torstai 23. helmikuuta 2012

Suomenkielinen, tieteellinen opas ilmastoskeptismiin ladattavissa ilmaiseksi

Realistinen näkemys maapallon maa-alueiden lämpötilan muutoksesta vuosina 1973-2010. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla. Lähde: http://www.skepticalscience.com. Yhdistetty maa- ja merialueiden lämpötilakehitys löytyy tästä linkistä.


Ilmastonmuutokseen epäilevästi suhtautuvien skeptikoiden näkemys maapallon maa-aluiden lämpötilan muutoksesta ("ilmaston viilenemisestä") esitettynä sinisillä viivoilla. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla. Lähde: http://www.skepticalscience.com. Yhdistetty maa- ja merialueiden lämpötilakehitys löytyy tästä linkistä.

Suomenkielinen "Tieteellinen opas ilmastoskeptismiin" on nyt ladattavissa ilmaiseksi PDF-muodossa tästä linkistä.

Oppaassa on esitetty selkein kuvin ja tekstein ilmastonmuutoksen todisteet, ihmiskunnan vaikutus ilmastonmuutokseen, arviot ilmastoherkkyydestä, ilmaston lämpenemisen seuraukset jne. Oppaassa on myös runsaasti erittäin havainnollisia diagrammeja. Opas on todella selkeä, yleistajuinen tiivistelmä ilmastonmuutoksesta. Suosittelen!

Lisää hyvää materiaalia löytyy Skeptical Science -sivustolta, jonka teksteistä osa on myös suomennettu. Tältä sivustolta ovat esimerkiksi tässä blogipostauksessani esitetyt diagrammit. Lisää asiaa suomennetuista teksteistä löydät Ilmastotiedosta.

Ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen epäilevästi tai jopa kieltävästi suhtautuvasta ilmastoskeptismistä löydät lisää asiaa Diigosta ja Delicious-herkkulinkeistä.

"Tieteellinen opas ilmastoskeptismiin" pukee asian sanoiksi hyvin:

"Tieteellinen skeptisyys on hyvä asia. Skeptisyys itse asiassa kuuluu tieteen luonteeseen. Aito skeptisyys merkitsee kaiken todistusaineiston huomioonottamista ennen lopullisen johtopäätöksen tekemistä. ‘Ilmastoskeptismiä’ lähemmin tarkastellessamme huomaamme kuitenkin, että todisteita käytetään valikoiden halutun johtopäätöksen perustelemiseksi. Muut todisteet hylätään. Tämä ei ole skeptisyyttä, vaan tieteen ja faktojen ylenkatsomista."

Kannattaa tutustua myös Ilmatieteen laitoksen Ilmasto-oppaaseen ja ilmastonmuutosta havainnollistaviin videoihin.

tiistai 21. helmikuuta 2012

Ekopaasto ilmastopainon vähentämiseksi alkaa 22.2.2012


Suomen ympäristökeskuksen nettisivuilla kerrotaan seuraavasti:

"Ekopaasto kannustaa pudottamaan ilmastopainoa – kirkko ja Suomen ympäristökeskus kampanjoivat yhdessä vähähiilisten elämäntapojen puolesta

Evankelisluterilainen kirkko, Suomen ympäristökeskus ja Suomen Ekumeeninen Neuvosto järjestävät tänä vuonna paastonaikaan ekopaaston, jossa kannustetaan suomalaisia muuttamaan omia elämäntapojaan ilmastoystävällisiksi. Ekopaastoa vietetään perinteisenä luterilaisena paastonaikana tuhkakeskiviikosta pääsiäiseen, 22.2.-8.4.2012.

Paastoviikoilla voi esimerkiksi autoilla vähemmän, jättää lihan ruokalistalta pois, lyhentää suihkussa oloaikaa, sammutella valoja, olla ostamatta kulutustavaroita tai asentaa kännykkäohjattavat termostaatit lämpöpattereihin. Ekopaastoon voi osallistua kampanjan sivustolla osoitteessa ekopaasto.fi. Sivustolla on testi, jonka avulla voi selvittää oman ekopaastoajaluonteensa.

Helsingin piispan Irja Askolan mielestä ekopaasto syntyy luontevasti kirkon ikivanhasta paastoperinteestä, johon kuuluvat ruokavalion keventäminen, oleellisen etsiminen ja oman itsen kriittinen tarkastelu.

'Ympäristöasiat ovat minulle nykyisin syvästi uskosta nouseva kysymys. Minulla ei kristittynä ole oikeutta tuhota luontoa ja käyttää sitä täysin itsekkäästi. Silloin minä vahingoitan jotakin pyhää, jotakin mikä on tarkoitettu säilymään tuleville sukupolville. Ei se ole luotu vain minua varten.'

Kilvoittelu ja solidaarisuus palautettava arkipäivään

Askolan mielestä sanat kilvoittelu ja solidaarisuus täytyy palauttaa museo-osastolta arkipäivään. 'Luovuttaminen ja kyynisyys eivät kuulu kristityn asenteisiin, mutta tuhoa tuovista asioista luopuminen kylläkin. Vaikka emme voi varmasti tietää, ratkeavatko maapallon ongelmat arjen valintojemme avulla, kannattaa ainakin yrittää.'

Askola on yksi kampanjan kymmenestä ekopaastoajasta. Paaston aikana Irja Askola pyrkii vahvistamaan omia perusvalintojaan: julkisten kulkuneuvojen suosimista, kierrätystä, reilun kaupan tuotteiden käyttöä sekä lisäämään kävelyä. Muita ekopaastolupauksen tehneitä ovat kirjailija Kaari Utrio, tähtitieteilijä Esko Valtaoja, sarjakuvapiirtäjä Kaisa Leka, toimitusjohtaja Jaakko Nevanlinna, europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen, ohjaaja Kalle Holmberg, kansanedustaja Kimmo Tiilikainen, pikajuoksija Johanna Manninen sekä professori Jyri Seppälä Suomen ympäristökeskuksesta.

Fiksu tuote paastoaa puolestasi

Jyri Seppälän mielestä saatamme helposti siirtää vastuumme ilmastonmuutoksen hillitsemisestä ajatellen, että se kuuluu kansainvälisiin neuvotteluihin tai kiinalaisille. Kuitenkin jokainen voi tehdä arjessaan hiilijalanjälkeään pienentäviä valintoja esimerkiksi ostamalla kodin energiatehokkuutta lisääviä älysovelluksia.

'Ekopaastoa voi siis toteuttaa myös laittamalla fiksut tuotteet ja palvelut paastoamaan puolestasi. Tällaisella toiminnalla on mahdollisuus lisätä ilmastoystävällisten tuotteiden ja palveluiden kysyntää. Näin kuningaskuluttaja voi tukea kestävän talouden työpaikkojen syntymistä, millä luodaan myös uusia vientimahdollisuuksia', Seppälä sanoo."

Julkaisen tekstin blogissani Suomen ympäristökeskuksen luvalla.


Lue myös nämä:


Vaikeat ekologiset ruokavalinnat

Blog Action Day: Ruoka, ympäristö ja ilmastonmuutos

Paha, pahempi, pullovesi!

Join aamupalalla 90 litraa vettä!

Mitä laitetaan? Yksi kuormittunut maapalloko?

Maapallon terveystarkastus

Maapallon ylikulutuspäivä 27.9.2011

"Ilmastonmuutos on kiinalaisten syytä, ei minun!"

maanantai 20. helmikuuta 2012

Kevään ja kesän 2012 sääennuste

Kuvan (c) pressmaster - Fotolia.com

Millainen on kevään ja kesän 2012 sää? Tässä luettavaksenne tuoreimpia vuodenaikaisennusteita, jotka on tehty helmikuussa 2012. Tulossa näyttäisi olevan tavanomainen tai aavistuksen tavanomaista lämpimämpi kevät ja kesä. Varsinkin Lapin kesä näyttäisi useissa ennusteissa erinomaiselta. Uudemmat ennusteet päivittyvät tämän blogipostauksen linkkeihin ja laitan niitä myöhemmin myös kommenttina tämän tekstin loppuun. Heti aluksi on kuitenkin sanottava, että näihin sään vuodenaikaisennusteisiin voi suhtautua vain puolivakavasti. Vaikka ne ovatkin tieteellisiä ja luotettavampia kuin vanhan kansan ennusteet, nämä pitkän aikavälin sääennustemallit ovat vasta kehittelyasteella.

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) on tehnyt vuodenaikaisennusteen, jonka mukaan kevään (maaliskuu-toukokuu) keskilämpötilan arvioidaan olevan Suomessa 0,5-1,0 astetta tavanomaista korkeampi. Sademäärät vaikuttavat tavanomaisilta. ECMWF:n vuodenaikaisennusteita ja kuukausiennusteita seurataan tarkemmin Ilmatieteen laitoksen nettisivuilla.

Venäjän ilmatieteen laitos ennustaa Suomeen maalis-huhti-toukokuuksi keskimääräistä lämpimämpää. Sademäärä näyttäisi olevan normaali, aivan eteläisimmässä Suomessa jopa sen alle.

Yhdysvaltalainen NOAA/NWS ennustaa viimeisimmässä ennusteessaan meille lämmintä kevättä ja alkukesää (maalis-kesäkuu). Keskikesä näyttää varsin tavanomaiselta. Sen sijaan syksy ja loppuvuosi ovat tämänhetkisen ennusteen mukaan keskimääräistä viileämpiä. Tuoreimmat ennustekartat päivittyvät jatkuvasti nettisivuille (linkki ei välttämättä aukea ensimmäisellä klikkauksella). Lisää ennustekarttoja löytyy täältä.

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society) ennusteissa kevät ja kesä (maalis-elokuu) näyttävät Suomessa lämpötiloiltaan täysin tavanomaisilta. Vain jakso huhti-kesäkuu saattaa olla hieman tavanomaista lämpimämpi. Lisäksi Lapissa voi olla tavanomaista lämpimämpää myös kesä-elokuussa, mutta tästäkään ei ole kovin selkeää signaalia. Päivitetyt ja yksityiskohtaiset ennusteet löytyvät nettisivulta, jossa aukeavat ensin sade-ennusteet (precipitation). Valitse Forecast Type > Temperature, jos haluat nähdä lämpötilaennusteet.

Ranskan Ilmatieteen laitos antaa kaikkein yksityiskohtaisimmat ennustekartat. Maaliskuussa Eurooppa näyttää voimakkaasti kahtia jakautuneelta. Koillis-Euroopassa on tavanomaista kylmempää ja mitä enemmän kohti lounasta mennään, sitä lämpimämpää (jopa selvästi tavanomaista lämpimämpää) tulee. Suomen alue näyttää maaliskuussa asteen tai parin verran normaalia kylmemmältä. Lisäksi tänne ennustetaan normaalia kosteampaa, mikä tarkoittaa käytännössä lumisateita. Huhti-toukokuussa kahtiajako ei ole yhtä voimakas, vaikka nytkin aivan pohjoisimmassa Euroopassa näyttäisi olevan tavanomaista viileämpää, etelässä selvästi lämpimämpää. Suomen alueella huhti- ja toukokuu vaikuttaisivat jo tavanomaisilta, toukokuu ehkä kostealta. Kesäkuuksi Suomeen ennakoidaan tavanomaista tai hieman tavanomaista lämpimämpää säätä. Etelä-Eurooppaa kohti mentäessä tavallista lämpimämmän sään todennäköisyys kasvaa. Heinäkuussa Suomi näyttäisi lämpötiloiltaan tavanomaiselta lukuun ottamatta Lappia, jossa saattaa olla 0,5-1 astetta tavanomaista lämpimämpää ja kuivaa. Todennäköisimmin tavanomaista lämpimämpää säätä on Lounais-Euroopassa. Malliennusteeseen sisältyvien epävarmuuksien takia tällainen tulkinta näin tarkasti kuukausittain, valtioittain ja asteluvuin voi kuitenkin antaa hyvinkin virheellisiä tuloksia.

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño - La Niña -syklin vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.

Suomessa vallitsee väli-ilmasto, jossa on sekä meri-ilmaston että mannerilmaston piirteitä. Tuulen suunta vaikuttaa ratkaisevasti siihen, kumpi näistä piirteistä on voitolla. Yleensä meillä vallitsevat lounais- ja länsituulet, mutta toisinaan voimme olla pitkäänkin Venäjältä tulevan mantereisen vaikutuksen alaisina.

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo. Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, ns. vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja. Jos kesästä ennustetaan keskimääräistä lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko kesä on vähän tavanomaista lämpimämpi (ei hurjia helteitä) tai 2) sitä, että kesälämpötilat ovat suurimmat osan ajasta aivan normaaleja (vähän alle tai vähän yli tavanomaisen), mutta jossakin vaiheessa on kunnon helleaalto. (Vertaa: Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.)

Koko vuoden 2012 globaalin ennusteen voit lukea tästä linkistä.

Tässä muuta mielenkiintoista luettavaa vaikkapa kevään lumituiskujen ja kesän mahdollisten sadepäivien ratoksi:

Hiilidioksidipäästöjen kasvu kiihtyi vuonna 2010

Hyvää toilettien ja pisuaarien juhlapäivää!

"Ilmastonmuutos on kiinalaisten syytä, ei minun!"

Ilmastonmuutos tilastoissa ja diagrammeissa

Join aamupalalla 90 litraa vettä!

Kuva-arvoitus

Maaoravasta tuli tikutaku!

Maapallon terveystarkastus

Meitä on nyt 7 miljardia - vai onko?

Mikä on maailman vaarallisin ammatti?

Mittaushistorian 20 lämpimintä vuotta: 2010 kaikkein kuumin?

Mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimin La Niña -vuosi 2011 jatkoi lämpimien vuosien sarjaa

Mitä laitetaan? Yksi kuormittunut maapalloko?

Paha, pahempi, pullovesi

Pohjoismaisen ilmastopäivän voitto Kouvolaan

Sinulla on kultainen kännykkä!

Vaikeat ekologiset ruokavalinnat

Vuosi 2011 oli maailmanlaajuisesti lämmin ja sateinen

Huom.! Voit jakaa tämän tekstin alla olevasta kuvakkeesta Facebook- tai Twitter-sivullesi, jotta voit myöhemmin käydä kätevästi tarkastamassa vuodenaikaisennusteeseen tulevat päivitykset.

Kirjoitan myös Ilmastotietoon, jossa olevat kirjoitukseni löytyvät tästä linkistä.

perjantai 10. helmikuuta 2012

Risto Isomäki kertoi Kouvolan Lyseon lukiossa tulevista kirjoistaan ja ilmastonmuutoksen estämisestä

Risto Isomäki Kouvolan Lyseon lukiossa 9.2.2012

Kirjailija ja tiedetoimittaja Risto Isomäki vieraili Kouvolan Lyseon lukiossa torstaina 9. helmikuuta 2012. Auditoriossa häntä oli kuuntelemassa noin sata Kouvolan Lyseon lukion ja Kouvolan iltalukion (myös amis- ja kauppislukion) opiskelijaa ja opettajaa.

Risto Isomäen henkilökohtainen herääminen ympäristöasioihin

Risto Isomäki kiinnostui luonnosta jo lapsena. Hieman yli kymmenvuotiaana häntä huoletti mummolan lähiharjun tuhoaminen ja hän kirjoittikin asiasta kirjeen ympäristöviranomaisille. Kaikesta huolimatta harju kuitenkin tuhottiin.

Ilmastonmuutoksesta Isomäki kirjoitti ensimmäistä kertaa ollessaan toimitusharjoittelija Etelä-Suomen Sanomissa. Tämän jälkeen hän keskittyi kehitysyhteistyöprojekteihin Afrikassa ja Intiassa. Opiskeluaikanaan 1980-luvulla Isomäki pitikin nälänhätää ja köyhyyttä maapallon vakavimpina ongelmina.

Varsinainen herätys ilmastonmuutosasioihin tapahtui vuonna 1984, kun Isomäki matkusti Bangladeshissa jokilaivalla Brahmaputran suistoalueella. Siellä Isomäki huomasi, kuinka suuria kyliä oli rakennettu vain hiukan merenpinnan tason yläpuolelle. Hän oivalsi, että ilmastonmuutoksesta aiheutuva merenpinnan nousu olisi hyvin kohtalokas. Ilmastonmuutos iskeekin pahimmin juuri köyhiin ihmisiin.

Ilmastonmuutoksen vakavuus kävi Isomäelle erityisen selväksi vuodesta 2003 alkaneiden tapahtumien seurauksena. Vuosina 2003-2004 Grönlanti ja Länsi-Antarktis alkoivat sulaa. Vuonna 2005 Länsi-Siperian ikirouta-alue alkoi sulaa. Vuonna 2006 Itä-Antarktis alkoi sulaa. Vuonna 2008 Siperian pohjoispuolella oleva mannerjalustan ikirouta ja sitä myötä metaaniklatraatit alkoivat sulaa. Alueelle ilmestyi kymmenien metrien kokoisia purkauksia. Vuonna 2011 havaittiin jo jopa yli kilometrin kokoisia purkauksia.

Isomäki on optimistinen ratkaisukeinojen keksijä

Isomäki on kuitenkin kaiken pessimistisen tiedon keskellä optimistinen. Hänen mukaansa toivo ei ole mennyttä, mutta pelkkä päästöjen vähentäminen ei riitä. Lisäkeinoina tarvitaan hiilidioksidin poistamista ilmasta ja Jäämeren keinotekoista viilentämistä, jotta metaanipurkaukset saadaan loppumaan.

Laptevinmeren pohjavesi on lämmennyt kolme astetta. Isomäen mielestä venäläisten pitäisi alkusyksyisin leikata rantajää irti rannasta jäänmurtajilla. Näin jääpeite pääsisi ajelehtimaan kauemmaksi merelle ja lämpö pääsisi karkaamaan jäättömästä merestä.

Ilmaston lämpenemistä aiheuttava ongelma on myös se, että merien yllä on vain vähän pilviä, eivätkä ne ole kovin valkoisia. Laivaliikenteellä voi kuitenkin olla ilmastoa viilentävä vaikutus, koska laivojen rikkipäästöt toimivat tiivistymishiukkasina, joiden ympärille pilvet alkavat muodostua. Siksi uudet sopimukset laivojen rikkipäästöjen vähentämiseksi voivatkin olla ilmaston kannalta haitallisia. Isomäen mielestä laivojen rikkipäästöt pitäisi sallia syrjäisillä merialueilla. (Lisää asiaa Ilmastotiedossa.)

Nasan mukaan vuonna 2005 maapallo lämpeni 0,85 wattia per neliömetri ja tällä hetkellä enää 0,5 wattia per neliömetri. Isomäen mukaan lämpenemistä ovat hidastaneet Kiinan ja Intian lisääntyneet rikkipäästöt sekä kasvaneen laivaliikenteen vaikutus. Laivaliikenne lisääntyy vuosittain parilla prosentilla, ja kaikkiaan laivaliikenteen viilentäväksi vaikutukseksi on arvioitu noin 0,6 wattia per neliömetri.

Isomäen mukaan merien raudanpuutosalueille pitäisi myös kylvää rautapölyä. Keväinen planktonkukinta kuluttaa raudan lähes loppuun, jolloin kesällä planktonia on enää vähän. Kuitenkin plankton tuottaisi luonnollisesti dimetyylisulfidia, viilentävää rikkiyhdistettä.

Isomäki kuitenkin huomauttaa, että rikin lisäämisen ohella tarvitaan ehdottomasti tekoja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Muuten olemme vaarallisella tiellä. Kolmasosa ilmaan päästetystä hiilidioksidista sitoutuu lopulta hiilihappona mereen, jolloin meret happamoituvat. Merien happamoituminen onkin yksi ilmastonmuutoksen vakavimmista seurauksista. Pahimmin happamoituneilla merialueilla kalkkikuoristen eliöiden kuoret alkavat liueta 2050-2060 -luvuilla. Tilanne vain pahenee seuraavina vuosikymmeninä. (Lisää asiaa Ilmastotiedossa.)

Helpoiksi hiilidioksidin poistokeinoiksi Isomäki ehdottaa suurten, vanhojen puiden kasvattamista, metsiä, soiden paksuja turvekerroksia ja jätevesien puhdistamista yksisoluisilla levillä. Lisäksi laidunmaiden maaperästä pitäisi huolehtia siten, että näistä nykyisistä hiilidioksidin päästölähteistä tulisi hiilinieluja. Suomessa hiiltä olisi helppo varastoida pitkiksi ajoiksi esimerkiksi antamalla metsäpuiden kasvaa jopa parisataavuotiaiksi. Hyvänä esimerkkinä Isomäki mainitsi Kouvolan Elimäellä sijaitsevan Mustilan arboretumin vanhat douglaskuuset.

Mitä jokainen kansalainen voi tehdä?

Isomäen mielestä jokainen kansalainen voi omillakin valinnoillaan vaikuttaa ilmastonmuutoksen estämiseen. Keskeisenä asiana Isomäki näkee liharavinnon vähentämisen ja ainakin osittaisen siirtymisen kasvisruokavalioon. Isomäki arvioi liharuoan tuotannon aiheuttavan kasvihuonepäästöjä jopa enemmän kuin virallisesti on arvioitu. Laskelmissa ei nimittäin ole otettu huomioon laidunmaiden päästöjä. Lisäksi karjanlannan typestä saattaa uusien tutkimusten mukaan vapautua jopa kaksi tai kolme kertaa aiempaa arvioitua enemmän typpioksiduulia eli dityppioksia, ns. ilokaasua, joka on voimakas kasvihuonekaasu.

Isomäki kiinnittäisi huomiota myös asuntojen suunnitteluun ja lämmitykseen. Talot pitäisi rakentaa siten, että osan huoneista voisi jättää talvella tarvittaessa lämmittämättä esimerkiksi matkojen aikana. Tällöin näissä huoneissa ei saisi olla esimerkiksi vesiputkia, joita ei pystytä tyhjentämään. Lisäksi Isomäki korostaa asuntojen kunnollista eristämistä. Tähän on nykyään saatavilla uusia, entistä tehokkaampia eristeitä, joista Isomäki mainitsi esimerkkinä aerogeelit ja tyhjiöeristeet.

Autoilussa pitäisi kiinnittää huomiota sekä auton valintaan että turhan autoilun välttämiseen. Lentoliikenteen kokonaispäästöt kaikkia maapallon kasvihuonekaasupäästöjä ajatellen ovat pienet, mutta yksilön päästöjä laskettaessa niiden osuus on erityisen merkittävä. Siksi turhaa lentämistä olisi syytä välttää. Aiemmin Isomäki on kiinnittänyt huomiota myös siihen, että erityisesti yölentoja pitäisi vähentää. Yöaikaan lentokoneiden aiheuttamilla tiivistymisjuovilla nimittäin on merkittävä lämmittävä vaikutus.

Yleisöä hieman huvitti Isomäen ohje saksalaisten aurinkopaneelien suosimisesta. Tätä Isomäki kuitenkin perusteli sillä, että Saksa on ollut aurinkopaneelien edelläkävijä. Siellä tähän teollisuuden alaan on investoitu paljon, ja pitkien tuotantosarjojen ansiosta hintataso onkin saatu merkittävästi aiempaa alemmaksi. Siksi Isomäen mukaan nimenomaan saksalaisten aurinkopaneelien suosiminen kannattaa, koska se vaikuttaa merkittävästi hintojen laskuun. Aurinkosähköstä on tulossa fossiilisilla polttoaineilla tuotettua sähköä edullisempaa.

Isomäen julkaistut kirjat

Isomäki on kirjoittanut seitsemän romaania, lukuisia tietokirjoja ja yhden novellikokoelman. Hänen tunnetuin kirjansa on ekologinen jännitysromaani Sarasvatin hiekkaa, jossa teemana on lähitulevaisuudessa tapahtuva jäätiköiden sulaminen ja sitä seuraava megatsunami. Kirjan aihio syntyi keväällä 2001, kun Isomäki matkusti Intiaan. Intialaiset meriarkeologit kertoivat löytäneensä kaikuluotainkuvista merenalaisen kaupungin, kuin Atlantiksen. Seuraavana vuonna australialaiset geologit löysivät merenpohjasta jälkiä valtavista tsunamiaalloista.

Litium 6 -romaaniin syntyi idea, kun Isomäki kuuli japanilaisten suunnitelmista rakentaa kerrostalojen kellareihin pieniä ydinvoimaloita. Fukushiman tapahtumien jälkeen tätä ei varmaankaan kuitenkaan ikinä toteuteta.

Jumalan pikkusormi on utopia uusiutuvan energian varaan rakentuvasta maailmasta.

Uusimman kirjanCon rit teemana on kryptoeläintiede eli kryptozoologia. Tämä ”tieteenala” tutkii sellaisia eläimiä, joiden olemassaolosta ei ole varmuutta. Tällaiset kryptidit voivat Isomäen mukaan olla joko taruolentoja, sukupuuttoon kuolleita lajeja tai tieteelle vielä tuntemattomia elossa olevia lajeja, jotka joko ovat hyvin harvinaisia (populaatioidensa viimeisiä, sukupuuttoon kuolevia yksilöitä) tai erityisen piilottelevia. Voi siis olla olemassa lajeja, jotka uhataan menettää edes tietämättä niiden olemassaolosta.

”Con rit” -kirjan idea syntyi, kun Isomäki huomasi, että muinaisten meksikolaisten kansojen pääjumalana ollut suuri, töyhtöpäinen käärme muistuttaa hyvin paljon kiinalaisten ja intialaisten merilohikäärmettä. Meksikossa meren rannoilla eläneet kansat pitivät töyhtöpäistä käärmettä todellisena olentona, mantereen keskellä eläneet kansat taruolentona. Voisiko siis olla niin, että kyseessä onkin ollut todellinen meressä elänyt eliö? Isomäki ei ole tästä varma, mutta lukuisat vanhat silminnäkijähavainnot viittaavat tähän suuntaan. Havainnot päättyvät yleensä mainintaan, että olentoa ammuttiin päähän.

Isomäeltä tulossa olevat romaanit

Isomäellä on aina samanaikaisesti tekeillä useita romaaneja eri kehittelyvaiheissa. Niin on myös tällä hetkellä. Tämä on Isomäen mukaan paras työskentelytapa, koska näin voi tehdä limittäin taustatyötä useaan eri kirjaan. Ilman tällaista työskentelytapaa kirjojen ilmestymisväli voisi olla 15 vuotta. Isomäki pitää 2-3 viikon kirjoittamisjaksoja, jolloin hän keskittyy vain kirjoittamiseen. Muina aikoina hän kiertää esiintymässä, antaa haastatteluja jne.

Aktiivisimmassa työstövaiheessa Isomäellä on tällä hetkellä kaksi romaania. Toinen näistä keskittyy Mustanmeren ekologiaan ja indoeurooppalaisten kielten nopean synnyn arvoitukseen. Kantakieli lienee kehittynyt aroalueella Mustanmeren ja Kaspianmeren pohjoispuolella. Metsäalueella sen sijaan syntyi uralilainen kantakieli. Hevosten kotouttaminen ja villaa tuottavien lampaiden syntyminen tapahtuivat uralilaisten kielten puolella.

Toinen, jo pidemmällä oleva käsikirjoitus on eräänlainen ”Sarasvatin hiekan” jatko-osa. Isomäen mielestä Milankovicin syklit eli maapallon akselikallistuman, akselisuunnan ja radan muutokset selittävät hyvin eteläisen pallonpuoliskon jääkaudet eli eteläisellä pallonpuoliskolla tapahtuneet jäätiköiden kasvut ja kutistumiset. Pohjoisella pallonpuoliskolla ongelmana kuitenkin ovat Dansgaard-Oeschgerin tapaukset, jotka näyttävät lämpötilan muuttuneen muutamassa kymmenessä vuodessa jopa 9-16 astetta. Tällaisista tapahtumista on saatu viitteitä Grönlannin mannerjäätikön jääkairausnäytteistä, vuoristojäätiköistä ja järvien pohjasedimenteistä.

Isomäen mukaan tällaiset nopeat ilmastonmuutokset saattavat selittää perinteistä teoriaa paremmin myös Salpausselkien synnyn. Isomäen mukaan vanhassa selityksessä on kaksi oleellista heikkoutta. Jos Salpausselät ovat syntyneet jääkauden päättymisvaiheessa kahden noin 200 vuotta kestäneen viileämmän jakson aikana, miksi näin lyhyen muodostumisvaiheen seurauksena Salpausselissä on kuitenkin jopa puolet Suomen sorasta ja hiekasta? Entä miksei Grönlannissa, jossa mannerjään reuna on pysynyt paikallaan satoja tai tuhansia vuosia, ole syntynyt Salpausselkien kaltaisia muodostelmia? Olisiko siis sittenkin niin, että Salpausselät ovatkin syntyneet mannerjäätikön sulamisen äärimmäisen huipun aikana?

Kun kelluva merijää sulaa, se ei enää heijasta lämpösäteilyä pois, vaan lämpö imeytyy mereen. Näin lämpeneminen kiihtyy. Tämä voi puolestaan lisätä jäävuorten purkautumista Atlantille. Tätä nopeaa lämpenemistä voi kuitenkin Isomäen mukaan seurata nopea viileneminen. Kun jäävuori sulaessaan pirstoutuu pieniksi kappaleiksi, se peittää alleen valtavan laajat merialueet, jolloin lämpösäteilyä alkaa taas nopeasti heijastua pois. Näin tapahtuu äkillinen viileneminen.

Miksei viileneminen sitten pysäytä mannerjäätiköiden sulamista? Syynä voi Isomäen mielestä olla se, että jään alta on tullut esiin paljon levää ja pölyä. Tämä jään tummeneminen lisää sulamista, vaikka ympäröivät alueet viilenevät.

Mielenkiintoisia pohdintoja! Odotan innolla Risto Isomäen seuraavia kirjoja ja suosittelen hänen teoksiaan kaikille. Kannattaa kuitenkin muistaa, että romaaneissa on sekoitettu faktaa ja fiktiota ja faktaosuuskin on osin spekulaatiota. Joka tapauksessa kuitenkin mielenkiintoisia ajatuksia.

Sarasvatin hiekasta on tehty myös sarjakuvien Finlandian voittanut sarjakuvakirja ja useita teatteriesityksiä. Tuorein näistä teatteriesityksistä tulee ensi viikolla ensi-iltaan Espoon kaupunginteatterissa. Espoossa muuten esitetään talvilomaviikolla myös erinomaista Globen uupuneet -näytelmää. Kannattaa käydä katsomassa molemmat näytelmät, mikäli liikutte siellä suunnalla!

Lisätietoja Risto Isomäestä ja hänen kirjoistaan





keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Vuosi 2011 oli maailmanlaajuisesti lämmin ja sateinen


NASAn mukaan vuosi 2011 oli maailmanlaajuisesti 9. lämpimin mittaushistoriassa. Videon lähde: Union of Concerned Scientists, YouTube.

Japanin ilmatieteen laitos on nyt vahvistanut, että vuosi 2011 oli maailmanlaajuisesti mittaushistorian (alkaen vuodesta 1891) 12. lämpimin, 0,07 astetta lämpimämpi kuin vuosien 1981-2010 keskiarvo. Tämä siitäkin huolimatta, että viime vuonna vaikutti viilentävä La Niña -ilmiö.

Pelkkiä maa-alueita katsottaessa lämpötila oli mittaushistorian 9. lämpimin, 0,20 astetta yli vuosien 1981-2010 keskiarvon.

NOAA:n mukaan vuosi 2011 oli mittaushistorian (alkaen vuodesta 1880) 11. lämpimin, 0,51 astetta yli 1900-luvun maailmanlaajuisen keskiarvon (keskiarvo 13,9 celsiusastetta). Viime vuosi oli 35. peräkkäinen vuosi, jolloin lämpötila ylitti keskiarvon! Vuodesta 1976 alkaen kaikki vuodet ovat siis olleet keskimääräistä lämpimämpiä.

Maa-alueilla lämpötila oli mittaushistorian 8. korkein, 0,83 astetta yli 1900-luvun keskiarvon.

NOAA:n mukaan vuosi 2011 oli maailmanlaajuisesti mittaushistorian toiseksi sateisin. Toistaiseksi sateisin vuosi on ollut 2010.

Muiden tutkimuslaitosten mittauksiin voi tutustua aiemmissa postauksissani "Vuosi 2011 oli mittaushistorian noin kymmenenneksi lämpimin. Mikä on ennuste vuodelle 2012?" ja "Mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimin La Niña -vuosi jatkoi lämpimien vuosien sarjaa.".