keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Onko peltilehmä sittenkin oikeaa lehmää pahempi päästölähde?



Lähde: YouTube, The Animals Save the Planet - Gassy Cows

YK:n alainen FAO on tänään julkaistujen BBC:n ja Telegraphin uutisten mukaan korjannut väitteitään liharavinnon ympäristövaikutuksista. Aiemmin on laskettu näin (siteeraan omaa aiempaa blogikirjoitustani):

"Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna kaikista ihmisen toimintojen (mukaanlukien maatalous) tuottamista kasvihuonekaasuista 14 % on metaania. Lehmistä suolistokaasu metaania vapautuu lehmien piereskellessä ja erityisesti röyhtäillessä. Yksi lehmä tuottaa metaania noin 110 kg vuodessa. Lehmien osuus kaikista maapallon kasvihuonekaasupäästöistä on 4 %. Metaania on ilmakehässä vain 0,0002 %. Yksittäinen metaanimolekyyli seurannaisvaikutuksineen on kuitenkin noin 23 kertaa (eri laskelmissa 20-24 kertaa) niin voimakas kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Niinpä koko karjatalouden maailmanlaajuinen lämmitysvaikutus (vaikutus kasvihuoneilmiön kiihtymiseen) on noin 18 %, kun koko maapallon liikenteen vaikutus jää 13,5 %:iin. Tarkkaan ottaen lehmät eivät siis tuota määrällisesti niin paljon kuin 18 % kaikista kasvihuoneilmiötä pahentavista kaasuista, vaan laskelmassa käytetään hiilidioksidiekvivalentteja eli muut kaasut on muutettu vastaamaan vaikutuksiltaan hiilidioksidia. Karjatalouden (lehmät, lampaat, vuohet jne.) vaikutus kasvihuoneilmiön voimistumiseen voi siis olla jopa tämä 18 %. Suomen metaanipäästöistä karjatalous tuottaa noin 38 %, mikä vastaa noin 1,9 miljoonaa tonnia hiilidioksidia."

Dr Frank Mitloehner (University of California at Davis) huomauttaa kuitenkin vertailussa olevasta virheestä. Karjantuotannon osalta mukaan on laskettu kaikki mahdolliset kasvihuonekaasuvaikutukset: metsien kaataminen laitumiksi, metsien hakkuu soijantuotantoa varten (rehuksi), lannoitteet, karjan metaanipäästöt, traktoreiden ja muiden maatalouskoneiden käyttö. Sen sijaan liikenteessä on otettu huomioon vain fossiilisten polttoaineiden polttaminen.

Pierre Gerber FAO:sta on myöntänyt tämän vertailun epätarkkuuden. Kyse ei ole siis varsinaisesta laskuvirheestä vaan vertailuvirheestä. Liikenteen ja lihantuotannon päästöt on koottu vertailuun eri lähteistä, joissa ne on laskettu eri tavoin.

Metsien kaatamisen vaikutus on tullut laskettua tavallaan kahteen kertaan (sekä lihantuotannossa että erillisenä metsien hakkuiden lukuna). Kun nämä päällekkäiset laskelmat poistetaan, liikenteen päästövaikutusten osuus kasvaa entisestä. Maailmanlaajuisesti liikenne näyttääkin näiden uusimpien tulosten perusteella olevan suurempi syyllinen ilmastonmuutokseen kuin karjatalous. Lisäksi alueellinen vaihtelu on suurta. Yhdysvalloissa liikenteen kasvihuonevaikutus on ehkä 26 %, lehmien ja sikojen 3 %.

Ravintoa tarkasteltaessa kasviravinto on kuitenkin edelleen ekologisempi vaihtoehto kuin liharavinto. Samalla viljamäärällä ruokkii huomattavasti suuremman ihmismäärän, jos vilja syötetään suoraan ihmisille eikä ensin lehmille, joiden lihaa syödään. Energiapyramidin jokaisella tasolla (trofiatasolla) osa ravinnon sisältämästä energiasta kuluu tasolla olevien eliöiden omiin elintoimintoihin ja haihtuu lopulta lämpönä ilmaan (ns. energian ohivirtaus), jolloin seuraavalla tasolla oleville eläimille jää vähemmän energiaa.

Liharavinnossa erityisen haitallisia ovat lehmät, jotka piereskellessään ja röyhtäillessään tuottavat suuret määrät metaania, hiilidioksidiakin voimakkaampaa kasvihuonekaasua. Yhdessä vuodessa yksi länsimainen lehmä tuottaa metaania noin 120 kg, kehitysmaan pienempikokoinen lehmä 60 kg, lammas 8 kg, sika 1,5 kg ja ihminen 0,12 kg. Tiedot perustuvat BBC:n siteraamiin NASA:n laskelmiin.

Missään tapauksessa karjataloudesta ei ole järkevää luopua kokonaan. Varsinkin monissa köyhissä kehitysmaissa lehmät ovat merkittävä proteiinien lähde, joka vähentää kvasiorkor-sairauden esiintymistä. Lisäksi monissa kehitysmaissa lehmiä käytetään työjuhtina. Tällaisen länsimaista lehmää pienemmän kehitysmaan lehmän merkitys voi olla yhteisössä suuri, eivätkä sen kasvihuonekaasupäästöt ole yhtä suuret kuin jalostetun länsimaisen lehmän päästöt. Lehmien metaanipäästöjä voidaan myös yrittää vähentää esimerkiksi kehittelemällä uudenlaista rehua, joka ei synnytä metaania yhtä paljon.

Myös kasviravinnosta löytyy yksi suuri syntipukki, nimittäin riisi, jonka tuotannossa syntyy maailmanlaajuisesti GHG:n (kasvihuonekaasusivuston) mukaan 50-100 miljoonaa tonnia metaania vuodessa. Kun riisipelto peitetään noin neljän kuukauden ajaksi vuodessa vedellä, pellossa syntyy hyvät olosuhteet metaanin tuotantoon. Ongelmaa on mahdollista vähentää valitsemalla suurempia hehtaarisatoja tuottavia riisilajikkeita, käyttämällä kuivemmissa olosuhteissa kasvavia riisilajikkeita ja lisäämällä ammoniumsulfaattia, joka suosii muita mikrobeja metaania tuottavien mikrobien sijaan.

Aiemmin olen kirjoittanut ruokavalinnoista otsikolla "Vaikeat ekologiset ruokavalinnat".

Ei kommentteja: