaajuisesti toukokuun yhdistetty maa- ja merilämpötila oli State of the Climate -raportin mukaan vuodesta 1880 alkaneen mittaushistorian toiseksi lämpimin toukokuun keskilämpötila. Pohjoisella pallonpuoliskolla maa- ja merialueiden yhdistetty lämpötila oli kaikkien aikojen lämpimin. Globaalistikin toukokuu oli mittaushistorian lämpimin toukokuu, mikäli tarkastellaan vain maa-alueita. Merialueilla toukokuu oli kymmenenneksi lämpimin. Maailmanlaajuisesti toukokuu oli myös 36. peräkkäinen toukokuu ja 327. peräkkäinen kuukausi, jolloin kuukauden lämpötila ylitti 1900-luvun keskilämpötilan.

Toukokuu oli pohjoisella pallonpuoliskolla koko mittaushistorian lämpimin toukokuu, kun tarkastellaan sekä maa- että merialueiden lämpötiloja. Suomessa toukokuu oli sateinen ja hieman tavanomaista lämpimämpi.

Kesäkuu

Kesäkuu oli Suomessa sateinen ja hieman tavanomaista viileämpi.

Paikalliset ekologiset järjestelmät voivat tunnetusti muuttua äkillisesti, arvaamattomasti ja peruuttamattomasti täysin toisenlaisiksi, kun kriittinen kynnys (ns. keikahduspiste) ylittyy. Kesäkuun Nature-lehden artikkelissa 22 kansainvälistä tutkijaa todisteli sitä, että koko globaali ekosysteemi voi reagoida samalla tavalla, ja että se lähestyy ihmiskunnan toiminnan seurauksena planeetanlaajuista kriittistä kynnystä erittäin todennäköisesti jo muutaman sukupolven aikana. Maapallon biosfäärin olotilan muutos on todennäköinen sadan vuoden sisällä, mutta sen haittavaikutuksia pystytään vielä lieventämään.


© Jari Kolehmainen
Heinäkuu

Heinäkuu oli Suomessa paikoin reilusti keskimääräistä sateisempi mutta lämpötiloiltaan tavanomainen.  Ilmastokatsaus 7/2012 kertoo näin: "Heinäkuun rankkasateet rikkoivat paikkakuntakohtaisia sade-ennätyksiä. Eniten kuukauden aikana satoi Karvian Alkkialla, missä kuukauden sademääräksi mitattiin peräti 243 millimetriä. Tämä oli aseman uusi heinäkuun sade-ennätys. Paikkakuntakohtaisia ennätyksiä rikottiin myös muualla Suomessa. Ennätyksiä syntyi eri puolilla maata. Koko maan kuukauden sade-ennätyksestä jäätiin silti vielä useita kymmeniä millimetrejä, sillä heinäkuussa 1934 satoi Laukaalla 302 millimetriä."

Koko pohjoista pallonpuoliskoa tarkasteltaessa kesäkuu ja heinäkuu olivat mittaushistorian toiseksi lämpimimpiä. Jos katsotaan vain pohjoisen pallonpuoliskon maa-alueita, sekä huhtikuu, toukokuu, kesäkuu että heinäkuu olivat mittaushistorian lämpimimpiä. Useilla alueilla kuukausilämpötilat olivat paljon tavanomaista korkeampia, esimerkiksi suuressa osassa Pohjois-Amerikkaa ja Euraasiaa. Lämpöaalto jatkui esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa heinäkuu oli koko mittaushistorian (alkaen vuodesta 1895) kaikista kuukausista lämpimin (USA:n mannerosien keskilämpötila +25,3 celsiusastetta).

Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna toukokuu ja kesäkuu olivat mittaushistorian lämpimimpiä maa-alueilla, heinäkuu kolmanneksi lämpimin. Kun sekä maa- että merialueiden lämpötilat otetaan huomioon, toukokuu oli toiseksi lämpimin, kesäkuu ja heinäkuu neljänneksi lämpimimpiä. Esimerkiksi heinäkuussa eteläisellä pallonpuoliskolla (mm. paikoin Australiassa ja Etelä-Amerikassa) oli paikoin harvinaisen kylmää, mutta Aasiassa koettiin "kuumuusennätyksiä" ja rankkasateita. Kuwait Cityn ulkopuolella varjolämpötila nousi 53,6 asteeseen ja USA:n Kuolemanlaaksossa 53,3 asteeseen.

Elokuu

Elokuu oli Suomessa sademääriltään vaihteleva ja lämpötiloiltaan tavanomainen. Koko kesän (kesäkuu-elokuu) 2010 keskilämpötila oli Suomessa 14,9 astetta, kesän 2011 keskilämpötila 15,7 astetta ja kesän 2012 keskilämpötila 13,5 astetta. Tuo 13,5 astetta on vain 0,4 astetta alle pitkäaikaisen keskiarvon. Psykologisesti ero on kuitenkin iso, koska edelliset kesät olivat niin kuumia. Kesällä 2011 Suomessa oli 46 hellepäivää (lämpötila varjossa yli 25 astetta) ja kesä-elokuussa 2012 vain 18 (lisäksi toukokuussa kaksi), kun tavanomainen määrä on 38. Vuonna 2012 Kouvolan Utissa mitattiin eniten hellepäiviä Suomessa (yhdeksän).

Elokuun 22. päivä oli ns. maailman ylikulutuspäivä. Global Footprint Network ja New Economics Foundation laskivat, että ihmiskunta oli silloin vuoden 2012 alusta laskettuna käyttänyt kaikkia maapallolla vuoden aikana syntyviä luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Nykyisellä luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiin 1,51 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan kuluttamat luonnonvarat. Suomalaisten elintaso vaatisi jopa 3,5 maapalloa. 

Syyskuu

Arktisen merijään laajuus oli 16.9.2012 pienimmillään satelliittimittausten (vuodesta 1979) kaudella, vain 3,41 miljoonaa neliökilometriä. Edellinen arktisen merijään minimi saavutettiin 18.9.2007, jolloin sitä oli 4,17 miljoonaa neliökilometriä. Tänä vuonna jään laajuus oli siis 760 000 neliökilometriä aiempaa ennätystä pienempi (laajuus jäi -18 % edellisestä ennätyksestä) ja 3,29 miljoonaa neliökilometriä (-49 %) ajanjakson 1979-2000 vuosien keskimääräistä minimiä (6,70 miljoonaa neliökilometriä) pienempi. Vuosina 1979-2010 keskimääräinen minimi ollut 6,14 miljoonaa neliökilometriä. Keskimääräinen vuosittainen minimi onkin selvästi laskenut, kun taas keskimääräisessä vuosittaisessa maksimissa ei ole tapahtunut oleellista muutosta. Tänä vuonna arktisen merijään laajuus oli suurimmillaan 15,24 miljoonaa neliökilometriä (20.3.2012), joten myös yhden kesän aikana havaittu sulaneen jään ala 11,83 miljoonaa neliökilometriä on satelliittikauden ennätys.

Syyskuussa Kouvolan Utissa oli vain kahdeksan sateetonta päivää. Helsingin Kaisaniemessä mitattiin koko 150-vuotisen mittaushistorian suurin syyskuun sademäärä, 160 mm. Edellinen ennätys oli 159 mm vuodelta 1918. Muillakin havaintoasemilla, esimerkiksi Helsinki-Vantaalla ja Utsjoen Kevolla, tuli uusia asemakohtaisia syyskuun ennätyksiä. Syyskuu olikin Ilmatieteen laitoksen tiedotteen mukaan tavanomaista lämpimämpi ja paikoin poikkeuksellisen sateinen.

Lokakuu

Lokakuukin oli Ilmatieteen laitoksen tiedotteen mukaan paikoin ennätyssateisena. Lokakuussa varsinkin Länsi- ja Lounais-Suomessa mitattiin paikkakuntakohtaisia lokakuun sade-ennätyksiä. Lounais-Suomen sademäärät olivat 2-2,5-kertaisia verrattuna tavanomaisiin. Merikarvialla satoi lokakuussa 191 mm, mutta koko Suomen kaikkien aikojen lokakuun sade-ennätystä ei rikottu. Itä- ja Pohjois-Suomessa lokakuu oli kuitenkin paikoin tavanomaista kuivempi.

Yhdysvalloissa riehui Sandy-myrsky.

Marraskuu

Marraskuun puolivälin jälkeen julkaistujen tietojen (WMO:n raportti , marraskuu 2012) mukaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuudessa mitattiin vuonna 2011 jälleen uusi "ennätys". Asiasta kertoi Ilmastotieto: "Esiteollisena aikana ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli noin 280 ppm. Vuoden 2011 keskimääräinen hiilidioksidipitoisuus ilmakehässä oli 390,9 (±0,1) ppm, mikä on uusi ennätys mittaushistorian aikana. Tämä arvo on siis noin 40 prosenttia suurempi kuin esiteollisena aikana. Hiilidioksidipitoisuus nousi vuoden aikana noin 2 ppm, mikä on suurempi kuin 1990-luvun keskimääräinen vuotuinen kasvu (noin 1,5 ppm), mutta sama kuin viimeisen vuosikymmenen keskimääräinen vuotuinen kasvu (joka on siis myös noin 2 ppm). WMO:n raportin mukaan hiilidioksidipitoisuuden nousussa tärkein tekijä on fossiilisten polttoaineiden käyttö."

YK:n ilmastokokous pidettiin Qatarin Dohassa 26.11.-7.12.2012. 

Syksy (syyskuu-marraskuu) oli koko Suomessa keskimääräistä lämpimämpi ja sateisempi. Lauha marraskuu päättyi lumipyryihin ja pakkasiin.

Joulukuu

The Guardian -lehti julkaisi artikkelin, jonka mukaan syyskuussa 2013 ilmestyvässä IPCC:n raportissa todetaan, että tiedemiehet ovat nyt käytännöllisesti katsoen varmoja (”virtually certain”) siitä, että ihmiskunnan aiheuttamat päästöt ovat (pääasiallisena) syynä nykyiseen ilmastonmuutokseen. Varmuudeksi ilmoitetaan 99 %, kun vielä edellisessä raportissa vuodelta 2007 varmuus oli luokkaa 90 %.

Kouvolan Sanomien online-uutisen mukaan Ilmatieteen laitoksen mittauspisteessä Kouvolan Anjalassa oli 18.12.2012 lunta 51 cm, mikä on harvinaisen paljon. Vain kerran 50-vuotisen mittaushistorian aikana lumen syvyys on ollut 18. joulukuuta tätä suurempi, kun vuonna 1965 lunta oli 60 cm. Helsingin Sanomien mukaan mukaan vastaava tilanne oli myös Helsinki-Vantaalla. Aamulla 18.12.2012 lunta oli 55 cm, vuonna 1965 taas 69 cm. Suomen eri alueiden lumipeitteen paksuutta vuosina 2002-2012 voi verrata Ilmatieteen laitoksen Twitter-viestin kartoistaPöllyävän pakkaslumen takia lumensyvyysmittausten teko ja vertailu on kuitenkin hyvin hankalaa, kuten Ylen säälähetykset jättävä Terhi Nikkanen kertoo Säärinki-blogin kirjoituksessaan

Summa summarum

Maailmanlaajuisesti vuosi 2012 on ollut koko mittaushistorian noin yhdeksänneksi lämpiminYhdysvalloissa vuosi 2012 tulee olemaan mittaushistorian kaikkein lämpimin! Pohjoisnavan jääpeite oli pienin koko mittaushistorian aikana, kun taas Etelämantereen merijää oli ennätyslaaja.

Maailman ilmatieteen järjestö WMO:n mukaan vuosi 2012 on ollut (vuosien 2001–2011 tavoin) yksi lämpimimmistä koskaan mitatuista huolimatta viilentävästä La Niña -ilmiöstä. Vuoden 2012 tammi-lokakuun välinen ajanjakso on ollut yhdeksänneksi lämpimin vuonna 1850 aloitettujen mittausten jälkeen, eikä loppuvuosikaan näytä tuovan tähän oleellisen suurta muutosta. Yksitoista koko mittaushistorian kahdestatoista lämpimimmästä vuodesta on ollut vuodesta 2001 alkaen.

Maailmanlaajuinen maan ja merenpinnan lämpötila tammi-lokakuussa 2012 oli 0,45 °C (virhemarginaali  ±0,10 °C) pitkän ajan keskiarvon (vuosien 1961–1990 keskiarvo 14,2 °C) yläpuolella. Korkeiden lämpötilojen lisäksi WMO nosti tiedotteessaan esille ennätyksellisen arktisen merijään sulamisen sekä sään ääri-ilmiöiden (helleaallot, kuivuus, tulvat, lumisateet, äärimmäinen kylmyys) suuren määrän eri puolilla maailmaa.

MetOffice ennustaa tulevan vuoden 2013 olevan maailmanlaajuisesti noin 0,57 °C lämpimämpi (vaihteluväli 0,43 °C - 0,71 °C) kuin pitkän aikavälin 1961-1990 keskilämpötila. Näin vuosi 2013 sijoittuisi mittaushistorian (alkaen vuodesta 1850) kymmenen lämpimimmän vuoden joukkoon ja olisi vuotta 2012 lämpimämpi. 

© James Thew - Fotolia.com
Turvallista ja hyvää uutta vuotta 2013 kaikille blogini seuraajille!

lauantai 15. joulukuuta 2012

Joulun sää 2012

Joulusää kiinnostaa lähes kaikkia. Mikä on joulun sääennuste vuodelle 2012?

© pressmaster - Fotolia.com
Ilmatieteen laitoksen Twitter-viestin mukaan valkean joulun todennäköisyys on lähes koko Suomessa melkein sata prosenttia. Perämeren rannikolla, jossa lunta on nyt alle kymmenen senttiä, todennäköisyys on noin 95 prosenttia.

Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen (ECMWF) juuri julkaistun kuukausiennusteen 17.12.2012- 13.1.2013 mukaan lämpötila ennustejakson ensimmäisellä viikolla 17.-23.12. on Suomen etelä- ja keskiosassa tavanomaista kylmempi. Etelä-Suomeenkin voi tulla pilvisyydestä ja tuulisuudesta riippuen aattoa edeltävänä viikonloppuna 20 asteen pakkasia. Sen jälkeen pakkanen kuitenkin hieman hellittää. Viimeiselle kolmelle ennusteviikolle ei näy selkeitä poikkeamia tavanomaisesta.

ECMWF:n sade-ennusteen mukaan melkein koko Suomessa on ensimmäisellä viikolla (17.-23.12.) jonkin verran tavanomaista vähäsateisempaa, kun taas jaksolla 24.12.-6.1. lienee hieman normaalia sateisempaa. Ennustejakson viimeiselle viikolle (7.1.-13.1.) ei näy merkkejä poikkeamasta suuntaan tai toiseen.

AccuWeather tarjoaa myös Suomen paikkakunnille päiväkohtaiset ennusteet kuukaudeksi. Näistä linkeistä voit lukea Kouvolan joulukuun, Kouvolan tammikuun, Helsingin joulukuun ja Helsingin tammikuun ennusteet.

Vuonna 2012 joulukuu on ollut keskimääräistä kylmempi (Pekka Pouta selittää syyn) ja varsinkin Etelä-Suomessa myös lumisempi, kun taas viime vuonna joulukuu oli hyvin lämmin ja vesisateinen. Jopa salamoita oli epätavallisen paljon.

Lunta on jouluna pohjoisessa tavallisesti lähes 40 senttiä, Keski-Suomessa noin 30 senttiä ja Etelä-Suomessa 10 senttiä. Kolme perättäistä mustaa aattoa on koettu kolme kertaa Helsingin Kaisaniemen mittaushistorian aikana (1928-1930, 1949-1951 ja 2006-2008). Vuosina 1929, 1930 ja 1950 lunta saatiin kuitenkin jo jouluaamuksi. Sen sijaan vuosina 2006-2008 koko joulupyhät vietettiin ilman peittävää lumipeitettä. Hyvin vähälumisia jouluja on ollut myös vuosina 1972, 1992, 2000 ja 2006. Runsaslumisia joulut ovat olleet vuosina 1915, 1965, 1973, 1980,1981 ja 2010. Tapaninpäivänä 1965 lunta oli Etelä-Suomessakin reilut puoli metriä (Tuusulan Ruotsinkylässä 85 senttiä!). (lähde: Ilmatieteen laitos)

Yksi kylmimmistä jouluista vietettiin vuonna 1915, mutta senkin lyövät laudalta joulun 1995 kovat pakkaset.  Alin joulun lämpötila (-43 astetta) on mitattu Sodankylässä vuonna 1947. Maan etelä- ja keskiosassa joulu 2010 oli tämän vuosituhannen ainakin toistaiseksi kylmin ja muutamilla asemilla jopa koko mittaushistorian kylmin. Muita viime vuosikymmenten kylmiä jouluja on ollut vuosina 1967, 1978, 1986, 2002, 2009 ja 2010. (lähde: Ilmatieteen laitos)

Lauhimpina jouluina lämpötila on noussut Suomen eteläosassa 6-8 ja maan keskiosassa 4-6 lämpöasteen välille. Lapissakin on päästy jopa kolmeen lämpöasteeseen vuonna 2006, jolloin joulu oli yksi lauhimmista yli sadan vuoden aikana. Korkein mitattu lämpötila 8,9 astetta saavutettiin Ahvenanmaan Jomalabyssä. Manner-Suomessakin päästiin 8,3 asteeseen. Jouluaatto oli laajalti Suomen etelä- ja keskiosissa koko mittaushistorian lämpimin. Edellinen ennätyslauha joulu koettiin vuonna 1974. Viime vuonna (2011) koettiin Suomen eteläosassa ennätyslauha tapaninpäivä, kun ylin mitattu lämpötila oli Maarianhaminan lentoasemalla ja Kemiön saarella 9,9 astetta. Helsingin Kaisaniemessä ja Hangon Tvärminnessä rikkoontuivat vuodelta 2006 peräisin olleet joulukuun lämpöennätykset. (lähde: Ilmatieteen laitos)

Meteorologi Markus Mäntykangas kirjoittaa uudessa sää- ja luontoblogissaan (suosittelen tutustumaan!) näin:

"Kyllä se lumi jouluun kuuluu, vaikka tilastollisestihan esimerkiksi Helsingissä kolmasosa jouluista on lumettomia eli ei se ihan tavatonta ole. Viimeisen sadan vuoden aikana Helsingissä on ollut 32 lumetonta jouluaattoa, kun taas esimerkiksi Sodankylässä jokaisena aattona on herätty lumiseen maisemaan. Tulevaisuudessa lumiset jouluaatot käyvät kuitenkin harvinaisemmiksi – voi olla, että pääkaupunkiseudun jouluista on valkoisia keskimäärin enää puolet parinkymmenen vuoden kuluttua. Nautitaan tästä talviajasta!"

Joulusäähän liittyviä kansanviisauksia voit lukea Tunturisuden joulusivuilta.

Koko talven ja kevään 2013 sääennusteet voit lukea aiemmasta blogipostauksestani.

Talvisäähämme vaikuttaa oleellisesti NAO-värähtely (North Atlantic Oscillation, Pohjois-Atlantin oskillaatio), joka liittyy Islannin ja Azorien ilmanpaine-eroihin. Mitä suurempi ilmanpaine-ero niiden välillä on (= positiivinen NAO-indeksi: Islannissa syvä matalapaine, Azoreilla voimakas korkeapaine), sitä voimakkaampia meillä ovat läntiset ilmavirtaukset (matalapaineet kulkevat pohjoista reittiä). Tällöin meillä siis vallitsee mereinen, lauha ja kostea ilma. Kun NAO-indeksi on negatiivinen (Azorien korkeapaine heikompi), matalapaineet siirtyvät etelämmäksi, jolloin meille virtaa kylmää ilmaa pohjoisesta.

Negatiivisen NAO-indeksin vuosina meillä on siis tavallista kylmempiä talvia ja positiivisen NAO-indeksin vuosina keskimääräistä lämpimämpiä talvia. Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että NAO on osa ilmakehän suurempaa ilmiötä, arktista oskillaatiota eli värähtelyä (AO). NAO-indeksiä voidaan ennustaa tarkasti vain pari viikkoa etukäteen (jolloin on kyse lähinnä vallitsevia sääoloja kuvaavasta indeksistä), mutta laajemmassa (epätarkemmassa) mittakaavassa NAO-heilahduksen kesto vaihtelee 2-10 vuoden välillä. Tällä perusteella voidaan olettaa peräkkäisten talvien olevan keskimäärin hyvin samankaltaisia, joskin todellisiin säätilanteisiin vaikuttavat myös monet muut asiat.

Viime talvina NAO-indeksi on ollut negatiivinen, kun taas viime vuosikymmenen lämpiminä talvina NAO-indeksi oli positiivinen. Tänä talvena odotetaan jälleen NAO-indeksin kääntymistä positiiviseen suuntaan.

Maailmanlaajuisesti vuosi 2012 on ollut koko mittaushistorian noin yhdeksänneksi lämpiminYhdysvalloissa vuosi 2012 tulee olemaan mittaushistorian kaikkein lämpimin! Pohjoisnavan jääpeite oli pienin koko mittaushistorian aikana, kun taas Etelämantereen merijää oli ennätyslaaja. Muistatko vielä, millainen oli kesän 2012 sää Suomessa?

Vuosina 1881-2010 maapallo lämpeni keskimäärin 0,06 astetta vuosikymmenessä. Vuoden 1971 jälkeen lämpenemistä on tapahtunut 0,166 astetta vuosikymmenessä. Vuosikymmen 2001-2010 oli mittaushistorian lämpimin kaikissa maanosissa ja myös globaalisti sekä meri- että maa-alueilla. Vuosikymmenen vuosista yhdeksän sijoittuu mittaushistorian kymmenen lämpimimmän vuoden joukkoon. Vuonna 2011 ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nousi uuteen ennätykseen ja vuosi olikin mittaushistorian lämpimin La Niña -vuosi.

Ilmastonmuutos näkyy selkeästi tilastoissa ja diagrammeissa, eivätkä sitä - valitettavasti - keikauta mihinkään suuntaan yksittäiset kylmät tai lumiset joulut. Vuodet eivät ole veljeksiä, eikä ilmastonmuutoksesta voi tehdä johtopäätöksiä yksittäisen vuoden tai yksittäisen paikan perusteella. Suomen ilmastoskenaarioista voi lukea aiemmasta blogipostauksestani.

Toivotan lämpöistä ja rauhaisaa joulua kaikille blogini lukijoille!

perjantai 7. joulukuuta 2012

Säilöttyjä unelmia (TV1 ma 10.12.2012 klo 21.30)



Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa

Katja Gauriloff seuraa Dokumenttiprojektin elokuvassa "Säilöttyjä unelmia" (Canned Dreams, Suomi 2012) raviolipurkin matkaa. Tämä ehkä vuoden merkittävimmäksi suomalaiseksi elokuvaksi sanottu dokumentti voitti pääpalkinnon Nordic Film Days -elokuvafestivaaleilla Saksan Lyypekissä. Kannattaa siis asettua television äärelle maanantaina 10.12. kello 21.30-22.50 (TV1).

Portugalilaiset tomaatit, ukrainalainen vehnä, italialainen oliiviöljy ja tanskalainen sianliha matkaavat peräti huimat 30 000 kilometriä pitkin Eurooppaa ennen päätymistään Ranskassa samaan purkkiin. Sieltä tuote vielä kuljetetaan Suomeen. Kaikkiaan tuotteeseen tulee aineksia kymmenestä maasta. Purkin metalli kuljetetaan Brasiliasta asti. Taustalla kummittelee äärimmilleen viritetty teollinen ruokatuotanto.

Kouvolan Sanomissa 27.1.2012 Tuukka Vartiainen kirjoittaa Säilöttyjä unelmia -elokuvasta näin: "Katja Gauriloffin neljä vuotta rakentama elokuva on visuaalisesti vaikuttavasti kokonaisuus, joka todella kannattaa käydä katsomassa juuri valkokankaalta. Kyseessä saattaa olla hyvinkin vuoden merkittävin kotimainen elokuva. -- Seurattavan elintarvikesäilykkeen tapauksessa kilometrejä kertyy uskomattomat 35 000 kilometriä. Syntyprosessi kattaa kymmenen maata ja kaksi mannerta. -- Gauriloff osoittaa merkittävää humanismia kohdistaessaan kameransa niihin ihmisiin, jotka meidän länsimaisten kuluttajien silmissä marginalisoituvat usein nimettömiksi roboteiksi."

Osa Kouvolan Lyseon lukion ympäristöekologian kurssilaisista kävi katsomassa tämän elokuvan Kouvolan kirjaston Mediamajassa. Opiskelijoiden mielipiteitä voit lukea tästä linkistä.

Lisätietoja Säilöttyjä unelmia -elokuvasta (elokuva-arvostelut, trailerit yms.):

Cult24

Facebook

Finnkino

Helsingin Sanomat

Ilta-Sanomat

Suomen elokuvasäätiö

Lue myös nämä:

Vaikeat ekologiset ruokavalinnat

Blog Action Day: Ruoka, ympäristö ja ilmastonmuutos