keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Meitä on nyt 7 miljardia - vai onko?

YK:n mukaan maapallolla ylittyy seitsemän miljardin asukkaan raja 31. lokakuuta 2011.

Kuva: (c) Alena Ozerova - Fotolia.com



Ensimmäisen miljardin asukkaan raja maapallolla ylittyi arvioiden mukaan vuonna 1804. Seuraavan miljardin saavuttamiseen kului 123 vuotta. Maailman väestönkasvu oli nopeimmillaan vuosina 1963-1970, jopa 21 promillea (2,1 %) vuodessa.

-Vuonna 10 000 eaa.: maapallolla kuusi miljoonaa asukasta
-Vuonna 0: maapallolla 250 miljoonaa asukasta
-Vuonna 1804: maapallolla miljardi asukasta
-Vuonna 1927: maapallolla 2 miljardia asukasta (uusi miljardiluku täyttyi 123 vuodessa)
-Vuonna 1960: maapallolla 3 miljardia asukasta (uusi miljardiluku täyttyi 33 vuodessa)
-Vuonna 1974: maapallolla 4 miljardia asukasta (uusi miljardiluku täyttyi 13 vuodessa)
-Vuonna 1987: maapallolla 5 miljardia asukasta (uusi miljardiluku täyttyi 12 vuodessa)
-Vuonna 1999: maapallolla 6 miljardia asukasta (uusi miljardiluku täyttyi 12 vuodessa)
-Vuonna 2011: maapallolla 7 miljardia asukasta (uusi miljardiluku täyttyi 12 vuodessa)

Maailman väkiluku ylitti YK:n mukaan kuuden miljardin rajan 12.10.1999. Kouvolan Sanomat kirjoitti 13.10.1999 näin: ”Meitä on kuusi miljardia. Maailman kuudes miljardis asukas syntyi Sarajevossa? Maailman kuudes miljardis ihminen syntyi YK:n tilastojen mukaan varhain tiistaina Sarajevossa. Poikavauva näki päivänvalon muutama minuutti yli puolenyön sarajevolaisessa yliopistosairaalassa. Pojan äiti ja isä ovat Bosnian muslimeja. Bosniassa kajsipäiväisellä vierailulla oleva YK:n pääsihteeri Kofi Annan tapasi vastasyntyneen.” Siis etukäteen oli päätetty, että ensimmäinen tuona päivänä sairaalassa syntyvä lapsi on se maapallon kuudes miljardis ihminen, koska YK:n pääsihteeri sattui juuri tuolloin olevan alueella vierailulla. Melkoista mediapelleilyä ja sirkusta!

Maailmassa on nyt kaksi valtiota (Kiina ja Intia), joiden väkiluku on yli miljardi. Ennen vuotta 2050 Intia ohittanee väkiluvussa Kiinan.

Lähes puolet kaikista maapallon ihmisistä on alle 25-vuotiaita. Toisaalta kasvaneen eliniän myötä maailman väestö on vanhenemassa. Maailmassa on jo yli 100 000 yli satavuotiasta. Vuodenvaihteessa 2005-2006 tapahtui historiallinen käänne: maapallolla syntyy nyt lukumääräisesti enemmän ihmisiä kaupungeissa kuin maaseudulla. Yli puolet maapallon ihmisistä asuu nyt kaupungeissa, 80 % 2100-luvulla.

Yhden arvion mukaan maailman väkiluku kasvaa noin 2,5 hengellä sekunnissa eli noin 78 miljoonalla hengellä vuodessa. Euroopassa, Japanissa ja Pohjois-Amerikassa väestönkasvu on lähes pysähtynyt tai väestö on alkanut jopa vähentyä. Nopeinta väestönkasvu on Afrikassa. Sielläkin kasvu on kuitenkin hidastunut syntyneisyyden alentumisen ja kuolleisuuden lisääntymisen vuoksi. Erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa aids-tilanne on hyvin paha (paikoin hiv-tartunta eli hi-virus jopa 1/3:lla väestöstä, esim. Botswanassa lähes 40 % 15-49 –vuotiaista kantaa hi-virusta). Aids-kuolemien vuoksi odotettavissa oleva elinikä on laskenut useissa valtioissa 10-25 vuotta. Väestö kuitenkin kasvaa yhä syntyvyyden vuoksi.


Kuva: (c) Anatoly Tiplyashin - Fotolia.com

Monissa maissa väestölaskentojen tiedot ovat vanhentuneita ja epäluotettavia. Miljoonia syntymiä ja kuolemia ei ole laskettu. On olemassa valtava epävarmuus nopeudesta, jolla naiset synnyttävät. Hyvä esimerkki on Etelä-Saimaa -lehdestä 30.4.1994: ”Ennen vaaleja IEC ilmoitti Etelä-Afrikan äänioikeutettujen määräksi 22 709 152. Monet kyselivät torstaina, kuinka äänestysliput olivat voineet loppua, kun äänioikeutettujen määrä tiedettiin näin täsmällisesti. Äänioikeutettujen määrä oli laskettu asukasluvun perusteella. Vuoden 1991 väestönlaskennassa asukasluvuksi saatiin 41 miljoonaa. Laskenta oli tarkkaa vain valkoisten asuma-alueilla, missä laskijat kävivät joka talossa. Mustien asuma-alueille laskijat eivät sen sijaan uskaltautuneet. Siellä laskennan perusteena olivat ilmavalokuvat. Ei siis ihme, että Johannesburgin liepeillä sijaitsevan mustien alueen Soweton asukasmääräksi ilmoitettiin 2-4 miljoonaa.”

Ongelmia on ollut myös Venäjän väestölaskennoissa (Kouvolan Sanomat 16.10.2010): ”Venäjän kansa lasketaan asukas kerrallaan. Väestölaskenta voi tuottaa yllätyksiä. -- Moni ei ole kotona päiväsaikaan ja vaikka olisikin, ei välttämättä avaa ovea vieraille. Ja kaikki eivät halua antaa kaikkia tietoja. -- Noin 650 000 väestölaskijaa jalkautui reiluksi viikoksi kenttätyöhön torstaina. -- Esimerkiksi vuoden 2002 laskennassa paljastui, että Moskovassa oli kaksi miljoonaa arvioitua enemmän asukkaita. -- Kaikki eivät kuitenkaan väestölaskennoista innostu. Venäjällä arvioidaan olevan 10-12 miljoonaa laitonta maahanmuuttajaa, jotka tuskin ilmestyvät vapaaehtoisesti rekisteröitäviksi. Monet pelkäävät myös rikollisia eivätkä päästä tuntemattomia kotiinsa. Oma kysymysmerkkinsä ovat Siperian ja Kaukoidän paimentolaiset, jotka eivät asu pysyvästi yhdessä paikassa.”

Jopa Yhdysvalloissa väestötilastot ovat vain arvioita, koska tarkan tilastoinnin katsotaan loukkaavan yksilön vapautta. Monissa kehitysmaissa ei edes ole väestörekisteriä. Kehitysmaiden väestölaskennoissa saatetaan tehdä myös tahallisia virheitä. Alueen väestömäärää voidaan liioitella, jotta alue saisi enemmän esimerkiksi kansanedustajien paikkoja tai rahallista tukea.

Toisaalta yksi ongelma väestötilastoissa on väestömäärän aliarvioiminen. Myös kehittyneissä maissa arvellaan laskentojen ulkopuolelle jäävän enintään kolme prosenttia ihmisistä. Niinpä monissa maissa väestötilastoja pyöristetään ylöspäin.

Tutkija Sergei Scherbov kuitenkin sanoo, että näin vaarana on väestömäärän arvioiminen liian suureksi. Maailmassa on tapahtunut dramaattinen syntyneisyyden lasku viime vuosikymmeninä. Keskimäärin nainen synnyttää nyt vain 2,5 lasta, puolet siitä, mitä synnytettiin hänen isoäitinsä aikaan 50 vuotta sitten. Niinpä uusia tulokkaita voi olla paljon vähemmän kuin väestötieteilijät olettavat.

Kiinassa väestönlaskennan tiedot viittaavat siihen, että keskimääräinen nainen saa 1,2 lasta. Valtion väestötieteilijät kuitenkin uskovat, että ihmiset piilottelevat kymmeniä miljoonia vauvoja kiertääkseen yhden lapsen politiikkaa. Siksi keskimääräisen lapsiluvun arvioidaan olevan 1,8. Tutkija Zhongwei Zhao ja australialainen National University kuitenkin arvioivat raakadatan voivan olla lähempänä totuutta.

Intian väestökehitys on vieläkin epävarmempaa. YK arvioi, että maan väkiluku kasvaa nykyisestä 1,2 miljardista 1,7 miljardiin vuoteen 2050 mennessä, joten se ohittaisi Kiinan väkiluvun. Tutkijat Wolfgang Lutz ja Sergei Scherbov kuitenkin ennustavat väkiluvuksi 1,4 miljardia (vaihteluväli 1,1-1,7 miljardia).


Nyt 31.10.2011 maapallon seitsemännen miljardin ihmisen synnynpaikaksi on Helsingin Sanomien mukaan sovittu Lucknowin alue Intian runsasväkisimmässä Uttar Pradeshin osavaltiossa. Lisäksi on päätetty, että seitsemäs miljardis ihminen on tyttö. Tällä halutaan kiinnittää huomiota siihen ongelmaan, että monia tyttöjä abortoidaan jo sikiöinä, kun sukupuoli on paljastunut ultraäänitutkimuksissa. Tämän seurauksena Intiasta puuttuu seitsemän miljoonaa tyttöä. Uusimman (v. 2011) väestötilaston mukaan Intiassa on nykyään enää 914 tyttöä tuhatta poikaa kohden, Punjabin osavaltiossa ainoastaan 846 tyttöä tuhatta poikaa kohti. Samalla tavalla Kiinastakin puuttuu kymmeniä miljoonia tyttöjä, joten kymmenet miljoonat nuoret miehet voivat jäädä ilman aviopuolisoa.

Joissakin uutisissa maailman seitsemännen miljardin ihmisen on kerrottu syntyvän Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, koska tuolla alueella syntyneisyys on kiivainta koko maapallolla. Tutkijat Wolfgang Lutz ja Sergei Scherbov kuitenkin arvioivat, että todellisuudessa maailman väkiluku ylittää 7 miljardin rajan luultavasti vasta alkuvuodesta 2013. Epävarmuuksien takia se voisi tapahtua niinkin myöhään kuin vasta vuonna 2020.


Oikeastaan tarkalla päivämäärällä, milloin 7 miljardin asukkaan raja ylityy, ei edes ole väliä. Epätarkkuudet kuitenkin vaikeuttavat vastaamista paljon tärkeämpään kysymykseen: Saavuttaako ihmispopulaatio huippunsa seuraavien vuosikymmenten aikana vai jatkuuko väestönkasvu vieläkin pidemmälle?

Kaikki tämä on erittäin tärkeää planeettamme tulevaisuuden kannalta. Väestönkasvu on oikeastaan kaikkein pahin ympäristöongelma, koska juuri se voimistaa kaikkia muita ongelmia kulutuksen lisääntymisestä nälänhätään ja ilmastonmuutokseen. Toki myös materialistisella länsimaisella elämäntavalla on tärkeä osansa, varsinkin kun kehitysmaissa pyritään samalle tasolle.

Aiemmin tänä vuonna YK nosti arvioita maapallon tulevista väestömääristä, koska ihmiset elävät entistä pitempään ja näyttävät monissa teollisuusmaissakin lisääntyvän yhä yllättävän nopeasti. Uusien ennusteiden mukaan maapallolla olisi yli 10 miljardia ihmistä vuoteen 2100 mennessä. Scherbovin mielestä väestörakenteen todisteet eivät kuitenkaan oikeuta tähän synkempään ennusteeseen.

YK:n tuoreimmat arviot maapallon väkiluvusta näyttävät tältä:

7 miljardia: 31.10.2011
8 miljardia: 15.6.2025
9 miljardia: 18.2.2043
10 miljardia: 18.6.2083

YK sanoo maailman väestön olevan edelleen kasvussa vuonna 2100. Scherbovin mukaan maapallon väkiluku kuitenkin on silloin jo ohittanut huipun 85 prosentin todennäköisyydellä. Yksi asia on kuitenkin varma: k
ukaan ei tiedä asiaa varmasti.

Kuva: (c) konradbak - Fotolia.com

Suomen väestönkasvun historia:

Vuosina 1694-1696 kuoli 1/3 suomalaisista nälkään ja kulkutauteihin. Ns. pieni jääkausi oli tuolloin pahimmillaan. Vuonna 1696 oli leuto talvi ja varhainen kevät (toukotyöt helmikuussa), mutta maaliskuussa pakastui ja järvet jäätyivät uudelleen. Kesä oli lyhyt (hallaöitä) ja järvet jäätyivät 8. elokuuta.

Suomessa on maailman vanhimmat tarkat väestötilastot alkaen vuodesta 1749, jolloin Suomessa oli noin 450 000 asukasta (= vähemmän kuin nyt Helsingissä). Kolera 1830-luvulla ja nälänhätä vuosina 1866-1868 lisäsivät kuolevuutta. Piikkeinä näkyvät myös sota-ajat. Suomen suurin syntyvyys heti sodan jälkeen vuosina 1947-1948, kun ”miehet hyppäsivät rintamalta sänkyyn” ja syntyivät ns. suuret ikäluokat (vuonna 1948 syntyi 108 896 lasta, vrt. vuonna 2006 syntyi 58 840 lasta).

Viiden miljoonan asukkaan raja ylitettiin vuonna 1991. Syntyvyys oli 2000-luvun alussa alimmillaan yli 150 vuoteen, 1800-luvun pulavuosien tasolla (syntyneitä n. 56 000 / vuosi, tätä ennen yhtä vähän syntyneitä v. 1847).

Suomen väkiluku tänään 26.10.2011 on Väestörekisterikeskuksen arvion mukaan 5 397 820. Suomen väkiluvun arvioidaan kasvavan vielä 20-30 vuotta, jonka jälkeen se kääntyy hitaaseen laskuun (syyt: väestön vanheneminen, ensimmäinen lapsi hankitaan vasta naisen ollessa noin 29-vuotias). Siirtolaisuudella ulkomailta Suomeen tulee olemaan iso merkitys maamme väkiluvun kehittymisessä. Nykyisin elinajan odote (= vastasyntyneelle laskettu elinikä) Suomessa on noin 79 vuotta (naiset 83 ja miehet 76 vuotta).


Käsitteitä:

syntyvyys = syntyneiden lukumäärä esim. vuodessa

kuolevuus = kuolleiden lukumäärä esim. vuodessa

syntyneisyys = syntyneiden lukumäärä tuhatta asukasta kohti = (vuoden aikana syntyneet / väkiluku) x 1000
(Luku on promilleja. Joskus ilmoitetaan prosentteina eli sataa asukasta kohti, jolloin 1000:n tilalla on 100.)

kuolleisuus = kuolleiden lukumäärä tuhatta asukasta kohti = (vuoden aikana kuolleet / väkiluku) x 1000
(Luku on promilleja. Joskus ilmoitetaan prosentteina eli sataa asukasta kohti, jolloin 1000:n tilalla on 100.)

Huom.! Usein käsitteitä syntyvyys ja syntyneisyys käytetään sekaisin, samoin käsitteitä kuolevuus ja kuolleisuus.

imeväiskuolleisuus = (alle 1-vuotiaana kuolleet / onnistuneet synnytykset) x 1000 = alle 1-vuotiaina kuolleiden lasten määrä vuodessa tuhatta syntynyttä lasta kohden (siis promilleina)

lapsikuolleisuus = (alle 5-vuotiaana kuolleet / onnistuneet synnytykset ko. syntymävuonna) x 1000 = vuonna A syntyneiden lasten kuolemien lukumäärä alle 5-vuotiaana tuhatta vuonna A syntynyttä lasta kohden (siis promilleina)

hedelmällisyysluku = montako lasta nainen keskimäärin synnyttää elämänsä aikana = perheen keskimääräinen lapsiluku

luonnollinen väestönkasvu = syntyneisyys – kuolleisuus (promilleina tai prosentteina)

Jos syntyvyys on pienempi kuin kuolevuus, käytetään nimitystä luonnollinen väestön väheneminen.

todellinen väestönmuutos = syntyneisyys – kuolleisuus – poismuutto + tulomuutto (promilleina tai prosentteina)


Lähteitä ja lisätietoja:


NewScientist 

National Geographic (video, joka havainnollistaa, paljonko on 7 miljardia)

BBC (BBC:n mielenkiintoinen testi: katso, monesko maapallolla elänyt ihminen olet itse ja montako ihmistä maapallolla oli elossa syntyessäsi yms.)


Ajankohtaista myös tämä:

Mistä oikea aika kelloon, kun siirrytään jälleen normaaliaikaan (ns. talviaikaan) 30.10.2011?


PS. Nyt myös näitä Bloggerin tekstejä voi jakaa Facebookiin, Twitteriin jne. alla olevista kuvakkeista.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Taas luvassa hirmutalvi. Mistä näitä ennusteita oikein tulee?


Viime syksynä puolalaisten meteorologien kerrottiin ennustaneen meille kylmintä talvea tuhanteen vuoteen. Myöhemmin tieto paljastui osittain väärinkäsitykseksi ja uutisankaksi.

Talven 2011-2012 viralliset vuodenaikaisennusteet, joita voit lukea täältä ja täältä, eivät ennusta meille erityisen kylmää talvea. Eilen Iltalehti kuitenkin uutisoi meille tulevasta hirmutalvesta. Ovatko viralliset ennusteet siis jättäneet jotakin ottamatta huomioon?

Iltalehden uutinen perustuu Nature Geoscience -lehden nettisivuilla 9. lokakuuta julkaistuun tutkimukseen "Solar forcing of winter climate variability in the Northern Hemisphere", josta myös The Daily Mail ja BBC ovat uutisoineet.

Tämän uuden tutkimuksen mukaan auringon uv-säteilyn (ultraviolettisäteilyn) vaihtelu näyttää olevan viisi kertaa voimakkaampaa kuin aiemmin on tiedetty. Tutkijoiden mukaan uv-säteilyn vähäisyys aiheuttaisi kylmiä talvia Pohjois-Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Auringon aktiivisuus vaihtelee noin 11 vuoden jaksoissa. Viimeisimmän kolmen kylmän talven aikana auringon aktiivisuus on ollut alhaisimmassa vaiheessaan, jossa se on edelleenkin, mikä enteilee meille kylmää talvea.

Tutkijoiden mukaan vähäinen uv-säteilyn määrä vaikuttaa siten, että stratosfääri (ilmakehän toiseksi alin kerros noin 10-50 kilometrin korkeudella) kylmenee, mikä taas vaikuttaa tuulten voimakkuuteen. Läntinen ilmavirtaus heikkenee ja kylmää ilmaa pääsee purkautumaan meille pohjoisesta. Stratosfäärin kylmeneminen johtuu siitä, että otsonilla on vähemmän uv-säteilyä absorboitavana.

Tutkimus perustuu auringon aktiivisuudesta kerättyihin Nasan uusiin satelliittitietoihin (vuonna 2003 laukaistu SORCE-satelliitti), jotka yhdistettiin Britannian Ilmatieteen laitoksen ilmastomalleihin. Tutkijoiden mukaan auringon aktiivisuuden vaihtelun ja kylmän sään korrelaatio ei ole tulosten mukaan pelkkää sattumaa. Havaittu uv-säteilyn muutos aiheutti ilmastomalleihin liitettynä maanpinnan tasolla paineen ja lämpötilan muuttumisen negatiivista NAO-sykliä (Pohjois-Atlantin oskillaatio eli värähtely, North Atlantic Oscillation) vastaaviksi.

Negatiivisen Pohjois-Atlantin oskillaation seurauksena Islannin yllä on korkeapaine, jolloin napa-alueelle siirtyy lämmintä ilmaa etelästä. Samalla napa-alueen kylmä ilmamassa kulkeutuu Islannin itäpuolitse Skandinaviaan ja muualle Eurooppaan. Tällainen negatiivinen Pohjois-Atlantin oskillaatio ei ole harvinainen ilmiö. Harvoin kuitenkaan sama tapahtuu useampana peräkkäisenä talvena. Pohjois-Atlantin oskillaatio on täysin luontainen ilmiö, joskin ilmastonmuutos saattaa osaltaan vaikuttaa siihen. (Joidenkin vielä alustavien ja kiistanalaisten tutkimustulosten mukaan erityisen kylmien talvien todennäköisyys voi ilmastonmuutoksen edetessä aluksi jopa kasvaa meillä Pohjois-Euroopassa. Keskimäärin talvet Suomessa silti lämpenevät.)

Tutkijat tähdentävätkin, ettei auringon uv-säteily ole ainoa talvien säähän vaikuttava tekijä. Jos havainto uv-säteilyn vaihtelun vaikutuksesta kuitenkin pitää paikkansa (siis jos havainnon taustalla olevat Nasan uudet mittaustulokset uv-säteilyn vaihtelun voimakkuudesta pitävät paikkansa), tämä auttaa kehittämään entistä tarkempia pitkän aikavälin vuodenaikaisennusteita.

BBC:n haastattelemat tutkimusryhmän ulkopuoliset asiantuntijat pitävät näitä uusia tutkimustuloksia merkittävinä, mutta he kuitenkin kaipaavat asiasta vielä lisäselvityksiä. Iltalehden mukaan myös Forecan meteorologi Juha Föhr suhtautuu varauksella auringon näin suureen rooliin.

On myös huomattava, että vaikka Pohjois-Euroopassa ja Yhdysvalloissa olisikin talvella poikkeuksellisen kylmää, Etelä-Euroopassa (Välimeren ympäristössä) ja Kanadassa sekä Grönlannissa näyttäisi olevan samaan aikaan leutoa. Koko pohjoinen pallonpuolisko ei siis ole kylmä, eivätkä meidän kylmät talvemme vaikuta koko maapallon keskilämpötilaan. Esimerkiksi kaksi viimeisintä "kylmää talvea" olivatkin laajemmin tarkasteltuina erittäin lämpimiä:

"Kahden viime talven aikana esiintyneet kylmät jaksot saivat paljon huomiota, mutta lämpimät jaksot olivat paljon merkittävämpiä. Joillakin pohjoisen pallonpuoliskon alueilla koettiin kylmimpiä jaksoja vuosikymmeniin, mutta viime talvien aikana pohjoisella pallonpuoliskolla esiintyi myös erittäin voimakkaita, joskin ilmeisesti uutisarvoltaan vähäisempiä, lämpimiä jaksoja."

Tutkijat haluavat myös tähdentää, ettei uv-säteilyn muutoksella ja kylmillä talvillamme ole tämän tutkimuksen mukaan mitään tekemistä ilmastonmuutoksen kanssa. Kun auringon aktiivisuuden minimivaihe on ohitettu, seuraavat talvet tulevat olemaan jälleen lämpimämpiä, mikäli tämä uusi tutkimus osoittautuu oikeaksi.

Samalla tavoin kuin auringon aktiivisuus vaihtelee 11 vuoden sykleissä, se vaihtelee myös pitemmällä aikavälillä. Esimerkiksi 1600-luvulla oli ns. Maunderin minimi, jolloin auringon aktiivisuus oli heikkoa, eikä vuosikymmeniin ollut kunnolla auringonpilkkuja. Euroopassa tämä aika tunnetaan pienenä jääkautena.

Joidenkin tutkijoiden mukaan keskiajan lämpöjaksoa seurannut pieni jääkausi kesti Euroopassa kaikkiaan jopa 600 vuotta (1300-luvulta 1900-luvun alkuun). Alankomaiden kanavat jäätyivät, mikä on ikuistettu mm. maalauksiin kanavilla luistelevista ihmisistä. Vuonna 1658 Ruotsin kuningas Kaarle X Kustaa yllätti tanskalaiset marssittamalla sotajoukkonsa jäisten salmien yli Tanskaan. Näiden taisteluiden seurauksena Ruotsi sai Tanskalta Skånen. Suomessa pikku jääkausi oli pahimmillaan vuosina 1695-1696, jolloin talvi kuitenkin oli leuto. Kevät tuli varhain, jäät lähtivät järvistä ja toukotyöt aloitettiin jopa helmikuussa. Maaliskuussa pakastui jälleen, järvet jäätyivät ja kesä oli lyhyt. Kesän jälkeen järvet jäätyivät jälleen elokuun alussa (joissakin tiedoissa 8. elokuuta). Seurasi nälänhätä, ja vuosina 1694-1696 noin kolmasosa suomalaisista kuoli nälkään ja kulkutauteihin.

BBC:n mukaan tutkija Mike Lockwood kuitenkin huomauttaa, ettei kyseessä todellisuudessa ollut minkäänlainen jääkausi, vaan väite on täysin tuulesta temmattu. Kylmien talvien määrä Euroopassa kyllä lisääntyi, mutta kylmiä talvia ei ollut katkeamattomana sarjana perätysten. Lockwoodin mukaan Maunderin minimi voisi selittää kylmien talvien osuuden lisääntymisen, mikäli uv-säteilyn voimakkuus vaihtelee pitemmällä aikavälillä yhtä voimakkaasti kuin 11 vuoden syklin aikana.

Nykyinen ilmaston lämpeneminen ei kuitenkaan selity vain auringon säteilyn muutoksilla:

"Auringon aktiivisuudessa on ollut vain vähän tai ei ollenkaan trendiä 1950-luvun jälkeen. Sen seurauksena Auringon ja ilmaston kaikki korrelaatiot loppuivat 1970-luvulla, kun nykyinen ilmaston lämpenemistrendi alkoi."

Saksalaiset tutkimustulokset kertovat asiasta lisää:

"Aurinko on jo pitkään ollut vähäisen aktiivisuuden tilassa ja on spekuloitu, että se voisi vaipua Maunderin minimin kaltaiseen tilaan. Maunderin minimi oli Auringon vähäisen aktiivisuuden jakso 1600-luvun loppupuolella. Nykykäsityksen mukaan se yhtenä tekijänä aiheutti erityisesti pohjoiselle pallonpuoliskolle erityisen kylmän ajanjakson, jota kutsutaan pieneksi jääkaudeksi. Feulner ja Rahmstorf tutkivat, miten tulevaisuuden ilmasto kehittyisi, jos Aurinko vaipuisi nyt Maunderin minimin kaltaiseen tilaan. -- Heidän tuloksiensa perusteella Auringon heikko aktiivisuus vaikuttaa enintään 0,3°C viilentävästi vuoteen 2100 mennessä. Heidän ajojensa tulokset eri kasvihuonekaasujen päästöskenaarioille Auringon normaaliaktiivisuudella olivat 3,7°C tai 4,5°C lämpenemistä vuoteen 2100 mennessä. Näihin verrattuna Auringon heikko aktiivisuus siis vaikuttaisi heidän mukaansa hyvin vähän (lämpeneminen olisi silloin vähintään 3,4°C tai 4,2°C eri päästöskenaarioille). Kasvihuonekaasujen vaikutus näyttäisi siis olevan lähitulevaisuudessa huomattavasti voimakkaampi kuin Auringon aktiivisuuden muutosten vaikutus."

Ilmatieteen laitoksen tutkija Heikki Nevanlinna on tehnyt auringon säteilyn vaikutuksista erinomaisen koosteen.

Maailmanlaajuisia diagrammeja tarkasteltaessa ilmaston lämpeneminen näkyy selvästi. Ilmasto on lämmennyt myös niinä aikoina, jolloin auringon aktiivisuus on ollut heikko. Ilmastonmuutos ei ole kuitenkaan edennyt suoraviivaisesti, koska sään vaihtelut jatkuvat myös ilmaston lämmetessä. Viimeaikaiset Suomen kylmät talvet olisivat todennäköisesti olleet vielä hiukan kylmempiä ilman ilmastonmuutosta.

maanantai 3. lokakuuta 2011

Syyskuu 2011 tavanomaista lämpimämpi


Ilmatieteen laitoksen tiedotteen mukaan syyskuu 2011 oli paikoin poikkeuksellisen lämmin:

"Syyskuun keskilämpötila oli koko maassa selvästi tavanomaista korkeampi. Lukemat ovat maan länsiosassa ja Lapissa yli kolme astetta pitkäaikaista keskiarvoa korkeampia, mikä on harvinaista, Pohjois-Lapissa jopa poikkeuksellista. Ilmatieteen laitoksen mukaan syyskuun keskilämpötila vaihteli lounaissaariston runsaasta 14 asteesta Itä- ja Pohjois-Lapin vajaaseen 9 asteeseen. Päättyneen syyskuun keskilämpötila oli Lapissa ja Länsi-Suomessa muutamilla asemilla korkein tai toiseksi korkein viimeksi kuluneen 50 vuoden aikana. Pienin poikkeama keskilämpötilassa tavanomaiseen nähden oli maan itäosassa, jossa se oli noin kaksi astetta. Koko maan keskilämpötila oli 10,6 astetta, mikä on 2,8 astetta yli pitkäaikaisen keskiarvon. Viimeksi lämpimämpi tai lähes yhtä lämmin syyskuu on koettu maan etelä- ja länsiosassa vuonna 2006. Kuukauden ylin lämpötila oli 22,7 astetta, ja se mitattiin Seinäjoella 5. päivänä. Kuukauden viimeinen päivä oli poikkeuksellisen lämmin. Ylin lämpötila, 22,3 astetta, mitattiin Porvoossa ja se on myöhäisin 20 asteen ylitys. Kuukauden alin lämpötila -4,9 astetta mitattiin Sallan Naruskassa 4. päivänä ja Utsjoen Nuorgamissa 19. päivänä. Terminen syksy alkoi maan keski- ja pohjoisosassa syyskuun puolivälissä, mikä on selvästi tavanomaista myöhemmin. Poikkeama on maan keskiosassa pari viikkoa, Pohjois-Lapissa noin kuukauden."

Porvoossa (Harabacka) 30.9.2011 mitattu 22,3 astetta on korkein koskaan Suomessa virallisesti tilastoitu syyskuun viimeisen päivän lämpötila. Se ylittää edellisen ennätyksen (Lahti, Laune 19,3 astetta 30.9.2000) kolmella asteella. Samaan aikaan (30.9.2011) Kemiönsaarella mitattiin 22,0 astetta, Helsingin Kumpulassa 21,9 astetta ja Kouvolan Utissa 20,2 astetta. Tarkempia tietoja voi katsoa Ilmatieteen laitoksen syyskuun tilastoista.

Kouvolan Utissa syyskuun keskilämpötilaksi mitattiin tänä vuonna 11,9 astetta ja sademääräksi 111,3 millimetriä, kun vuosina 1961-1990 syyskuun keskilämpötila oli 9,5 astetta ja sademäärä 73 millimetriä.

Myös Isossa-Britanniassa syys-lokakuun vaihde on ollut epätavallisen lämmin. Lontoossa mitattiin 29.9.2011 lähes 29 astetta, mikä on korkein koskaan Englannissa mitattu syyskuun toiseksi viimeisen päivän lämpötiloja (tilastoja vuodesta 1895 asti).

MetOfficen mukaan Britannian kaikkien aikojen lokakuun lämpöennätys mitattiin Kentissä (Gravesend), kun 1.10.2011 lämpötila saavutti 29,9 astetta. Edellinen ennätys oli 29,4 astetta (1.10.1985). Myös Walesissa tehtiin lokakuun paikallinen lämpöennätys 28,2 astetta. Aiempi ennätys oli 26,4 astetta (1.10.1985).