perjantai 31. joulukuuta 2010

Hyvää uutta vuotta 2011

Tämän riekon muotoisen jäälyhdyn myötä toivotan kaikille blogini lukijoille railakasta, hyvää ja onnellista uutta vuotta 2011!

Vuosikatsauksen säävuodesta 2010 olen julkaissut jo aiemmin. Tarkemmat päättyvän vuoden sääkatsaukset voi lukea meteorologi Pauli J. Jokisen Sääbriefing-blogista sekä Ilmatieteen laitoksen tiedotteesta.

Oman blogini luetuimpia kirjoituksia vuonna 2010 olivat talven 2010-2011 sääennuste sekä vulkaaniseen tuhkapilveen liittyvät postaukseni.

Mielenkiintoista vuotta 2011 odotellen,

Jari

torstai 16. joulukuuta 2010

Rentouttavaa ja rauhallista joulua!


Montako neulasta joulukuusessa on? Montako eläintä sisälle tulee luonnonkuusen mukana? Kuinka vanha on joulukuusiperinne? Onko muovikuusi vai luonnonkuusi ekologisempi valinta?

Hyvää joulukuusen 500-vuotisjuhlaa! Väitteiden mukaan ensimmäinen koristeltu joulukuusi pystytettiin Latvian Riikaan vuonna 1510. Suomeen joulukuusiperinne lienee tullut 1800-luvun lopulla Saksasta.

Kaksimetrisen joulukuusen kasvamiseen on mennyt aikaa 8-12 vuotta. Tuona aikana aito luonnonkuusi on sitonut runsaasti hiilidioksidia, joten se on varsin ekologinen tuote.

Sen sijaan muovikuusen valmistamiseen käytetään runsaasti fossiilista öljyä. Siinä on yleensä myös metallisia osia, esimerkiksi lyijyä. Kaikkiaan yhden muovikuusen valmistamiseen ja Kiinasta Suomeen kuljettamiseen kuluu uusiutumattomia luonnonvaroja noin 27 kiloa.

Onko luonnonkuusi siis selvästi muovikuusta ekologisempi vaihtoehto? Ei välttämättä! Vastaus riippuu siitä, mistä ja miten kuusi haetaan. Jos kuusenhakumatkalla ajaa autolla 13 kilometriä, tässä kuluu jo tuo muovikuusen valmistamiseen tarvittu 27 kilogrammaa luonnonvaroja.

Ratkaisevinta onkin siis se, kuinka kuusi haetaan. Joutuuko hakumatkalla ajamaan pitkiä matkoja pelkästään luonnonkuusta kaatamaan tai muovikuusta ostamaan vai tuleeko samalla hoidettua matkan varrella tai määränpäässä muita asioita? Kuinka usein tämä hakumatka tehdään? Luonnonkuusi on haettava joka vuosi, muovikuusta käytetään keskimäärin 6-7 vuotta, vaikka se voisi kyllä hyvin säilyä yli kymmenenkin vuotta. Haetaanko kuuset yksitellen vai tuodaanko niitä kerralla esimerkiksi kuorma-autolla suurelle joukolle ihmisiä? Onko luonnonkuusi aito luonnonkuusi vai viljelty, runsaasti lannoitettu kuusi? Onko luonnonkuusi kotimainen lähituote vai kaukaa Tanskasta rahdattu?

Itse olen päätynyt hakemaan kävellen myyjältä puolen kilometrin päästä kotimaisen, aidon, viljelemättömän luonnonkuusen. En halua ostaa öljystä epämääräisissä oloissa valmistettua, kaukaa rahdattua Made in China -kuusta. Jos joku sellaisen haluaa ostaa, eipä se silti kauhean suuri ekosynti ole, onhan se sentään monivuotinen tuote. Pääasia on se, että kuusenostomatkalla käydään kävellen tai autoiltaessa tehdään samalla muutkin ostokset, ettei kerry turhia autoilukilometrejä. Missään tapauksessa en halua sortua ostamaan jostakin Tanskasta yhtä vuotta varten tänne asti rahdattua, runsaasti lannoitettua viljelykuusta.

Kuusessa on noin 20 000 - 400 000 neulasta. Jos kuusen rinnankorkeusläpimitta (rinnankorkeus = 1,3 metriä) on 2 cm, laskennallisesti siinä on 150 000 neulasta. Jos taas rinnankorkeusläpimitta on 3 cm, siinä on 300 000 neulasta.

Yhdessä luonnonkuusessa on noin 200 000 - 500 000 hyönteistä, joista suurin osa on pikkuruisia punkkeja ja hämähäkkejä. Ne ovat kuitenkin täysin vaarattomia ja suurin osa niistä kuolee sisällä muutamassa vuorokaudessa.

Hyvää, rentouttavaa ja rauhallista joulun aikaa kaikille!

PS. Jouluvalot kuluttavat yleensä hyvin vähän sähköä. Niidenkin kanssa kannattaa kuitenkin muistaa kohtuus, joka on kaukana tässä videossa kuvatusta joulufanaatikon valoshow'sta.

Lähteet ja lisätietoja:

Metsäntutkimuslaitoksen joulukalenteri

Sampo Smolander: Montako neulasta on joulukuusessa?

Tiede: Kuinka ekologinen on muovikuusi?

Christmastree.org

Santa Club

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Vuosikatsaus: säävuosi 2010


Päättymässä oleva vuosi 2010 on ollut ehkä elämäni mielenkiintoisin säävuosi Suomessa.

Ennen joulua 2009 alkanut paukkupakkasten jakso jatkui helmikuun 2010 loppuun (vain välillä hieman lauhempaa). Talven kovin pakkaslukema Suomessa oli 20.2.2010 Kuhmossa mitattu -41,3 astetta. Myös lumipeite oli tavanomaista paksumpi.

Kevät oli keskimääräistä lämpimämpi, ja lumet sulivat nopeasti. Pohjois-Suomessa kevät alkoi kuukauden etuajassa normaaliin verrattuna. Terminen kevät saavutti pohjoisimman Suomen aprillipäivänä 1.4., kun pitkän aikavälin keskiarvon mukaan se tapahtuu vappuna 1.5. Meteorologi Pauli J. Jokisen mukaan osissa Pohjois- ja Itä-Suomea ei ole ollut yhtä lämmintä huhtikuun alkua 50 vuoteen. Jokisen laskelmien mukaan Suomen huhtikuut ovat lämmenneet tilastollisesti merkitsevästi vuoden 1961 jälkeen. Viimeisimmän vuosikymmenen aikana huhtikuut ovat lämmenneet noin 0,4 astetta. Toukokuussa helatorstaina alkanut hellejakso kesti viikon.

Juhannuksena alkoivat kesähelteet, jotka jatkuivat elokuun puoliväliin asti. Koko tällä aikavälillä oli vain muutama päivä, jolloin missään osassa Suomea ei ollut hellettä. Kouvolan Utissa ja Anjalassa oli hellettä 21 vuorokautta peräkkäin 3.7.-23.7. (kaikkien aikojen pisin yhtäjaksoinen helle Suomessa 22 vrk vuodelta 2003). Huippuhellejakso (yhtämittainen jakso, jolloin päivän ylin varjolämpötila vähintään 30 astetta) kesti Anjalassa (30,0-32,3 astetta), Utissa (31,3-33,1 astetta), Lahdessa ja Puumalassa kuusi vuorokautta 11.7.-16.7. (Suomen ennätys 7 vrk Utsjoki-Kevolta ja Oulusta vuodelta 1972).

Suomen uusi lämpötilaennätys +37,2 mitattiin Joensuun lentokentällä Liperissä 29. heinäkuuta. Heinäkuu olikin meillä kaikkien aikojen lämpimin. Puumalassa kuukauden keskilämpötila oli 23,0 astetta, mikä on Suomen kaikkien aikojen korkein kuukauden keskilämpötila.

Myös elokuussa tehtiin uusi elokuun kaikkien aikojen lämpöennätys, kun Heinolassa ja Puumalassa mitattiin 33,8 astetta 7. elokuuta ja Lahdessa päivää myöhemmin. Huomiota herättivät myös rajut, poikkeuksellisen paljon puita kaataneet myrskyt (Asta 29.7., Veera 4.8., Lahja 7.8., Sylvi 8.8.). Koko kesän aikana Kouvolan Utissa oli 48 hellepäivää. Tämäkin oli kaikkien aikojen Suomen ennätys.

Marraskuu alkoi lämpimänä, mutta kuukauden loppupuolella tulivat talven ensimmäiset kunnon pakkaset. Marraskuun lämpötilan keskiarvo jäi koko Suomessa pitkäaikaisten keskiarvojen alapuolella. Kylmintä oli Länsi-Suomessa ja Lapissa. Joillakin paikkakunnilla rikottiin jopa marraskuun kaikkien aikojen kylmyysennätyksiä.

Joulukuun alussa alkoivat Etelä-Suomen rankat lumisateet. Helsingissä on lunta jo noin 50 cm, enemmän kuin lähes sataan vuoteen tähän aikaan vuodesta. Joulukuu on myös ollut tähän mennessä lähes koko Suomessa viitisen astetta tavanomaista kylmempi. Tosin pohjoisimmassa Lapissa on ollut jopa normaalia lauhempaa, esimerkiksi Utsjoki-Kevolla lämpötila on ollut meteorologi Pauli J. Jokisen mukaan +2,5 astetta yli tavanomaisen.

Maailmallakin säät ovat vaihdelleet hyvin paljon. Esimerkiksi tammikuussa Pohjois-Amerikan länsirannikolla ja Australiassa oli monin paikoin epänormaalin lämmintä, kun taas Pohjois-Amerikan itärannikolla ja Euroopassa oli hyvin talvista. Maailmanlaajuisesti tammikuu oli tilastohistorian lämpimin ja myös helmikuu oli lämmin.

Kesä-elokuussa Etelä-Amerikassa oli poikkeuksellisen kylmää, Venäjällä hurjat helteet.

Marras- ja joulukuu ovat olleet Isossa-Britanniassa ja Ranskassa kylmimpiä vuosikymmeniin, kun taas Grönlannissa on ollut paikoin yli 15 astetta tavallista lämpimämpää. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 27.-28.11.2010 Walesissa ja Pohjois-Irlannissa mitattiin kaikkien aikojen (mittaushistorian) kylmimmät marraskuun lämpötilat. MetOfficen Twitter-päivityksen mukaan lämpötila laski Walesissa (Llysdinam, Powysin kreivikunnassa) -18,0 celsiusasteeseen. Se on Walesin tilastohistorian kylmin marraskuun lämpötila ja koko Yhdistyneessä Kuningaskunnassakin kylmin marraskuun lämpötila vuoden 1985 jälkeen. Pohjois-Irlannissa marraskuun uusi kylmyysennätys on nyt -9,5 astetta (Loch Fea). Myös joulukuun alussa usealla mittausasemalla mitattiin kaikkien aikojen kylmimmät joulukuun lämpötilat.

Yhdysvaltojen Floridassa mitattiin tällä viikolla kaikkien aikojen kylmimmät joulukuun lämpötilat (Jacksonville -7, Daytona Beach -6, Orlando -4).

Maailmanlaajuisesti koko vuodesta 2010 on kuitenkin tulossa tilastohistorian lämpimin tai toiseksi lämpimin vuosi. Koko maapallon tämänhetkisiä lämpötiloja ja niiden poikkeamia tavanomaisesta (anomalia) voi seurata tästä karttakuvasta vuorokauden viiveellä.

Tällä hetkellä Euroopan ja Pohjois-Amerikan itä- sekä keskiosien säätilaan vaikuttaa yhä voimakkaasti negatiivinen NAO (Pohjois-Atlantin oskillaatio, Pohjois-Atlantin värähtely), kylmä pohjoisvirtaus, joka aiheuttaa meille nyt lähes samanlaisen kylmyyden kuin viime talvena. Niinpä meillä sääolot ovat viimeisimmän vuoden aikana olleet hyvin mantereiset, sellaiset kuin yleensä 2000 kilometriä idempänä. Toisaalta tämä samainen negatiivinen NAO on syynä Grönlannin lämpimyyteen. Vastaavasti poikkeuksellisen lämpiminä talvina NAO on ollut positiivinen, joten talvien lämpimyys on tuolloin osaltaan aiheutunut tästä luontaisesta NAO:n vaihtelusta, ei pelkästään ilmaston lämpenemisestä. Joissakin uusissa tutkimuksissa on tosin saatu viitteitä myös ilmastonmuutoksen mahdollisista vaikutuksista Pohjois-Atlantin oskillaatioon.

Talven 2010-2011 sääennusteet ovat eri tutkimuslaitoksilla olleet kovin ristiriitaisia ja ne myös ovat muuttuneet päivityksissä paljon. Weather Services International ennustaa tällä hetkellä Eurooppaan joulukuuksi keskimääräistä kylmempää, tammikuuksi keskimääräistä lämpimämpää (pohjoisosiin keskimääräistä kylmempää) ja helmikuuksi keskimääräistä lämpimämpää. Päivitetty ennuste julkaistaan 20. joulukuuta. On mielenkiintoista vertailla tuoreimpia yhdysvaltalaisia ja venäläisiä ennusteita. Tämänhetkisten ennusteiden mukaan talvi näyttää kylmältä, kun taas keväästä on tulossa keskimääräistä lämpimämpi. Näin sää tuntuisi seurailevan pitkälti viime vuoden tilannetta. Kesästä 2011 (kesäkuu, heinäkuu, elokuu) tosin näyttäisi tulevan kesän sääennusteen mukaan keskiarvojen mukainen, siis viime kesää viileämpi.

Tropiikissa pitkän aikavälin sääennusteet tai ns. vuodenaikaisennusteet pitävät kohtalaisesti paikkaansa, koska ne voidaan perustaa El Niñon vaihteluun. Sen sijaan tropiikin ulkopuolella tällaisten ennusteiden luotettavuus on melko heikko, koska El Niño ei vaikuta meille. Suomi sijaitsee mereisen ja mantereisen ilmaston välivyöhykkeessä, jossa sääilmiöt vaihtelevat nopeasti. Nämä vaihtelut eivät ole säännönmukaisia.

Omasta mielestäni tämä talvi ei vaikuta (eikä vaikuttanut viime talvikaan) mitenkään äärimmäisen poikkeukselliselta. Tällaisia talvia oli - sikäli kuin muistan - useamminkin omassa lapsuudessani 1970- ja 1980-luvuilla. Me vain totuimme 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa useisiin poikkeuksellisen lämpimiin talviin.

Miten talville sitten käy jatkossa ilmastonmuutoksen myötä? Yhden uuden tutkimuksen mukaan erityisen kylmien talvien todennäköisyys Skandinaviassa ja Suomen alueella voi aluksi kolminkertaistua ilmaston lämmetessä. Toisaalta keskimäärin talvet lämpenevät. Ilmatieteen laitoksen mukaan Suomen vuosikeskilämpötila voi nousta 0,3-0,4 astetta vuosikymmenessä. Kylmät ja runsaslumiset talvet ovat siis jatkossakin mahdollisia, mutta keskimäärin talvista tulee entistä leudompia, vaikka joukkoon mahtuu kireitäkin pakkastalvia. Talvien sateisuus ilmeisesti lisääntyy, jolloin aluksi voi tulla runsaasti lumisateita ja sitten myöhemmin ilmaston lämmetessä yhä enemmän vesisateita.

Huom.! Kannattaa tutustua tiedetoimittaja Pasi Toiviaisen uuteen blogiin "Ilmastonmuutos. Nyt". Heti ensimmäinen blogipostaus on kiinnostava kirjoitus siitä, mikseivät Suomen lumiset ja kylmät talvet ole mitenkään ristiriidassa ilmaston lämpenemisen kanssa.

perjantai 10. joulukuuta 2010

Pohjoismaisen ilmastopäivän voitto Kouvolaan

Pohjoismaisen Ilmastopäivän kirjoituskilpailussa kansallisen pääpalkinnon 1000 Tanskan kruunua (noin 130 euroa) voitti Justiina Lampila Kouvolan Lyseon lukiosta. Suuret onnittelut erinomaisesta suorituksesta!

Voittoilmoitus ja tuomariston arviointi Justiinan voitokkaasta kirjoituksesta. Tekstin saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä.

Pohjoismaiden ministerineuvoston järjestämän Ilmastopäivän viettoon osallistui lähes 300 koulua. Justiina kirjoitti ilmastonmuutoksesta biologian valinnaisella ympäristöekologian kurssilla BI3 otsikolla "Minä pyydän" minämuotoisen tekstin, jossa maapallo esittää huolestumisensa ilmastonmuutoksesta. Justiinan tekstin näkökulma on todella kiinnostava ja poikkeuksellinen, mutta silti tekstiin on mahtunut mukaan runsaasti tärkeitä faktoja mielenkiintoisella tavalla esitettynä.

Justiinan luvalla julkaisen hänen kirjoituksensa tässä:

Minä olen kaikki, minkä vuoksi te elätte. Ette ole mitään ilman minua. Kuitenkin minä rakastan teitä, haluan antaa teille kaiken mitä tarvitsette, ravintoa, jotta voisitte antaa hellyyttä, ja juotavaa, jotta jaksaisitte pysyä jaloillanne. Ilmaa, jota hengittää; maiseman, jota katsoa; äänet, joita kuulla; tilaa, mihin rakentaa koti, ja maailman, jossa pystyy elämään. Minä katson teitä, minä olen se, mitä te olette. Te rakastatte, vihaatte, hymyilette ja puukotatte selkään. Minä todella yritän täyttää toiveenne, mutta teidän ahneutenne runnoo minua, tuhoaa minua ulkoa ja sisältä. Te muutatte minua kuin tietäisitte paremminkin, tai sitten joko te ette ymmärrä miksi minä muutun tai ette ymmärrä että te ette voi hallita kaikkea. Teoilla on seurauksensa.

Jotta kotinne, pintani, olisi teille asuinkelvollinen, minun täytyy pitää se tarpeeksi lämpimänä. Luonnollinen kasvihuoneilmiö takaa sen. Kun otan tuolta kaukaa suurelta ystävältäni säteilyä, Auringon voimaa, minä en heijasta kaikkea pois. Jätän sen teidän haltuunne, teidän turvaksenne. Minä osaan säännöstellä: ei liikaa, ei liian vähää. Välillä se on vaikeampaa, eihän se voi onnistua, että pystyisin pitämään lämpöni koko ajan täysin samana. Lämpötilani vaihtelevat, joskus tulee kylmempää, joskus lämpimämpää, mutta te haluatte näköjään liian lämmintä. Te tuotatte ongelman, jonka takia tasapaino tuntuu luisuvan käsistäni.

Minä olen myös vanha, vanhempi kuin te, te olette niin nuoria. Vasta vuosisatojen ja -kymmenten aikana te, ihmiskunta, olette astuneet liian suuren harppauksen, ajattelemattomasti väärään suuntaan, voimistatte kasvihuoneilmiön. Tuotatte valtavan määrän kasvihuonekaasuja ilmakehääni.

Merkittävin kaasu, minkä te tuotatte minun antimistani, on hiilidioksidi. Se on teille vain jätettä, mutta sillä on silti merkitystä. On kuin polttaisitte minua tupakan lailla. Ensimmäinen henkäisy; kaskeatte metsiä, poltatte itsellenne tilaa. Toinen imaisu; poltatte bensiiniä, jotta pääsette päämääriinne, etsitte paikkaanne, kuljette ilmassa, maassa ja vedessä. Kolmas veto; poltatte fossiilisia polttoaineita voimaloissanne, kun haette energiaa, itseänne ylittävää voimaa. Ja joka kerta puhalluksen myötä ilmakehään tulee hiilidioksidia, jolla te ette tee mitään, mutta eihän mikään katoa. Vuosimiljoonien ajan hiilen kiertokulku on ollut tasapainossa, mutta tämä teidän upea teollinen vallankumouksenne, maailman herruuden osoituksenne, heilautti vaakakuppeja reilusti. Kun te nostitte sisältäni suuria määriä fossiilisia polttoaineita, niin hiili siirtyi väärään paikkaan liian suurella vauhdilla.

Te lisäätte myös metaanin syntyä. Tehostatte karjankasvatustanne, kaatopaikkanne suurenevat, riisinviljelynne laajenevat ja poltatte biomassaa. Metaania purkautuu ilmaanne. Lisäksi on vielä kaikkia muita kaasuja. Vieläkö te ihmettelette, miksi lämpö ei lähdekään? Te tuotatte kaasuillanne muuria ilmaan, joka suojelun sijasta tukahduttaa turvapaikkanne. Ilmasto lämpenee.

Se, että maailmanne lämpenee, voi kuulostaa turhan luonnolliselta ja sitä voi olla vaikea uskoa. Kuka haluaisikaan uskoa minun olevan niin heikko, että te ihmiskunta voisitte sitä muuttaa, mutta se on totta, eikä teillä tunnu pysyvän ohjakset käsissä.

Kerron teille todisteen. Ilmakehäni voidaan jakaa kahteen osaan; ylä- ja alailmakehään. Teidän kasvihuonekaasujen lisääminen lämmittää vain alailmakehää, koska kaasut päästävät siis vähemmän lävitseen ja näin lämpö ei pääse yhtä hyvin pois eikä siis lämmitä yläilmakehää. Jos tämä kaikki taas johtuisi teistä riippumattomasta tekijästä, Auringon säteilyvoimakkuuden kasvusta, se lämmittäisi koko ilmakehää, mutta yläilmakehäni on viilentynyt.

Minä yritän suojella itseäni. Keuhkoni, kaikki suuret metsäni, nieluni, suomaani ja mereni varastoivat hiiltä. Kasvit tuottavat kauniin hapekkaan ilmanne, jota te hengitätte. Ne imevät toimintaansa suuren määrän hiilidioksidia. Suot pitävät hiilen ja myös metaaninsa pohjavesien alla. Meret nielevät suuret määrät. Kaikella on kuitenkin vastapuolensa. Kasvit eivät tarvitse hiilidioksidia ympäri vuoden, nekin pitävät taukoa talven yli ja suurin osa mantereesta ja sitä myöten kasvillisuudesta on samalla puolella minua, viettävät lepoaan samaan aikaan. Te taas tuotatte hiilidioksidia tauotta. Kaasujen määrä kasvaa liian suurta vauhtia. Kun ilmasto alkaa lämmetä, haihtuminen lisääntyy, sitä myöten aiheutuu myös se, että suot alkavat luovuttaa sisältämäänsä hiiltään pohjavesien pinnan laskiessa. Merien kyky imeä hiiltä heikkenee, kun ilmasto lämpenee; lämpötilan nousu vähentää hiilidioksidin liukoisuutta veteen ja merivirrat alkavat kiertää heikommin pinta- ja syvienkerrosten välillä. Pinnalla pitkään kellunut vesi ei sido hiiltä tarpeeksi.

Teidän teollisuutenne lisää toisaalta myös pienhiukkasten määrää. Ne samentavat ilmakehää ja lisäävät pilvien kykyä heijastaa Aurinkomme säteilyenergiaa pois. Tämä osittain kumoaa teidän aiheuttamianne kasvihuonekaasujen tuhoja, mutta kannattaako tällaiseen laittaa toivoaan ja jatkaa vain samaan malliin? Jos minä kuitenkin auttaisin teitä muilla tavoin, jos te antaisitte ahneudeltanne sille varaa.

Pystyttekö jo ymmärtämään, että tekonne tuottavat minulle sairautta, teistä, rakkaasta ihmiskunnasta, tulee minulle kuin haitallisia bakteereja, mutta vaikka te satutatte minua, te todellakin satutatte itseänne. Tämä muutos aiheuttaa liikaa pahaa, jos te päästätte sen jatkumaan. Merenpintani nousee, vie teiltä asuintilaa. Tuotan teille äärimmäisiä sääilmiöiden voimistumisia, tulee tulvia, kuivuuskausia ja pyörremyrskyjä. Jään ja lumen määrä vähenee, eikö arktisilla alueilla enää halutakaan valkeaa joulua, hiihtoretkiä? Suuret jäätiköt sulavat, aiheuttavat vesipulaa. Malarian kaltaiset trooppiset tautinne leviävät. Viljelynne vaikeutuu, alueet pienentyvät, syntyy lisää nälkää. Monimuotoinen luontoni kutistuu.

Todellako te haluatte jättää minut runneltuna jälkipolvillenne? Vaikka minulla olisi tarjottavana jotain kaunista. Minä pyydän teiltä, miettikää tätä mielissänne. Voi olla, että päädytte tulokseen, mikä haluaisi kumota tämän muutoksen. Muutoksen kuuluu tapahtua teidän toimissanne, ei minun.

Justiina Lampila
Kouvolan Lyseon lukio / Ympäristöekologian ryhmä BI3

Lähteet:
Happonen et. al, BIOS 3, Ympäristöekologia, WSOY
Ilmasto.org, http://www.ilmasto.org
Ilmatieteen laitos, http://www.ilmatieteenlaitos.fi
Ympäristöatlas, Intokustannus

lauantai 4. joulukuuta 2010

Mittaushistorian 20 lämpimintä vuotta: 2010 kaikkein kuumin?

Mittaushistorian (tilastohistorian) 20 kaikkien aikojen lämpimintä vuotta brittiläisen MetOfficen (HadCRUT3), yhdysvaltalaisen NOAA:n (National Climatic Data Center) ja Nasan (GISS, Goddard Institute of Space Studies) mukaan. Kymmenen viimeisintä vuotta on tummennettu. Vuoden 2010 tiedot ovat alustavia ja perustuvat tammi-lokakuun tietoihin. Poikkeama tarkoittaa eroa celsiusasteina pitkäaikaisiin keskiarvoihin (MetOfficen vertailujakso 1961-1990, jolloin maapallon keskilämpötila oli 14,0 astetta). Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla. Taulukon tietojen lähde: MetOffice.

Vuodesta 2010 näyttää tulevan maailmanlaajuisesti mittaushistorian (1850-2010) kaikkien aikojen lämpimin vuosi – tai ainakin toiseksi lämpimin. Samaan tulokseen ovat päätyneet ennakkotiedoissaan kaikki kolme tutkimuslaitosta.

Brittiläisen MetOfficen mukaan tämä vuosi on tammi-lokakuun tietojen perusteella 0,52 celsiusastetta pitkän aikavälin keskiarvoa lämpimämpi, yhtä lämmin kuin tähänastinen ennätysvuosi 1998. Vuosi 2010 onkin selvästi viime vuotta 2009 lämpimämpi, vaikka tänä vuonna El Niño heikentyi ja voimakkaasti viilentävä La Niña alkoi kesällä.

Kaiken kaikkiaan El Niñon ja La Niñan vaikutus on pieni verrattuna ilmastonmuutoksen lämmitysvaikutukseen, vaikka El Niño ja La Niña voivatkin selvästi vaikuttaa yksittäisinä vuosina. Ilmasto on lämmennyt maailmanlaajuisesti noin 0,8 astetta vuoden 1900 jälkeen.

Vaikkei La Niña enää voimistukaan, se vaikuttaa edelleen vuonna 2011. Niinpä ensi vuodesta tuskin tulee ennätyslämmintä. Myös vuosi 2011 kuitenkin tulee ennustusten mukaan yltämään 0,28 – 0,60 astetta yli pitkän aikavälin keskiarvon, ellei tule suuria tulivuorenpurkauksia, joilla voi olla viilentävä vaikutus.

Kaikki kymmenen viimeisintä vuotta sijoittuvat kaikkien kolmen tutkimuslaitoksen mukaan mittaushistorian 12 lämpimimmän vuoden joukkoon. Myös ensi vuodella on hyvät mahdollisuudet sijoittua tähän joukkoon.

Lisätietoja:

MetOffice

Ilmastotieto: Ilmastodata

Talven 2010-2011 ja alkuvuoden 2011 (tammikuu, helmikuu, maaliskuu) sääennusteet

lauantai 27. marraskuuta 2010

Hauskat vastamainokset iskevät tajuntaan!

Oma versioni vastamainoksesta. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla.

Eilen vietettiin jälleen Älä osta mitään -päivää ja julistettiin vastamainoskilpailun voittajat. Vastamainos eli antimainos tarkoittaa mainosta, joka on parodiaa oikeista mainoksista.

Tänä vuonna vastamainoskilpailun teemana olivat erityisesti "kirkkaanvihreät arvot", millä haluttiin kiinnittää huomiota siihen, että ympäristöystävällisyydestä tai "ekologisuudesta" on tullut tuotteiden ja palveluiden mainosvaltti. Kuluttaja tekee arvokkaan teon valitessaan vähemmän ympäristöä kuormittavia tuotteita, mutta valitettavan usein tuotteita mainostetaan ympäristöystävällisiksi vähintäänkin kyseenalaisin perustein. Tällöin kyseessä on ns. viherpesu.

Seuraavista linkeistä voit tutustua ajattelua herättäviin ja samalla hyvin hauskoihin mainoksiin:

Mainoskupla 2010 -kilpailun voittajatyöt

Mainoskupla 2010 -teemasarjan muut palkitut työt

Mainoskupla 2010 -koululaissarjan muut palkitut työt

Mainoskupla 2009 -kilpailun palkitut työt

Mainoskupla 2009 -kilpailun muut työt

Fifin vastamainokset

Guardian-lehden ympäristömainosgalleria

The Unsuitablog - vastamainosgalleria

Subvertise Blog

Advertising by subvertising - vastamainoksia eri aiheista

Myös teatterin ja musiikin keinoin on mahdollista kiinnittää huomiota ympäristöongelmiin.

Tällä viikolla (viikko 47) vietetään myös Euroopan jätteidenvähennysviikkoa (European Week for Waste Reduction). Nykyään voimakkaasti lisääntyvä jäte ovat tekstiilit. Joidenkin tutkimusten mukaan tekstiilijätteiden osuus sekajätteestä on kolminkertaistunut kahdeksassa vuodessa. Halpoja trendivaatteita käytetään vain lyhyen aikaa, jonka jälkeen ne heitetään kaatopaikalle ja ostetaan uusia "lyhytkulutusvaatteita" tilalle. Järkevääkö?

perjantai 26. marraskuuta 2010

Talven 2010-2011 sääennuste

Talvisia tunnelmia Kouvolassa tammikuussa 2010.

Syyskuussa puolalaisten meteorologien väitettiin ennustaneen, että Eurooppaan on tulossa kylmin talvi tuhanteen vuoteen. Ilmatieteen laitoksen mukaan kyseessä kuitenkin oli uutisankka: "Meillä Ilmatieteen laitoksella oli vaikeuksia selvittää, mikä oli se uusi sensaatiomainen tutkimus, johon tämä ennuste perustuisi. Lopulta selvisi, että puolalainen meteorologi oli vain median haastattelussa kertonut, että JOS Golfvirta hidastuisi tai pysähtyisi, Pohjois-Euroopan ilmasto kylmenisi... Aivan, kaikkihan tuntevat Golfvirran merkityksen ilmastoomme ja voivat tähän lausuntoon yhtyä. Nyt vain oli käynyt niin onnettomasti, että matkalla viesti hieman muuttui ja oleellinen pieni sana 'jos' oli jäänyt matkan varrelle." (klimatologi Reija Ruuhela, Ilmastokatsaus 9/2010, s. 3)

Pari viikkoa sitten julkaistun tutkimuksen mukaan ilmaston lämpeneminen lisää kylmiä talvia! Tutkijat Vladimir Petuhov (Petoukhov) ja V. A. Semenov Potsdamin ilmastovaikutusten tutkimuskeskuksesta (Potsdam Institute for Climate Impact Research) ovat seuranneet Jäämeren itäosia (Barentsinmeri ja Karanmeri). Kun Jäämeren itäosien jääpeite vähenee ilmastonmuutoksen myötä, merestä pääsee vapautumaan entistä enemmän lämpöä, mikä lämmittää ilmaa. Tämä puolestaan aiheuttaa ilmavirtausten muuttumisen, jolloin kylmät talvet Euroopassa ja Pohjois-Aasiassa yleistyvät aluksi. Äärimmäisen kylmien talvien todennäköisyys kasvaa kolminkertaiseksi. Kylmistä talvista on syytetty joskus auringon heikkoa säteilyä ja joskus Golfvirran heikentymistä, mutta tutkijoiden mukaan merijään vähenemisen ja kylmien talvien välinen korrelaatio on huomattavasti selvempi. Kylmät talvet 2005-2006 ja 2009-2010 eivät siis ole tämän tutkimuksen mukaan ristiriidassa ilmaston lämpenemisen kanssa, vaan pikemminkin ne sopivat kuvaan erinomaisen hyvin ilmastonmuutoksen yhteydessä. Tämä nyt julkaistu tutkimus ei kuitenkaan ole ennuste talven 2010-2011 säästä, vaan se kertoo vain kylmien talvien todennäköisyyden kasvavan pitkällä aikavälillä ilmaston lämmetessä. Luontainen sään vaihtelu kuitenkin jatkuu, joten yksittäisestä talvesta on mahdotonta ennustaa yhtään mitään. Yksittäinen talvi voi olla kylmä tai lämmin, vaikka kylmien talvien todennäköisyys kasvaisikin. Lisäksi on huomattava, että kyseinen tutkimus perustui vain yhteen ilmastomalliin. Ja vielä on huomattava, että ilmastonmuutoksen myötä talvet keskimäärin lämpenevät, eivätkä entistä useammin esiintyvät keskimääräistä kylmemmät talvet välttämättä ole yhtä kylmiä kuin aiemmat kylmät talvet.

Eilen ruotsalainen meteorologi Per Kållberg ennusti Sydsvenskan-lehdessä Pohjois-Eurooppaan hyvin kylmää talvea 2010-2011. Ennuste perustuu Pohjois-Atlantin oskillaatioon (NAO) joka muuttui negatiiviseksi joulukuussa 2009 ja aiheutti kylmän talven 2009-2010. Tämä oskillaatio jatkuu edelleen negatiivisena, minkä seurauksena Pohjois-Eurooppaan pääsee virtaamaan arktisen kylmää ilmaa. Kesällä ilmavirtaukset muuttuvat siten, ettei NAO päässyt vaikuttamaan kesän säähän. Tämä negatiivinen NAO voi tuoda Skandinaviaan samanlaiset kylmät talvet kuin 1950- ja 1960-luvuilla, jolloin esiintyi usein negatiivinen NAO (vastaavasti monien viime vuosien lämpiminä talvina NAO on ollut positiivinen). Skandinavian lisäksi kylmää tulee talveksi negatiivisen oskillaation aikana myös Britanniaan (marraskuussa 2010 ollut jo kylmin marraskuun jakso 17 vuoteen), Länsi-Eurooppaan ja Yhdysvaltojen itärannikolle. Sen sijaan Länsi-Grönlannissa seurauksena on kostea ja lämmin sää. Myös USA:n länsirannikolla voi olla epätavallisen lämmintä. Meteorologi Per Kållberg kuitenkin tähdentää, että tämä ennuste toteutuu vain, mikäli negatiivinen NAO jatkuu. Varmuutta asiasta ei ole. Tällä hetkellä NAO on jatkunut negatiivisena poikkeuksellisen pitkään. Pohjoisen pallonpuoliskon lämpötilajakaumaa voi seurata karttakuvasta ja lisätietoja Pohjois-Atlantin oskillaatiosta lukea Ilmastotiedon sivuilta.

Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskus ECMWF:n vuodenaikaisennuste arvioi, että joulukuu 2010, tammikuu 2011 ja helmikuu 2011 saattaisivat olla Suomen keski- ja pohjoisosissa jopa tavanomaista lämpimämpiä. Sen sijaan Etelä-Suomen osalta poikkeamaa ei näytä juuri olevan suuntaan tai toiseen. Etelä-Euroopassa taas saattaa olla tavanomaista viileämpää. Tämä ennuste on hyvin samankaltainen yhdysvaltalaisten ennusteiden kanssa.

WSI (Weather Services International) kuitenkin ennustaa talven 2010-2011 olevan Britanniassa ja Länsi-Euroopassa keskimääräistä kylmempi, ei kuitenkaan yhtä kylmä kuin viime talvi. Varsinkin alkutalvesta näyttäisi kuitenkin tulevan normaalia kylmempi. Kaikkein kylmintä olisi tämän ennusteen mukaan joulukuussa. Kylmää näyttäisi riittävän vielä tammikuullekin, mutta helmikuussa voisi jo hieman lämmetä.

Tätä kirjoitustani tarkemmin kylmän talven todennäköisyyttä on pohdittu ja pitkän aikavälin sääennusteita seurattu meteorologi Pauli J. Jokisen Sääbriefing-blogissa.

Tällä hetkellä Suomessa on Ilmatieteen laitoksen mukaan jopa poikkeuksellisen kylmää. Muoniossa mitattiin yhtenä yönä pakkasta jo yli 30 astetta. Keskiarvoihin verrattuna lukemat ovat kuitenkin kaikkein poikkeuksellisimpia Etelä- ja Keski-Suomessa. Viimeksi tällaisia kylmiä marraskuun loppuja on ollut vuosina 2002 ja 2004. Oma mittarini Kouvolassa näytti tänä aamuna kello 6 lukemaa -13,2 astetta. Luntakin on mukavasti muutama sentti. Ennusteet näyttäisivät pakkasten jatkuvan ainakin joulukuun puoliväliin, joten tänä vuonna on hyvät mahdollisuudet saada valkea joulu.

Toivotan kaikille hyvää ensimmäistä adventtia!

lauantai 20. marraskuuta 2010

Globen uupuneet - ilmastonmuutos teatterin silmin

Molièren hengessä. Kuva Globen uupuneiden Facebook-sivulta. Julkaisulupa saatu.

Kouvolan Lyseon lukion ympäristöekologian ryhmä kävi torstaina 18. marraskuuta katsomassa Lappeenrannan kaupunginteatterin Veeran kammarissa Kansallisteatterin kiertueella olevan näytelmän Globen uupuneet, joka kertoo ilmastoahdistuksesta.

Globen uupuneet on todella Historiallinen näytelmä isolla H:lla monessa mielessä. Se käy nopeassa tahdissa läpi luonnontieteiden, teknologian ja väestönkasvun historiaa, mutta se myös tekee historiaa. Globen uupuneet on Kansallisteatterin ensimmäinen kiertävä näytelmä koskaan. Se lienee myös ensimmäinen suomalainen teatteriesitys, jossa vähähiilisyys (mahdollisimman pienet päästöt) on tarkkaan otettu huomioon.

Alkuperäinen idea näytelmään tuli pari vuotta sitten Kansallisteatterin näyttelijä Jussi Lehtoselta, joka esitteli ajatuksensa hiilidioksidineutraalista ja kiertävästä näytelmästä Kansallisteatterin silloiselle pääjohtajalle Maria-Liisa Nevalalle. Hän otti ajatuksen heti ilolla vastaan. Nyt uuden pääjohtajan Mika Myllyahon kaudella näytelmiä tullaan viemään kiertueelle jatkossakin.

Esityksen käsikirjoittamiseen sekä musiikin säveltämiseen saatiin rahoitus Niilo Helanderin säätiöltä. Esityksen työstivät valmiiksi ohjaaja Saana Lavaste, käsikirjoittaja Emilia Pöyhönen ja säveltäjä Sanna Salmenkallio. Myös lavastaja-puvustaja Markus Tsokkinen sekä näyttelijät Jussi Lehtonen, Nora Raikamo ja Hanna Raiskinmäki ovat olleet aikaisessa vaiheessa mukana näytelmän käsikirjoittamisessa. Yhteistyökumppaneina toimivat alusta alkaen myös ”urbaani ympäristöjärjestö” Dodo ry sekä Katastrofin aineksia -elokuvan ohjannut John Webster, joka on esityksessä mukana äänenä.

Esitystä valmisteltaessa työryhmä oli yhteydessä lukuisiin asiantuntijoihin ja kysyi myös monien julkkisten mielipiteitä ilmastonmuutoksesta. Marja-Sisko Aalto, Paavo Arhinmäki, Satu Hassi, Teemu Mäki, Päivi Räsänen, Paola Suhonen ja Miina Äkkijyrkkä toivat esiin oman näkemyksensä. Inspiraation lähteinä ja erilaisten näkökulmien muodostamisen apuna toimivat myös Leo Stranius, Risto Isomäki sekä Atte Korhola ja hänen puolisonsa Eija-Riitta Korhola, joiden teksteihin työryhmä perehtyi.
Titanic. Kuva Globen uupuneiden Facebook-sivulta. Julkaisulupa saatu.

Syksyllä 2010 Globen uupuneet -näytelmää esitettiin Helsingissä Kansallisteatterissa, kunnes marraskuun alussa se lähti Suomen-kiertueelle. Teatteriseurue liikkuu junalla ja polkupyörillä! Esityksestä ei ole myöskään paperille painettua käsiohjelmaa tai mainosjulisteita.

Erityisesti valaistuksessa ja lavatekniikassa on huomioitu ympäristöasiat. Kaikki sähkö tuotetaan uusiutuvista energianlähteistä (kaksi tuulisähköllä ladattavaa akkua) ja pienen osan näyttelijät tuottavat itse lavalla dynamoon virtaa polkien. Yhteensä yksi esitys kuluttaa energiaa noin 0,3 kWh. Se vastaa viiden 60-wattisen hehkulampun yhdessä tunnissa kuluttamaa määrää.

Esityksen sähkönkulutus on tarkasti eriteltynä ja laskettuna näytelmän netistä löytyvässä käsiohjelmassa. Globen uupuneet kuluttaa energiaa 0,25 kW/h, kun keskimäärin Kansallisteatterin suurella näyttämöllä esitettävät näytelmät kuluttavat sähköä noin 250 kW/h eli noin tuhatkertaisen määrän!
Kansallisteatteri kuluttaa vuodessa sähköä noin 1 490 000 kWh. Kuukausikulutus vastaa kahdeksan sähkölämmitteisen pientalon tai 30 kerrostaloasunnon koko vuoden kulutusta! Globen uupuneiden ideamoottori Jussi Lehtonen tuleekin varmaan viemään vielä monta muutosta läpi Kansallisteatterin energiankulutuksen ja materiaalienkäytön vähentämiseksi.

Itse näytelmäkin kertoo rivien välistä luettuna Jevonsin paradoksista: ”Energiankäytön tehokkuus lisää energiankulutusta.” Energiatehokkuuden myötä säästynyt energia käytetään muihin tarkoituksiin, eikä kulutus vähene.

Näytelmän juoni alkaa siitä, että pieni teatteriseurue valmistelee uutta esitystä. Kunnianhimoisena haaveena on toteuttaa ympäristöasioista kertova ja ympäristöystävällinen esitys Molièren Ihmisvihaaja-näytelmästä ja saada Jonh Webster tekemään siitä dokumenttielokuva. Webster joutuu kuitenkin omien kiireidensä vuoksi peruuttamaan tämän hankkeen. Silloin osa näyttelijöistä haluaisikin toteuttaa näyttämöllä suureellisen version Titanic-elokuvasta, sillä ”eihän ole mitään mieltä tehdä ekologista näytelmää, ellei siitä tehdä dokumenttia”. Lopulta Titanic ja Ihmisvihaaja sekoittuvat todella herkulliseksi sekahedelmäkeitoksi. Aivan näytelmän lopussa päästään ”sukelluskellossa” esitettävän varjoteatterin keinoin jopa tulevaisuuteen.

Kun kotimatkalla kyselin lukiolaistemme mielipiteitä Globen uupuneet -esityksestä, minulle jäi sellainen käsitys, että paria lukuun ottamatta kaikki pitivät näytelmästä hyvin paljon. Tiivistettynä opiskelijoiden ajatukset voisi pukea sanoiksi näin: ”Näytelmä oli intiimi, piristävän poikkeuksellinen, hauska ja humoristinen, mutta samalla salakavalan ahdistava. Se oli todella paljon ajatuksia herättävä, ei kuitenkaan liikaa valmiita mielipiteitä tyrkyttävä.” Kaikki näyttelijät saivat runsaasti kehuja. Lopun sukelluskellokohtaus herätti hämmästystä ja paljon pohdintaa. Siitä pystyy tekemään kaksi täysin päinvastaista tulevaisuuden tulkintaa, joista toinen on hyvin positiivinen. Lisää opiskelijoiden mielipiteitä tulee myöhemmin ympäristöekologian kurssimme omaan blogiin.

Itsekin pidin näytelmästä hyvin paljon. Ilmastonmuutos jää näytelmässä lopulta taka-alalle, kun sanoma on pikemminkin kritiikkiä kaiken viihteellistymistä, kulutusyhteiskuntaa ja väestönkasvua vastaan. Mutta tästähän ilmastonmuutoksessa oikeastaan onkin kyse! Ilmastonmuutos ei aiheudu vain energiantuotannosta, vaan syynä ovat perimmiltään liiallinen kuluttaminen ja väestönkasvu. Thaimaan-matkoista ja turistikrääsän ostamisesta on tullut arkipäivää. Näytelmän Nipan sanoin: ”Vaikka muuttuisin tammeksi, en pysty elämäni aikana sitomaan sitä kaikkea hiilidioksidia, jonka vanhempani ovat tuottaneet.”

Globen uupuneet tavallaan jatkaa Neil Postmanin ”Huvitamme itsemme hengiltä” -kritiikkiä. Lopulta myös näytelmän musikaalinen tosi-tv-tähti Tracy huomaa, että pienillä myönnytyksillä voi saada paljon aikaan. Kompromissi löytyy jostakin tavarapaljoudessa piehtaroivan tv-hömpän ja Kainuun korpimökkiin muuttamisen väliltä.

Ohjaaja Saana Lavaste tiivistää näytelmän sanoman näin: ”On tavallaan tyrmistyttävää, että meille asetetaan rajoja. Meidänhän pitäisi saada tehdä juuri mitä haluamme, meidän täytyy saada olla vapaita. Olemmeko kuitenkin myös salaa helpottuneita siitä, että lopulta on olemassa joku raja? Rajattomuus on merkityksettömyyttä. Rajattomuus ja vapaus eivät ole synonyymejä. Mitä vapaus lopulta on? Onko todella vapautta kuluttaa mielin määrin? Merkitykselliset tarinat alkavat syntyä vasta, kun kohtaamme omat rajamme.”

Tulevaisuuden sukelluskello. Kuva Globen uupuneiden Facebook-sivulta. Julkaisulupa saatu.

Globen uupuneet -esitys kiertää Suomea ainakin kevään 2011 loppuun asti ja jatkaa kierrostaan mahdollisesti syksyllä 2011. Esitys vierailee esimerkiksi kouluissa ja nuorisotaloissa, mutta suurelle yleisölle avoimia teatteriesityksiä on ainakin seuraavilla paikkakunnilla:
11.1.2011 Kaustinen, kansanmusiikkikeskus
26.1.2011 Kajaani, kaupunginteatteri
7.2.2011 Rauma, kaupunginteatteri
15.2.2011 Kotka, kaupunginteatteri
24.2. ja 25.2.2011 Oulu, kaupunginteatteri
8.4., 13.4. ja 14.4. Turku, kaupunginteatteri
Muita esityspaikkoja ja -aikoja voi katsoa esimerkiksi kiertuejärjestelyjä hoitavan Teatteri 2.0:n kotisivuilta.

Toiveena olisi saada Globen uupuneet pistäytymään myös Kouvolassa. Kouluihin Globen uupuneet voi tilata Nuorten akatemian (NOTE) ja Dodon kautta. Näytelmän seuraamista helpottaa, mikäli opiskelijat tuntevat elokuvat Katastrofin aineksia ja Titanic. Toivoisinpa myös ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tilaavan tätä näytelmää opiskelijoilleen! Mikäli kiertueen päättymisen jälkeen käsikirjoitus on saatavissa, tämä olisi erinomainen näytelmä myös koulujen näytelmäkerhojen ja näytelmäryhmien esitettäväksi.

Lisätietoja:

Kansallisteatteri

Globen uupuneiden Facebook-sivut

Globen uupuneiden käsiohjelma (paljon asiaa esityksen tekemisestä ja taustoista, myös tietoa ilmastonmuutoksesta ja konkreettisia vinkkejä ilmastonmuutoksen torjumiseen)

YLE Kulttuurin toimittaja Jaana Semerin arvostelu Globen uupuneet -esityksestä

Kiitokset:

Tea Tönnov ympäristöjärjestö Dodosta antoi minulle hyviä lisätietoja tästä teatteriesityksestä. Suurimmat kiitokset kuuluvat kuitenkin tietysti Globen uupuneet -tiimille, joka mielestäni on tehnyt aivan huikeaa työtä. Kiitän ja kumarran.

Muuta tieteen, urheilun ja taiteen yhteistyöstä:

Viime vuosina on ilmestynyt useita ympäristöä käsitteleviä kaunokirjallisia teoksia sekä esimerkiksi hitaampaa slow-elämää puolustavia kirjoja. Yhdysvalloissa myös urheilijat ovat alkaneet toimia ilmastonmuutoksesta tiedottamisen puolesta. Monet muusikotkin ovat ottaneet voimakkaasti kantaa ilmastonmuutokseen ja muihin ympäristöasioihin:

Disturbed: Another Way to Die

Michael Jackson: Earth Song

Chris Rea: The Road to Hell

Earthman (Maapallomies): Climate Crisis Jam

Tracy Lyons: Save me

Uusimpia uutisia ilmastonmuutoksesta:

Ilmastotieto

Ilmasto.org

torstai 18. marraskuuta 2010

Hyvää toilettien ja pisuaarien juhlapäivää!

Toiletti Tunisiassa. Kuva: Jari Kolehmainen

Perjantaina 19.11.2010 vietetään kansainvälistä wc-päivää, jonka tarkoitus on kiinnittää huomiota erityisesti kehitysmaiden huonoihin wc-oloihin. Noin 2,5 miljardilta ihmiseltä puuttuu pääsy kunnolliseen vessaan. Tarpeet tehdään maakuoppiin tai slummialueilla muovipusseihin, jotka sitten viskotaan minne sattuu.

Kuva: WorldToilet.org

Kehitysmaissa noin 80 % jätevesistä päätyy puhdistamattomina vesistöihin, mikä lisää oleellisesti monien sairauksien leviämistä. Laskelmien mukaan vesi- ja saniteettiongelmat ovat aiheuttaneet 1900-luvulla enemmän kuolemantapauksia kuin kaikki samalla vuosisadalla käydyt sodat yhteensä.

Kuva: World Toilet Day

Wc-teemapäivällä halutaan kuitenkin kiinnittää huomiota kehitysmaiden ongelmien lisäksi myös teollistuneissa maissa esiintyviin vessaepäkohtiin. Yleisiä wc-tiloja on usein liian vähän, ja vaikka niitä olisikin, kaduille virtsaaminen varsinkin yöaikaan on turhan yleistä. Myös wc-tilojen puhtaudessa ja ihmisten hygieniakäyttäytymisessä voi olla toivomisen varaa.

Lisäksi myös kehittyneissä maissa voi tapahtua vesikriisejä vaikkapa putkirikkojen seurauksena. Esimerkiksi Nokialla vuoden 2007 lopulla pääsi jätevettä puhtaan veden putkistoon. Tämän seurauksena kaupungin 30 000 asukkaasta noin 8 000 sairastui mahatautiin. Yleisimpänä syynä oli norovirus, mutta vedestä löytyi myös giardiaa (ensimmäistä kertaa Suomessa laajana esiintymänä), kampylobakteeria, salmonellaa, yersiniaa, shigellaa, rotavirusta, kolibakteeria ja Clostridium difficile -bakteeria. Jälkikäteen on arvioitu mahatauti keskeiseksi syyksi myös kahteen kuolemantapaukseen. Lisäksi 21 ihmistä sai suolistoinfektion seurauksena akuutteja niveltulehduksia ja reuman kaltaisia selkäoireita (20 lievää ja yksi vaikea tapaus).

Tähän loppuun päivän piristys näiden synkkien lukujen jälkeen. Urinal.net-nettisivusto esittelee laajan valokuvakokoelman maailman pisuaareista. Tällä hetkellä maailman kymmenen huippu-urinaalin (mielenkiintoisimmat tai erikoisimmat käymälät) lista on seuraava:

1. Amundsenin ja Scottin retkikunnan majapaikka Etelänavalla

2. Taj Mahal Intiassa

3. Uniikit "Luonnon kutsu" -pisuaarit, suunnitellut Clark Sorensen (näin biologina oma suosikkini!)

4. Rothesay-hotellin pisuaari Buten saarella Skotlannissa

5. Middle Brighton Baths Australiassa

6. Naisten wc:n urinaali Dairy Queen -jäätelöbaarissa Floridassa

7. Arlandan lentokenttä Tukholmassa

8. Phi Phi -saarten kansallispuisto Krabilla Thaimaassa (todella luonnonläheistä!)

9. John Michael Kohlerin taidekeskus Wisconsinissa, Yhdysvalloissa

10. Peninsula Hotel -hotellin The Felix -baarin pisuaari Hongkongissa

Kyllä tuolta sivustolta löytyy myös suomalaisia pisuaareja, mm. Helsingin Stockmann.

Ja vielä yksi asia! Tsekkaapa, onko käyttämässäsi kosteusvoiteessa tai hammastahnassa merkitty valmistusaineeksi karbamidi. Se on nimittäin toiselta nimeltään urea eli virtsa-aine. Kosmetiikka- ja hygieniatuotteissa se tosin on synteettisesti valmistettua. Suunhoitoaineissa sitä käytetään pH:n nostamiseen, koska se hajoaa bakteerien vaikutuksesta (ureaasin katalysoidessa) ammoniakiksi ja hiilidioksidiksi. Ammoniakki emäksenä sitoo vetyioneja nostaa pH:ta. Kosteusvoiteet voivat sisältää jopa 3-10 % ureaa, joka sitoo itseensä ja siten myös ihon pinnalle kosteutta. Näin iho säilyy pehmeämpänä.

Jo muinaiset roomalaiset hyödynsivät ureaa, tosin aidon virtsan muodossa. Roomalaiset käyttivät virtsaa suuvetenä, jonka sanottiin tekevän hyvää ikenille (mahdollisesti ammoniakkisuolojen vaikutus). Virtsaa on käytetty myös hiusvetenä, jonka on kerrottu tappavan täitä ja estävän hilsettä...

tiistai 2. marraskuuta 2010

Tulivuori saattaa purkautua jälleen Islannissa

Etna-tulivuoren höyryävä sivukraateri Sisiliassa.

Islannin aktiivisin tulivuori Grimsvötn saattaa purkautua muutaman päivän kuluttua. Tähän viittaa Telegraph-lehden uutisen mukaan se, että vuoren päällä oleva Vatnajökull-jäätikkö on alkanut sulaa. Välttämättä jäätikön osittainen sulaminen ei kuitenkaan aina enteile tulivuoren todellista purkautumista, vaikka vuoren vulkaaninen aktiivisuus onkin lisääntynyt.

Missään tapauksessa ennustettavissa ei ole yhtä suurta tuhkapilveä kuin viime keväänä Eyjafjöll-tulivuoren purkautuessa. Eyjafjöll sijaitsee noin sata kilometriä Vatnajökull-jäätikön kaakkoispuolella. Nyt mahdolliset lentorajoitukset ulottuisivat vain Islannin lähialueille, laajimmillaan enintään Skandinaviaan asti. Viimeksi Grimsvötn purkautui marraskuussa 2004 (kuvia täällä), jolloin tuhka haittasi lentoliikennettä vain Islannissa.

Ilta-Sanomissa asiaa kommentoi Viron geologisen tutkimuskeskuksen johtava geologi, suomalaissyntyinen Heidi Soosalu.

Indonesiassa tuhkaa on levittänyt huomattavasti voimakkaamman Merupi (Merapi) -tulivuoren purkaus, josta on aavemaisia kuvia National Geographic -lehden sivuilla.


Lisätietoja tulivuorten purkauksista

Vulcano Live: Grimsvötn-tulivuoren edelliset purkaukset ja päivitettyä tietoa uusimmista purkauksista

Jarin blogi: Tulivuoret

Ilmastotieto: Tulivuorten vaikutus ilmastoon


PS. Tiedätkö, mitä kraateri alunperin on tarkoittanut?

Se on tarkoittanut muinaisten kreikkalaisten ja roomalaisten laaja-aukkoista viinin sekoitusmaljaa.

lauantai 30. lokakuuta 2010

Mistä oikea aika kelloon, kun siirrytään taas normaaliaikaan?

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 31.10.2010 kello 4.00 siirrytään takaisin normaaliaikaan ("talviaikaan") eli kelloa siirretään tunnilla taaksepäin kello kolmeen. Keväästä syksyyn noudatettava erillinen kesäaika otettiin Suomessa käyttöön vuonna 1981. Seuraavan kerran kesäaikaan siirrytään taas 27.3.2011.

Mistä sekunnilleen oikea aika kelloon?

Tarkka aika kerrotaan useilla nettisivuilla. Todellisuudessa aika ei kuitenkaan ole täysin tarkka, koska verkkoyhteyden laadusta riippuen signaali voi viipyä matkalla jonkin aikaa. Täysin oikea aika voi siis poiketa noin 0,1 sekunnista useaan sekuntiin verrattuna näiltä nettisivuilta löytyviin aikoihin:

Mittatekniikan keskus

Greenwich Mean Time

Time.is

Suomen aikavyöhykkeen historiaa

Ennen nykyiseen aikavyöhykkeeseen siirtymistä jokainen Suomen kaupunki käytti omaa auringon mukaan määräytyvää aikaa, ns. (porvarillista) paikallisaikaa. Kello oli 12.00, kun paikkakunnalla aurinko oli korkeimmillaan eli paistoi suoraan etelästä. Kun kello oli Helsingissä 12.00, se oli Joensuussa 12.20, Turussa 11.50 jne. paikkakunnan pituuspiirin mukaan.

Rautatieverkoston laajentuessa aikataulujen laatiminen oli kuitenkin hankalaa, kun jokaisella paikkakunnalla oli oma kellonaikansa. Niinpä päätettiin, että Kaipiaisten asemasta (nykyisen Kouvolan, entisen Anjalankosken alueella) länteen asemakellot asetettiin Helsingin aikaan ja Kaipiaisista itään Pietarin aikaan. Nyt kuitenkin rautatieaseman kello näytti aina eri aikaa kuin paikkakunnalla olevat muut kellot.

Lopulta päätettiin, että 1.5.1921 alkaen koko Suomi noudattaa pituuspiirin 30 astetta itäistä pituutta aikaa. Tämä tarkoittaa sitä, että koko Suomessa kello (vyöhykeaika) on normaaliaikaa noudatettaessa 12.00 silloin, kun aurinko on korkeimmillaan pituuspiirillä 30 itäistä pituutta. Kesäaikaa noudatettaessa kelloja on siirretty tunnilla eteenpäin (kellot edistävät tunnin aurinkoon verrattuna), joten aurinko on korkeimmillaan vasta tuntia myöhemmin, pituuspiirillä 30 astetta itäistä pituutta klo 13.00. Nykyisessä kielenkäytössä paikallisajalla yleensä tarkoitetaan valtiossa käytettävää vyöhykeaikaa.

Suomen aikavyöhykkeen normaaliaika on UTC+2 (ns. EET = Eastern European Time), joka on käytännössä sama asia kuin vanha GMT+2. Perinteisestihän aikavyöhykkeiden perustana on ollut GMT-aika (GMT = Greenwich Mean Time) eli Britanniassa sijaitsevan Greenwichin observatorion keskiaurinkoaika. Vuodesta 1972 noudatettu UTC-aika (UTC = Coordinated Universal Time) on kuitenkin tarkempi kuin GMT-aika. UTC-aika perustuu mm. Pariisissa sijaitsevan kansainvälisen aikakeskuksen atomikelloilla mittaamaan kansainväliseen atomiaikaan.

Atomikelloja ei siirrellä lainkaan kesäaikaan, joten vaikka normaaliajassa (talvella) Suomen aikaero viralliseen GMT:hen tai UTC:hen verrattuna on +2 tuntia, kesäaikaan se on +3 tuntia.

Ajan mittauksen perustana oleva sekunti määritetään atomien värähtelyn perusteella. Atomikello käy tasaiseen tahtiin, vaikka maapallon pyöriminen akselinsa ympäri hieman hidastuu. Tuota aikaeroa kurotaan kiinni aika ajoin UTC-aikaan lisättävillä karkaussekunneilla.

Miksi vuorokauden pituus vaihtelee?

Maapallon pyörimisnopeuden hidastumisen seurauksena vuorokausi on nyt 0,007 sekuntia pitempi kuin 4000 vuotta sitten. Noin 1500 miljoonaa vuotta sitten maapallon pyörimisnopeus oli niin suuri, että vuoteen mahtui 800-900 vuorokautta. Syynä hidastumiseen ovat vuorovesien kitka ja kuun siirtyminen kauemmas maapallosta. Vuorovesien kitkan seurauksena vuorokauden pituus kasvaa vuosisadassa 0,0016 sekuntia.

Maapallon pyörähdysnopeus vaihtelee hieman myös sen mukaan, missä kohtaa rataansa maapallo on menossa kierroksellaan auringon ympäri. Tammikuussa vuorokausi on noin millisekunnin verran pitempi kuin kesäkuussa. Muutoksia aiheuttavat myös ilmanpaineet, tuulet, merivirrat ja maanjäristykset. Maapallon pyöriminen hidastuu esimerkiksi silloin, kun päiväntasaajalla on korkeapaine (paljon ilmaa eli ilmapatsaan paino maanpinnan pinta-alayksikköä kohden suuri). Suuret maanjäristyksetkin voivat muuttaa (nopeuttaa tai hidastaa) maapallon pyörimistä.

Miksi kelloja siirrellään keväällä kesäaikaan ja syksyllä normaaliaikaan?

Monilta ihmisiltä näyttää kokonaan unohtuneen, miksi kelloja siirrellään kesäksi kesäaikaan. Kesäajan englanninkielinen nimi daylight saving time kuvaa asiaa hyvin. Tarkoitus on saada valoisa aika osumaan yhteen ihmisten valveillaolon kanssa. Kun aurinko "nousee" kesällä aikaisin, kelloja siirtämällä saadaan ihmisetkin nousemaan normaaliaikaan verrattuna tuntia aiemmin. Näin illalla riittää valoa tuntia pitempään. Ihmiset eivät siis turhaan nuku valoisaan aikaan ja valvo iltapimeässä, vaan valoisa aika ja ihmisten hereillä oleminen sattuvat paremmin samoihin aikoihin.

Kesäaikaan siirtyminen on erityisen tärkeää Keski- ja Etelä-Euroopassa. Meillä täällä pohjoisessa asialla ei ole niin suurta merkitystä, koska kesällä valoa riittää muutenkin melkein ympäri vuorokauden. Etelämpänä Euroopassa ja samoin esimerkiksi Yhdysvalloissa kesäajan on laskettu säästävän energiaa, koska illalla valot tarvitsee sytyttää vasta tuntia myöhemmin. Tämän on arveltu vähentävän myös liikenneonnettomuuksia, kun liikenne keskittyy paremmin valoisaan aikaan. Toisaalta kevätaamuna aamutokkuraisena (kellojen siirtämisen seurauksena liian aikaisin heräämään joutuneena) rattiin hyppääminen voi lisätä onnettomuuksia.

Kesäaika tuottaa monia ongelmia. Hämärämmät kevätaamut voivat aiheuttaa jopa masentumista ja kellojen siirtäminen sisäisen kellon (biologisen rytmin) "ohjelmointivaikeuksia". Ongelmia siirtymisyönä tulee aina myös junien ja bussien aikatauluille. Raskaan liikenteen ajopiirturitkin pitää muistaa siirtää oikeaan aikaan. Maataloudessa ongelmana voi olla se, ettei esimerkiksi lehmiä ole helppo "ohjelmoida uudelleen" muuttamaan vaikkapa aamulypsyn aikataulua. Eikä tietotekniikassakaan ole helppoa siirrellä kellonaikoja pari kertaa vuodessa. Tietojärjestelmien (esimerkiksi tietokoneohjelmat, ovien sähkölukkojen avautumisajat, murtohälytysjärjestelmien päälläolo jne.) kellot voivatkin olla ympäri vuoden normaaliajassa. Kotonakin siirrettäviä kelloja voi olla erilaisissa laitteissa jopa reilusti yli toistakymmentä. Matkustajan pitää muistaa, etteivät kaikki maat siirry kesäaikaan lainkaan (tai siirtyvät eri aikaan). Kellojen siirtämisen takia myös kesän aamuruuhkat voivat keskittyä entistä enemmän aurinkoiseen aikaan, mikä voi osaltaan pahentaa saasteongelmia.

Jos on vaikeuksia muistaa, mihin suuntaan viisareita siirrellään, on hyvä pitää mielessä tämä muistisääntö: "Viisareita siirretään aina lähintä kesää kohti - kaikkihan me pidämme kesästä!" Siis keväällä kelloa siirretään tunnilla eteenpäin ("yritetään päästä nopeammin kohti tulevaa kesää") ja syksyllä tunnilla taaksepäin ("yritetään palata takaisin kohti juuri päättynyttä ihanaa kesää").

Aika aikaansa kutakin - aika monta aikamoista aikamietettä

G. Lichtenberg: "Ihmiset, joilla ei ole milloinkaan aikaa, tekevät vähiten."

E. Ionesco: "Joka pyrkii olemaan ajan tasalla, on auttamatta ajastaan jäljessä."

J. Borges: "Vuosituhannet kuluvat, mutta kaikki tapahtuu tässä hetkessä."

P. Orne: "Kun kello jätättää, kestää kauemmin mennä hitaammin."

maanantai 18. lokakuuta 2010

Herkutellaan hyönteisillä!

MTV3 julkaisi juuri uutisen "Hyönteisten syönti on ekologisempaa". Uutisessa todetaan mm. näin:

"Tutkijoiden mukaan maailmassa on ainakin 1 700 syötävää hyönteislajia. Noin 2,5 miljardille ihmiselle hyönteisten syöminen on jo arkipäivää, kuten lihan tai kalan syöminen. Yleisimmin käytetään erilaisia heinäsirkkoja, kaskaita, muurahaisia sekä hyönteisten toukkia. Hyönteiset tai niiden toukat sisältävät runsaasti proteiinia, rasvaa, rautaa ja kalsiumia."

"Vaihtolämpöisinä eläiminä ne muuttavat rehua ruuaksi tavanomaisia tuotantoeläimiä selvästi tehokkaammin. Esimerkiksi laulukaskas tarvitsee rehua kuusi kertaa vähemmän kuin nauta ja kaksi kertaa vähemmän kuin sika tai broileri tuottaakseen saman määrän proteiinia. Lisäksi hyönteiset tuottavat tasalämpöisiä eläimiä vähemmän kasvihuonekaasuja ja pärjäävät usein elintarviketuotannon jätteellä tai suoraan tuotantoeläinten lannalla."

Sinänsä tuo hyönteisten syöminen ei ole mitään uutta, vaikkakaan suurta suosiota se ei ole länsimaissa saavuttanut. Vincent M. Holt kirjoitti jo vuonna 1885 kirjan "Why not eat insects?" Kirja on luettavissa verkkoversiona osoitteessa http://bugsandbeasts.com/whynoteatinsects/.

Miltä kuulostaisi vaikkapa English Menu I:

Etanakeitto

Turskaa etanakastikkeessa

Ampiaisen toukkia

Voissa ruskistettuja koiperhosia

Perhosen toukilla höystetty naudanlihapata

Varhaisporkkanoita jauho-matokastikkeella

Karviaiskiisseliä sahapistiäisten toukkien kera

Maustettuja lehtisarvisten (kovakuoriaisten) toukkia

Sarvijaakon toukkia paahtoleivällä


Hyönteisravintoa käytetään yleensä erittäin vähän, vaikka esimerkiksi heinäsirkat voisivat olla kanaa ravitsevampia. Heinäsirkkojen lihasta 50-75 prosenttia on proteiineja, hämähäkeistä ja kärpäsentoukista 64 prosenttia sekä termiiteistä 46 prosenttia, kun taas lampaanliha, sianliha, häränliha, kala ja kana sisältävät proteiineja yleensä vain 17-23 prosenttia.

Moni saattaa tosin syödä huomaamatta esimerkiksi kirvaperäisiä tuotteita. Punaisten marmeladimakeisten värjäämiseen käytettävä väriaine E120 (karmiini, kokkiniili, karmiinihappo) on kuivatuista kokkiniilikirvoista uutettu aine. Yhteen kiloon väriainetta tarvitaan 150 000 kuivattua naaraskirvaa. Sellakka (E904) puolestaan on kilpikirvojen eritettä, jota saadaan puiden rungoilta ja oksilta.

Varsinkin kanadalaiset biologit ovat perinteisesti juhlineet Darwinin syntymäpäivää 12. helmikuuta järjestämällä pääjaksosyömingit (Phylum Feast). Ideana on syödä taksonomisesti mahdollisimman monipuolista ruokaa, esimerkiksi ruokaa mahdollisimman monesta eliökunnan luokittelun eri pääjaksosta tai kaaresta. Ajatuksena on juhlia luonnon biodiversiteettiä, jolla on yhteinen menneisyys, yhteinen evolutiivinen alkuperä. Oulun yliopiston biologit kertoivat viime vuonna Kaleva-lehdelle tästä perinteestä tarkemmin ja myös laativat esimerkkimenun pääjaksosyöminkejä varten.

Nilviäisiin luokiteltavat etanat ovat perinteisesti olleet joko elävinä tai maidossa keitettyinä lääkettä esimerkiksi tuberkuloosia, märkiviä haavoja ja punatautia vastaan. Näillä "parannuskeinoilla" ei kuitenkaan liene todellista merkitystä.

Buon appetito!

perjantai 15. lokakuuta 2010

Join aamupalalla 90 litraa vettä!

Oletko rohkea?

Tänään vietetään kansainvälistä Blog action day -blogiteemapäivää. Ideana on se, että vuosittain 15. lokakuuta blogien kirjoittajat ympäri maailmaa keskittyvät yhteiseen teemaan. Tämän vuoden 2010 aiheena on vesi, josta tänään kirjoitetaan myös Kouvolan Lyseon lukion ympäristöekologian blogissa (osa teksteistä on kirjoitettu valmiiksi jo aiemmin tällä viikolla, avataan katsottaviksi tänään) ja Ilmastotiedossa.

Mikäli olet rohkea ja uskallat katsoa totuuden itsestäsi, tee myös kaksi tämän blogipostaukseni lopussa olevaa tehtävää!


Ällistyttäviä vesifaktoja

Likainen juomavesi tappaa vuosittain maapallolla enemmän ihmisiä kuin kaikki väkivalta (mukaan lukien sodat) yhteensä. Puhtaan veden puutteeseen kuolee joka viikko noin 42 000 ihmistä, koska likainen vesi levittää monia sairauksia (mm. salmonella, kolera, A-hepatiitti). Unescon mukaan vuonna 2050 puolet maapallon juomavesivaroista saattaa olla käyttökelvottomia.

Maapallolla on useammilla ihmisillä kännykkä kuin pääsy wc:hen. Yhä noin 2,5 miljardilta ihmiseltä puuttuu kunnollinen wc. Tämän seurauksena myös juomaveteen leviää helposti ulosteperäisiä mikrobeja. Kehitysmaiden hökkelikylissä tunnetaan "lentävät wc:t" eli muovipussit, joihin on ulostettu, ja jotka sitten on heitetty mihin sattuu.

Joka päivä Afrikan lapset ja naiset joutuvat kävelemään yhteensä 109 miljoonaa tuntia vedenhakumatkoillaan. Täytenä vesiruukut voivat painaa lähes 20 kiloa. Tämä aiheuttaa rasitusvammoja. Lisäksi veden hakemiseen kuluvan ajan takia lapset eivät voi mennä kouluun eivätkä naiset tuottaviin töihin.

Vesijalanjälki: Suomalainen kuluttaa yli 4 700 litraa vettä joka päivä

Puhdas vesi on siis todellakin arvokas luonnonvara. Suomalainen kuluttaa joka päivä keskimäärin 4 732 litraa vettä (vastaa 1 434 kertaa kuukauden toimistotyössä keskimäärin hikoiltua määrää)! Tästä on juomavettä vain pari litraa, kotona käytettyä talousvettä noin 160 litraa (vrt. suomalaisilla tyypillinen vaihteluväli 90-270 litraa, yhdysvaltalaisilla keskimäärin 550 litraa, madagaskarilaisilla vain 5 litraa) ja loppu noin 4 570 litraa käytettyjen elintarvikkeiden ja tuotteiden tekemisessä kulutettua vettä.

Itse join tänään aamupalalla kolme kupillista mustaa teetä, jonka tuotantoon vettä on käytetty noin 90 litraa. Jos olisin juonut puoli litraa maitoa, tämä olisi vastannut lähes 500 litran vedenkulutusta.

Keskimäärin yksi maapallolla elävä ihminen kuluttaa vuodessa vettä kaikkiaan 1 243 kuutiometriä eli 1 243 000 litraa. Tästä käytetään nimitystä vesijalanjälki. Selvästi suurin vesijalanjälki on yhdysvaltalaisilla (2 483 kuutiota) ja pienin jemeniläisillä (619 kuutiota). Suomalaisen vesijalanjälki on 1 727 kuutiota vuodessa.

Vesijalanjälki tarkoittaa kaiken kulutuksen yhteensä vaatimaa vesimäärää. Siihen kuuluvat talousvesi, teollisuuden käyttämä vesi ja hyödykkeiden tuotantoon (kasvattaminen, jalostaminen, valmistus) esimerkiksi maataloudessa (mm. kastelu) kulunut vesi. Valtion vesijalanjäljen (= valtion omien vesivarantojen suuruus + valtion ulkopuolisten vesivarantojen kulutus tuontituotteissa - valtiosta vietäviin tuotteisiin kulunut oma vesi) suuruuteen vaikuttavat olennaisesti ilmasto, viljelymenetelmät, viljelykasvien satoisuus (käytetyt lajikkeet), kastelutehokkuus, kulutustottumukset ja maan bruttokansantuote.

Esimerkiksi länsimaiden vesijalanjälki on yleensä kehitysmaita suurempi nimenomaan siksi, että elintason nousun myötä kulutus ja liharavinnon käyttäminen ovat kasvaneet. Liharuokien tuottamiseen kuluu vettä yli 15-kertainen määrä kalaan verrattuna. Mikäli kaikki maapallon ihmiset kuluttaisivat lihaa länsimaiseen tahtiin, vettä tarvittaisiin 75 prosenttia nykyistä enemmän. Vesi loppuisikin kesken, sillä jo nyt puolet pintavesistä on käytössä.

Kehitysmaista esimerkiksi Sudanissa on suuri vesijalanjälki, 2214 kuutiota henkilö kohden vuodessa. Syynä ovat kehittymättömät viljelymenetelmät ja kuivuudesta aiheutuva suuri kastelun tarve.

Suomessa viime kesän helteet vaikuttivat selvästi vedenkulutukseen. Kun lämpötila ylittää hellerajan, asteen lisänousu lisää vedenkulutusta henkilöä kohden laskettuna keskimäärin 15 litraa vuorokaudessa. Iso osa lisäyksestä johtuu kasvimaiden ja nurmikoiden kastelemisesta. Todennäköisesti myös suihkussa käynnit lisääntyvät.

Piilovesi eli virtuaalivesi


Valtaosa ihmisten kuluttamasta vedestä on ns. piilovettä, josta käytetään myös nimitystä virtuaalivesi (virtual water) tai joskus myös varjovesi. Sillä tarkoitetaan hyödykkeen koko elinkaarensa aikana kuluttamaa vettä. Tuotteiden vaatimat piilovesimäärät ovat suuntaa antavia, ja todellisuudessa luvut voivat vaihdella melko paljon.


Piilovesi jaetaan kahteen osaan: sininen vesi ja vihreä vesi. Sinisellä vedellä tarkoitetaan makeaa pinta- tai pohjavettä. Vihreällä vedellä tarkoitetaan sadevettä ja maaperään sitoutunutta vettä (pohjaveden pinnan yläpuolella maassa oleva vesi). Erityisesti sinisen veden käyttäminen vaikuttaa ekosysteemeihin haitallisesti, koska pohjavedet ja vesistöt kuivuvat. Tästä äärimmäisenä esimerkkinä on Araljärvi. Puuvillan viljelyyn käytetäänkin lähinnä sinistä vettä.


Thaimaassa kasvatetun riisin piilovesimäärä on 5 500 litraa tuotettua riisikiloa kohti, yhdysvaltalaisen vain 2 000 litraa. Thaimaalaista riisiä voidaan kuitenkin pitää yhdysvaltalaista ekologisempana, koska Thaimaassa käytetään lähinnä vihreää vettä (kesämonsuunin sadevettä), Yhdysvalloissa voimakkaan kastelun takia sinistä vettä. Kaiken kaikkiaan riisi ei kuitenkaan ole ekologinen ruoka, koska sen tuotannossa syntyy suuria määriä voimakkaana kasvihuonekaasuna toimivaa metaania. Lisäksi riisiä joudutaan kuljettamaan meille hyvin kaukaa.


Käsite harmaa vesi puolestaan tarkoittaa ihmisen toiminnoissaan käyttämää vettä, joka on saastunutta tai muuten laadultaan huonontunutta. Laskelmissa harmaaksi vedeksi lasketaan se vesimäärä, joka kuluu veteen joutuneiden haitta-ainepitoisuuksien laimentumiseksi sallitulle tasolle.


Ihmiskunnan käyttämästä vedestä 70 prosenttia kuluu maanviljelyssä lähinnä kasteluun (sis. karjatalouden 8 %), 20 prosenttia teollisuudessa ja 10 prosenttia talousvetenä. Suomalaisten käyttämästä vedestä 72 prosenttia on maataloustuotteiden vettä, 25 prosenttia teollisuustuotteiden vettä ja kolmisen prosenttia talousvettä. Useat kuivuudesta kärsivät kehitysmaat käyttävät valtavia määriä vettä vientituotteiden kasvattamiseen, vaikkei edes omalle väestölle tahdo riittää puhdasta juomavettä.


Suomessa on 187 888 järveä, mutta silti maamme tuo piilovettä enemmän kuin vie. Suomalaisten kuluttamasta vedestä 41 prosenttia tulee piilovetenä ulkomailta (vastaavasti Isossa-Britanniassa 70 % kulutetusta vedestä on ulkomaista, Japanissa 64 %, Norjassa 61 %, Ruotsissa ja Saudi-Arabiassa 53 %, Yhdysvalloissa 19 %, Ruandassa 3 %, Intiassa 2 %). Meillä kulutettu piilovesi voikin entisestään pahentaa vesipulaa kehitysmaissa tuhansien kilometrien päässä meistä. Kun ostan lähikaupastani kilon riisiä, kulutan yli 3 500 litraa vettä maapallon toisella puolella. Toisaalta rahakasvien tuotanto voi olla kehitysmaiden ainoa tapa saada tarpeellista ulkomaanvaluuttaa, ja tuo viljeleminen on myös miljoonien ihmisten ainoa elinkeino.

Mitä muuta kannattaisi tehdä paitsi mennä suihkuun mainostauolla?

Varsinkin teollisuusmaissa olisi varaa vähentää tavaroiden (turhaa) kulutusta. Kannattaa vertailla tuotteiden piilovesimääriä ja valita kotimaisia tuotteita. Perunakilon tuottamiseen käytetään maapallola vettä keskimäärin 900 litraa (Suomessa tätäkin selvästi vähemmän), riisikilon tuottamiseen 3 500 litraa. Lihan sijaan kannattaa suosia kasviksia. Jos haluaa herkutella lihalla, voi valita kalaa, broileria ja sianlihaakin mieluummin kuin nautaa.

Kastelu- ja viljelymenetelmiä voisi ehkä tehostaa kaikkialla. Ainoastaan 15 % maapallon pelloista on keinokastelun varassa, mutta niillä tuhlataan 70 prosenttia käytetystä makeasta vedestä. Joidenkin tutkimusten mukaan jopa 60 prosenttia kasteluvedestä haihtuu ilmaan. Tihkukastelumenetelmän avulla vedenkulutus voisi pienentyä 30-70 prosenttia - ja sadot kasvaisivat 20-90 prosenttia. Kuivuudesta kärsivien maiden kannattaisi ostaa ulkomailta runsaasti piilovettä sisältäviä tuotteita ja keskittyä itse muiden tuotteiden valmistamiseen.

Omillakin teoilla on merkitystä. Kylpyhuoneen hanasta valuu vettä noin kuusi litraa minuutissa. Hana kannattaa siis sulkea hampaiden harjauksen ajaksi. Laskennallisesti hammasmukin käyttäminen veden lorottamisen sijaan säästää vuodessa keskimäärin 50 euroa hengeltä!

Kymmenen minuutin suihku kuluttaa vettä noin 120 litraa (vedensäästömalli 100 litraa, vesiputoussuihku 200 litraa) ja kylpyammeessa käynti 150 litraa. Vettä kierrättävässä autopesulassa sen sijaan saadaan auto pestyä vain 10-15 litralla!

Höyrysuihkukaapissa, hierovassa suihkussa tai radiolla varustellussa suihkussa kuluu usein aikaa ja siis myös vettä paljon enemmän kuin tavallisessa perussuihkussa. Hyvä vinkki on käydä suihkussa suosikkitelevisio-ohjelman mainostauolla, jolloin suihkussa ei tule seisoskeltua turhan pitkään. Vettä tulisi kunnioittaa ja säästää. Pienistä puroista syntyy iso virta!

Kaksi mielenkiintoista tehtävää - tee, jos uskallat!

Käy laskemassa oma vesijalanjälkesi osoitteessa http://www.vesijalanjalki.fi/.

Katso myös Mikko Kivisen hauska, mielenkiintoinen ja hengästyttävä Pullovesi-video.

Lähteet ja lisätietoa:

Aiemmat vesiaiheiset kirjoitukseni (mm. merien muovijätelautat)

Akateemiset kirkasvesiasiantuntijat

Blog Action Day

Eri valtioiden vesijalanjälki

Ilmastotieto: Ilmastonmuutoksen seurauksena juoma- ja kasteluveden saanti Aasiassa voi heikentyä

Jarin blogi: Kuva-arvoitus

Jarin blogi: Paha, pahempi, pullovesi!

Veden kiertokulku nopeutuu vaarallista tahtia (CO2-raportti)

Vesijalanjalki.fi

Vesijalanjalki.org

Water Footprint

Water Wise

torstai 23. syyskuuta 2010

Puolalaismeteorologien talven 2010-2011 outo sääennuste: kylmin talvi 1000 vuoteen

Toistaiseksi on kaunis ruska,
mutta puolalaiset ennustavat kylmintä talvea 1000 vuoteen.

Iltalehti repäisi tänään ison lööpin, jonka mukaan meille Pohjois-Eurooppaan on tulossa kylmin talvi tuhanteen vuoteen. Lööppi perustuu puolalaisten meteorologien arvioon eWorldPost-sivuston artikkelissa "Europe is expected to have the worst winter in the last 1000 years".

Meteorologit arvioivat Golfvirran olevan heikkenemässä, jolloin Jäämereltä pääsee virtaamaan entistä enemmän kylmää ilmaa Pohjois-Eurooppaan. Lisäksi Meksikonlahden öljykatastrofin sanotaan pahentavan tilannetta entisestään, koska mereen valunut öljy voi muuttaa Golfvirran toimintaa. Golfvirta on meille tärkeä siksi, että sen kuljettaman lämmön ansiosta täällä on kymmenisen astetta lämpimämpää kuin muuten näin pohjoisessa.

Itse asiassa väite ei ole uusi. Jo muutama vuosi sitten meille ennustettiin Golfvirran hidastumisen vuoksi uutta jääkautta, jonka piti alkaa vuonna 2010.

Väitteet Golfvirran pitkäaikaisesta hidastumisesta ovat kuitenkin osoittautuneet perättömiksi. Asiasta kerottiin esimerkiksi Ilmastotiedon ilmastouutisissa jo maaliskuussa 2010.

Myös Meksikonlahden öljyvuodon vaikutukset Golfvirtaan ovat hyvin kiistanalaisia.

Nykyisillä tiedoilla syytä huoleen ei ole. Talvi 2010-2011 voi aivan yhtä hyvin olla kylmä tai lämmin. Säätä ei pysty luotettavasti ennustamaan kuukausiksi eteenpäin, vaikka jonkinlaisia vuodenaikaisennusteita voidaankin tehdä.

Yhdysvaltalaisten ennusteiden mukaan Suomen talvesta 2010-2011 (erityisesti loppuvuodesta 2010 ja vuodenvaihteesta) näyttäisi tulevan hieman keskimääräistä kylmempi, mutta ensi kesä vaikuttaa jälleen ainakin tavanomaisen lämpimältä - jos nyt noin pitkään ennusteeseen on mitään luottamista!

Pitkällä aikavälillä (vuosia ja vuosikymmeniä tarkasteltaessa) Pohjois-Eurooppakin ilmeisesti lämpenee selvästi ilmastonmuutoksen myötä, vaikka Golfvirta jonkin verran hidastuisikin ilmaston lämpenemisen vuoksi.

PS. Lukekaapa myös "Meteorologisia mutinoita".

lauantai 18. syyskuuta 2010

Mitä ovat mustat laikut vaahteran lehdissä?


Näin syyskuussa vaahteroiden lehdissä näkyy jälleen tummia täpliä. Kyseessä on vaahteran sienitauti, joka tunnetaan nimellä vaahteran tervatäplätauti tai pikilaikkutauti (Rhytisma acerinum, ruots. tjärfläcksjuka tai lönntjärfläck).

Vaahteralle tauti ei ole juuri lainkaan haitallinen. Mustat laikut heikentävät fotosynteesin tehokkuutta, mutta syksyllä yhteyttäminen hidastuu muutenkin (klorofylli eli lehtivihreä otetaan talteen) ja lehdet putoavat.


Sienitauti talvehtii maahan pudonneissa lehdissä, joista sen itiöt nousevat keväällä ilmaan ja tarttuvat uusiin lehtiin. Kesällä laikut ovat aluksi hyvin vaaleita ja alkavat hiljalleen tummua heinäkuussa. Vasta syys-lokakuussa ne näkyvät selvästi mustina täplinä, joiden reunus on keltainen. Eniten täpliä on alaoksien lehdissä ja poikkeuksellisen runsaasti kosteiden kesien jälkeen.

Jos haluaa, ettei tauti tartu kotipihan vaahteroihin, riskiä voi vähentää haravoimalla jo syksyllä pikilaikkusienen tartuttamat lehdet pois, etteivät itiöt pääse leviämään uusiin lehtiin. Tosin itiöitä voi kulkeutua myös kauempaa ilmavirran mukana.

Saasteet eivät siis aiheuta näitä vaahteran lehtiin ilmestyviä tummia laikkuja. Pikemminkin tämän sienitaudin esiintyminen kertoo siitä, ettei ilma ole poikkeuksellisen likaista. Hyvin suuret rikkidioksidipitoisuudet nimittäin tappavat tämän sienen.

Toinen vaahteran lehdissä yleinen sienitauti on vaahteranhärmä (Uncinula tulasnei, ruots. lönnmjöldagg), joka näyttää siltä kuin lehdille olisi roiskittu sementtiä tai kuin lehdet olisi valeltu savivellillä. Kosteina kesinä melkein koko lehdet voivat olla tämän härmäsienen aiheuttaman vaaleanharmaan kerroksen peitossa.

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Kansainvälinen päivä otsonikerroksen suojelemiseksi 16. syyskuuta

Antarktiksen otsoniaukon koko vaihtelee vuoden mittaan ja eri vuosina, mihin vaikuttavat esimerkiksi säätekijät (erityisesti lämpötila). Otsonikadon voimistuminen on saatu pysähtymään kansainvälisten sopimusten ansiosta. Kuvaa voi suurentaa klikkaamalla. Kuvan lähde: UNEP, Vital ozone graphics 2.0.

Vuosittain 16. syyskuuta vietetään kansainvälistä päivää otsonikerroksen suojelemiseksi. Päivän viettoon johdattaa mukavasti esimerkiksi Ossi Otsonin värikäs kotisivu, josta löytyy havainnollista perustietoa ja aiheeseen liittyvä peli. Lisää tietoa löydät Delicious-herkkulinkeistäni.



Videon lähde: UNEP DTIE OzonAction YouTube Channel

Otsonikadolla tarkoitetaan stratosfäärin otsonikerroksen ohentumista. Otsonia tuhoavat esimerkiksi kloorifluorihiilivedyt eli CFC-yhdisteet (mm. freonit), halonit, metyylibromidi ja typpimonoksidi. Erityisen haitallisia ovat näiden aineiden sisältämät kloori ja bromi.

Auringon ultraviolettisäteily (uv-säteily) voi irrottaa CFC-yhdisteestä klooriatomin, joka puolestaan sieppaa otsonimolekyylistä yhden happiatomin. Näin syntyy kloorimonoksidimolekyyli (ClO) ja tavallista happea. Tavallinen happimolekyyli ei pysty suojelemaan maapalloa uv-säteilyltä. Kloorimonoksidi puolestaan voi luovuttaa happiatomin ilmassa olevalle vapaalle happiatomille, jonka se on voinut irrottaa toisesta otsonimolekyylistä. Näin syntyy taas tavallista happea. Vapautunut kloori voi mennä tämän jälkeen repimään rikki seuraavaa otsonimolekyyliä. Syntyy taas kloorimonoksidi, ja näin kierre jatkuu. Sama voi toistua kymmeniä tuhansia kertoja, kunnes kloori kiinnittyy osaksi jotakin pysyvää yhdistettä (esim. metaani).

Voimakkainta otsonikato on Antarktiksella. Toinen vaaravyöhyke on pohjoisnavan ympäristö. Maailman otsonia tuhoavien aineiden päästöt kulkeutuvat näille alueille planetaaristen länsi- ja lounaistuulten mukana. Lisäksi Antarktiksen napapyörre eristää napa-alueen ilmamassan tehokkaasti eteläisen pallonpuoliskon talviaikaan. Alueen kylmissä helmiäispilvissä on jääkiteiden pinnalla erityisen hyvät olosuhteet kloorin ja bromin irtoamiseksi. Siksi Antarktiksen otsonikato on laajimmillaan syyskuussa tai lokakuun alkupuolella. Eteläisen pallonpuoliskon keväällä napapyörre heikkenee ja otsonikerros alkaa palautua.

Ilmastonmuutos voimistaa otsonikatoa. Kun entistä enemmän lämpöä jää kasvihuonekaasukerroksen alle ilmakehän alaosaan (troposfääriin), stratosfääri viilenee tietyltä korkeudelta. Näin sinne tulee entistä paremmat olosuhteet helmiäspilvien muodostumiselle, mikä kiihdyttää otsonikatoa.

Onneksi kuitenkin otsonikadon pahin voimistuminen on saatu pysähtymään kansainvälisillä sopimuksilla, joilla otsonikatoa aiheuttavien aineiden käyttöä on kielletty tai rajoitettu (esim. Montrealin pöytäkirja 1987). Otsonikadon pysäyttäminen on hyvä esimerkki siitä, että kansainvälisillä sopimuksilla on mahdollista ratkaista vakaviakin ympäristöongelmia. Ongelmaa ei ole kuitenkaan kokonaan voitettu, koska otsonikerrosta tuhoavat aineet voivat viipyä ilmakehässä jopa kymmeniä vuosia. Lisäksi CFC-yhdisteitä käytetään yhä luvatta, koska niitä korvaavat aineet ovat kalliita.

Otsonikadon seurauksena lisääntynyt uv-säteily (erityisesti UV-B) on monin tavoin haitallista. Ihmisille se voi aiheuttaa esimerkiksi ihosyöpää (okasolusyöpä, tyvisolusyöpä ja vaarallisin tummasolusyöpä eli melanooma), lumisokeutta (sarveiskalvon tulehdus), kaihia (harmaakaihi) ja virusinfektioiden voimistumista (esim. yskänrokkoa aiheuttava herpesvirus tai aidsia aiheuttava hi-virus). Uv-säteilyn vaikutus perustuu siihen, että se aiheuttaa mutaatioita ja synnyttää happiradikaaleja.

Eläimille uv-säteily aiheuttaa erityisesti silmävaurioita ja yksilönkehityksen häiriöitä. Myös kasvien ja levien fotosynteesi heikkenee (lehtivihreä vaurioituu), jolloin puut ja viljelykasvit kasvavat vähemmän. Lisäksi erityisesti havupuiden siiementen itävyys huonontuu ja nuoret neulaset vaurioituvat. Näin ekosysteemin perustuotanto voi pienentyä. Tästä voi seurata hiilen sidonnan väheneminen, mikä voi voimistaa ilmaston lämpenemistä.

Otsonikato ja ilmastonmuutos ovat kaksi eri asiaa. Maapallon keskilämpötilan nousu johtuu kasvihuonekaasuista, ei otsonikadosta. Otsonikadon seurauksena lisääntyvä uv-säteily ei ole lämmittävää säteilyä. Otsonikato ja ilmastonmuutos voivat kuitenkin voimistaa toisiaan edellä kuvatuilla tavoilla, ja osittain niiden syntyyn vaikuttavat samat aineet.

Alailmakehässä (troposfäärissä) otsoni puolestaan on haitallinen ympäristömyrkky. Liikenteen ja teollisuuden tuottama otsoni heikentää fotosynteesiä, hidastaa kasvien kasvua ja vähentää puiden pakkasensietokykyä. Ihmisille otsoni aiheuttaa astmakohtausten pahentumista, päänsärkyä, hengitysvaikeuksia ja silmäoireita. Troposfäärin otsonimäärää nostaa myös stratosfäärin otsonikato.

perjantai 3. syyskuuta 2010

Kouvolan hellekesä 2010 toi uuden Suomen ennätyksen. Milloin seuraavaksi on yhtä lämmintä?

Kuva 1. Kouvolan ilmastodiagrammi (Utin säähavaintoasema). Vuoden 2010 lämpötilat ja sademäärät verrattuna jakson 1961-1990 keskiarvoon. Tammi-heinäkuun tiedot kerätty Ilmatieteen laitoksen julkaisemista Ilmastokatsaus-lehdistä 1-7/2010, elokuun lämpötilat NOAA:n sääarkistosta http://www.climate.gov/. Elokuun sademäärät puuttuvat. Kuvan voi suurentaa klikkaamalla.

Kouvolan Utin säähavaintoasema on toiminut vuodesta 1945 alkaen. Aiemmin Utti kuului Valkealan kuntaan, mutta vuoden 2009 alussa Valkeala yhdistyi muiden lähikuntien kanssa uudeksi Kouvolan kaupungiksi.

Kouvolassa (Utti) on tänä kesänä tehty kaikkien aikojen Suomen ennätys yhden kesän hellepäivien lukumäärässä. Tämän kesän hellepäivien virallinen lukumäärä Utissa on Ilmatieteen laitoksen mukaan 48. Kaikkiaan kahdeksalla havaintoasemalla Suomessa oli hellettä yli 40 päivänä, mikä on eniten yli 50 vuoteen. Toukokuun helteet mukaan lukien hellettä oli tänä kesänä ainakin jollakin havaintoasemalla yhteensä 57 eri päivänä.

Hellepäivällä tarkoitetaan suomalaisen määritelmän mukaan päivää, jolloin lämpötila varjossa kahden metrin korkeudella on yli 25 astetta. Aiempi koko kesän hellepäivien lukumääräennätys oli Heinolasta (Plaani), 42 hellepäivää vuonna 2006. Toisella sijalla oli aiemmin Piikkiö (40 hellepäivää vuonna 1959) ja kolmannella tilalla Porvoo (39 päivää vuonna 1997).

Heinäkuussa rikottiin myös Suomen kaikkien aikojen yhden kuukauden hellepäivien lukumääräennätys. Eniten hellepäiviä oli Kouvolassa (Utin säähavaintoasema), Heinolassa, Lahdessa ja Puumalassa. Kaikilla näillä säähavaintoasemilla hellettä oli heinäkuussa 27 päivänä. Aiempi ennätys (22 päivää vuonna 2003) ylittyi siis selkeästi. Ainoa heinäkuun päivä, jolloin millään Suomen havaintoasemalla ei mitattu hellelukemia, oli 24.7.2010.

Kuva 2. Kouvolan ilmastodiagrammi (Utin säähavaintoasema). Vuoden 2010 lämpötilat ja sademäärät verrattuna jakson 1971-2000 keskiarvoon. Tammi-heinäkuun tiedot kerätty Ilmatieteen laitoksen julkaisemista Ilmastokatsaus-lehdistä 1-7/2010, elokuun lämpötilat NOAA:n sääarkistosta http://www.climate.gov/. Elokuun sademäärät puuttuvat.

Kouvolassa tammikuu ja helmikuu 2010 olivat tavanomaista kylmempiä ja lumisempia. Maaliskuussa päästiin jo tavanomaisiin lukemiin. Huhtikuu ja toukokuu olivat normaalia lämpimämpiä. Lumet sulivat hujauksessa. Kesäkuussa oltiin sitten jälleen keskimäärin tavallisissa lukemissa. Kuukauden alkupuolella oli viileää, mutta loppukuusta tuli lämmintä. Heinäkuu olikin sitten lähes koko Suomessa epätavallisen kuuma.

Vielä elokuunkin alussa Etelä-Suomessa oli 2-3 astetta tavanomaista lämpimämpää. Kouvolan Utissa elokuun lämpöennätykseksi 7. elokuuta mitattiin 33 astetta. Samaan aikaan (7.-8.8.2010) Heinolassa, Puumalassa ja Lahdessa lämpötila ylsi Ilmatieteen laitoksen mukaan 33,8 asteeseen, mikä on elokuun uusi lämpöennätys Suomessa. Edellinen elokuun ennätys olikin vuodelta 1912 (33,2 astetta Sulkavalla 5.8.1912).

Utin viimeinen hellepäivä oli 15.8., jolloin saavutettiin 27,8 astetta. Heti sen jälkeen viileni nopeasti. Alimmillaan lämpötila oli 31.8. vain +1,9 astetta. Samaan aikaan Lappeenrannan Konnunsuolla mitattiin tämän vuoden kylmin elokuun lämpötila Suomessa, -4,7 astetta. Koko elokuun keskilämpötila Utissa oli Kouvolan Sanomien mukaan 17,4 astetta, kun pitkän aikavälin keskiarvo (1961-1990) on 14,7 astetta.

Määritelmän mukaan terminen syksy alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvästi +10 asteen alapuolelle. Lapissa ja osassa Pohjanmaata sekä Kainuuta terminen syksy alkoi
Ilmatieteen laitoksen mukaan paikoin pari viikkoa keskimääräistä aiemmin. Alustavan tiedon mukaan myös Etelä-Suomen terminen syksy näyttäisi alkaneen elokuun lopussa, tämäkin reilut pari viikkoa tavanomaista aiemmin. Kouvolassa vuorokauden keskilämpötila laski kymmenen asteen alapuolelle 30. elokuuta. Ihan nopeaa lämpenemistä ainakaan juuri nyt ei ole näkyvissä. Saapa nähdä, onko syksy todella alkanut, vai vieläkö lämpötilat nousevat.

Kuva 3. Kouvolan ilmastodiagrammi (Utin säähavaintoasema). Vuoden 2006 lämpötilat ja sademäärät verrattuna jakson 1961-1990 keskiarvoon. Tiedot kerätty Ilmatieteen laitoksen julkaisemista Ilmastokatsaus-lehdistä 1-12/2006.

Tätä vuotta edellinen erityisen paljon puhuttava säävuosi Kouvolassa oli vuosi 2006 (kuva 3). Kesä oli tuolloinkin lämmin, mutta erityisesti huomiota herättivät lämmin tammikuu ja aivan poikkeuksellisen lämmin joulukuu. Helmikuu ja maaliskuu olivat talvisia.

Alkuvuoden 2010 ajan vaikutti lämmittävä El Niño ja muutenkin monet olosuhteet ovat olleet tänä vuonna hyvin poikkeukselliset ja otolliset esimerkiksi Suomen, muun Euroopan ja Venäjän helteille. Esimerkiksi Venäjällä on vallinnut sulkukorkeapaine, joka on vaikuttanut myös Pakistanin tulvien syntyolosuhteisiin (lännestä tullut kylmä ilma pohjoisen kautta Pakistanin ylle, jolloin se kohtasi lämpimät monsuunituulet). Niinpä helteisestä kesästämme ei voi syyttää tai kiittää yksin ilmastonmuutosta, vaan myös satunnaiset säätekijät ovat vaikuttaneet. Ilmastonmuutoksen ennustetaankin lämmittävän Suomen talvia enemmän kuin kesiä.

Ilmatieteen laitoksen tutkija Laura Rontu muistuttaa erinomaisessa artikkelissaan näin: "Suihkuvirtaukset eivät pysähtele eivätkä tukkeudu, ilmakehän liike ei koskaan lakkaa vaikka suvantokohtia olisikin. Kyllä, tämänkesäiset Suomen helteet ja myrskyt, Venäjän palot ja Pakistanin tulvat liittyvät yhteen ja ilmastonmuutos kuuluu kuvaan. Yhteydet ovat silti mutkikkaampia kuin puolen sivun uutisissa ja kommenteissa esitettiin."

Säällä tarkoitetaan jonkin paikan ilmakehän alaosassa (troposfäärissä) vallitsevaa hetkellistä tilaa. Sen sijaan ilmasto tarkoittaa pitkän aikavälin keskiarvoja. Yleensä ilmastotiedoissa käytetään 30 vuoden keskiarvoja. Kun meteorologi puhuu tavanomaisesta säästä, hän tarkoittaa sään vastaavan näitä 30 vuoden keskiarvoja.

Eri tahoilla tuo 30 vuoden vertailujakso kuitenkin vaihtelee. Perinteisesti on käytetty aikakautta 1961-1990 (kuva 1). Suomen Ilmatieteen laitos käyttää virallisissa yhteyksissä aina viimeisintä 30 vuoden jaksoa, siis vuosia 1971-2000 (kuva 2). Ensi vuonna todennäköisesti siirrytään käyttämään vertailukautta 1981-2010.

Koska ilmaston on hiljalleen lämmennyt, aina uuteen 30 vuoden keskiarvotilastoon siirryttäessä myös sääennusteissa vertailukohtana käytettävä "tavanomainen sää" lämpenee, tosin erittäin vähän. Toiset kuukaudet ovat kuitenkin lämmenneet toisia enemmän.

Tämä eri vertailujaksojen käyttäminen vaikuttaa osaltaan myös siihen, että pitkän aikavälin sääennusteissa (ns. vuodenaikaisennusteissa) on eroja esimerkiksi yhdysvaltalaisten ja eurooppalaisten ennusteiden välillä. Vaikka molemmat ennustaisivat esimerkiksi Skandinaviaan samoja lämpötiloja, toisen ennusteen mukaan sää voi olla keskimääräistä kylmempää ja toisen mukaan keskimääräistä lämpimämpää.


Kuva 4. Kouvolan lämmitystarveluku normaalivuonna ja vuosina 2005-2010. Vuoden 2010 tiedot elokuuhun asti. Tietojen ähde KSS Energia, diagrammi minun piirtämäni.

Eri vuosien lämpimyyttä voidaan arvioida myös kaukolämpöyhtiöiden laskeman ns. lämmitystarveluvun eli astepäiväluvun avulla (kuva 4). Astepäiväluku saadaan, kun kuukauden lämmityspäivien ulkoilman keskilämpötila vähennetään sisälämpötilasta +17 astetta (siis lasketaan sisä- ja ulkolämpötilan erotus) ja erotus kerrotaan lämmityspäivien lukumäärällä.

Lämmityspäivien katsotaan syksyllä alkavan, kun ulkona vuorokauden keskilämpötila laskee alle +12 asteen. Vastaavasti lämmityspäivien katsotaan keväällä päättyvän, kun vuorokauden keskilämpötila nousee +10 asteeseen. Jos jonkin kuukauden keskilämpötila on -10 astetta ja kuukauden kaikki 30 päivää ovat lämmityspäiviä, lämmitystarveluku eli astepäiväluku on siis (17 - (-10)) x 30 = 810.

Kouvolassa esimerkiksi koko vuoden 2008 astepäiväluku oli 3712 ja vuoden 2009 taas 3936, kun pitkän aikavälin keskiarvo (ns. normivuosi) on 4719. Keskiarvovuonna astepäiväluku tammikuun alusta heinäkuun loppuun on 2824. Vuonna 2010 vastaavan ajanjakson lämmitystarveluku on ollut kylmän alkuvuoden takia peräti 3191.

Lämmitystarveluku kuvaakin huonosti poikkeuksellisen kuumia kesiä. Pikemminkin se kertoo talviajan kylmyydestä tai lämpimyydestä. Normaalivuosinakin lämmitystarveluku nimittäin on kesäkuukausina lähes nollassa.

Ilmatieteen laitos arvioi tiedotteessaan 3.9.2010 hellekesien todennäköisyyttä tulevaisuudessa: "Ilmatieteen laitoksen ilmastoennusteiden mukaan kuumat ja hyvin kuumat päivät lisääntyvät selvästi jo lähivuosikymmeninä. Tyypillisenä vuosisadan lopunkaan kesänä niitä ei liene kuitenkaan yhtä monta kuin tänä vuonna. Ilmatieteen laitos arvioi myös, että tulevaisuuden kuumimmat kesät ovat vielä vuotta 2010 kuumempia. Esimerkiksi Kuopion seudulle tehty arvio näyttää, että siellä jo ennen vuosisadan puoliväliä (jakso 2010 - 2039) voi olla suunnilleen kerran 20 vuodessa kesä, jolloin kuumia ja hyvin kuumia päiviä olisi enemmän kuin vuonna 2010. Näkeekö keski-ikäinen suomalainen vielä vastaavaa heinäkuuta? Todennäköisyyslaskelmien mukaan nykyisessä, jo muuttuneessa ilmastossa viime kesän kaltainen hellekesä koettaisiin vain kerran elämässä. Ilmastonmuutoksen edetessä todennäköisyys kasvaa ja tällainen kesä koettaisiin vuosisadan puolivälin arvioidussa, muuttuneessa ilmastossa jopa kerran 10-15 vuodessa. Toistuvuusaikoja tulkitessa tulee kuitenkin muistaa, että seuraavaa vastaavan tai jopa lämpimämmän hellekesän tarkkaa ajankohtaa ei kukaan voi ennustaa. 'Jos huippulämpimän heinäkuun tilastollinen toistuvuusaika on nyt 60 vuotta, niin tämä ei sulje pois mahdollisuutta, että toinen samanmoinen heinäkuu koettaisiin jo ensi kesänä', kuvaa asiaa ko. toistuvuuslaskelmat tehnyt Helsingin yliopiston Jouni Räisänen."

Samaa asiaa käsiteltiin myös tiedotteessa 1.9.2010: "Suomen kesien ennustetaan lämpenevän ilmastonmuutoksen myötä. 'Ilmaston luonnollisen vaihtelun vuoksi kesien lämpeneminen on välillä hitaampaa, välillä nopeampaa. Kesät lämpenevät vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla keskimäärin noin 0,3 astetta vuosikymmenessä, myöhemmin nopeamminkin kasvihuonekaasujen päästökehityksestä riippuen', kuvaa ilmastonmuutoksen vaikutusta Ilmatieteen laitoksen ryhmäpäällikkö, erikoistutkija Kirsti Jylhä. Heinäkuun 2010 kaltaiset helteet ovat kuitenkin harvinaisia myös lähitulevaisuuden muuttuvassa ilmastossa. 'Vuosisadan lopullakaan keskimääräiset heinäkuut eivät ole yhtä lämpimiä kuin kuluneen kesän heinäkuu, mutta silloiset kuumimmat kesät lienevät nyt koettua selvästi tukalampia.' Todennäköisyyslaskelmien mukaan nykyisessä, jo muuttuneessa ilmastossa viime kesän kaltainen hellekesä koettaisiin vain kerran elämässä. Ilmastonmuutoksen edetessä todennäköisyys kasvaa ja tällainen kesä koettaisiin jopa kerran 10 - 15 vuodessa. Ilmatieteen laitoksen tutkijoiden mukaan ilmaston luontainen vaihtelevuus on helleaallolle tällä hetkellä vielä merkittävämpi selittävä tekijä kuin ilmastonmuutos, mutta helteessä voi olla pieni ilmastonmuutoslisä. 'Yksittäisestä säätilanteesta ei voi tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä ilmastonmuutoksesta, mutta tämä tilanne sopii käsityksiimme siitä, mihin suuntaan ilmasto on muuttumassa: hellepäivät yleistyvät ja hellejaksot pitenevät. Kesien keskilämpötilat ovat viime vuosisadan aikana heilahdelleet ylös ja alas, mutta hidas kohoava trendi on jo havaittu', Kirsti Jylhä kertoo."

Jouni Räisänen Helsingin yliopiston fysiikan laitokselta tarkentaa laskelmia omassa kirjoituksessaan, josta tässä lyhennettynä pääkohtia: "Otetaan esimerkiksi Helsingin Kaisaniemen aseman lämpötilahavainnot. Vuodet eivät ole veljeksiä, ja heinäkuidenkin lämpötilat ovat vaihdelleet suuresti. 1900-luvun alusta lukien viilein heinäkuu on ollut Helsingissä vuonna 1928 (keskilämpötila +13,7 astetta) ja ennen tätä kesää kaikkein lämpimin vuonna 1914 (+21,4 astetta). -- Tänä vuonna heinäkuun keskilämpötila Helsingissä oli ennätykselliset +21,7 astetta. Vuosia 1901-2005 edustavan todennäköisyysjakauman pinta-alasta jää tämän arvon oikealle puolelle vain 0,3 % (turkoosi varjostus kuvassa 1). Havaintojen perusteella näin lämmintä voisi siis odottaa olevan keskimäärin kerran 300 vuodessa. Luku on toki vain suuntaa antava, koska todennäköisyyksien arviointi jakauman ääripäissä on aina vaikeaa. Pääosa havainnoista on kuitenkin peräisin ajalta, jolloin ilmasto oli nykyistä viileämpi, niin maapallolla keskimäärin kuin Suomessakin. Siksi 'kerran 300 vuodessa' ei enää sellaisenaan kuvaa Helsingin nykyistä ilmastoa. -- Kasvihuoneilmiön voimistumisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen edetessä tulevina vuosikymmeninä myös Helsingin kesien voidaan odottaa edelleen lämpenevän. Samalla nykymittapuun mukaan poikkeuksellisten lämpimien heinäkuiden todennäköisyys pikkuhiljaa kasvaa. Jos muutos osuu yhteen ilmastomallien antaman parhaan arvion kanssa, niin esimerkiksi vuoden 2050 tienoilla +21,7 astetta ylittyisi heinäkuussa noin 8 %:n todennäköisyydellä. Suuri enemmistö heinäkuista olisi siis tällöinkin tämänvuotista viileämpiä, mutta yhtä lämmin tai vielä kuumempi heinäkuu toistuisi jo miltei kerran vuosikymmenessä. -- Säiden vaihteluun pätee lähes sama kuin nopanheittoon: peräkkäisten vuosien sääolot eivät juuri riipu toisistaan. Jos 'huippulämpimän' (vähintään +21,7 astetta) heinäkuun tilastollinen
toistuvuusaika on nyt 60 vuotta, niin tämä ei sulje pois mahdollisuutta, että toinen samanmoinen heinäkuu koettaisiin jo ensi kesänä. Todennäköisyys tälle on kylläkin pieni, n. 1,7% (eli siis 1/60)."

PS. Kannattaa tsekata myös tiedetoimittaja Pasi Toiviaisen
kymppitonnin veto uusista helteistä
.